Google+ Followers

torstai 13. syyskuuta 2012

Kamila Shamsie: Poltetut Varjot

Kuva Leena Lumilta. Kiitos Leena!


Satuin ostamaan hienon kirjan, Kamila Shamsien Poltetut varjot. Gummerus 2011. Suomentaneet Kristiina Drews ja Tommi Uschanov. 462 sivua, pokkari. Englanninkielinen alkuteos Burnd Shadows by Kamila Shamsie (2009).

Oikeastaan kirjan ostaminen ei ollut sattuma, luin siitä aikanaan Leenan mielenkiintoisen ja ihanan kirja-arvion, ja siitä lähtien tuon kirjan kansikuva on säilynyt mielessäni.

Teos on jaettu viiteen jaksoon: Prologi; Maailma joka ei vielä tiedä. Nagasaki, 9. elokuuta 1945; Verhotut linnut, Delhi 1947; Soturit, melkein enkelit, Pakistan 1982-83; Menetyksen korvaamiseen vaadittava vauhti, New York, Afganistan, 2001-2002.

Romaani alkaa siitä päivästä kun atomipommi pudotettiin Japaniin Nagasakin kaupunkiin.  Päähenkilö Hiroko Tanaka menettää sulhasensa saksalaisen Konrad Weissin yhdessä huikaisevan kirkkaassa välähdyksessä. Konrad on lähtenyt menemään kirkolle päin, mutta hänestä jää kiveen vain kapea poltettu varjo. Sen Hiroko löytää etsiessään sulhastaan. Myös Hirokon selkään on palanut varjokuva kolmesta lentävästä linnusta, hänen syntymämerkistään.

Nagasaki on 70 000 asukkaan kaupunki, joka hävitettään yhdessä silmänräpäyksessä. Mutta kotonaan vuoristossa ollut Hiroko jää eloon eikä hän edes pahoin vahingoitu, hänen päällään ollut silkkinen kimono on palanut ihoon kiinni, ja iho on tunnoton.

Ennen pommia oli annettu ilmahälytys, jolloin Konrad oli lähtenyt menemään väestönsuojaan, mutta ei ehtinyt. Hiroshimaan oli atomipommi pudotettu kolme päivää aikaisemmin.

Shokista ja säteilymyrkytyksestä selvittyään Hiroko lähtee etsimään Konradin sukulaisia, jotka asuvat Delhissä. Elisabet ja James Burton asuvat kaupungissa palvelijoineen. He ovat valtaa pitävää kansaa, englantilaisia. Iso-Britannian siirtomaa-aika on lopuillaan, ja pian Intia jakautuu kahteen osaan, Pakistaniin ja Intiaan. Entiset isännät ajetaan kotimaahansa. 

Burtoneilla on työssä Saijjad Ali Asraf, joka tutustuu japanilaiseen Hirokoon, he rakastuvat ja päättävät avioitua. Elisabethistä (Ilsestä) ja Jamesista tulee heidän lähimpiä ystäviään.

Saijjadille suku oli etsinyt jo morsiamen, mutta Saijjad päätti itse valita vaimonsa. Hiroko päätti myös kääntyä muslimiksi, jotta avioliitto ja elämä olisi yksinkertaisempaa.
Hirokolla on hyvä kielipää, hän oppii nopeasti ja tehokkaasti uusia kieliä. Saijjad opettaa Hirokolle paikallista kieltä, urdua, jota pidettiin rosvojen ja palkkasoturien kielenä.

Burtonien poika, Henry Burton, opiskeli Englannissa sisäoppilaitoksessa. Edes joka vuosi Henri ei käy vanhempiensa luona Intiassa. Henrin äiti kaipaa kovasti poikaansa, jolle hän kirjoittelee säännöllisesti...

"James!" Elisabet sanoi tullessaan miehensä luo. "Tiesitkö sinä, että Sajjadin suku on tullut tänne vuosisatoja sitten Turkista?" Mutta Saijjad pitää itseään intialaisena, onhan suku asunut Intiassa niin kauan! Saijjad haaveilee lakimiehen urasta, herra James on luvannut kouluttaa hänet, mutta loppujen lopuksi ammatti jää ikuiseksi haaveeksi, ja Saijjad päätyy avioduttuaan Hirokon kanssa saippuatehtaan johtajaksi. Tämä kuitenkin tapahtuu vasta Saijjadin äidin kuoleman jälkeen.

Burtonien avioliitto hajoaa, ja Ilse (Elisabet) muuttaa Yhdysvaltoihin ja nuori aviopari Hiroko ja Saijjad Asraf matkustavat Turkkiin, mistä eivät enää saa matkustuslupaa takaisin Intiaan. He asuvat rappeutuneessa loisteliaassa rantahuvilassa, jonka omistajat ovat jossain pitkällä matkalla. 

Hiroko saa häälahjaksi Ilseltä timanttikorvakorut, joita väittää Konradin omaisuudeksi, ne ovat isoäidin korvarenkaat, perintökorut, ja suunnattoman arvokkaat. Mutta tosiasiassa ne ovat Ilsen saama häälahja mieheltään Jamesilta.

Seuraavaksi tapaame avioparin Pakistanissa Karachista sisämaahan päin, missä heillä on 16-vuotias poika, Raza. Tuohon mennessä he olivat olleet jo 26 vuotta naimisissa, ensimmäinen tyttölapsi oli syntynyt keskosena vammautuneena. Hiroko ajatteli sen johtuvan atomipommista ja hänen säteilysairaudestaan. Hiroko toimi koulussa opettajana...

Sajjad menestyy hyvin lukio-opinnoissaan, kunnes tulee tutkintovaihe; silloin hän saa paniikkikohtauksen eikä hän pysty vastaamaan tentin kysymyksiin. Kotiväelle ja kavereille tämä on täydellinen yllätys ja ihmetyksen aihe: miten niin lahjakas poika voi reputtaa tutkinnossa islamintuntemuksen tentissä, joka oli kaikille pakollinen? Muut tentit olivat menneet läpi erinomaisesti. 

Raza tutustuu Karachissa afgaanipoikiin ja miehiin, joista tulee hänelle läheisiä ystäviä. Raza kuitenkin leuhkii näille olevansa afgaani Raza Hazara, joka vainojen takia oli poistunut Afganistanista, eikä palaa ennen kuin viimeinenkin neukku on poistunut siitä maasta. Neukut olivat surmanneet hänen molemmat vanhempansa. Juttuhan on tarua, mutta se menee kuin häkä hänen uusiin ystäviinsä.

Myös Harry (ent. Henry) Burton tulee diplomaattitehtäviin eli CIA:n tiedusteluorganisaatioon Karachiin USA:sta, jossa hänellä on asunto New Yorkissa. Harryllä on mukanaan tyttärensä Kim, joka myös tutustuu Razaan ja hänen perheeseensä. Harrykin on eronnut vaimostaan, ja siksi hänen tyttärensä tapaaminen on ollut satunnaista.

Oikeastaan Harry oli USA:n vakoilija, joka oli kiinnostunut Pakistanin ydinaseohjelmasta. Hiroko ei ole uskaltanut kertoa pojalleen Nagasakin atomipommiräjäytyksestä eikä sen uhreista, Hiroko itse näki jatkuvasti niistä unia. Edes selässään olevia jälkiä hän ei ollut pojalleen näyttänyt; selässä oli tunnoton kohta, missä varjot näkyivät.

Harry tunnistaa  Razan tenttikauhun, ja selittää sen pojalle ja hänen vanhemmilleen.

Raza Hazara hankkiutuu sotilaiden koulutusleirille yhdessä ystävänsa Abdullahin kanssa; Abdullah on opettanut konetuliaseen käsittelyä jo ennen koulutusleiriä. Raza sai ystävältään konetuliaseen AK-47:n sitä vastaan, että hän opettaa Abdullahille englantia.

Monta kuukautta Raza vietti kaksoiselämää, hänellä oli kaksi persoonallisuutta, oikea ja keksitty. Abdullahin veljet olivat luvanneet, että 14-vuotiaana hän pääsisi koulutusleirille, jossa pojista tehtiin sotilaita ja miehiä. "Tosi afgaani ei hukkaa aikaansa CIA:n kanssa, hän hyökkää suoraan neukkusotilaiden kimppuun. Sen minä ole oppinut sinulta", Raza sanoi. Matka koulutusleiriin kesti kolme päivää, kuorma-auto kuljetti aselastia kapeilla vuoristoteillä, ja pojat olivat samassa kyydissä. Koulutusleiri sijaitsi aivan Afganistanin rajan läheisyydessä. Kuorma-auto jätti pojat autiomaahan odottamaan toista kyytiä, Abdullahin veljeä, joka veisi heidät leiriin asti. Tasangolla näkyi pakolaistelttakaupunki, joka Abdullahin mukaan kasvoi koko ajan.

Razan isä etsi poikaansa päiviä, joka aamu hän lähti satamaan etsimään poikaansa, tuloksetta. Hirokolle kertoo Razan tyttökaveri, että Raza on lähtenyt  afgaanien koulutusleirille Peshawarin lähelle yhdessa Ablullahin kanssa. 

Leiri sijaitsi vuoristotasangolla, joka sijaitsi Afganistaniin menevän tien varrella. Leirille oli vain yksi, jota helppo vartioida...

Mutta käy niin, että Raza käännytetään CIA:n vakoilijana leiriltä; hänen ystävänsä Abdullah oli puhunut suuttuneena siihen suuntaan! Mutta sillä aikaa Saijjad etsii yhä epätoivoisemmin poikaansa, ja menehtyy afgaanin ampumaan luotiin ennen kuin Raza pääsee kotiinsa takaisin. Mikä murhe Razan tähden! Hiroko oli vihainen ja suunniltaan. Harry kiirehtii apuun etsimään Razaa koulutusleiriltä, mutta hänkin tulee ammutuksi.

Viimeisessä kirjan jaksossa ollaan New Yorkissa ja välillä Afganistanissa. Raza rientää NY:iin pelastamaan ystäväänsä Abdullahia, mutta joutuu yhä syvemmälle CIA:n listalla. Abdullah pelastuu, mutta miten käy Razan, jää oikeastaan auki kirjan päättyessä. Ehkäpä Kamila Shamsie kirjoittaa jatkoa toisessa romaanissa!

Toivon että luette Leena Lumin erinomaisen postauksen tästä linkistä.

Toivotan teille, hyvät lukijat, oikein hyvää ja  aurinkoista loppuviikkoa!
                                            Aili-Mummo



10 kommenttia:

  1. Sait minut kiinnostumaan tästä kirjasta.

    Kiitos esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Unelma!<333

      Hyvää torstai-iltaa sinulle!<33

      Poista
  2. Kiitos, minähän kiinnostun kaikesta missä oleillaan turkkilaisella huvilalla:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, sehän on hyvä;))).

      Hauskaa loppuviikkoa sinulle!<333

      Poista
  3. Aili, wau! Minä tässä kalpenen. Tämä kirja on ollut minulle ongelma. Pidin kirjan alusta ja Hirokosta niin paljon, että olin tekemässä tästä jo vuoden kirjaa blogiini. Pidän myös Shamsien tyylistä kirjoittaa: Hän noituu lukijansa!

    Minulle tämän kirjan pettymys oli se, että tähän on ängetty monen kirjan meteriaali. Razan sotilaalliset seikkailut olivat liian sekavaa ja jotenkin muuten tyylikästä kirjaa rasittavat. Kyllä yhdessä atomipommissa olisi ollut jo tarpeeksi. Intia -jaksot oli kerrottu upeasti.

    Onneksi kaikki kuitenkin pyöristyy Hirokoon ja loppu päättyy kauniisti, surumielisesti.

    Kiitos linkityksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Leena!

      Hieman samaa ajattelin minäkin, liikaa maita ja sotia!
      Kirjan aikajana on suuri, vuodesta 1945 2000 luvulle.

      Aivan totta, tästä oisi saanut useamman kirjan. Razan kohdalla tarina muuttui sekavaksi.

      Hiroko on upea nainen, hän elää monessa maassa ja kaupungissa!<333

      Paljon kiitoksia itsellesi, Leena-IhaNainen; sinulla on upea postaus tästä kirjasta, jota on hyvä mainostaa!<3333

      Poista
  4. Kiitos tästä kirjan esittelystä.Hyvää loppuviikkoa Aili:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritva, ole hyvä!

      Samoin sinulle ja perhekunnallesi!<33

      Poista
  5. Maailma on täynnä suuria seikkailuja - onneksi ei niitä kaikkia tarvitse itse kokea. Kirjakin riittää, ja hyvä kirja on oikea elämys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tuula!

      Ihan totta, "onneksi ei tarvitse kaikkea niitä itse kokea".

      Tämän on kyllä hyvä ja antoisa kirja, ehkä vain liikaa liian monta seikkailua;)

      Oikein hyvää lauantai-iltapäivää sinulle ja mynämäkeläismiehelle!<3333

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥