Google+ Followers

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Naapureita ja kulkukauppiaita

Suur-Onkamo järvi 2012. Vesi on korkealla.
 LAUANTAI-ILTANA

Vieras mies ajaa pihaan:
- Hjyve ilta, anteeks minu hoono suomi,
olla taiteilija, osta kuva. Taulu osta.

Sanon, että kai tässä vähän kuvien puutettakin,
ja kohta on pirtin pöytä täynnä Lapin lumoa,
Pohjanmaan lakeutta ja suota.

- On minulla noita, mutta jos tuo tuossa ei paljon maksa,
saatan ostaakin.
Osoitan kuvaa, jossa on kaupunki, satoja ikkunoita
ja askelten täyttämiä katuja.

Varsovan poika ihmettelee valintaani,
mutta ojentaa taulun ja lähtee.
Muutamaa euroa köyhempänä katson hänen jälkeensä.
Pitkä letti, lyhyet lahkeet,
taitava näyttelijä.

- EEVA HEILALA -

Vanerilehmä, jota  kulkukauppias kaupitteli.


Muutama tunti sitten naapurimme Ville N. toi kaloja. Ne olivat isoja muikkuja, en kysynyt mistä järvestä, ja niitä oli melkoinen määrä, kolmisen kiloa! Tuojalle ei kelvannut raha, vaikka olisin maksanut ne. Ville tuntui ostaneen koko laatikollisen muikkuja, jotka sitten jakaa sukulais- ja naapuritaloihin jalosta ystävyydestä.

Sitä nyt tässä ihmettelen, millä tuon korvaisi, kun raha ei kelpaa. On hän aikaisemmin myynytkin kaloja, hän pitää itse kovasti kalasta. Siivosin muikut kiireen kaupalla, ja laitoin ne jääkaappiin odottamaan ruuanlaittoa. Suurimman osan lahjoitan pojan perheelle, koska jotkut tytöt pitävät kaloista, enkä jaksa itse kaikkea syödä; mies on matkoilla.

Tällaista täällä maalla on, joku tuo jotakin ihan pyytämättä. Miten tuon korvaisi ystävälliselle naapurille? Omenia olisi puissa, mutta naapurilla on niitä itselläänkin.
Vai antaisinko runokirjan...? Kiitollisuuden velkaan jään hyvin usein, ja sehän on veloista pahin!

Halstaroituja muikkuja.


Eeva Heilala puhui runossaan kulkukauppiaista, jotka kiertävät talosta toiseen joskus polkupyörällä, joskus autolla. Erään kerran ulkomaalainen mies, joka puhui  englantia, työnteli talvella lumihangessa pyöräänsä. Nämä talojen tiet eivät talvisaikaan ole juuri aurattuja, vaan lunta voi olla jopa parikymmetäkin senttiä. Hänkin myi taidetta, tauluja, joiden arvelin olevan jotain jäljennöksiä tai painokuvia. Otaksuin miestä puolalaiseksi, Joensuussahan on paljon opiskelijoita Kiinasta asti. 

Tuon lehmän kuvan ostin kiinalaisen näköiseltä mieheltä, joka puhui melkoisesti Suomea, kertoi tulleensa tänne sisarensa luokse. Itse sanoi opiskelevansa olikohan Prahassa vai missä Euroopassa. Ajattelin tuosta kielitaidosta, ettei hän voinut olla täällä vain käymässä, koska suomea ei hetkessä opita. Ihan sama, mitä puhuvat, tuskin totta kuitenkaan. Tämä mies ajeli autolla. Eikä myynyt muutamalla eurolla, ostin lehmän ja muumipeikon, ja hintaa pidettiin melkoisesti. Minusta tuo on suoranaista kerjäämistä, en usko että heillä edes mitään kulkukauppalupaa on, niin kuin laki edellyttäisi.

Tuo Suur-Onkamo järvi on kuuluisa muikuistaan. Pyydetään Onkamosta vieläkin muikkuja myyntiin, mutta pääasiassa talvella. Kesäaikana Onkamossa on sinilevää, joka on riesa kesä- ja muille asukkaille. Onkamo on matala järvi, ja joskus menneinä vuosina päässyt rehevöitymään. Nyt Onkamolta on niitetty rantakasvillisuutta pois, jotta järvelle pääsisi paremmin. On oikein rantaprojekti, jonka turvin työtä on tehty.

Lukekaahan mitä Blogisko Anna Amnell kirjoittaa maaseudusta!
Toivotan teille, rakkaat lukijani, oikein hyvää ja kaunista loppuviikkoa!
                                     Aili-Mummo

28 kommenttia:

  1. Kaunis on järven näkymä. Muikut on kyllä maittavia kaloja, täälläpäin ei niitä paljon ole edes kaupoissakaan, silakkaa kyllä saa.
    Oikein leppoisaa ja mukavaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Mummeli!

      Silakoita täällä ei paljon näy, ehkä kaupungissa jossain supermarketissa savustettuna tai ilman;)) Itäsuomalainen ei oikein osaa syödä silakkaa, jo hajukin on kuvottava; no, ehkä suutarinlohi menettelee!

      Kuin myös sinulle ja rouva Himmulle!<3333

      Poista
  2. Kaunis järvimaisema.

    Muikut kelpaisivat minullekin, joskus niitä täällä kaupassa myydään.

    Kulkukauppiaita on täälläkin käynyt. Nykyään en enää avaa ovea jos olen yksin kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Unelma!

      Iso järvi on aina kaunis, varsinkin kesällä:DD

      Onkohan muikku sitten muualla Suomessa kovin harvinainen kala? Kaupan kalat ovat harvemmin kovin tuoreita, ne voi olla monta päivää vanhoja.

      Maalla pidetään yleensä valveaikaan ovet auki, sisään voi kävellä noin vain..;)) Tuolla lähellä isompia teitä pidetään yleensä ulko-ovi lukossa, mutta se on minusta varsin epäkäytännöllistä. Tavanomaiset kulkijat ovat yleensä tervetulleita.<3

      Tilanteet kannattaa aina arvioidaajankohtaisesti. Kun olin kovin kipeä, en minäkään avannut päivällä ulko-ovea lukosta yksin ollessani. Pojan perhe pääsee omilla avaimillaan:))

      Poista
  3. Muikkukausi alkaa olla kohta parhaimmillaan ja hyvin on saalista saaneet täälläpäin. Sen mätimuikun mädin lypsän aina ja pakastan herkkuhetkiin.. On teillä hyvä naapuri, pitää huolen että naapureillekin riittää tuoretta kalaa.
    Joo, eipä ole nyt vähään aikaan näkynyt noita kaupustelijoita, toivottavasti pysyvätkin poissa. Kerjäämistä, sitähän se on.
    Heilalan runo on niin totta, kiitos taas!

    Terveiset ja oikein hyvää loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Minttuli!

      Talteen minäkin muikun mädin otan, se on miehestä suurta herkkua;)))

      Naapurit ovat ihania, ei voi muuta sanoa.<3
      Onneksi ei joka vuosi ole noita kaupustelijoita, paitsi kalankauppiaita, mutta olemme kalaa heiltä ostaneet, eivät tuo muuten, jos jättää usein ostamatta.

      Runo on mainio, siitä sain aiheen tähänkin juttuuni:D

      Samoin sinulle, lämpimät terveiset sinne Savoon!<333

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos, Helmi-Maaria!

      Oikein hyvää loppuviikkoa sinulle!<3333

      Poista
  5. Meilläkin syötiin eilen muikkuja. Prinssipuoliso osti niitä villikissojen pyydystämiseksi viritettyyn häkkiin, mutta eihän sinne nyt mahdu kuin muikku kerrallaan, ja isoja kun olivat, paistoin ylimääräiset. Simo varsinkin tykkää kovasti kalasta ja muikut upposivat päineen pyrstöineen.
    Samanlaisen fanerilehmän minäkin ostin, lisäksi toiselta fanerihevoset ja kolmannelta sellaisen kiikkuvan klovnin. Opiskelijoita tai perheen äiteja sanovat olevansa. Ja puhuvat kovin hoono soomi. Miten sitä jaksaakin tulla esim. Puolasta asti tänne puuhevosia kauppaamaan!???
    Eeva Heilalan runoissa on aina elämisen maku mukana. Tykkään.<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muikkuja on kiva syödä muutaman kerran viikossa, mies söisi vaikka joka päivä!:DD

      Simokin osaa arvostaa muikkuja, onpa hauskaa!!

      Sanohan se, miten lähtevät sieltä kaukaa tänne rihkamaa myymään?! Mutta kuka tietää, kenties ovat hankkineet rahaa paljonkin, autolla ajelevat.

      Eeva kirjoittaa niin sattuvasti, niissä on elämän maku!<333 Ole hyvä, Anja-Regina!<333

      Poista
  6. Muikut ovat hyviä.
    Ennen kun vaelsimme lapissa syksyisin, niin yhden viikon vietimme Särkijärven muikkuja kalastellessa.

    Minua aina säälittää nuo kauppiaat. sillä
    Itse kun sain käydä luutia myymässä tyttönä, äidin avuksi. Kyllä tapasi monenlaia ihmisiä, Vihaisia, ei osteta!!... ovin paukahti kiini hyvä etten jäännyt oven väliin, vaikka rehellistä työtähän se oli, eikä ketään pakotettu ostamaan. Ihania ihmisiä kuitenkin oli enimäkseen.

    No, taas tuli tällaista mieleen.

    Ihanaa kun voimme toisiamme ilahduttaa kuka muikuilla kuka omenilla j.n. e.
    se on rakkautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sylvi!

      Meilläkin on Särkijärvi, se on kotikylämme merkittävin järvi. Suur-Onkamo on Onkamon, maarekisterikylämme järvi, joten oikeastaan sekin on omaa vesialuettamme;))

      varmaan useimmat meistä suhtautuvat noihin kauppiaisiin hieman säälien, koska kauppaa kyllä tehdään! Sinuun suhtauduttiin hyvin ikävästi, vaikka olit lapsi, ja teit sitä varmasti tarpeen vuoksi.<3 Niitäkin toisenlaisia ihmisiä oli silloinkin, ja on varmasti nytkin...;) Kiva että kerroit siitä toisesta puolesta!

      Näin voi sanoa, naapuri- tai sukulaisrakkautta!<333

      Poista
  7. Täällä päin ei muikkuja juuri näe. Harmi. Mutta kulkukauppiaita kylläkin silloin tällöin sekä kummallisia vanhojen vaatteiden kerääjiä. Sen sijaan Turussa kävelykadulla voi tutustua kerjäläisiin. Tänä kesänä kerjääjien määrä on onneksi pienentynyt.

    Mutta varsin hieno tapa on se, että ainakin yksi ihminen täällä laittaa syksyllä porttinsa pieleen laatikon, johon on kerännyt puusta pudonneita omenia, ja lappu kehoittaa ohikulkijoita ottamaan matkaevääksi. Moni on ilahtuneena saanut siitä piirakkaomenat ja ukolleen tai lapsilleen leiponut makean herkun. Nimittäin täällä kaikilla ei suinkaan ole omia omenapuita, harmillista kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Hymyilevä Tuula!

      Kaupungeissa on kesäisin kerjäläisiä, mutta Joensuussa en ole muuta käynyt, kuin joskus keväällä. Romanian kerjäläiset soittavat huonosti, se on minusta huonoa mainosta heille itselleen;)

      Tapoja jakaa omenia on monia, jos on tuhansia kiloja omenia, niistä tulee melkoinen riesa. Talosta saa omenia, kun soittaa ja sopii niiden hausta, ja viitsii itse kerätä.

      Ei toki kaikilla ole omia omenapuita, mutta joillakin tuttavilla voi olla: kannattaa kysyä..:D

      Mukavaa torstain jatkoa, Tuula!<3333


      Poista
  8. Muikut ovat kyllä hyviä,en ole oikein niitä paljon laittanut, täälläpäin on enemmän haileja,ei noita kulkukaupiaita nykyyjään enään täälläpäin näy.Mukavaa viikonjatkoa:))

    VastaaPoista
  9. Muikkuja ei täällä päin löydy,
    ei edes kunnon kalakaupasta.

    Täällä on kyllä kalakioski, sellainen
    pieni koppi, jossa sitten saa kalaa ostaa,
    mutta ei tietenkään muuta kuin lohta
    ja turskaa, harvemmin makrillia ja silakoita,
    eikä se aina ole edes auki.

    Göteborgissa niitä sai kalakirkosta,
    mutta olivat vaan niin pieniä.

    Ovelta kaupustelijoita kyllä löytyy,
    kukkakauppiaista lähtien.

    Ennenvanhaan oli niitä pyöräkauppiaita,
    joita kesäaikaan liikuskeli maaseudulla,
    ja kauppa kävi hyvin..

    Lapsilla oli juhlaa kun pyöräkauppias
    kurvasi pihaan, silloin tiedettiin että
    Anna-mummmo osti hienoja rusettinauhoja ja
    hiusneuloja ja hamekankaita!

    Täällä on oikein kesäiset ilmat nyt,
    ja aurinko paistaa, eikä edes tuule!
    On niin mukava liikuskulla ulkosalla,
    kun ei tarvitse sadevaatteissa lontustaa.
    Oikein Hyvää torstaita Aili-mummollekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Herne!

      Muikku taitaakin olla enemmän itäsuomalinen kala, koska Länsi-Suomestakaan sitä ei tunnu saatavan! Niin eikä siis Ruotsista...

      Kalakioskeja en tunne, meillä saa kalaa yllensä kaupoista, kauppahalleista ja kiertäviltä myyjiltä. Ja tietysti itse pyytämällä.

      Entisaikaan liikuskeli maaseudulla myös kulkukauppiaita, jotkin kulkivat ihan jalkaisin kottikärrit mukanaan. Vanhempina aikoina oli myös hevospelillä kulkevia kauppiaita, mutta minun eläessäni niitä ei enää ole ollut.

      Oikein mukavaa, että teillä on kaunista säätä, ja lämmintä!<333 Meillä on kylmää ja sadettakin saadaan silloin tällöin..;/

      Samoin sinulle, Herne, oikein hyvää torstaipäivää ja loppuviikkoa!<3333

      Poista
  10. Hei Ritva!

    Blogger taas kummittelee, ei suostu toimimaan niin kuin pitäisi.

    Muikku on ihan monipuolinen kala, kuuluu lohikaloihin..;)) Haileja eli silakoita emme paljon näe muuten kuin savustettuina; ne ovat sillä tavoin makoisia! Tai suutarinlohi on myös hyvä purkkikala.

    Kulkukauppiaat eivät ehkä kaupungeista ja muista suurista asuinpaikoista saa myytyä mitään, ihmiset pitävät ovensa kiinni!

    Samoin sinulle, Ritva, oikein kivaa viikon jatkoa!<3333

    VastaaPoista
  11. siellä Onkamon järven rannalla on tullut joskus oltua vuokralla mökissä,ja aikoinaan Onkamossa taimitarhalla olin töissäkin, olin silloin 16v. Muikut on mun herkkuani, niitä saa täältä torilta ja city marketistakin, pakkasessa on niitä nytkin.Kiva tarina ja kiva vanerilehmä, oikeastaan se on kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Pepita!

      Sinulle nämä paikat ovat vanhastaan tuttuja..;)))
      Entisaikaan taimitarhalla oli töissä sadoittain (?) töissä naisväkeä, minunkin sukulaisiani. TYö kesti vain kesäajan, ja se suurin joukko työskenteli keväästä vain joitakin kuukausia. Sitten voi mennä kortistoon odottamaan seuraavaa kevättä. Minä en ole siellä koskaan ollut töissä, minulle riitti maataloustöitä. Kovaa työtä se on ollut, varsinkin huonoselkäisille;/

      Jaa, että muikkuja on siis Turussa myytävänä...?

      Kiitos Pepita, mukavaa että tykkäsit tarinasta.<3333

      Poista
  12. Toistakymmentä vuotta sitten meillä oli majoitettuna sveitsiläisiä hirvenmetsästäjiä.Heille oli suuri ihme (ja pelon aihe?) kun emme lukinneet yöksi ulko-ovea. Aamulla herättyäni huomasin, että yön aikana oli ilmestynyt keittiön pöydälle kokonainen savustettu kalkkuna. Herätin vieraat katsomaan sitä ja sanoin ettei se olisi tuossa jos ovi olisi ollut lukossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Matti!

      Uskon että ihmeissään olivat vieraasi, kun jätit ulko-ovet lukitsematta. Entisaikaan niin voi tehdä, ehkä nyt on parempi laittaa ovet yöksi ja kylille lähtiessä lukkoon, vaikka tiedän ihmisiä, joille riittää se 'luuta' eli rappuharja. En uskalla olla enää niin hyväuskoinen. Vaikka naapurit eivät mitään veisikään, voi olla muita ihmisiä...

      Hienoa: siellä tuodaan ihan savukalkkunoita lahjaksi!
      Leppoisaa viikonloppua sinulle ja perheellesi!<333

      Poista
  13. Muistan, kuinka ovikello soi. Menin avaamaan ja hätkähdin pelästyksestä. Oven takana oli aivan musta mies, joka kauppasi sellaisia kimaltavia kuvatauluja. Olin alakoululainen ja silloin ei meidän naapurustossa mustia näkynyt. Ovet oli auki yötä päivää ja kenellekään ei tullut mieleen, että jotakin ikävää voisi käydä. Maailma muttuu Eskoseni:).

    Se on kuitenkin hyvä, että naapuria vielä autetaan ja annetaan jotakin pyytämättä vastalahjaa. Sellaisen hyvän pistää mielellään kiertämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine!

      Meillä ei vielä tummaihoisia ihmisiä ole näkynyt, vaikka Joensuussa ja Tohmiksellakin heitä on ollut..;))
      Varmasti kymmeniä vuosia sitten 1970-luvulla olisi ollut ihmeiden aihe, jos portailla olisi ollut joku afrikkalainen kaupustelija. Nyt sekään ei herättäisi paljon ihmettelyä, maailma on tosiaan 'pienentynyt' kovaa vauhtia..;)

      Tuttu naapuri ja miksei tuntematonkin voi aina tarvittaessa pyytää apua lähimmästä talosta. Voimien mukaan aina on autettu mikäli on kyetty auttamaan.<33

      Hyvä ajatus tuo hyvän kierrättäminen..;DD

      Leppoisaa viikonloppua sinulle, Mine!<3333

      Poista
  14. Täälläkin naapuri kiikutti perattuja, vastapyydettyjä isoja Rasvangin muikkuja ison pussillisen, kun olivat saaneet yli oma tarpeen. Vanha pariskunta ja heilläkin touhua riittänyt kesällä, kun poika rakentaa uutta navettaa palaneen tilalle ja 7-kymppinen äiti on syöttänyt työmiehiä koko kesän. Parhaimmillaan ollut ruokapöydässä kahdeksankin syöjää. Ihmettelen mitä miniä puuhastelee, kun ei ole edes jälkikasvua.
    Samoja kaupustelijoita on liikkunut täälläkin. Ostin vanerisen pöllön, että pääsin eroon. Lapulle oli kirjoitettu jotakin huonolla suomenkielellä sairaasta tytöstä ja isosta perheestä. Taisi olla 20 euroa hintaa mutta minulla ei onneksi ollut kukkarossa kuin 15 antaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Beate56!

      Vanhat tekevät niin kauan kuin kykenevät, ihan mielellään sitä paitsi..:)) Lieneekö nuori emäntä ollut joku virkarouva, joka on katsonut ettei tuo työmiesten ruokkiminen hänelle kuulu, antaa mummon pakertaa!

      Uusi emäntäpolvi ei ota niin raskaasti näitä emännän hommia kuin meidän ikäluokkamme. Mutta jos talossa on joku tapa, minusta sitä perinnettä kuuluisi jatkaa.

      Ihan hulluja summia kyselevät, samaa hintaa täälläkin pidettiin. Nuo läpyskät ei paljon maksa, mutta tuollainen on jo kerjäämistä!:/

      Oikein hyvää viikonloppua, Beate56!<3333

      Poista
  15. Hei, näin Sinulla aikaisemmin nyt jo lakkautetun blogini Blogihetekka linkin. Olen ollut hajamielinen ja unohtanut informoida, että yhdistin Blogihetekan valokuvablogiini. Nyt se näkyy nimessäkin ja laitan sinne myös lisää samaa tyyppiä olevia kuvia, lähinnä töllistelyä näyteikkunoiden äärellä.
    http://amnellphoto.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  16. Moi Anna!

    Poistin aikaisemmin vahingossa blogilistani, ja unohdin palauttaa linkkisi. Laitan nyt antamasi linkin, kiitos Anna!

    Leppoisaa viikonloppua sinulle Helsinkiin!<3333

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥