Google+ Followers

maanantai 3. syyskuuta 2012

VOIMANAINEN JOUHKOLASTA

Joka kesäiset lettukestit Mässän lammella. Vasemmalla ehtoisa emäntä Eeva Manninen, oikealla isäntä, Arvo Manninen.


Mieluista nähdä sinut
ehkä myös tulla nähdyksi
- kauniistihan me molemmat vanhenemme
eikö totta

- KYLLIKKI VILLA -
Eeva ja Arvo Mannisen pihalta Jouhkolasta kolmisen viikkoa sitten...

Niin kuin me olisimme
yhdessä nähneet kauneuden
jo kauan sitten
ja viimein päässeet siitä iloitsemaan
kun sinä synnyit.
Niin selvää meille kaikki,
niin tuttua,
niin jännittävää ja hauskaa.
Kauneus on maa ennen meitä,
me muistamme sen oikein hyvin 
ja sinne me yhä
pujahdamme salaa aikuisilta.
Siellä kulkevat lapset ja mummot 
käsikädessä
ikivanhojen puitten alla,
sieltä he ilmaantuvat
sukupolvi toisensa jälkeen
piristämään maailmaa,
sen synkkää ja ikävää
hetken-kestävää elämää.
Liehu lapsi, hypi mummo,
on riemu raikkahin aika.

- EEVA KILPI -
Talo ei ole kallellaan, mutta kännykkäkamera oli...


Sainpa vihdoinkin nämä kuvat koneelle kännykästäni, niiden ottamisesta lienee jo lähes kolme viikkkoa. Tässä on sukulaistalon pihapiiriä. Isäntä on mieheni veli ja emäntä on kälyni, Eeva Manninen. 

Muutama sana emännästä. Hänellä on ollut virtaa muillekin jakaa. Hän on Tohmajärven kesäteatterin kantava voima, aikaisempina vuosikymmeninä hän näytteli Akkalan kyläteatterissa. Eeva on synnynnäinen komedienne, löytää ihmisestä itsestään ne kaikkein koomisimmat puolet. Toki hän näyttelee myös vakavia rooleja, mutta niissä hänen lahjansa eivät pääse yhtä edukseen kuin komedioissa. Eeva on myös uhrautuva ihminen, tekee työt toistenkin puolesta, sen hän on oppinut lapsuudestaan asti. Eevan äiti sairasteli, kun Eeva oli kansakoulussa. Hän kävi navetalla isän kanssa hoitamassa karjan illoin aamuin, ja siitä sitten omalla kyydillä, kävellen tai hiihtämällä, neljän kilometrin päähän Tikkalan kouluun. Eeva joutui hoitamaan vieläpä pikkusiskoaankin, kertoi häntä työnnelleen ulkona vaunuissa kun uni ei millään ollut tulossa.

Avioliittoon hän meni Arvo Mannisen kanssa yli 50 vuotta sitten, ja päätyi Jouhkolaan maatalon emännäksi. Siellä Eeva liittyi paikallisiin Maa-  ja kotitalousnaisiin. Kauan aikaa hän oli järjestön puheenjohtajanakin, talkoita on riittänyt ja tilaisuuksia on pitänyt järjestää, kaikista en tiedäkään. Eevalla on hyvät hermot, vähästä hän ei lannistu, vaan tekee työn, jonka on tehtäväkseen ottanut, tavallisesti aina etunenässä...

Vuodesta 1983 asti hän on saanut tehdä työt maatilalla pääasissa yksin, kun mies halvaantui. Sattui niin pahasti, että silloin tuli juuri sairaanhoitajalakko, jonka takia kuntoutus siirtyi kolmella kuukaudella. Mies jäi vammaiseksi tuon sairastumisen jälkeen, hoitaa kyllä itse itsensä, mutta työapua hänestä ei ole ollut. Käräjillä Arvo toimi lautamiehenä vuosikymmeniä, ja sai herastuomarin arvonimen. Eevakin oli lautamiehenä joitakin vuosia Arvon jälkeen, mutta pääsi pois siitä tehtävästä, kun lautamieskuntaa vähennettiin.

Talossa pidettiin lypsykarjaa, suurimmillaan oli yhdeksän lypsylehmää ja nuorkarja lisäksi. Eeva pääsi luopumistuelle 1999, kun karja myytiin. Pellot on vuokrattu naapureille, ja niitä on viljelty. Muutama hehtaari oli niin kivistä maata, että se metsitettiin. 

Viime viikon vaihteessa Eeva sai Maa- ja Kotitalousnaisten kultaisen ansiomerkin. Mieheni ja miniäni kuulivat sen radiosta. Varmasti ansaittu merkki, työtä on tehty monta vuosikymmentä. Onnitteluni kälylle hienosta ja uhrautuvasta työstä Pohjois-Karjalan Maa- ja Kotitalousnaisten hyväksi!

Loppukesän ihana kukkiva syyshortensia...


Eeva ja minä olemme naapureiden lapsia, olen tuntenut hänet pikkuvauvasta lähtien. Lisäksi kohtalo vei meidät tällä tavoin yhteen sukulaisiksi. Ystävällistä ja avuliasta sukulaista on helppo rakastaa. Eevalla on ollut hyvin työntäyteinen elämä, kuten useimmilla maatalon emännillä, jotka hoitavat työkseen lypsykarjaa.

Lapsia syntyi yksi poika Mannisen perheeseen, Jukka Manninen, joka asuu Kiteellä. Jukka sai avioliitostaan kolme poikaa, joista kaksi vanhinta ovat jo aikuisia; kolmas käy koulua.

Toivottelen kaikkea hyvää Eeva ja Arvon perheelle ja heidän jälkeläistensä elämään! Odotan jännityksellä sitä, mitä aika tuo tullessaan...

Oikein ihanaa syyskuun alkua kaikille lukijoilleni toivottaa Aili-Mummo!  

25 kommenttia:

  1. Toivotaan, että näitä arjen sankareita syntyisi maaseudulle vielä tulevaisuudessakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matti, hieno toivomus sinulta!<333

      Tätä samaa toivon minäkin..;)))

      Oikein hyvää syyskuun alkua sinulle, Matti!<33333

      Poista
  2. Oi, miten kiva kirjoitus! Katsoin heti tuota Eevan kuvaa ja näin hänessä hauskan, muista välittävän ja jaksavan tahtonaisen. Mikä onni kun on noin ihana käly!

    Myös runoista pidän molemmista kovin.

    Kaunista viikkosa sinulle sateessa tai auringossa. Aili-IhaNainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Leena!

      Aivan totta, näit ihan oikein!<3333

      Onni, ihan totta se on..;)))

      Kiitos ja ole hyvä!<333

      Oikein ihanaa viikkoa myös sinulle, säästä huolimatta, Leena-IhaNainen!<33333

      Poista
  3. Hieno kirjoitus Aili sinulta! Kaikki kunnia maaseudun naisille! Kunniamerkki on ansaittu tällä kertaa!
    Kiitos vielä runoista ja mukavia syyspäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minttuli!

      Maaseudun nainen joutuu ansaitsemaan leipänsä kovalla työllä!<33 Tätä ei pidä unohtaa;DD

      Ole hyvä, Minttuli, samoin sinulle mukavaa syysviikkoa.<33333

      Poista
  4. tälläiset ystävät lapsuudesta asti, ovat aarteita. On syntynyt luottamus ja kunnoitus molemmin puolin. Kauniit runot sopivat hyvin kuvaamaan ystävyyttä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikku, totta puhut, tällaisia ei ole muita..;))

      Juuri noin minäkin ajattelin..;DD

      Leppoisaa viikon jatkoa sinulle!<333

      Poista
  5. Tarmokas tahtonainen, osaava ja kerkiävä. Hän on taatusti kunniamerkkinsä ansainnut. Hänessä on karismaa ja lämpöä, olet onnellinen kun sinulla on tällainen ihminen kälynäsi.
    Kauniisti kirjoitit kälystäsi, samoin runot ovat jälleen kerran upeita ja ajattelun aiheita antavia. Kiitos, Aili. <3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, kiitos sanoistasi!

      Eeva on kaikkea tuota mitä kerrot, lämmin ja sydämellinen ihminen, uhrautuu toisten puolesta---.
      Kirjoitukseen oli aihetta. Sattui vielä tämä kunniamerkkijuttu, niin päätin tehdä hänestä tämän postauksen..;)))

      Ole hyvä, Anja-Regina, ja hyvää viikon jatkoa sinulle!<33333

      Poista
  6. Kauniit runot,maaseudun naisille kaikki kunnioitus:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Ritva!

      Sukulaista on aihetta kauniisti kiittää..;)))

      Poista
  7. Suku on paras ja pahin. Tässä sitä sukusi parasta puolta:). Onnittelut ansiomerkistä sen saajalle. Runotkin kelpaa aina. Etenkin tällaisen touhukkaan päivän päätteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Mine!

      Miten totta nuo sanasi on, hän on sitä parasta!<33333

      Ole hyvä, Mine, ei hassumpia runoja...:DD

      Leppoisaa viikon jatkoa sinulle sinne Istanbuliin!<33333

      Poista
  8. Uskomattomia elämän- ja selviytymistarinoita. Ilmeisesti ihmisistä kasvaa ihmisiä vasta silloin kun elämä on antanut työtä ja vastuuta, mahdollisuuden välittää ja huolehtia toisista. kirjoituksesi tukee sitä, jota olen mielessäni mantrannut jo hyvin pitkään: "Emme ole täällä vain itseämme varten, me elämme elämämme toisistamme välittämisessä ja toisistamme huolen pitämistä varten." Me tarvitsemme näitä DEevoja enemmän elämäämme ja meistä kaikista voi tulla näitä elämän Eevoja...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Pitsit sekaisin!

      Tarinoita löytyy joka kylästä ja useammasta talosta.<3

      Vastuuta moni lapsi oppii kantamaan vanhemmistaan vielä nykyäänkin, ja sisaruksistaan vanhempien lisäksi. Näin on ollut menneinä aikoina; nykyään vastuu lykätään hyvin usein yhteiskunnalle, ja vaaditaan siltä sitä ja tätä lähes loppumattomasti!

      Yhteiskunta pitää huolta kansalaisistaan, mutta silti aina vastuuta kantavaa lähimmäistä tarvitaan. Välinpitämättömiä emme saa olla, meillä kaikilla on vastuu paitsi perheestämme, myös muista lähimmäisistä. Emme saa sulkea silmiämme lähimmäisemme hädältä, tilaisuuden tullen on jokaisen toimeen tartuttava. Mutta moniko nykyajan ihminen näin ajattelee, sitä ihmettelen...

      Joten oikeassa olet, Pitsit, näitä elämän Eevoja tarvitaan, ja on sillä Aatamillakin oma vastuunsa..:))

      Hyvää viikon jatkoa sinulle, Pitsit!<3333

      Poista
  9. Jälleen erityisen kiinnostava kirjoitus suomalaisen maaseudun rikkaasta elämästä. Mukana myös kyläteatterit ja lautamiesten työ. Piti ihan kerrata netistä, mitä lautamiehet tekevät.
    Kun katsomme Agatha Christien kirjoista tehtyjä TV-elokuvia, saamme nähdä niissä, miten toimii jury eli sikäläinen vastine lautamiehille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anna!

      Minä tunnen vain tätä maaseudun elämää, joka ei nykyään ole poliittisten päättäjien eikä hallituksen suosiossa.
      Parempi kirjoittaa siitä, minkä tuntee ja osaa..;))

      Lautamiehiä on viime aikoina kovasti vähennetty, heidän tehtävänsä on tuoda rikoksiin paikallista asiantuntemusta ja maalaisjärkeä. Tuomarien painoarvoa on lisätty, ja lautamiesten vähennetty.

      Aivan totta, jury on ulkolaisten elokuvien vastine lautamiehille..:)

      Leppoisaa viikon jatkoa, Anna!<3333

      Poista
  10. Maailman paras asia on se,
    kun on mukavia ja rakastettavia
    sukulaisia.

    Täällä "muu maa mustikka-maalla"
    heitä kaipaa, ja syvästi arvostaa,
    kun muistelee niitä
    ihania sukulaisia ja naapurin
    mummoja.

    Isän suku asui samalla kylällä
    ja ovat niin hyvässä muistissa,
    että ikävä joskus riipoo, kun
    Rakasta Inkeri-tätiäkin muistelen.
    Maalaiskansa on sitkeää työväkeä,
    ja oikein karaistunutta lajia,
    osana minunkin elämäni juurissa.

    Tykkäsin noista runoistakin.

    Kiitos oikein hyvästä ja mielenkiintoisesta
    ajtuksia herättävästä postauksestasi.


    VastaaPoista
  11. Taas tuli kirjoitusvirheitäkin;
    pitää olla:
    ajatuksia herättävästä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Herne-ystävä!

      Ole hyvä, kiitos kun tykkäsit kirjoituksesta;)
      Sinun sukusi taitaa asua melkoisen hajallaan, osa Suomessa, lapset kuka missäkin maassa, onneksi tyttäresi lapsineen asuu lähelläsi, niin olen ymmärtänyt.<333

      Mutta voihan yhteyksiä hoitaa monella tavalla, netinkin kautta vaikka Skypilla. Saa kuvan eteensä ja puhelun samalla eikä maksa mitään!!

      Suku voi olla mukavaa tai epämukavaa, miten ihmisten välit yleensä on. Uskon sinulla olean hyvät välit Suomessa asuviin sukulaisiisi, koska käyt melko usein täällä vierailemassa..:))

      Maalla asuu myös monen lajin ihmisiä, on meitä vanhan kansan mummoja ja ukkoja ja sitten nuorempaa ja modernimpaa miestä ja naista. Vanhoilla on omat arvonsa, ja nuorilla omansa (toivottavasti)!


      Toivotan sinulle, Herne, kaunista syyskuuta, pian se ruska-aika alkaa;D

      Poista
  12. Viisaassa valtiossa on elävä maaseutu ja elävät kaupungit. Ne täydentävät toisiaan. Katastrofien tullessa kaupungit ovat avuttomia, jos ei ole maaseutua, joka tuottaa ravintoa ja mahdollisuuden selviytyä. Olen seurannut vuosikausia englantilaisia lehtiä, joissa kerrotaaan sikäläisen maaseudun elämästä, kaikista kiinnostavista ammateista, joita maaseutu tarvitsee. Olympialaisten avajaisetkin olivat ylistys Englannin maaseudulle, joka on ollut vaarassa tuhoutua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna!

      Näinhän sen asian kuuluisi mennä, mutta nykypäättäjät eivät ilmiselvää asiaa usko; he uskovat että maaseutu on vain pelkkä rasite. Kaupungeilla on tosi huonot selviytymiskeinot, jos maaseutu ja sen ihmiset 'ajetaan alas' kuten termi nykyään kuuluu..;/

      Ne olympiakisojen avajaiset olivat hieno historiallinen spektaakkeli entisajan elämästä; hyvin maanläheinen esitys. Nähtävästi Brittein saarilla osataan arvostaa maaseutua ja sen elämää, kansakunta tietää omat juurensa ja kunnioittaa niitä. Tällaista suhtautumistapaa minäkin arvostan!<333

      Kiitos Anna, kommentistasi ja linkistä blogistasi tänne!<33333

      Poista
  13. Hyvä kirjoitus Eevasta, on pakko kehaista, että Eevahan on minun serkku :)

    VastaaPoista
  14. Pirkko, toki tiedän, äitisihän on Eevan täti!;))

    Leppoisaa pyhäpäivää sinulle!<333

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥