Google+ Followers

maanantai 10. syyskuuta 2012

YSTÄVÄNI VALONKANTAJA - IN MEMORIAM!


Tikkalan hautausmaalta syksyllä 2011.

Älä kiinny maisemaan.
Siirrä se sydämeesi
ja katsele matkalla uuteen.

- Pekka Kejonen -
~~~~
Meidän elämämme pienuus ja suuruus ei riipu siitä
millä tavoin näemme eteemme
vaan siitä miten koemme itsemme maisemassa
olemmeko kivenä istujalle, polkuna vaeltajalle, piippuna
leipovan emännän uunista nousevalle savulle.

- Kaarina Valoaalto -

Tikkalan-Onkamon sankarihaudat syksyllä 2011.

Syksy kuten kevätkin on muuttojen - ja muuttolintujen - aikaa. Sain äsken surusanoman rakkaasta lapsuuden ystävästä. Se on kaunis tarina. Tutustuin häneen naapurin nuoreen naiseen jo muutaman vuoden ikäisenä. Kävin heillä kylässä varmaan kolme kertaa päivässä, niin lähellä hänen kotinsa oli. Hän kampasi sotkuisen pörröisen lapsentukkani kärsivällisesti ja kauniisti. Samoin teki hänen nuorempi sisarensa. Tietysti he leikkivät ja narrasivatkin joskus pientä pari-kolme vuotiasta pörröpäätä.

Hän oli ollut sota-aikan kotirintamalottana, ja palvellut ilmavalvonnassa kotikylällä ja kauempanakin, mm. Valkeavaarassa Kiihtelyksen puolella. Hänen vanhempi sisarensa oli rintamalotta, joka oli huoltamassa sodassa olleita miehiä. Ja kolmas sisar oli pikkulotta. Neljäs sisar ei ehtinyt vielä osallistua lottatoimiin. Kaksi hänen veljistään olivat myöskin sodassa mukana, samoin talon hevonen. Neljäntoista vanha veli teki miesten töitä, isä oli kuollut 1942 marraskuussa. Ja poikia oli vielä nuorin veli, joka oli vasta lapsi. Äiti oli katsomassa joukkuettaan perään, isäähän ei enää ollut.

Vuonna 1945 ystäväni avioitui loppuvuodesta onkamolaisen nuoren miehen kanssa, joka oli ollut sodassa mukana. Olin häissä istumassa tuvassa tiskipöydän alla, tupa oli tosiaan ihan täynnä väkeä. Tilaisuus oli mieliinpainuva pikkutytölle, olen sitä joskus nauraen muistellut yhdessä ystäväni kanssa...

Nuoripari asui Onkamossa ja lapset syntyivät yksi toisensa perästä; kuusi kaikkiaan. Maalaistalossa riitti työtä ja aherrusta aamusta iltaan karjan ja perheen kanssa...

Ystäväni oli luonteeltaan iloinen ja auttavainen, hyvyys oli hänen salainen aseensa, joka kantoi elämässä pitkälle. Hän oli oikea valonkantaja lähimmäisilleen ja omaisilleen!

Aviopari myi Onkamon tilansa pois, ja osti Saariosta uuden tilan, jossa viljelytoimet jatkuivat. Siellä kävimme kylässä useaan kertaan mieheni kanssa, ja hekin kävivät meillä...

Jouduin kylähistorian työryhmään 1987, johon haastateltiin suuret joukot myös entisiä kyläläisiä, ja näissä merkeissä minäkin tein haastattelun lotta-ajoista. Myöhemmin kävin vielä Havuttaren tiimoilta keräämässä suku- ja perheasioita ystävältäni, tekipä hän kirjaani pari-kolme kirjoitustakin, joita toimitin painokuntoon asti. Paljon sain historia- ja perinnetietoa kootuksi juuri tällaisten, vanhojen, hyvämuististen ihmisten avulla, ja lisää arkistoista ja nauhoituksista, eräs heistä oli isäni Oskari Juvonen.

Ystäväni poistui joukostamme 91-vuotiaana, suremaan jäi lapsia, lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia. Kiitollisena ystäväni kauniista ja hyvästä elämästä kirjoitan tämän muistona hänelle ja hänen perillisilleen: olkoon hän iäti muistettu! 




Sain tämän tunnustuksen blogiystävältäni Ireneltä: kaunis kiitos hänelle! Blogin nimi on Rakkaudesta Vironperään.

Lahjoitan tämän kauniin tunnustuksen kiitokseksi seuraaville hyvänmielen blogeille:

Maikulle blogiin Maijan monenmoista murua


Herneelle blogiin Lohdun Lohdun

Toivotan kaikille teille oikein hyvää alkanutta uutta syysviikkoa! Onneksi olkoon kaikille merkin saaneille!
                                       Aili-Mummo

26 kommenttia:

  1. Uuskin on kivaa, ei saa jäädä paikoilleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä ei ihan kaikki uutuudet, mutta ne jotka itselle sopii..;))

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Leena, lämmin kiitos osanotostasi!<333

      Kaunista ja aurinkoista viikon alkua sinulle, Leena!<33

      Poista
    2. Huomasitko tätä eilen? http://leenalumi.blogspot.fi/2012/09/ystavia-syyssateisena-paivana.html

      Tulen lukemaan Poltetut varjot ajalla. Nyt on kakku uunissa etc.

      Poista
    3. Moi Leena!

      En tosiaan ehtinyt lukea juuri tuota postaustasi, olen pahoillani!

      Kiitos tästä kauniista ja upeasta tunnustuksesta, liitän sen seuraavaan postaukseeni, joko tänään tai huomenna!

      Ihanaa perjantaipäivää sinulle, Leena!<333

      Poista
  3. ....KAIKELLA ON AIKANSA....näin sanoo se isokirjakin, sieltä löyty hyviä neuvoja, silloin tällöin selailen ja lukasen muistin virkistämiseksi ja elämän ohjeeksi!

    Aili-mummo otan aina kiitollisuudella vastaan kaiken mitä minulle lahjoiteaan, mielestäni osaan arvostaa osoituksia jotka kohdistuu minuun ja totesin taaskin olevani onnellinen ihminen, nöyrästi kiitän viellä kerran...;)

    Kiinitin heti tähän vesiväri maalaukseen huomioni, taitavasti tehty, tuottivat iloa sinisille silmilleni...;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Maikku!

      Tuosta IsostaKirjasta löytää hyviä neuvoja ohjeita melkein kaikkeen elämän tilanteisiin!<33 Oikein hyvä asia lukea sitä usein, kuten sinä teet...<3

      Minustakin tuo kuva on harvinaisen kaunis, oikea taiteilijan työ!

      Ole hyvä, Maikku, onnellisia ihmisiä on maailmassa liian vähän!<333

      Poista
  4. Osanotto ystäväsi poismenosta, hän sai elää pitkän elämän!. Kiitos tuosta kauniista tunnustuksesta! otan sen ilolla vastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mummeli!<33

      Hän oli rakastettu ja arvostettu ihminen jo eläessään!<333

      Ole hyvä, Mummeli, ja kiitokset sinulle tunnustuksen vastaanotosta!<333

      Poista
  5. Valonkantaja sai elää pitkän ja rikkaan elämän. Toivottavasti hän poistui rauhallisin mielin. Otan osaa suruusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, niin hän sai!<33
      Uskon hänen lähteneen kiitollisena eletystä elämästään iäisyysmatkalleen!<33

      Kiitos, Mine, osanotosta!<3

      Poista
  6. Osanottoni ystäväsi poismenosta,pitkän elämän hän sai elää.Onnea kauniista tunnustuksesta.Kauniita syksyisiä päiviä Aili-Mummo:)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ritva!<3

      Samoin sinulle, kaunista ja aurinkoista syksyä sinulle!<333

      Poista
  7. Otan osaa ystäväsi menetyksen johdosta.

    Kiitos huomionosoituksestasi, kauniista
    akvarellimaalauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herne, lämmin kiitos!

      Ole hyvä, Herne, sinulta saa moni ystäväsi lohtua murheisiinsa..;))

      Poista
  8. Otan osaa, Aili! Hieno kirjoitus ystävästäsi. On varmasti ollut rikkautta omistaa tuollainen ystävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Elina, hän oli ystävä lapsuudestani lähtien. Sain häneltä paljon tietoa suvuistamme ja kylämme menneisyydestä.<33 Todella rikkautta saada tuollainen ystävä!<33

      Poista
  9. Kaunis muistelu ystäväsi poismenon johdosta.
    Osanottoni sinulle Aili!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos että pidit kirjoituksestani!

      Lämmin kiitos osanotostasi!<333

      Poista
  10. Todella ihana muistelo ystävästäsi.
    Kerrot niin elävästi että ihan silmissä näen sinut pöydän alla
    ja siitä kun ystävsi hiuksiasi kampaa.
    Otan osaa suruusi. Kaipaus ystävästä aina jää,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylvi, kiitos sanoistasi!
      Hän oli hyvin hauska ja vieraanvarainen ihminen: puhetta riitti eikä kuollutta hetkeä ollut milloinkaan!
      Kiitos, Sylvi osanotostasi!<333

      Oikein hyvää viikon jatkoa sinulle!<3

      Poista
  11. Aili, olipas onnellinen elämäntarina hänellä. Hän sai elää rikkaan ja valoisan elämän tuosta elämänasenteestaan johtuen.
    Onpas erikoista, että luen nyt juuri tämän postauksen, kun kuulin hetki sitten Vironperän pääoppaan aviopuolison siirtyneen rajan taakse tänään klo: 22. Teema on sama kuin sinun postauksessasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Irene!

      Hänellä oli onnellinen ja ystävällinen mielenlaatu, valoisa asenne elämään. Sellainen kantaa ihmistä eteenpäin, ja jokainen päivä on yksi hieno seikkailu!<3

      Sattuipa kummasti: otan osaa suruusi! Varmaan hän oli sinun tuttavasi, tuo pääopas ainakin<333.

      Poista
  12. Valonkantajan elämä oli suuri merkitys ja hän merkitsi niin paljon monelle. Uskon kuitenkin siihen, että niin kauan kuin on yksikin ihminen, jonka sydämessä poistunut ihminen asuu, pilkistäen välillä mielen sopukoissa, niin kauan tuo ihminen on elossa. Kuolema on fyysinen poistuminen, joka kohtaa meitä kaikkia. Henkinen poistuminen, se on aivan toinen tarina. Otan osaa menetyksesi johdosta uskoen kuitenkin siihen, että Valonkantaja asuu sydämessäsi aina...:)

    VastaaPoista
  13. Moi Pitsit!

    Kiitos, Pitsit sekaisin!<3333
    Näin se varmaan on kuten sanoit...
    Ainoastaan rakkaittemme ja ystävien muistoissa me säilymme 'elossa'. Hänen kaltaisensa ihminen jättää itsestään aina ihanan muiston, uskon ettei hän minulta koskaan unohdu!<3333

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥