Google+ Followers

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Perivaaran ja Aholammin Simosista II.

Ilmavalokuva Perivaarasta 1964. Etualalla Juvonen, takana Simosen talo, vas. Kurosen talon pääty ja navetta.

MATTI JA TYYNE SIMOSEN PERHE

Matille ja Tyynelle syntyi Aholammilla (ks. edellinen postaus) kolme vanhinta lasta, Helvi (1914-1999), Yrjö (s.1917) ja Martta (1921-2012). Kolme muuta lasta olivat kuolleet aivan pieninä. Vuonna 1923 he muuttivat asumaan Perivaaraan Pihalan paikalle, jonka he olivat ostaneet Elias Eroselta. Eroset asuivat tällä Tahvo Juvoselta ostetulla tilalla vuodesta 1917. Matti Simonen sai myös maata Aholammin tilasta.

Pihalan tilalta oli toinen, suurempi tupa siirretty pois jo aikaisemmin Erosten aikana Kannuksen Punamultatehtaalle tukkikämpäksi. Myös vanha aitta- ja liiterirakennus vastapäätä taloa oli purettu pois jo ennen sotia. Uudet kaksikerroksiset aitat oli rakennettu uuteen paikkaan pihan takaosaan. Kesällä lakka-aikana Matin pihassa yöpyi marjamiehiä, etenkin Honkavaaralaisia. Tyyne, talon emäntä, oli myös kotoisin Pyhäselän Honkavaaralta. Myös muissa naapuritaloissa oli silloin yövieraita, sillä ihmiset halusivat aamuviileän aikaan mennä Valkeasuolle marjaan. Marjoja oli suolla runsaasti, ei joka vuosi, mutta 3-5 vuoden välein. 

Samoin Liipin salolla oli paljon polkupyörällä kulkevia marjastajia. Kiihtelyksen puolella, Varpolammin kallioilla pidettiin marja-aikaan tansseja, joissa oli hanuristi soittamassa. Näistä palasivat väsyneet marjastajat yöpymispaikkoihinsa vasta aamupuolella yötä lepäämään muutamiksi tunneiksi.

Perhe kasvoi tasaisin väliajoin: Veikko (1924-2012), Sirkka Liisa(1926-98), Erkki Einari (s.1928), Maire (s.1931) ja Matti (1932-56). Tilalla oli karut pellot ja kahdeksan lehmää parhaina aikoina Matti-isänän aikana. Leipää ja lämmintä riitti omalle perheelle ja vieraillekin.Talossa oli myös kaksi työhevosta ja varsa. Lotta-tamma joutui rintamapalvelukseen, mutta palasi sodasta kotiin.

Matti ja Tyyne Simonen istuvat talonsa kynnyksellä juhannuksena 1942.

Tässä kuvassa istuu talon isäntä viimeistä juhannustaan talonsa edessä. Marraskuussa 1942 Matin maallinen taival päättyi jo 61 vuotiaana. Vanhin poika, Yrjö oli rintamalla, samoin Helvi-tytär ja myös Veikko-poika. Martta-tytär oli kotirintamalla ilmavalvontatehtävissä kotikylän näkötornilla ja Valkeavaarassa Kiihtelyksessä. Sirkka oli myös pikkulottana. Kovin vahva oli maanpuolustushenki tässä talossa. 

Nuori Erkki joutui isän kuoltua ottamaan vastuun miesten töistä, se oli varmasti 14-vuotiaalle rankka kokemus. Matti oli tuolloin isän kuollessa koululainen kuten sisarensa Mairekin. Sotien jälkeen alkoivat aikuiset lapset hajaantua ja mennä naimisiin. Martta vihittiin 1945 Säkäniemen Viljo Laasosen kanssa joulukuussa. Pari sai myöhemmin kolme poikaa ja yhtä monta tytärtä. Helvi Simonen vihittiin 1947 avioliittoon Aimo Kurosen kanssa, näissä häissä sain olla viisivuotiaana mukana. Juhlat pidettiin Tikkalan Kassantalolla. Avioliitto päättyi muutamien vuosien kuluttua, ja Helvi muutti Ruotsiin, missä avioitui virolaisen miehen kanssa. Yrjö Simonen avioitui Härkäahon Martta Kurosen kanssa, kun hän oli muuttanut Joensuuhun syksyllä 1949. Yrjö oli kirvesmies. Heille syntyi kaksi tytärtä, Tuula ja Terttu.

Veikko Simonen kävi maamieskoulun ja avioitui kontiolahtelaisen Eeva Takkusen kanssa. Veikosta tuli Kontiolahden Osuuskassan johtaja, mistä hän myöhemmin siirtyi Joensuun Osuuspankin apulaisjohtajaksi. Lapsia syntyi poika Ilpo ja tytär Maija. Leskeksi jäätyään Veikko avioitui uudelleen Anna Hukan kanssa, jonka työpaikka oli Postipankissa. Anna oli aikuisiällään suorittanut varanotaarin tutkinnon, ja hoiti Postipankin kiinnitys- ja lakiasioita. Perheen kaunotar, Sirkka Liisa avioitui Lahdessa ja sai pojan ja tyttären. 

Matti ja Tyyne Simonen perheensä kanssa. Kuvasta puuttuu Helvi.

Erkki oli innokas nuorisoseuralainen, hän oli Tikkalan nuoroseuran tanhuryhmässä, jota Liisa Kuronen johti. 1953 Erkki avioitui Aili Antintytär Mannisen kanssa. Aili oli koulun käynyt ompelija, joka ompeli leninkejä kylän naisväelle. Ailin ja Erkin vanhin tytär, Leila, syntyi Perivaarassa, mutta muutaman vuoden perästä he ostivat tilan Korhosilta Jontkanlammin rannalta, missä hoitivat paria lehmää. Lisätienestinä Aililla oli ompeleminen lasten hoidon ohella.

Aililla ja Erkillä on kuusi lasta, kaksi poikaa ja neljä tytärtä. Myöhemmin he rakensivat Ailin kotitilalle uuden asuintalon, jossa hoitivat lypsykarjaa ja viljelivät maata. Tilalla asui myös Ailin äiti.

Maire avioitui Reino Iljinin kanssa vuonna 1949. Reino oli alkuaikoina kaivostöissä, mutta muutti sitten ammattia, ja perhe asettui asumaan Lappeenrantaan.

Nuorin poika, Matti, oli hyvin musikaalinen, hän soitti kitaraa ja mandoliinia ja lauloi komeasti. Matti ja Maire lauloivat Tikkalan sekakuorossa, jota johti opettaja Niilo Reiterä. Martta oli myös sota-aikana laulanut kuorossa alttoa. Matin päämääränä oli päästä opiskelemaan musiikkia, mutta tätä ei kuitenkaan hänelle suotu. Matti haluttiin pakottaa maanviljelijäksi vasten tahtoaan. 24 vuotissyntymäpäivänään 24.päivä huhtikuuta 1956 loppui Matin maallinen vaellus ikävällä tavalla.

Vas. Tyyne-mummo, tak. Helvi , oik. Aili Simonen sylissä Leila, edessä Aarre Laasonen. Kuvattu 1950-luvulla.

Matin kuoltua joutui Erkki Einari taas tarttumaan auraan ja siirtyi Pihalan isännäksi. Hän hoiti tilan karjaa kotoaan Tikkalasta käsin, äiti asui talossa yksin. Naapurit kävivät Tyynen luona juttelemassa ja lukemassa lehtiä. Tyynellä olikin paljon tarinoita, mutta pojastaan Matista hän ei koskaan puhunut.

Myöhemmin 1960-luvulla Tyyne oli pihassaan kaatunut ja katkaissut kylkiluunsa, yönsä hän vietti tuvan lattialla. Tämän jälkeen Tyyne meni tyttärensä Martan luokse asumaan pariksi kuukaudeksi. Tyyne kuoli keskussairaalassa 1969.

Pihalan talo on 1900-luvun loppupuolella purettu pois, vain navetan rauniota ja aitta seisoo paikallaan, ja samoin vanha riihi. Puutarha sai villintyä vuosikymmeniä omassa rauhassaan. Saunan Erkki siirsi Pitkälammille saunamökiksi.

Simolan seinällä oli painokuva taulusta, jossa kaksipäinen kotka repii Suomineidon lakikirjaa. Uskon, että tämän kuvan takana on vahva isänmaan puolustamisen henki. Viisi lasta ja hevonen oli pelastamassa Suomea: eikö se ole todiste isänmaallisuudesta?

Lähde: Aili Nupponen, Havutar, hyvä emäntä (2004).
Kirjoitusta on lopusta hieman lyhennetty.

~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää loppuviikkoa!
                                     Aili-Mummo

18 kommenttia:

  1. Monessa kodissa taidettiin kertoa samansuuntaista tarinaa. Jokainen kokemus oli kuitenkin yksilöllinen, ihan oma. On hyvä, että tarinoita on talletettu, kuvissakaan ei ole vaan joitain tuntemattomia ihmisiä, vaan sellaisia, joilla on nimi ja tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielipiteestäsi, Isopeikko!

      Tässä perheessä ei ollut kentällejääneitä eikä invaliidejä, joten paljon onnea oli mukana. Naapuritalossa jäi sotaan poika, josta piti tulla talon isäntä. Isännyyden sai toinen sotainvalidi-veli, joka palasi sodasta. Jokaisella on oma tarinansa.<333

      Poista
  2. Jokaisella on oma tarinansa!

    Sehän se tästä elämästä tekee
    niin mielenkiintoisen, kun
    edesmenneetkään sukupolvet
    eivät ole turhaan täällä olleet,
    vaan tätä samaa elämän merta
    hekin ovat purjehtineet ja
    samaa ilmaa hengittäneet,
    ja saman tähtitaivaan alla
    on surtu ja iloittu.

    Minua niin hymyilytti
    tuo sanomisesi, perheen kaunotar
    Sirkka Liisa, melkein mielessäni
    näinkin herttaisen ihmisen.☺

    Monesta on väkisin tehty
    maanviljelijä, tai jotakin muuta
    käytännön alan ihmistä, että
    elatus olisi taattu ja leipää
    riittäisi monille muillekin,
    haaveet kuihtuivat ja monen
    elämän ilokin.

    Täällä omaakin sukuani
    ajattelen taas, ja
    perhettäni täällä,
    kahden pojan suuri haave olis
    se maanviljely ja omien
    perunoitten istuttaminen,☺,
    mutta toisin on käynyt.

    Mutta eihän sitä koskaan
    tiedä, mitä tulevaisuus tuo,
    ei heidän monivuotiset opiskelusa ole
    mikään este maanviljelykseenkään,
    mietin ☺.

    Kiitos Aili-mummo, oikein mielenkiintoisesta
    ja hyvin kerrotusta sukutarinasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Herne!

      Minustakin on jotenkin elähdyttävää tietää ihmisistä, jotka ovat eläneet kylässämme jo ennen meitä. Tuo 'peheen kaunotar' on heidän perheessään kulkenut sanonta, Sirkka olikin erityisen viehättävä nuori nainen. Toisetkaan eivät olleet mitenkään rumia, vaan ihan tavanomaisen näköisiä ihmisiä.

      Mutta pakottaminen johonkin ammattiin, johon nuori ei tunne mielenkiintoa, on huono vaihtoehto. Poika huomasi, etteivät hänen ja äidin pyrkimykset, käy yksiin. Lisäksi pojalla oli mielitietty, jota äiti ei hyväksynyt enempää kuin pojan omia ammattihaaveitakaan.

      Maanviljelyssä ei minusta olemuuta 'pahaa' kuin tämä EU kaikkine tarkastuksineen. Tuntuu siltä, että viljelijät pakotetaan keskiaikaan entisajan maaorjiksi, ja sitä tuskin kukaan lapsilleen haluaa.
      Suomessa on kannattavuus monessa tuotannonalassa heikko tai suorastaan tappiollinen, ja siksi yhä useampi maatila lopettaa tuotantonsa.

      Toivottavasti poikasi tai pojanpoikasi päätyvät mieluiseensa ammattiin. Ei oppi ojaan kaada maailmassa, aina opinnoista on hyötyä!

      Ole hyvä, Herne!<333 Tämä oli minulle mieluinen tehtävä...;)))

      Poista
  3. Kiitos jatkosta Aili! Mielenkiinnolla näitä lukee ja samalla kelaa omien juurien tarinaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, ole hyvä!<333
      Tuo on mukava 'kuulla'..;)))

      Poista
  4. Hyvin olet laittanut historiikkia muistiin:) Hyvää loppuviikkoa sinullekin Aili.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Yaelian!:)))

      Samoin sinulle sinne Israeliin!<3333

      Poista
  5. Ihania kuvia ja historiaa Simosista.
    Nuo vanhat kuvat ovat niin tunnelmaa tuovia ja muistoja herättäviä.
    Kiitos sinulle näistä!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Sylvi!

      Kiva että pidit!<3
      Ainakin meille, jotka olemme nuo ajat eläneet, tai vielä vanhemmat ajat, joita emme ole eläneet..;)

      Ole hyvä, Sylvi!<333

      Poista
  6. Kyllä tämmöisissä sukutarinoissa oma hohtonsa on! Mutta tavaton työ tutkijalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tuula!

      Toivottavasti on! Kaikkea ei voi heittää historian 'likakaivoon' eli unohdukseen...;))

      Poista
  7. Mielenkiintoisia muisteluksia. EU-lainsäädännön mukana tämä kaikki on muuttunut jopa kielletyksi. Kenestäkään ei saisi kertoa ilman heidän lupaansa, ei edes edesmenneistä. Joskus nuo määräykset tuntuvat hätävarjelun liiottelulta. Miksi emme saisi historiasta kirjoittaa? Onneksi kaikki eivät ole aivan niin kuuliaisia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marja-Leena!

      Minusta EU on utopistisen outo juttu, lähes kaikki täällä on kiellettyä, jopa positiivinen kirjoittelu;/
      En ole halunnut liata kenenkään mainetta ja kunniaa, vaan olen pannut muistiin oman pienen kyläni historiaa ja ihmisiä, ja olen myös julkaissut ne. Varmaan myös sukukirjat joutuvat kiellettyjen listalle, kertovathan ne elossa olevistakin ihmisistä. Minusta tieto menneisyydestä on arvokasta, se kuuluu omien juurien tutkimiseen. Löysin näistä historian tarinoista itselleni elämäntehtävän, enkä aio pitää asioita piilossa.

      Kiitos, Marja-Leena, sanoistasi!

      Poista
  8. Ihanaa kun löysin tämän sivuston. Olen Sirkka Liisan tytär Lahdesta ja myöntää täytyy, että liikutuin kuvista + tarinoista. Kiitos. Komeita olivat Simosen tytöt ja muutamia hyviä valokuvia sisaruksista sota-ajalta on tallessa.
    Kesiä vietettiin Perivaarassa ja lapsuuden muistikuvat ovat säilyneet lämpiminä mielessä. Kiitos ja hyvää loppuvuotta!!! T Arja

    VastaaPoista
  9. Moi Anonyymi Arja!

    Äitisi muistan hyvin nuoruuden ajoilta, sen jälkeen tuskin tapasimmekaan, ja teitä lapsia en muista koskaan nähneeni. Mutta kiva kun tavoitin sinut tällä tavoin!..:))

    Tyynellä oli hyvin usein lapsenlapsia pidempiä tai lyhempiä aikoja vieraana. Varmaan Martan pojat olivat useimmiten hänen luonaan.

    Ole hyvä, Arja, oikein hyvää vuotta 2013 myös sinulle!<3333

    VastaaPoista
  10. Simosen naiset ovat aina kauniita,vieläkin näytää tulevan kauniita Simosia maailmaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina, kauniita ovat minustakin;))
      Mukavaa kevättä sinulle sinne Turkuun! ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥