Google+ Followers

tiistai 27. marraskuuta 2012

Nicholas Sparks: Haikein terveisin

Kuva Google. Bookplus Kirjamaailma.
Luin mielenkiintoisen romanttisen mieskirjailijan, Nicholas Sparksin teoksen, Haikein terveisin (alkuperäisteos Dear John, 2006). Suomeksi teos ilmestyi v. 2008. 329 sivua. WSOY Juva. Sidottu.

Sparks on julkaissut jo 17 teosta, joista kolmesta on tehty jo elokuva.

Kirjailija Nichlas Sparks on syntynyt 1965 Yhdysvalloissa. Ensimmäinen teos, Kuuntele vain muistojasi, on käännetty 45 kielelle, se julkaistiin vuonna 1996 suomeksi. 

Mielestäni kirja tuntui hyvin ylitunteelliselta ja naisen kirjoittamalta. Mutta ei ollut naisen käsialaa tämä teos...

Esipuheessa kirjailija sanoo:

                                                                     "Lenoir, 2006

Mitä tarkoittaa rakastaa toista ihmistä todella?
        Elämässäni oli aika, jolloin luulin tietäväni vastauksen. Silloin se tarkoitti, että välitän Savannahista enemmän kuin itsestäni ja että eläisimme lopun elämäämme yhdessä. Ei siihen paljon olisi vaadittu. Savannah sanoi kerran, että toteutettavissa olevat haaveet ovat avain onneen ja etteivät hänen haaveensa olleet mitenkään poikkeuksellisia. Avioliitto, perhe...tavallisia perusasioita. Se tarkoitti vakituista työpaikkaa, taloa jonka pihaa reunusti valkoinen aita ja reilunkokoista tila-autoa, jolla voisi viedä lapset kouluun tai hammaslääkäriin tai jalkapalloharjoituksiin tai pianotunneille. Kaksi tai kolme lasta, siitä Savannah ei sanonut koskaan mitään täsmällistä, mutta minusta tuntuu, että hän olisi aikanaan antanut luonnon päättää puolestaan. Sellainen hän oli - uskonnollinen, nimittäin, - ja kai minä osittain siksi ihastuinkin häneen..."

Romaanin päähenkilön nimi on John Tyree, joka on asunut Pohjois-Carolinan Wilmingtonissa, satamakupungissa. Pohjoisvaltion eläkeläiset tungeksivat sinne etsiessään halpaa asuinpaikkaa.  Wilmington sijaitsi Cape Fear-joen suussa merenrannalla. Isän ammatti oli postinjakaja, toimeentulo ei ollut runsasta, mutta se oli vakaata. John ja isä asuivat kahdestaan, heillä oli oma pieni talo. Poika sai käydä rikkaiden yksityiskoulua, vaikka he eivät olleet rikkaita. Isä oli hiljainen sisäänpäin kääntynyt luonne, poika kova menemään ja ulospäin suuntautunut. Miehen vaimo oli karannut miehensä luota ennen pojan ensimmäisen vuoden ikää, joten isä sai kasvattaa poikansa yksin. Isällä oli vakituiset rutiinit töiden järjestelyssä, joita hän aina noudatti. Hän keräsi kultarahoja systemaattisesti, oli saanut kokoelman alun omalta isältään. Se oli yhdistänyt kaksi sukupolvea toisiinsa. Johnin isällä oli intohimoinen suhde keräilyharrastukseensa, ei varsinaisesti rahojen arvon takia, vaan keräilyn jännityksestä. 

Pojan koulumenestys heikkenee, ja hän alkaa harrastaa irrallisia naissuhteita, jotka eivät hänelle paljoa merkinneet. Elämäntapaa sanottiin ajelehtimiseksi, ammatitkin vaihtuivat yhtä mittaa, siksi kunnes John kirjoittautui armeijaan neljäksi vuodeksi. Kolmen vuoden kuluttua sotilaselämä oli kouluttanut pojasta miehen, hän oli ylentynyt jo kaksi kertaa, ja saanut kersantin arvomerkit, John oli Saksassa USA:n joukoissa.

John oli lomalla kotikaupungissa isänsä luona, kun hän tapasi mielenkiintoisen ja miellyttävän ruskeaverikön, jolta putosi käsilaukku mereen. John sukeltaa sen kiinni ja tuo käsilaukun omistajalleen.  Tytön nimi on Savannah. Johnin päässä naksahtaa, hän huomaa olevansa rakastunut...

Savannah on toisten nuorten kanssa tullut kuukaudeksi rakentamaan taloja köyhille ihmisille kirkon hyväntekeväisyysohjelmaan.  Rakennusohjelma on vielä aloittamatta, mutta pari taloa pitäisi pystyttää ihmisille tämän kuukauden aikana. Siitä sai lisäpisteitä ansioluetteloon. Opiskelijat ovat kimpassa vuokranneet rannalta talon, jossa asuvat.
John pääsee joukkoon mukaan ja opettaa samalla Savannahia lainelaudalla surffaamaan.  Keskustelujen aikana Savannah sanoo, että hän on päättänyt auttaa autistisia lapsia; välineenä hän käyttäisi hevosia. Savannahin paras ystävä on Tim, jolla on autistinen veli, Alan.

Tim ja Savannah vie Johnin kirkkoon, kirkko ja kristinusko on tärkeä tekijä  nuorten elämässä. Savannah kyselee Johnin isästä ja hänen harrastuksestaan, rahojenkeräilystä. John sanoo, että isän kanssa on vaikea puhua. John käyttää Savannahia illallisella paikallisessa ravintolassa, he syövät katkarapuja. S. kertoo opettaja-isästään, äidistään ja kodistaan, entisestä maatilasta, missä hänellä on hevonen. Aikaisemmin he pitivät myös koiria, kissoja, eksyneitä lemmikkieläimiä, laamakin oli tilalla ollut...

Eräänä iltana John ja Savannah kävelivät rannalla katselemassa tähtiä käsikädessä.
Se oli romanttista. Huomenaamulla nuorilla alkaisi rakennustyöt.

John on usean päivän ja illan ajan lyönyt laimin isäänsä, mutta töiden alkamispäivänä hänellä ei ole S:n tapaamista. John kuluttaa aikaansa rannalla surffailemalla ja menee sitten drinkille Leroyn baariin, missä J:n vanhat tutut kaverit kuluttavat aikaansa. Muuan kavereista pyytää iltajuhliin mukaan, mutta J. kieltäytyy; sanoo illallistavansa isänsä kanssa. John ostaa ruokatarvikkeita kotiin ja kantaa lainelautaansa usean kilometrin matkan. Illalla J. valmistaa grillipihvit, perunat ja salaatin heille molemmille, ja kertooo isälleen S:sta, joka haluaa tutustua J:n isään. Seuravan päivän iltana John to S:n tapaamaan isäänsä tytön pyynnöstä. Isä keskustelee Savannahin kanssa yli puolituntia, ja sitten nuoret ajavat J:n isän autolla hampurilaiskojulle, jossa syödään 'illallinen'. Viikon päästä J:n loma olisi loppu, ja paluu Saksaan tapahtuisi. S. näyttää Johnille toisten nuorten kanssa rakentamaansa taloa, joka oli vielä keskeneräinen.

S. kertoo myös osakuntansa puheenjohtajasta, johon hän oli 'rakastunut'. Kerran eräissä juhlissa poika juotti jotakin tytölle ja raiskasi hänet...John tunnustaa tytölle rakastavansa häntä, ja S. sanoo samaa Johnille. Sitten he suutelevat...Kahtena seuraavana iltana S. tulee Johnin kotiin syömään.

Ero ja Johnin lähtö Saksaan alkaa pelottaa Savannahia. Hän ostaa lähtölahjaksi Johnille erään opettajansa kirjoittaman kirjan, joka kertoo Aspergerin oireyhtymästä ja autismista. S. arvelee, että J. saattaisi oppia siitä jotakin. "Lue se isäsi takia, ja sen takia, miten te kaksi tulette keskenänne toimeen". Savannah oli nähnyt paljon näitä ihmisiä, ja arveli sen vuoksi tuntevansa syndroomaa sairastavat. "Sinun isäsi on hyvin samanlainen kuin jotkut heistä", arveli Savannah.
    "Ei minun isäni ole jälkeenjäänyt..."
    "En minä niin sanonut", Savannah sanoi. "Aspergerin syndrooma on kehityshäiriö."
    "Vähät minä siitä, mikä se on", sanoin kovemmalla äänellä . "Minun isälläni ei sitä ole. Hän on kasvattanut minut, ja hän käy töissä ja maksaa laskunsa. Hän on ollut naimisissakin."
     "Ei Aspergerin syndrooma estä toimimasta..." 
Asiasta syntyy kärhämä, John pillastuu isänsä diagnosoinnista, ja syyttää S:a valehtelemisesta. 
    "Minä yritän vain auttaa," hän sanoi katsoen maahan. "Halusin vain että ymmärtäisit suhdettanne."---.
    "Miksi sinä teet tämän?" J. kysyi hiljaa.
    "Siksi että sinun sijassasi minä haluaisin tietää. En minä sano siksi että haluan pahoittaa mielesi tai loukata isääsi. Sanon sen vain siksi että halusin sinun ymmärtävän häntä." 

John lähtee paikalta loukkaantuneena tiehensä painellen kohti leiriläisten taloa. Siellä toiset miehet näkevät että jotain on pahasti S:n ja J:n kesken. Tim yrittää rauhoitella kavereitaan, mutta John iskee kahta kaveria, toista takaa ja toista edestä. Randyn käsi rusahtaa J:n lyönnistä. Timkin on saanut osansa tappelusta, häneltä katkesi nenärusto.

Seuraavana aamuna, kun isä oli lähtenyt töihin, oven takana seisoi Tim nenä laastaroituna, silmänaluset mustina. John pyytää tekoaan anteeksi, ei hän todella tarkoittanut lyödä Timiä. 

Tim pyytää anteeksi Savannahin puolesta, joka on sanonut erehtyneensä tekemään diagnoosia isän sairaudesta. S. on rakennustyömaalla, jonkun on hoidettava asioita.
S:n asia ei ole puuttua toisten asioihin, hän on joskus hieman naiivi (lapsellinen).  Lähtiessään Tim pyytää vielä, ettei John särkisi Savannahin sydäntä.

Illalla kotona J. pyytää isäänsä näyttämään viimeksi hankkimiaan rahoja, ja puhumaan niistä. Seuraavan päivän iltana Savannah ja John sopivat riitansa Johnin anteeksipyyntöjen jälkeen. Eräänä iltana sanoi John: "Jonakin päivänä menen naimisiin sinun kanssasi". Niin asia sovittiin ilman suuria seremonioita, ja siitäkin sovittiin että he kirjoittavat toisilleen. S. antaa ensimmäisen kirjeensä luettavaksi Johnille lentokoneessa. Tähän kirjeeseen päättyy romaanin ensimmäinen osa.

Toinen osa kuvailee elämää Saksassa sotilasalueella. J. kertoo tyttöystävästään myös kavereilleen, jotka tietenkin pilailevat suhteella. S. kirjoittaa säännöllisesti noin 10 päivän välein, sähköpostiakin käytetään. Myös Johnin isä kirjoitti pojalleen. He laskivat päiviä Johnin lomaan vuonna 2001. John oli Kosovossakin Naton joukkojen kanssa sotilastehtävissä, ja lempi roihusi edelleen.

John pääsi lomalle kesäkuussa lähtien Frankfurtista lentokoneella New Yorkiin ja siitä Raleighiin.  Lentokentällä S. on Johnia vastassa, he halailevat ja suutelevat. John käy tapaamassa ensin Savannahin vanhempia, jotka asuvat romanttisessa viktoriaanisessa talossa. John laitetaan tietysti nukkumaan vierashuoneeseen, mutta keskellä yötä S. hiipii hiljaa Johnin viereen, ja yö sujuu juttelun ja naurun merkeissä. Sitten S. poistuu omaan huoneeseensa hiljaa...

Sunnuntaina pari käy tytön vanhempien kanssa kirkossa. Sitten John ja Savannah menevät tytön opiskelija-asunnolle, missä viettävät yhteisen yön, aamulla ovat tytön luennot. Kokonaisen viikon he asuvat kahdestaan tytön  kämpällä, S. viettää päivät luennoilla, ja John keksii itselleen tekemistä. S. esittelee poikaystävänsä myös opettajilleen. Loppuviikosta John ostaa itselleen uuden puvun solmioineen ja kenkineen. Hän varasi paikat illalliselle ravintolaan, mutta S:lla oli muita suunnitelmia...
Savannah toimi jo yliopistossa opinto-ohjaajana ja hänellä on työn tuomia velvollisuuksia. Pari on riidoissa, mutta vielä ennen lähtöä he sopivat riidan ja rakastelevat...

Savannah saattaa Johnin lentokentälle, J. viettää lomansa viimeisen viikonlopun isänsä kanssa. Saksassa kuluu loput kesäkuukaudet, ja sitten saapuu New Yorkiin syyskuun yhdestoista...

Sotilaiden värväys alkoi terrori-iskun jälkeen välittömästi, Frankfurtin sotilastukikohta oli hälytystilassa. Johnin palvelusaika oli päättymässä joulukuussa, ja S:n kanssa oli ollut puhe, että he jatkaisivat yhdessä elämää. Innostuksen vallassa John pestutuu edelleen armeijaan kahdeksi vuodeksi. John puolustelee tekoaan sillä, että hän oli vastuussa sotilaistaan, ja siksi oli oltava heidän mukanaan, kun he pestautuivat vuosiksi armeijaan. Armeija alkoi valmistautui Irakin valloittamiseen, toiset olivat sotimassa talebaneja vastaan Afganistanissa.

S:n kirjeet alkoivat muuttua toisenlaisiksi, ja niitä tuli paljon harvemmin.  Seuraavan loman lähestyessä. John sai tietää, että hänen isänsä oli saanut sydänkohtauksen, ja niinpä John joutui menemään suoraan isän luokse. Savannahin kanssa aika jäi lyhyeksi. Savannah opetti ja kävi luennolla. Kesän edetessä isän terveys parani hitaasti. Savannah valmistui Chapel Hillistä ja muutti takaisin vanhempien luo asumaan, ja alkaen etsiä töitä. Vähin erin välirikko paheni, erimielisyydet kasvoivat. Johnin joukot siirtyivät Turkkiin ja sieltä Irakiin. Turkki ei pitänyt tästä, niin Nato-maa kuin olikin. Joukot siirrettiin Kuwaittiin ja sieltä edelleen Irakin sotaan. Täällä John sai Savannahilta  kirjeen, joka teki lopun kaikista unelmista: Savannah oli rakastunut toiseen mieheen...Tähän päättyi osa II.

Kolmatta osaa en käy enää selostamaan, jätän sen teidän itsenne luettavaksi.

Toivotan teille lukuiloa ja oikein hyvää viikon jatkoa Nicholas Sparkin romaanin parissa. Minusta tämä on hieno kirja, joka kannattaa lukea!
                              Aili-Mummo 


17 kommenttia:

  1. Kiitos kirjaesittelystä Aili. Toivottavasti kolmas osa toi onnellisen lopun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, ole hyvä!
      Kenelle toi ja kenelle ei...

      Poista
  2. Kiitos esittelystä, hienosti kirjoitit! Aiemmin luin kaikki Nicholas Sparksin suomeksi ilmestyneet kirjat, mutta tätä en olekaan lukenut.

    Lukuiloa sinulle ja lisää arvioita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Minttuli!

      Kiitos, minulle tämä oli ihan ensimmäinen Sparks, ei huono!<3

      Samoin sinulle iloa viikkoosi!<3333

      Poista
  3. Kiitos kirjan esittelystä.Mukavaa viikkoa Aili-Mummo ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritva, ole hyvä vaan!
      Kuin myös sinulle!<333

      Poista
  4. kiitos vihjeestä ja esittelystä..vastaus taisi löytyä alun kysymykseen.. laitan kirjan hakuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Aikku!

      Ole hyvä!
      Toivottavasti pidät..:))

      Poista
  5. Kiitos esittelystä! Jotain Sparksia olenkin lukenut, en kuitenkaan tätä.Mukavaa viikkoa edelleen. Taidetaan mekin nyt saada lunta. Teillä kai jo on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Villiviini!<3
      Samoin sinulle!:))
      On sen verran lumenhärmää, että maa on MELKEIN valkoinen;)

      Poista
  6. Minulla on kahteen kirjastoon
    kortti, joten pitääpä käydä
    etsimässä Sparkkia.

    Lunta luvassa, tuli jo vähän,
    mutta suli. Lumesta en välitä,
    kun tulisi pakkasta ja kuuraa,
    ja maa valkoiseksi sen verran
    että tulis valoa kaamoksen keskelle.

    Tuvassa valaisee joulunodotuskynttilät!jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Herne!

      Mukavaa että on kortteja useampaan kirjastoon, luetko ruotsiksi vai suomeksi?

      Lunta on hiukan, mutta vain hiukan..:)) Minusta pakkasella lumi suojaa maata ja ennen muuta lisää valoisuutta. Kynttilöitä en ole vielä polttanut, mutta adventtina se alkaa, viimeistään:DD

      Oikein hyvää joulun odotusta sinulle, Herne!<3333

      Poista
  7. Aili-mummo, luen eniten ruotsiksi.
    Suomalainen kirjallisuus on täällä
    Falköpingissä hyvin vähissä, kun ei ole
    paljoa suomalaisiakaan.Göteborgissa oli
    enempi valinnan varaa,jopa runokirjoja!

    Viimeksi kun kävimme Suomessa, sattui olemaan
    ulosmyynti kotipaikan kirjastossa, ja
    ostin pari pussillista kirjoja muutamalla
    eurolla. Myös kirpputorilta löysin monta
    hyvää kirjaa.☺
    Hyvää Joulun odotusta Sinullekin!

    VastaaPoista
  8. Hei Herne!

    Myös kirjakaupoista olen tehnyt uusia kirjalöytöjä muutamalla eurolla, varsinkin runokirjat kiinnostavat minua kovasti. Kirjaston poistokirjojakin olen ostanut, mutta usein niistä on lehdet irtija ovat muutenkin epäsiistejä. Kirpparit ja antikvariaatit voisivat olla käymisen arvoisia.

    Oikein leppoisaa ja hyvää joulunodotusta sinulle, Herne!<3333

    VastaaPoista
  9. Luin tämän kirjan äskettäin, voi kuinka pidinkään siitä!
    Aivan varmasti luen myös lisää Sparksin teoksia, jos niistä yksikään osoittautuu yhtään niin kauniiksi ja herkäksi kuin tämä osoittautui!
    Olet julkaissut tämän tekstin jo lähes vuosi sitten, mutta ajattelin kuitenkin jättää kommentin kun löysin tänne googlettelemalla tämän kirjan nimeä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nata, hauskaa että pidit:)
      Minusta kirjan juoni oli surullinen, suorastaan liikuttava.
      Minäkin voisin lukea lisää Sparksia, hänen kirjoissaan on tunnetta ja 'herkkyyttä', kuten sanoit!

      Mukavaa syksyä sinulle, nata, ja ihania lukuiltoja!


      Poista
    2. Surullinen juurikin, mutta kauniilla tavalla surullinen!
      Kiitos samoin myös sinulle! ♥ :)

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥