Google+ Followers

maanantai 30. tammikuuta 2012

Kaskuja ja muisteluksii männeiltä ajolta

Aurinko se vuan paistoo räköttää...

Tuas mie arvelin turvautuu siihen entisseen liäkärriin, Terho Toivosseen, joka vaikutti Tohmajärvelä 1950-luvula kunnanliäkärinä. Sittä myöhemmin hiän ol ajautuna Heinollaa, josta siirty lopulta 'tuonilimassii'. Terho on kasannu suuren joukon liäkärkaskuja, joista on riittäny materijaalii monneen kirjaan. Jos panetta haun Terho Toivonen hakupalakiin, tulloo essiin useimpii postauksii tästä mummon plokista.

Arkkiatri Osvald Renkonen toimi kesäisin Savonlinnan kylpylaitoksen ylilääkärinä. Kolleegain kesken oli kerran puhetta hänen työstään, jolloin Renkonen itse kuvasi sitä seuraavasti: "Kylpylaitoksen alilääkäri tutkii sontaa ja ylilääkäri puhuu sitä samaa."

Muuan mies moitti apteekin ulostuslääkkeitä tehottomiksi. Proviisori antoi hänelle vihdoin krotonöljyä, mutta kehoitti kuitenkin olemaan varovainen sen käytössä. Mies oli kotona niin ihastunut lääkkeen tehoon, ettei malttanut olla antamatta sitä eukolleenkin. Myöhemmin hän sitten apteekissa kertoi: "Sitä minun ei olisi pitänyt tehdä, olisi pitänyt uskoa herra proviisoria. Meidän huusissa kun on vain yksi reikä ja eukko tarvitsi sen ihan yksinään."

Tohtori M.J. Heikinheimon vastaanotolla oli 58-vuotias vanhapiika, joka oli päättänyt mennä naimisiin 20-vuotiaan nuorukaisen kanssa. Lääkäri oli sitä mieltä, että suunniteltu liitto vaatisi kuitenkin vielä lisäharkintaa.
Tällöin vastasi morsian kimakalla äänellä: "Se on sillä tavalla, herra tohtori, että ihminen on tässä iässä ihan hulluimmillaan, mies on saatava."

Kaskut olivat siis Terho Toivosen kirjasta Katsotaan sanoi lääkäri. Helsinki 1965.
Sama mehtä, sama taivas...

Talavi sen kun tuimennoo, ja pakkaset yltyyt vuan. Suapi nähä, onko meilä samanlaisii pakkassii kun joskus talavela 1966, jollon mittar nous lähele neljeekymmentä pakkasastetta. Kävin sillon Joinsuun Tallouskouluu junala Tikkalasta Joinsuuhun ja päinvaston. Junalta on matkoo koulule joku kilometri tai enemmännii, vuan siinä sillala Pielisjoin kohala ol niin hirmu viiltävä viima, jotta vähälä olin jiätyy. Piti ihan juoksuks pistee, jotta ois elävänä piässy perile. 

Samallaiset tulpalopakkaset ol talavela 1976, kun mies sairastu homepölykeuhkoon, ja ol Kontioniemessä keuhkoparantolassa seihtemän viikkoo. Sillonnii ol lähele 40 asteen pakkaset, ja lantalassa sonta jiäty pohjamuttii myöten. Lannat piti miun luuvva käspelilä joka uamu ennen lypsyy, ja kun lopulta olin ne sonnat suanu viskattuu lantallaan, tuntu kun olis ollu jo puolet päivän töistä tehty. 

Paljo ol muutakkii riesoo. Kaivosta loppu ves, ja piti kyssyy appuu kylän miehiltä. Onneks suatiin pihakaivosta vettä siks, kunnes vesjohto suatiin toimimmaan siitä varsinaisesta lähekaivosta, mistä ves ylleesä otettiin. Lehmii poiki vähän piästä ja uuvvestaan, ja neljä lehmee halavaatu. Ol siinä miula ja liäkärilä töitä yötä myöten.

Käv se hyvästä laihutuskuurista, hävis seihtemän killoo liikoo lihhoo ihan ku pieru Saharaan. Onneks ei usko loppuna kesken. Pojat käv kouluu tapasa mukkaan, van ei niistä paljo appuu ollu. Vanhempi poika ol alle 13 vuotta, ja nuorempi kaheksan vuotias. Mie ajon autola usseita kertoja viikossa sielä Kontioniemessä miestä kahtomassa, jotta ne vieraat naiset eijjois sitä kokonaan ihelleen vieneet...

Kauniita ilimoja on piisannut, ja pakkassii...
Oun niin hyviillään siitä, kun oun suanu kaks uutta lukijoo: tervetulloo vuan Scarlett ja Valkonen kirahvi mummon plokkiin lukemmaan. Nyt on sittä mummo hyvälä tuulela, kun päivät vuan pitenöö ja aurinko helottaa niin kauniisti...


Tällä viikola suan pojan lapsii nähä usseemmin; Angi kävikii jo tuossa piirakoita syömässä. Ja ens pyhän seutuna juhlittaan meijjän uppeita kaksossii, joila tulloo jo sihtemän vuotta täyteen.


Seun tää Joinsuu ja Itä-Suomi tullu suosituks paikaks, kun molemmat resietenttikantitaatit käv tiälä näyttäätymässä samana päivänä. Nyt taitaa olla mualaisennii iänelä arvostusta, jos kohta sitä ei muullon oukkaa. Ja varmoo on, kun vaualit on männy, niin sittä leikattaan jo kaikki rahat poikeen syrjäseutuin eläjiltä. Ne niät vualluppaukset ylleesä unohtuu pienen ajan piästä.


Toivotan teile, hyvä lukijaystävät, oikein hyvvee uuven viikon alkuu!
                                             Aili-mummo

perjantai 27. tammikuuta 2012

Näin puhuu runoilija...



SUKUPUU, ADOLFIINAN SUKKASIINIT


Pakkasaamu, on niin aikaista vielä
että tie auraamaton; mummu lähtee likkeelle
sukkasiineissaan, minä astun hänen
                            jalanjälkiinsä
Hän on intiaanimummo
Kirpeät lasit kuistilla
               helähtelevät, narisevat
huurteiset rappuset, me menemme yläkertaan
Minä tiedän tehtäväni, repiä tuohta
joka käpristyy, savuaa tötteröksi
Mummu laittaa valkeat kaikkiin uuneihin
                     vanhankaupanvintillä
Hyllyssä on posliinikoiria, saksalaisten
                        filmitähtien kuvia:
niitä lähettää Renate, kirjeenvaihtotoveri
Ei minun, minä olen 6, oppinut saksaa vasta
            yhden sanan, das Pult, kun Pekka
lukee matalalla äänellä sanakokeisiin
Mummu istuu kovalla tuolilla kouhomakeppi
             helmoissaan: sen kädensija on
kulunut kiiltäväksi
Sanonta 'Laiha ku Melleri' tuli hänen 
              miehestään: Arvi kuoli 1927,
oli sitä mieltä että henkimaailma on olemassa
Kokonaisia vuotia rosvottiin varastosta,
                      ne olivat kovia aikoja
Mutta mummu selvisi, nythän kohentaa
tulta uunissa, pellit avaa, sulkee oikeaan
aikaan
Pian vintillä on lämmin,
Elke Sommer ilahtuu vähissä vaatteissa
Minä en viheltäisi vaikka osaisin
                    se on pirun kutsumista tykönsä
Silti mummo ei näytä vanhalta virsikirjalta,
ei sillä tavalla selatulta
                       Hän on kookas nainen,
roteva, kuin kangaspuut
Pian vintillä on lämmin, lumiaura ulkona
            ryöpyttää valkenevaa tietä esiin
kinoksista
Adolfiina kulkee sukkasiineissaan
                    Että tie on aurattu, se on
oikeus ja kohtuus tällä iällä


- Arto Melleri -


~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~


Näillä Finlandia-palkitun runoilijan, Arto Mellerin sanoilla, toivotan teille, hyvät lukijat, oikein hyvää ja mukavaa viikonloppua!
              Aili-mummo 

tiistai 24. tammikuuta 2012

Kummallisuuksia kerrakseen...

Mauri Kunnaksen uusimman kirjan kansi.


Kysyin onnesta,
ne kaikki vastasivat eri tavalla.
Hengenmies huitoi kädellään:
Tuonpuoleisessa.
Kissa vakuutti:
Uuninpankolla hiiirien talossa.
Kalastaja neuvoi:
Ah, se on vene, kun on verkot täynnä.

Onneksi kuuntelin perhosia.
Ne olivat menossa kedolle.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Jos se hiljaisuudessa katoaa,
jos se haihtuu pois
- ei se ole minkään arvoista.

Ei häipynyt.
Ja sen vuoksi he
kestivät yhdessä vastatuulet.
He kestivät jopa Paratiisin

- Mari Mörö -

Yksi aukeama Kunnaksen kirjasta Kummallisuuksien Käsikirja. Otava (2011).

Ajattelin esitellä teille yhden kirjan, johon olen suuresti ihastunut. Se on Mauri Kunnaksen Kummallisuuksien Käsikirja. Otava 2011.
Oletan, että teos on suunnattu lapsille, mutta mielestäni se sopii hyvin myös meille aikuisille. En ainakaan antaisi kovin nuorien lasten lukea yksin tätä kirjaa, sillä siinä on esitetty kaikki ilmiöt, tarut, sadut ja historiaan liittyvät oudot asiat, joita ihminen voi kohdata elämänsä varrella. Kirjassa on paljon oikeaa tietoa, faktaa. Kirja on jaoteltu viiteen eri ryhmään: Omituiset otukset, Tarumaiset taikapaikat, Hirvittävät haamuilijat, Ihmeelliset ilmiöt, Kummalliset kummajaiset ja lopuksi kertausta, joissa kysellään, mitä lukija on oppinut teoksesta ja Diplomi kirjan opikelijalle.

Omituisiin otuksiin kuuluvat Haltijaväki, Peikot ja jättiläiset, Tontut, Möröt, Lumimies eli jeti, Lohikäärmeet ja Loch Nessin hirviö.

Tarumaisia taikapaikkoja ovat:
Kummitustalot ja linnat, aavelaiva Lentävä hollantilainen, Arvoituksellinen Atlantis, Pahamainen Bermudan kolmio, Päässiäissaaren patsaat, Salaperäinen Stonehenge ja Kuningas Arthurin hovi. 

Hirvittäviä haamuilijoita ovat puolestaan:
Aaveet, Räyhähenget, Vampyyrit, Ihmissudet, Zombit ja Halloween.

Ihmeellisiin ilmiöihin kuuluvat: 
Unet, Unissakävely, Kuutamo, Marsilaiset ja Ufot.

Kummalliset kummajaiset ovat seuraavanlaisia:
Luurangot ja pääkallot, Muumiot, Riimut (riimukivet), Berserkit, Velhot, Noidat, Samaanit, Paholainen ja Pullon henget.

Yksiaukeama Muumiot kertomuksesta.
Uskon, että kirjailija Mauri Kunnaksen tarkoitus on selvittää lapsille, mistä näissä salaperäisissä taruissa ja muissa ilmiöissä on oikeastaan kysymys. Tai sitten ei---. 


Ihmissusien kohdalla on selitys:
"Eri puolilla maailmaa tunnetaan tarinoita niin sanotuista muodonmuuttajista. Ne ovat ihmisiä, jotka jonkin taikavoiman vaikutuksesta ottavat silloin tällöin eläimen hahmon. Ainakin joillakin noidilla, velhoilla ja samaaneilla väitettään olleen tällainen taito."
---
"Ihmissudeksi voi muuttua, jos joutuu ihmissuden puraisemaksi. Mutta muutos voi johtua myös taikakeinoista tai lumouksesta..." 


Haltijaväestä on hauska esittely:
"Haltijaväkeen kuuluu hyvin monenlaisia otuksia: haltijoita ja keijuja, peikkoja ja mörköjä, kääpiöitä, menninkäisiä ja tonttuja..." Sitten esitellään nämä taruolennot kuvin ja sanoin yksityiskohtaisesti sekä ulkonäön että luonteen osalta. Esittelyä on useita aukeamia, ja ne on  luonnehdittu sekä sanoin että kuvituksin.


Minua kiehtoo tämä kirja, ja uskon että lapsiakin, kunhan he milloin vihdoin saavat sen. En uskalla vielä antaa tätä pelottavaa teosta lapsenlapsille, mutta aikanaan, kunhan kysyn lasten äidiltä mielipidettä, milloin se olisi soveliasta.


Kaksoset olivat eilen esikoulun jälkeen mummolla ja ukilla. Pippuri luki teeveestä elokuvan tekstit kuin tyhjää vaan, suoraan, nopeasti ja selvästi. Lukutaito oli kuin aikuisella, on se paljon kehittynyt viime keväästä! Parin viikon kuluttua kaksoset täyttävät seitsemän vuotta, ja ovat esikoulussa. Mummo hankki jo kolmelle lapselle synttärilahjat, toivomuksena oli rannekello.


Toivotan teille, hyvä lukijani, oikein leppoisaa tiistai-iltaa!
                      Aili-mummo!



sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Jos minä saisin valita...

Even piirustus Kirjava tyttönen tallustaa...
Sain ystävältäni Leena Lumilta tämän haasteen ja tehtävän. Kiitoksia, Leena, tämä on erilainen haaste!
Haasteen vastaukset kuvastavat niitä arvoja, joita meistä kukin kirjoittaja pitää elämässään tärkeinä.


Jos minä saisin valita
joukkosurmat loppuisivat kaikkialta.


Jos minä saisin valita
aseet ja sodat poistettaisiin koko maailmasta.


Jos minä saisin valita
maanpäälle laskeutuisi paratiisillinen rauha.


Jos minä saisin valita
ihmiset tervehtisivät toisiaan ystävällisesti.


Jos minä saisin valita
ihmiset hymyilisivät enemmän.


Jos minä saisin valita
ihmis- ja eläinrääkkäykset loppuisivat kokonaan.


Jos minä saisin valita
lapset saisivat valita vanhempansa.


Jos minä saisin valita
kateus ja ahneus poistuisivat keskuudestamme.


Jos minä saisin valita
maanviljelijätkin saisivat ihmisarvon.


Jos minä saisin valita
kaikki ihmiset olisivat rehellisiä.


Jos minä saisin valita
poikani perheellä olisi onnea ja siunausta.


Jos minä saisin valita
lapsenlapset löytäisivät unelma-ammattinsa ja -puolisonsa.


Jos minä saisin valita
kotitilamme säilyisi suvun hallussa.


Jos minä saisin valita
ihmiset kunnioittaisivat toisiaan.


Jos minä saisin valita
Suomen hallitus ja eduskunta kohtelisi ihmisiä tasapuolisesti ja yhdenvertaisina kaikkialla maassamme.


Jos minä saisin valita
kaikki vaivani häviäisivät.


Jos minä saisin valita
kuolisin ilman tuskia.


Lähetän haasteen edelleen suraaville henkilöille ja blogeille:


Sylville blogiin Elämää luonnossa.


Annelle blogiin Punatulkku.


Anjalle blogiin Anja-Reginan Aitta.


Ritvalle blogiin ritvan elämää.


Aikulle blogiin pieniä sanoja.


Maikulle blogiin Maijan monenmoista murua.


Herneelle blogiin Lohdun Lohdun.

 Toivotan teille, hyvät lukijani, oikein mukavaa ja äänestämisintoista sunnuntaita!
                                 Aili-mummo

torstai 19. tammikuuta 2012

Pimeitä päiviä

Lumentuloa ei kukaan voi estää...

VÄÄRIST SYIST

Katos vaa
mere ylitte
tulet moottorkelka huumas:
Yks pihacolada ja äkki
lumi on tuiskun jäätiät kii!

Pilkkireppus jätät etesse
mu murhekassin viäre,
en meina vilkast sitä koko viikkon
en meina ol kotonaka
mee paineta kelkal kylän talos talo
viihryttämäs yksinäissi miähi:
Olisko hetki aikaa?

Fanitat munt sen tähre et mää en tanssi
ja mää sunt samast syyst
mitä siit et mee jäättin toisillem kii
hetkuttelemas lanttei
naapurin Kaarinan karaoken tahris.

Su villit siskos punapauloissas
huuteleva varotukse sanoi
mut ei tartte hualestu
olen jo oppinu et
ei kaikki ihani tart saara omaks.

- Heli Laaksonen -

Olemme olleet tämän päivän aamusta asti pimeydessä, mutta ennen puolta päivää vilahti sähkövalo viiden minutin ajan; siinä ajassa ehdin tehdä itselleni puuron mikrossa. Kello oli jo pitkälle yli kolmen iltapäivällä kun virta lopulta saatiin, onneksi. Sitten en saanut toimimaan nettiyhteyttä, koska sekin temppuilee pahasti aina äkillisen katkon jälkeen...


Metsät ovat mahdottoman lumisia, lunta tupruttaa lähes joka päivä. Onneksi ei PKS:llä olut muita kohteita tänään, aamulla sanottiin, jotta 13 muuntajan alueella ei ole virtaa; Tikkalan pääkylällä sen sijaan oli sähköt, mutta sivukylille sitä ei riittänyt. Karjatiloilla on varmasti ikävää, mikäli eivät ole hankkineet agregaattia...


Mies tuli Venäjältä kotiin puolikahden seudussa, ja laittoi tulen leivinuuniin. Hiilillä hän sai puuhellalla keitettyä vettä, josta suodatimme kahvia. Ai että, kahvihammaasta pakotti!! Kyllä puuhella on ihana keksintö näiden sähkövimpaimien rinnalla...


Valoa oli huoneissa vähän, mutta tässä työpöydän ikkunan ääressä luin lehdet, ja sitten siirryin Mauri Kunnakseen uusimpaan kirjaan, Kummallisuuksien käsikirja. Kirjoitankin siitä lähiaikoina, on se niin hauska ja mielenkiintoinen kirja, meille aikuisillekin!


Pimeitä päiviä riittää vielä pitkäksi aikaa, mutta toivon, ettei niin tarvitse olla sähkökatkojen tähden. 


Oikein hyvää torstai-iltaa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!






maanantai 16. tammikuuta 2012

Paras vitsi...

Even onnittelukortti mummolle herättää ajatuksia.

Lämpö hehkuu vielä,
vaikka päivä on pitkällä.
Illan valossa varisevat turhat asiat
sydämestä, yhteisyydestä.
Valo on tallella ja kirkastaa
myös kauan sitten koetun ilon.

~~~~

Paljon on koettu.
    Kiitos siitä.     
Paljon on jäänyt kokematta.
Kiitos siitä.
Vielä on koettavaa.
Kiitos siitä.

- Pia Perkiö -

Onnitteluruusuja.

Mummo sai eilen kasapäin onnitteluja, tulihan vuosia mittariin roimasti lisää!!
Toisen lapsen kortissa luki:

Hyvää Syntymäpäivää! LOOK
Huikeat 70v.                ~~

Ja ikäänkuin pisteeksi Iin päälle tuli tänään postista erään lehden mainos, johon oli liitetty tarroja:

Hymyä huuleen, Aili! Aili ja elämä hymyilee! Aili on paras! Aili ON IHANA!

Mummoa nämä tarrat naurattivat enemmän kuin mitkään vitsit. Onkohan niin, että Elämä itsessään on paras vitsi...
Veijo ja Anja Kuronen.

Yllätyksekseni  Koti-Karjalan toimittaja Veijo Mustonen soitti, ja halusi tehdä haastattelun. Epäröin, mutta sitten suostuin. Juttuun tuli melkein koko elämäkerta vuodatettua pääpiirteissään. Melko lyhyeen mahtuu ihmisen elämä. "Silloin kun se parasta on ollut, on se tuskaa ja vaivaa ollut", sanotaan jossakin (ehkä isossa kirjassa). Jos ihminen ei ole tuntenut tuskaa ja vaivaa, ei sellainen asia ole minkään väärti. 

Lehtimies oli muotoillut otsikoksi juttuunsa "Luovuuden kukka perinteen pyörteessä". Ehkä historiakin olisi menetellyt, on tullut myös perinnettä harrastettua, ja kaikenlaista muutakin. Yksi rakkaimmista harrastuksista on ollut näytteleminen ja siinä sivussa runojen esittäminen.

Vas. Eeva Manninen ja Anja Nupponen.
Niin se sitten alkoi kahdeksas vuosikymmen. Kun sitä ajattelen, tukka nousee pystyyn! Totisesti vanhoja ollaan, ja joka päivä vanhennutaan lisää. Mutta näin käy, kun kauan elää.


Kiitokset kaikille muistaneille, sain jopa yhden korusähkeenkin sukulaiselta Tampereelta. Hän kiitti avusta, jota annoin, kun hän teki Nupposten sukukirjaa. 


Nämä kuvissa näkyvät sukulaiset kävivät päiväkahvilla mummon luona. Miesväkeä postailen sitten myöhemmin...
Ja lopuksi tietysti pojan perhe pienimmästä suurimpaan! Lämmin kiitos käyneille ja mukana olleille! Kunhan tästä hieman rauhoitun, voin ajatella taas tavallista arkea.


Oikein hyvää viikon alkua kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo! 

perjantai 13. tammikuuta 2012

Saima Harmajan tapaan

Even piirustus teoksesta Mummo ja muusat (2010).
KEIJUKAISSATU


Alas luolaansa maahinen keijusen vei.


- Ei, ei, tämä itki, välkkyen tukka,
olen kuunsädemetsien kaunein kukka!
Mut maahinen suuteli, kuunnellut ei.


Niin syntyi keijulle poikaa kaksi.
Kävi luola naurusta valkeammaksi.
Mut peikkona toinen leikkiä löi,
ja keijuna toinen. Se sydäntä söi.


Tämän äiti luokseen viittasi, virkkain
hymyhuulin, silmin tuskasta kirkkain:
Rakas poikani, ken on keijukaisverta,
sen täytyy kasteessa kylpeä kerta,
yökuutamo nähdä, mi huumaa pään, 
kukan keinuun nukkua värisevään. -


Isä puhetta vavisten kuunteli, peikko:
Hänet metsiin vie! Jää minulle veikko.
Hymys keiju ja itki: En milloinkaan!
Jään luoksesi alle maan. -


Ypöyksin poikanen ruohoon kulki.
Sadat loistavat pallot sen polkuja sulki.
Kukat oksilta välkkeen vierivän nähden
hän vapisi niinkuin särkyissä tähden.
Sadekirkkaat äänet kulkua johti,
ilosilmin pieniä kasvoja hohti,
soi naurui ja villkui ruohojen lyhdyt:
Nyt piiriimme jäät ja heimoosi yhdyt!
Lumojuoman jo keijuista nuorin toi.
Yön maljan poikanen joi.


Niin hurmassa öiden ja kuutamon saaton
kodin unhoitti tuo ja äidin ja taaton.


Sanoi keijuista nuorin: Kun vietämme häämme,
koko metsien aatelin vieraina näämme.
Kukat tuoksunsa antavat huntuuni vienoon,
valot kasteen välkkyvät linnoissa tienoon.
Tien juhlaan viittovat ruohojen lyhdyt,
kun heimoosi yhdyt.


- Myös pyydän ma taaton ja äitini armaan
ja veljeni niihin, mut palajan varmaan.


Tie tuttu ja himmeä luolaan johti.
Mut äidin hiukset vastassa hohti,
isän silmät kostui, ja riemuitsi veli:
Hänen palaavan vannoin, jos vielä hän eli!


- Rakas poikani, mistä niin kelmeä poski?
- Tuon kutsuja häihin. Mut rintaani koski
kodin armaus julma. Ma, maahisen verta,
maan päälle en palaa, mun hylkäisi kerta
tytär kuutamon nuorin ja nauravin tuo.
Oi äiti! Jään heimoni luo!


- Ei poikani, tuskaan kuolisi hento.
Yöloiste ei riitä, ei kuunsädelento.
Mut kellä on rakkaus povessaan
vie kuutamon alle maan. -


Meni poikanen, suonissa maahisen verta.
Yön hengitys keinutti ruohojen merta, 
ylt'ympäri soi suruvirret sirkkain.
Mut keijunen vastasi silmin kirkkain:
Kodin ainoan vain sydämestäsi saan.
Tulen luoksesi alle maan. -


Pian kierteli kukkia häilyvä huhu,
sitä sirkat soitti ja kukkien suhu:
tytär kuutamon lähtenyt alle maan
oli seuraten rakkauttaan.


Kävi ruohossa kaihon valtava siipi.
Kukat hehkuvat salaa mullasta hiipi,
tuli helmien hunnussa hohtava heinä,
tie välkkyi ruohojen kyyneleinä.


Oli himmeä luola, mut painoa vailla
sen rakkaus hengitti kuutamon lailla.
Säde taivaan kruunasi keijujen pään,
ihanamman entistään.


Niin pyysivät kukkaset juurtua multaan, 
ja ruohojen lyhdyt lainasi tultaan,
pian kuiskivat ruusut ja huokui heinä,
oli luola tuoksuna, kimmelteinä.
Kuun, kasteen, rusut, kukkivan maan
vie rakkaus mukanaan.


- Saima Harmaja -
~~~~
Olen esittänyt tämän runon 1.5.1961 Riihiahon marttojen marttajuhlassa. Kaunis ja romanttinen runo, mutta ehkä tuon rakkauden ylivoimaisuutta liioitellaan...


Rakkaat  lukijani, oikein hyvää viikonvaihdetta kaikille!
                              Aili-mummo       






tiistai 10. tammikuuta 2012

Keinoja kaihtamatta

Ikkunan läpi helmikuussa 2011: lunta sireeneissä.
Puhtainta mitä näet eivät ole unet
         sanotaan: suurimmat eivät uneksu
         he luovat heillä on teot
niissä valkeissa talvisissa päivissä
piilee omituisesti näkemisen salaisuus
ja teon ydin on sana sen ydin ajatus
          eksyneillä on pelkästään sana
          oi vapauta minut pelkästä sanasta
hanget kimaltelevat ajatus niittää niillä

          puhtainta mitä näet ovat teot
          tarkkaan punnitut hedelmälliset
myyn silmälaseja tukuttain ja vähittäin
laseja joilla katsoin nurinkurin unia
enkä halua ostaa mitään mitä en tarvitse
          tarvitsen enemmän kuin kukaan toinen
jotta tietäisin mitä on

- Lasse Heikkilä -   

Närhi käy syömässä ikkunan takana rasvaa ja siemeniä.
Ihana palata tavalliseen arkeen joulun juhlallisuuksien perästä!

Joko monet teistä ovat tutustuneet meidän seutumme suurimman sanomalehden Karjalaisen nettilehteen?
Minä olen, enkä ole siihen tyytyväinen. Heti, kun saan aukaistuksi tai yritän aukaista jonkin sivun, palvelin ilmoittaa ettei saa yhteyttä, ja katkaisee yhteyden. Toki minulla on hidas yhteys, mutta parempaa ei ole saatavilla. Voin lukea rauhassa kaikkia muita haluamiani lehtien sivuja ja samoin Ylen sivuja, mutta omalla päivälehdellämme tämä ei onnistu. Ehkä niin on tarkoituskin...

Alussa erehdyin yhteen tietokilpailulinkkiin, joka oli viime viikolla Karjalaisessa. Se ainakin toimi, mutta...
Tämä kilpailu puhdisti kilpailijan rahoista, sillä se lähetti tekstiviestejä, joihin vastaus (A tai B) maksoi kaksi euroa kappale. Kerkisin lähettää 10 vastausta, kunnes ymmärsin, että tarkoituksena on vain lypsää hyväuskoiselta pelaajalta rahat. Peli loppui kohdaltani siihen...

Että huijareitten mukana tehdään yhteistyötä; olipa kunnollinen riman alitus Karjalaiselta. Älkää siis sotkeutua mihinkään peleihin, hyvät ihmiset, menetätte vain rahanne!!!
Viime talven lumia ulkokeinun katolla.


Joko olette tutustuneet uuteen innovaatioon, sähkötupakkaan? Luin siitä eilen tai toissapäivänä netistä. Sähkötupakassa poltetaan nikotiinia, joka muuttuu vesihöyryksi. Jotkut ravintoloitsijat antavat asiakkaiden 'polttaa', toiset ei. Tavalliset tupakat joutuivat kaupoissa vuoden alusta lukkojen taakse eli eivät saa olla ostajan näkyvissä. Vähentääkö tämä tupakan kysyntää, voi vain arvailla. Varmaan tupakkateollisuudella on hätä käsissä, jos syöpäkääryleet eivät käy kaupaksi.


Tohmajärveläinen Veijo Tuunanen kirjoittaa blogissaan Tänään näin terveyspalvelujen yksityistämisestä. Terveyspalvelut kallistuvat ja huonontuvat koko ajan, ja rahat päättyvät sijoittajien taskuihin ja veroparatiiseihin ulkomaille. Taitaapa olla niin, ettei taaskaan ole Tohmajärvellä edes niitä kalliistipalkattuja ostolääkäreitä, koska potilaan nimi otetaan ylös, ja aika annetaan sitten, kun lääkäri on saatavilla. Minunkin olisi taas saatava kortisonia ranteisiini, särkee yhä kovemmin. Mies kävi tinkimässä aikaa itselleen, mutta hänelle on sanottu noin. Yksityislääkäreiden ajat menevät kaupaksi kuin kuumille kiville: hyvä heille.


Ja ministerit vain haukkuvat kuntia, tämä on kuntien vika, kun lääkäreitä ei saa, vaan kaikki on ostettava lääkäriasemien kautta. Meillä täällä kurjassa Keski-Karjalassa, on Suomen kalleimmat veroprosentit, mutta sekin on tietysti asukkaiden itsensä vika: Miksi eivät kuole aikaisemmin??? Ehkäpä se kuolleisuus lisääntyy, kun rahaa ei ole lääkärien palkkaamiseen ja vanhusten hoitoon!!


Pitäkäähän ihmiset mielessä, mitkä puolueet olivat ajamassa näitä yksityistämisasioita. Paavo Lipposen lisäksi muistuu mieleen puolue nimeltä Kokoomus, joka on tehnyt töitä hartiavoimin yksityistämisen  hyväksi. Suurituloisten verolait on vesitetty, ja verot maksavat keski-ja pienituloiset. Rikkaat miettivät yhä uusia keinoja, millä rikastuisivat lisää...


Näissä mietteissä toivotan teille, rakkaat lukijat, oikein viihtyisää tiistai-iltaa!
                      Aili-mummo  

lauantai 7. tammikuuta 2012

Viattomuuden aika

Lapsenlapsen piirustus: Kynänteroittimet ja tikka.
 LAPSIFANTASIOJA


MÄENLASKUA


Taivaankansi on iso kelkkamäki.
Ja aurinko istuu kultaisessa kelkassa.
Ja lumi ryöppyää 
ja putoaa alas maanpäälle
kirkkaina säteinä.
Ja aurinko ajaa kelkkansa hämärän metsän taakse.
Aurinko menee kotiin,
kun se on kyllästynyt leikkiin.


Taivas on varmaan hyvin hauska kelkkamäki,
koska aurinko laskee mäkeä joka päivä.

Lasten vesivärityö Perhonen ja aurinko.
SANAT


On olemassa hyvin paljon sanoja.
Sanat elävät
ja minä voin ne nähdä.
Toiset ovat rumia ja toiset kauniita.


Äiti on hyvin kiltti sana - paras sana.
Se maistuu paljon sukkoselle.
Isäkin on hyvä sana,
mutta siihen kertyy joskus ukkosta
ja silloin on paras 
livahtaa oven taakse piiloon.


Kesä on hyvin lämmin sana
ja sen löytää joka aamu
ruohikolta ja santakasasta.
Maailma on hyvin suuri sana,
joka ei mahdu aivoihin.
Vitsa on hyvin kirvelevä ja vihattava sana.

Ihmisillä on vielä tyhjiä sanoja.
Käsittämättömiä sanoja.
Niinkuin synti ja kuolema,
jotka eivät merkitse mitään.
Mutta niitä pitää kuitenkin pelätä.

Lapsen vesivärityö Kukkapuu.
TYHMÄT JA VIISAAT


Minä nauran auringolle.
Sekin nauraa.


On tyhmää nauraa auringolle.
Isä ja äiti ja eno ja täti
eivät koskaan naura sille.
Sillä he ovat isoja ihmisiä.
Ja isot ihmiset ovat viisaita.
Ja viisaat eivät näe mitään.
Viisaat eivät ymmärrä mitään.
Viisaat eivät yhtään tunne aurinkoa.


Mutta minä olen tyhmä
ja nauran auringolle.
Minä melkein luulen, aurinko,
että sinäkin olet tyhmä.
Me nauramme viisaita, aurinko.


- Uuno Kailas -


~~~~


Toivotan näillä runoilija Uuno Kailaan sanoilla teille, rakkaat lukijani, oikein hyvää viikonvaihdetta!
                                 Aili-mummo

torstai 5. tammikuuta 2012

Ennustajaeukko tammikuussa

Aili-mummo lehmiä hakemassa kotona Juvolassa 1963.
Se on köyhällä uusi joulu
tammikuun tasaisuudessa kun lehmä vasikoi.
Sitä on oltava kuin jonkinlainen paimen
käytävä vähän väliä katsomassa
että mitenkä se pieni siellä puhtailla oljilla
ja Maria.
Vielä huoli ja pelko sairastumisesta
ja eläinlääkäristä


no olihan se kerran Herodeksestakin.

Lapset tulevat koulusta kysyvät:
mikä niistä on vasikoinut
kun on pannukakkua ja juustoa
juoksevat navettaan:
onko se poika vai tyttö?
silmät loistavat miettivät: mikähän nimeksi?


Kahden litran kaljapullo täytetään ternillä
ojennetaan naapuriväelle:
ottakaa, syökää, se on syntymäjuhla


ja hyvä lämmin hellä on mieli jokaisen.


Illalla vielä emäntä isännälle:
käyhän sinä sitten viime kierroksella
että mitenkä ne siellä


- Eeva Heilala -
~~~~


Uutta vuotta on eletty jo viisi päivää, tai ainakin melkein...Lunta on satanut ja seuraavana päivänä vettä. Kunnon talvea ei taida tulla, mutta jonkinlainen silti. Niiden talvi ei käy kateeksi, joilla aina sataa vettä!


Tulee sellainen ajatus mieleen: minkälainen on kesä 2012? Ennen uskottiin, jos oli kova pakkanen tammikuussa, oli hellettä heinäkuussa, eli saatiin kunnon kesä. Ja sitten päinvastoin: jos ei ollut kunnon pakkastalvea, tuli surkea, kylmä sadekesä. Onneksi ei tarvitse enää ajatella omaa toimeentuloaan viljelijänä ja emäntänä. 
~~~~


Eilen illalla ajelin kuutostietä Onkamoon ja siitä Kemieen. Tikkalassa seisoi poliisiauto koulunkohdalla levikkeellä, ja oli seisauttanut koko liikenteen. Minä pääsin livahtamaan koulun kohdalla Koirivaarantietä kuutostielle, josta ajelin edelleen, kunnes liikennöitsijä Sistosen kohdalla tiellä oli kolme poliisiautoa, yksi kuorma-auto ja raviojan takana oli auto "ketarat" vasten taivasta. Mutta onneksi pääsin siitäkin läpi, eikä minua seisautettu. Nähtävästi kolariauto aiottiin siirtää kuorma-auton kyytiin, ja sen vuoksi liikenne oli pantu poikki. Jos olisin joutunut seisomaan jonossa, en olisi ehtinyt lääkäriin, minne olin menossa. Nyt näyttää olevan yksityislääkärillä  potilaita, joten oletan Hellin vastaanoton olevan jumissa pahemman kerran.


Maantiellä oli mahdottoman liukasta, alussa uskalsin ajaa vain kuuttakymppiä, mutta Onkamon ohitettuani lisäsin kuitenkin vauhtia. Ja monet ajoivat ohitseni...


Oikein hyvää loppiaista ja viikonloppua kaikille lukijoilleni toivottaa Aili-mummo!

tiistai 3. tammikuuta 2012

Väkevä Kätilö

Kirjabloggareiden vuoden romaani.
Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja antoisaa vuotta 2012 !!!

Tätä en aloita runolla, kuten tapani on ollut, vaan teen Leena Lumin toivomuksesta kirjapostauksen Katja Ketun Kätilöstä. WSOY (2011). 

Ensimmäisenä kertojana romaanin alussa on Kuollut Mies, jonka henkilöllisyys paljastuu vasta kirjan lopussa. Teoksen päähenkilö on Kätilö, joka on tärkeimpänä kertojana romaanissa. Kirjassa hypitään aikajanassa edestakasin, jotta se olisi vaikeampi lukea ja päästä juonesta jyvälle.

"Minä olen kätilö Jumalan armosta ja kirjoitan nämä rivini sinulle, Johannes. Minulle kaikista maailman ihmisistä on Herramme Kaikkivaltias viisaudessaan antanut kyvyn lahjoittaa toisille elämä ja toisilta ottaa se pois.---.Tämä kyky on ristini ja pelastukseni, taakkani ja tuomioni ja määrännyt elolleni mutkaisen polun kauas kotoani ja sinusta, rakaani...."

Eletään sotavuotta 1944 Petsamossa. Saksalaisia sotilaita on Lappi täynnä. Näyttää siltä, että Kätilö on saanut oppinsa kokemuksen kautta opettajaltaan Näkkälän Aunelta. 

Kätilö tapaa ensimmäisen kerran ihastuksensa ja suuren rakkautensa lehtimiehenä toimivan saksalaissotilaan, Johann Angelhurstin, tämän ollessa toimittajana paikallislehdessä. Johannnes on kirjan kolmas kertoja. Hän on menossa läheiselle saksalaiselle vankileirille, jonne Kätilökin haluaa  lähteä miehen perästä. Seuraavaksi olemme jo Titovkan leirillä, missä uskomattomimmat hirveydet tapahtuvat. Leirillä olivat enemmistönä miehet, mutta naisia ja lapsiakin siellä oli. Meni aikaa, kunnes vähä vähältä asiat Kätilölle paljastuivat, ja sitten vielä se kauheus, että Kätilö itsekin oli syypää moniin niistä... 

Johannes kutsuu lemmittyään Villisilmäksi, kuvaava nimi romaanin päähenkilölle. Kerronta on monin paikoin hyvin eroottista, kunnes se lopulta muuttuu inhorealismiksi. Kätilö tunnustaa: "Tämän mie otan, toista en vaadi". Kätilö luulee tekevänsä sopimuksen Jumalan kanssa...

Villisilmä saa mitä haluaa, ja tulee kantavaksi rakastetulleen. Mutta Villisilmällä on kilpailija, Lissu, joka pian synnyttää Johannekselle kaksoset. Saatana kuiskasi juonen Kätilö Villisilmän korvaan, ja hän myös toteutti sen kylmäverisesti ja oksettavalla tavalla.

Titovkan vankileirillä tapahtuu paljon raadollisia asioita, ottotyttö Mashallekin. Joukkoraiskauksia suoritettiin Navetassa sekä naisille että lapsille. Kätilö yrittää varjella suojattiaan Mashaa, mutta... Väkivaltaa tältä leiriltä ei puutu, kaikki on irvokkaan tarkasti kerrottu.

Johannes käyttää huumeita, ja on hyväuskoinen hölmö. Hän luulee kaivavansa uima-allasta, mutta se on paljon kamalampaa...Hänestä ei ole tukea ja turvaa hädänalaiselle Villisilmälleen ja tulevalle lapselleen. Viimeiset luvut tapahtuvat 1945 Kuolleen Miehen vuonolla, jossa Villisilmä synnyttää...

Anna-Elinan arvostelun voitte lukea tästä.

Romaanin voi kokea monella tavalla. Minä koin Kätilön näin: tunsin lukijana itseni ahdistuneeksi ja likaiseksi. Tällaisia romaaneja en ole harrastanut, siksi en ole lukenut sotaromaanejakaan, tämä on pääasiassa mielestäni sotaromaani.

Ehkä avasin romaania liikaa, mutta kerron tässä vain rehellisen mielipiteeni. Minun valintani ei ole Katja Ketun Kätilö vuoden 2011 romaaniksi!

Toivotan oikein hyvää alkanutta vuotta 2012 kaikille lukijoille!
                                                Aili-mummo