Google+ Followers

tiistai 28. helmikuuta 2012

Mistä tulee minulle hyvä mieli?

Ailinkallion talo syksyllä 1998.

Sain haasteen ystävältäni Mineltä blogista Tuhat ja yksi tarinaa kertoa niistä 10 asiasta, jotka saavat minut hyvälle mielelle. Kiitän ystävääni tästä haasteesta! Tämä oli neljäs haaste helmikuussa, joista yksi oli blogissani Voi niitä aikoja.

1. Ensimmäinen hyvänmielen asia minulle on oma koti kullan kallis, jonka suunnittelin pohjasta lähtien itse, piirustukset teki ystäväni Tapio Kettunen. Seinät ja katon pystytti veljeni Mikko Juvonen ja hänen vaimonsa, Eeva Juvonen. Talo valmistui kesällä 1996, kun mieheni täytti 60v. Maalasimme sen kesällä 1998, kun karja oli lähtenyt päätilalta Nuppolasta. Olemme asuneet jo 15 ja puoli vuotta, ja olemme olleet hyvin tyytyväisiä asuntoomme.

Omat kirjat.
2. Toinen hyvän mielen asia minulle on omat tekemäni / toimittamani kirjat. Ensimmäinen runokirjani, Elämänpelto, ilmestyi 1991, neljä viikkoa ennen 50v. syntymäpäivääni. Se oli lahja jonka annoin itselleni ja myös toisille. Oikealla olevassa sivupalkissa on lueteltu kaikki omat teokseni ja blogini, jotka on julkaistu. Klikkaamalla Aili-mummon kuvaa palkissa pääset Latvavesiltä tietokantaan, josta löytyy lähempiä tietoja.

Rakastan - totta kai - myös muiden tekemiä kirjoja, ja ne ovat minulle joka päiväistä leipää ja hengen ravintoa. Luen päivällä ja luen yöllä; kirjat eivät koskaan petä! Ovat siis ystävistä parhaimpia ja uskollisimpia.

Yhteisiä vuosia on jo 49 takanapäin.

3. Koska mieheni oli maanviljelijä, tuli minusta maanviljelijän emäntä. Yhteinen taipaleemme alkoi 1963, ja se antoi meille lahjaksi kaksi poikaa. 


Keijukainen joka on kuin enkeli.

4. Nuorempi poikamme avioitui, ja hänellä on vaimon lisäksi viisi kaunista tytärtä. Lapset ovat innokkaita piirtäjiä, joista on tehty kuvarunokirja Mummo ja muusat (2010). Teos on lasten ja mummon yhteistyötä.

Kevään tulo kotimetsässä...
5. Kevät joka vuosi. Luonto ilahduttaa aina, olipa vuodenaika mikä tahansa. Mutta paras on kevät, ja seuraavana syksy hienoine  ruskan väreineen...Kyllä kesäkin on ihan mukava juttu, varsinkin alkukesä, kun linnut laulavat pakahtuvin rinnoin.

Kaikkein parasta on istua ulkona pihakeinussa, ja kuunnella lintujen ilmaiskonserttia, kymmenistä  suista. Kun lintujen äänet lakkaavat, tuntuu siltä kuin kesä olisi jo mennyt pois.

Prahassa riitti kulttuuria... 
6. Matkustaminen ja teatteri. On elähdyttävää käydä jossain vieraassa maassa hyvän ystävän kanssa. Teatterissa käymme enimmäkseen kesällä, ja useimmin harrastajateattereissa. Itsekin olen ollut mukana ainakin 10 eri näytelmässä. Omaa tuotantoa oli runomatinea Noiduttu tanssi (v. 2000), joka oli koottu kokonaan minun runoistani. Myös laulut, jotka Teuvo Latvala sävelsi ja ohjasi, olivat minuun runoihini tehtyjä. Esitys oli myös oma suunnittelemani. Ensimmäisestä esityksestä tehtiin video.
Savusauna metsässä tekolammen rannalla.

7. Savusaunamme kotimetsässä tekolammen rannalla, on maailman paras paikka. Tämän parempaa huvilaa en kaipaa enkä tarvitse. Siellä on mukana myös ystävämme itikat, ja usein myös muita ystäviämme. Lampi on vasemmalla muutaman kymmenen metrin päässä.
Päiväkavit Budapestissä 2007. Kuva Helena Nieminen.
8. Päiväkahvit iltapäivällä noin kello kahden aikoihin. Kahvin tulee olla tarpeeksi vahvaa ja virkistävää juomaa. Juon yleensä vain päiväkahvin. Maito on oltava laktoositonta, samoin muut 'kahvileivät'. Kahvin jälkeen voikin paneutua päivän lehtiin; meille posti tulee vasta iltapäivällä. Yleensä luen uutiset jo netistä.


9.  Hyvät ystävät ja sukulaiset, joita tapaamme ja jotka käyvät meillä. Tai jotka muistavat vaikka sähköpostilla tai kortilla. Myös entiset koulukaverit, joilta tulee viestejä ja kerromme kuulumisia.


10. Kaikki TE, blogiystävät, joihin olen tutustunut ja tykästynyt...


Tehtävänä on antaa haasten viidelle eri blogistille, ja valitsin teistä seuraavat:


Suloensio,  Beate56, Marleena, Maikku, ja Villiviini.


Toivotan onnea kaikille valituille blogisteille!



maanantai 27. helmikuuta 2012

Tillin tallin tikka tanssi...

Maasta se tinttikin ponnistaa...

Taivaan lintujen katsomisesta silmäni iloitsevat
ja kedon kukkasista on laulu sydämelleni.

Kauan olen saanut iloita, kauan laulaa,
niin että nyt kun linnut ovat kaukana pihaltani,
kukat nukkumassa talven alla, nyt
voin nousta omille siivilleni, aueta
kedoksi ja kukkasiksi, puhjeta ruusuiksi taivaan täydeltä,
antaa itseni huolettomasti, uskaltaa
että putoaisin, että putoaisin yhä ylemmäksi.

- Helinä Siikala -

~~~~~

Tillin tallin tikka tanssi
paljain jaloin jäällä;
sukat kengät kainalossa ja
paitaressu päällä...

- Lastenloru -
Tikka ruokailemassa: rasvaa sen olla pitää!!
Lasten kanssa olen ollut pari päivää siksi, että he ovat olleet sairaina. Tänään oli jo kolme koulussa, kotona oli vanhin ja nuorin lapsi. Yskä on enää se pahin juttu, äiti uhkasi, että huomenna saavat hekin mennä, toinen kouluun ja toinen päivähoitoon. 


Muutama tunti ennen pois lähtöäni pelasimme Paupaun kanssa palloa suurella jumppapallolla. Se oli aika raskas heittää, mutta hyvin jaksoin sen tehdä; mitään vaikeuksia se ei tuottanut tuolle 3v. tyttölapselle.


Nopsaan se aika kuluu. Reilut 10v. sitten syntyi ensimmäinen lapsi, joka nyt on melkein minun kokoiseni. Siitä 1v 4kk, ja syntyi toinen  lapsi, joka tänään täyttää 9v. Synttärit siirtyvät tuonnemmaksi, ainakin ensi viikon vaihteeseen. Kaksoset täyttivät vast'ikään 7v, joiden synttäreitä juhlimme 5 päivä helmikuuta. 


Vanhempien lasten kanssa olen ollut paljonkin, mutta tätä nuorinta olen vähiten hoitanut. Välillä olin niin huonossa kunnossa, jotten millään olisi pystynytkään...


Eilen pyhänä olin keräämässä kylällä Yhteisvastuuta joitakin tunteja. Sitä on toki vielä useaksi päiväksi, kerään kuutostien tämän puolen. Toivottavasti en tarvitse lähteä Onkamoon enää. 


Parhaillaan riehuu influenssa useassa talossa, saahan nähdä, iskeekö se minuun. Lapset sairastelivat jo viime viikolla, joten epidemia on hyvin leviävässä vaiheessa.


Huomenna 'juhlitaan' Kalevalan päivää. Tosin se juhliminen taitaa jäädä melkoisen minimaaliseksi, mutta entisaikoina järjestettiin kouluilla oikein Kalevalajuhlia, joihin opettajat harjoittivat ohjelman, ja kyläläiset kiitollisena osallistuivat. Koululapset myivät myös Kalevalamerkkiä, minäkin oli siinä mukana; merkki oli pahvia, ja se kiinnitettiin neulalla vaatteisiin. Tietääkseni Kalevalajuhlia ei ole pidetty pitkiin aikoihin, enempää kuin äitienpäiviäkään. 


Ja keskiviikkona on sitten se vanhastaan tunnettu kosintapäivä, joka on helmikuussa joka neljäs vuosi. Joten kiireesti vain sitä hamekangasta ostamaan tai nahkarukkasia!


Oikein mukavaa maanantai-iltaa kaikille lukijoilleni toivottaa Aili-mummo!  

lauantai 25. helmikuuta 2012

Keväthanget kutsuvat...

Mummon talolta Nuppolaan päin...

HYVÄ ON HIIHTÄJÄN HIIDELLÄ

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkasna kaareutuu -
mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu,
tuul' ulvovi, polku on ummessa
ja tuisku on taivahalla.

Hyvä on hiihtäjän hiidellä,
kun ystävä häll' on myötä,
kun latu on aukaistu edessään -
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiensä itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä.


Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun tietty on matkan määrä,
kun liesi viittovi lämpöinen -
mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen,
joka outoja onnen vaiheita käy
eikä tiedä, miss' oikea, väärä.

Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun riemu on rinnassansa,
kun toivo säihkyvi soihtuna yöss' -
mut käypä se laatuun hiihtää myös
hiki otsalla, suurissa suruissa
ja kuolema kupeellansa.

- Eino Leino -

~~~~~~

Näillä siuuren runoilijan, Eino Leinon sanoilla, toivotan kaikille lukijoilleni oikein ihanaa ja virkistävää viikonloppua!
Aili-mummo

torstai 23. helmikuuta 2012

Vain hyviä uutisia!

Karjalaisen uutinen 21.02.2012.


On lähdössä elämään poika isosilmä, 

on ottanut elämän käsiinsä iso pieni poika,
se on airoissa joilla hän soutaa pois.

Myötätuulessa soutaa, hitain vedoin
hartiat kupruillen, nuori ja viisas,
voimansa tietävä.

Ja tyttö pähkinäsilmäinen pitää perää.

- Helena Anhava -

~~~~~
Hyviä uutisia olemme saaneet tuutin täydeltä!
Tänä aamuna 23.02.-12 syntyi naapurivaltioon, Ruotsiin uusi pikku prinsessa, josta aikaan tulee maahansa kuningatar. Vuosilukua on ehkä tässä vaiheessa mahdotonta sanoa. Siis nelinkertainen eläköönhuuto: Huraa, huraa, huraa, huraa. Eläköön hän elämänsä terveenä ja onnellisena! 
~~~~

Sitten hieman vanhempi uutinen.

Piispa Wille Riekkisen suuriin saappaisiin valittiin uudeksi piispaksi teologian tohtori Jari Jolkkonen. Otan asian esille siksi, että tunnen hänen äitinsä, lehtori Ulla Jolkkosen, o.s. Kontkanen. Lämpimät onnittelut uudelle piispalle, hänen äidilleen sekä Jolkkosen ja Kontkasen suvuille! Näin saivat Kontkaset oman piispan, mistä he ovat varmasti ylpeitä.

Nuori piispa on syntynyt 1970 Ilomantsissa, missä hänen vanhempansa asuivat ja olivat työssä opettajina. Ulla Jolkkonen on biologian ja maantiedon lehtori, syntynyt Koskenkorvan Kontkasten sukuun, ja ollut elämässään monessa mukana.

Jari Jolkkonen on vihitty papiksi Kuopiossa 1995, kertoo sanomalehti Karjalainen.
Hän on ollut työelämässä seurakuntapappina Kuopiossa, sotilaspappina Santahaminassa, tutkijana Helsingin yliopistossa, systemaattisen teologian opettajana Joensuun yliopistossa sekä piispan teologisena sihteerinä Helsingin tuomiokapitulissa. Vuodesta 2007 Jari Jolkkonen on toiminut piispainkokouksen pääsihteerinä.

Myös puoliso on pappi, Hanna Vasiljev. Perheessä on viisi lasta, joista kaksi vanhinta koulussa.
Valitettavasti Jari Jolkkonen ei ole meidän piispamme...

Tämä uutinen ei ylittänyt Hesarin uutiskynnystä.
Tohmajärvi sai myönteisiä uutisia. Vanhusten hoitokoti Pikkupiha palkittiin valtakunnallisesti La Carita säätiön toimesta, toisena oli osasto Helsingistä Koskelan vanhusten keskuksessa. Hesari uutisoi jälkimmäisen, mutta ei Pikkupihaa...


Olen muutaman kerran käynyt alakuvassa olevan rouvan luona, joka on hyvin viihtynyt Pikkupihassa, onhan siellä puhe- ja seurustelukavereita omasta takaa. Täällä asuu useita yli 90v. vanhuksia, toisilla muisti toimii, toisilla ei. Mutta talon väki ehtii usein ulkoiluttaa näitä hoidokkejaan, vieraallekin keitetään kahvit. Pikkupihan johtaja on vasemmalla näkyvä rouva, Elina Martiskin, jolle vanhusten hyvä hoito on sydämenasia. Pikkupihassa on 0,8 hoitajaa asukasta kohti. Palkattuna on kahdeksan lähihoitajaa ja yksi sairaanhoitaja. Ateriat valmistuvat  paikanpäällä, ja asukkaat voivat osallistua talon toimintoihin kykyjensä mukaan. Vanhukset saavat käydä asioillaan vessassa yölläkin. Vaippojen käyttö on minimaalisen pientä. Hoidettavia on kahdeksan Pikkupihassa ja kaksi henkilöä tukiasunnossa. 


Onnitteluni Pikkupihan henkilökunnalle ja asukkaille!


Lämpimät tervetulotoivotukset uudet lukijani Marjatta H. ja AnnaY; toivon että viihdytte seurassamme!


Oikein hyvää ja mukavaa torstai-iltaa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!





maanantai 20. helmikuuta 2012

Kiitos, Eila!


Aili-mummo Intiassa hindutemppelin kaivolla keväällä 1992. 
Ei, ei kiitos miule
härkätaistelijoita
viitanliehuttajjii
eikä myöskään
sovinistisikoja
tahi pullistelijamiehii!

Mie tarvihen yksinommaan
lämpimän sylissäpitäjän,
ystävän, veljen, puolustajan
ja mualiman parraan rakastajan.

Mikä lienöönnii hänen nykyosotteesa?
Tuntuu myötääsä muuttavan majjoosa
paikasta toiseen.
Koskaan, millonkaan en
häntä sua hännästä kiini.
Aina hiän vettää minnuu
katalasti huulesta!

- Aili Nupponen -

Kiitos Eila muistamisesta!

Sain ystävältäni Eilalta blogista Eilan Elämää tällaisen tunnustuksen, josta lämmin kiitos hänelle!

Tehtäväksi on annettu lähettää tämä sama tunnustus edelleen viidelle blogille, mutta minusta tämä merkki on ollut jo niin monessa blogissa, etten enää jaa sitä eteenpäin. Sen sijaan sen voi ottaa tästä halutessaan kuka tahansa...

Toivotan teille kaikille, hyvät lukijani, oikein hyvää viikon  alkua ja huomenna liukasta laskiaista!
                              Aili-mummo

perjantai 17. helmikuuta 2012

Ihana kotimetsä!

Talvista metsää keskellä kirkasta päivää...
Syvällä kuiskivassa kotimetsässä
aikaisaamun vitivitivalkean
pakkaspalatsin hämärhuurussa
minä suljen silmäni
ja silmittömästi
syleilen isänmaani kuusta.
Poski karheaa kaarnaposkea 
vasten, pihkan parantava
mahlalääke sormenpäissäni,
hiuksissani neulasten tuoksu
kuin vanhasta viisaasta naisesta,
isoäidistä, joka ymmärtää
puhumattaakin ja hyräilee
rauhoittavasti.
Korkea kuiskiva kuusi
vitivitivalkea pakkashuivi
harteillaan ottaa minut
suojaan helmojensa alle.
Sinustako äitikuusi syntyivät ne kuuset?
Syntyivät työmiesten tupakkaholkit,
tupakkalaatikoiden  takakansiin
piirrettyjen talojen lankut,
sinustako halvat höyläämättömät arkut?
Sinusta, sinusta äitikuusi lämmöllä.
Ja sinusta levisivät havunsiemenet
multaan ja veteen, virtasivat
jokia virtoja pitkin ja missä
kaivattiin lohdutusta
alkoivat kasvaa neulasia ja hyräillä.
Vitivalkean pakkaspalatsin 
hämärhuurussa oravien jänisten
ja hirvien joukossa minä syleilen
kotimetsän äitikuusta ja me
tanssimme humisevanhuojuvaa viimavalssia.
Maapallon pyöreys on minun kuuseni
odottava vatsa, sen silmiä
ovat lempeänhehkuvat täysikuut.
Ja hirven kesyttömyys
sen loikatessa puron yli
vitivitivalkean ja vihreän
kuiskivaan äärettömyyteen
sen maailmanliike, seisahtamaton
ja synnyttävä.
Ohihumisevan huikaisevan
hetken minä syleilen
kotimetsän äitikuusta.
Jos syleilen etäisten peltikaupunkien
kylmiä katulyhtyjä, syleilen kotimetsän kotikuusta.
Jos syleilen arkoja neitsyitä tai katkeria
huoria, syleilen kotimetsän kuusta.
Jos syleilen kuin viimeistä kertaa
sillankaidetta ja tuijotan
veden lopulliseen tummuuteen,
syleilen kotimetsän kuusta ja pelastun.
Jos syleilen vaimoani, syleilen
kotimetsän hyräilevää kuusta.
Jos syleilen, syleilen vitivalkeassa hämärhuurussa
kuumottavin poskin kotimetsän 
äitikuusta ja kaikkea
ikuisesti nuorta
ja viisasta.


- Tommy Tabermann -
~~~~


Laitanpa teille linkin mahtavaan matkablogiin, johon varmasti ihastutte. Blogia kirjoittaa Mine.


Jälleen olemme viikonlopun alussa...
Toivotan teille, rakkaat lukijat, oikein hyvää ja rauhallista viikonloppua!
                            Aili-mummo



keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Noitanainen Aila Meriluodon silmin

Kuva teoksessa Onko luudalla tilaa; kuvittanut Axel Scheffler (2002).


NOITANAINEN


Yöt, päivät sinusta, rakkaudestani hourin.
Olen voimaa täysi tunnetko, tunnetko sen.
Sinuun tartun, vääntynein kasvoin ja repivin kourin
muun annan, sinua, sinua, en.
Muun saakoot, vuorteni kullan ja viisasten kiven,
ilon, onnen, rauhan he saakoot - vain tämä hiven,
tämä yks on mun, tätä ainutta luovuta en.


Olen voimakas! Mitä, kammoten katsotko minuun?
En päästä. Terävin kynsin kouraisen,
käsin, jaloin ja hampain villinä takerrun sinuun,
varo, noita olen, en väistyvä ihminen.
Ei, ei. Mua vierot. Armahda! Hiljaa olen,
tuhat vuotta vaikenen, mieleni petoa polen,
en hengitäkään, jos tahdot, ihminen. 


Et jää...menet. Kahleeksi kierryn! En voi sua estää.
En liikahda. Tuijotan kunnes en sua nää.
Olet poissa. Kaiken, kaiken voin minä kestää.
Olen noita. Sun menetin, rajaton voimani jää.
Miten yksin. Selkäni takana kallioseinä,
puut ankarat ympäri, tummina, kyyristyneinä.
Olen vuori ja metsä. Voimani säilyi ja jää.


Peto olen. Kuin pedon silmät silmäni palaa,
pedon läähätys suussani - ilkkujat säikkykää.
Peto kärsiä voi, mut kärsiä vaiti ja salaa
- tule, etsi, ihminen, et sinä mitään nää.
Olen voimaa täynnä, ja en ole voimakas suotta:
osaan kärsiä, kyyryssä, ääneti, tuhannen vuotta.
Panen kaikkeni siihen. Kuoleva, mitään et nää.


- Aila Meriluoto -


Näillä runoilija Meriluodon voimakkailla sanoilla toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää keskiviikkopäivää!!
                             Aili-mummo

maanantai 13. helmikuuta 2012

Toivoa vai pelätä?

Tammikuusssa ikkunasta otettu kuva...
Vuosien ketjussa
helisevät päivät, ei näitä valettu muottiin.
Lähelle päästään, kiinni ja auki
ja uudelleen.
Sanottava on: häikäisee.

~~~~

Huomata saa.
Kaikki on kohdallaan tai vielä paremmin
paikallaan, ei pelkällä silmäyksellä
mitään näe.
On hankittava puun maltti.

~~~~

On monenlaista lujuutta.
On puun lujuus: ajallaan se kasvaa mittaansa.
On maan lujuus: se antaa kasvun vuoksi kaikkensa.
Ja on ajatusten lujuus: löytää kaikessa tarkoitus.

- Mari Mörö -

Näin kirkas aurinkoinen sää oli sunnuntaina 12.02.-12.
Huomenna, jos Luoja suo, vietämme Ystävänpäivää...

Kiitän teitä, blogiystävät, viihtymisestä seurassani ja kivoista kommenteistanne. Olen saanut nyt parin viime vuoden ajan keskustella kanssanne sydämeni kyllyydestä. Mummon blogissa on jo lähes 4300 kommenttia, ja lisää toivottavasti tulee...

Upeimmat ystävät löytää netistä, kyllä kannattaa kirjoittaa blogeja ja osallistua kaikenlaisiin keskusteluihin!!

Kevättä kohti käymme joka päivä, ja meille täällä "Kurjalassa" aurinko on näyttäytynyt joka päivä, ja valaissut maailman ihmeellisen kauniiksi. Mitään pahaa ei juuri nyt halua muistaa eikä murheen mustaa viittaa panna päälleen. Maailman meno on ahdistavaa ja joissakin paikoissa ihmiset ovat epätoivoisia.

Jos tosiasioita katselee, on helppoa yhtyä toisten murheeseen. Äsken tutkailin tiliotettamme, ja ihmettelin, miten paljon on rahaa mennyt erilaisiin hoitoihin ja lääkkeisiin. Siinä se on, kun Helliltä ei enää saa kunnon palveluita rahapulan vuoksi, on ne palvelut ostettava omalla rahalla. Hellin johtajat ehdottelevat pienipalkkaiselle väelle palkanalennuksia, mutta ei tietenkään  johtoasemassa oleville henkilöille.

Myös muu yhteiskunta on aina valmis uhraamaan pienituloiset ja kaikkein kurjimmassa asemassa olevat ihmiset. Nyt on ruvennut lakaisemaan suuri luuta, työttömiä tehdään ennätysvauhtia. Missä vielä olemmekaan, me suomalaiset yhteiskunnan elätit ja eläkeläiset??

Talon takaisessa koivikossa on paljon lunta...
Vaikka pelottaa, on uskallettava vielä toivoa. Niin sanottu hyvinvointiyhteiskunta meiltä on jo viety, siitä on ihan turha soittaa suuta poliitikkojen. Toki hyvinvointia vielä joillakin on, ainakin heillä, joilla on runsaasti rahaa. Tänne susirajalle ei yhteiskunta halua enää panostaa, on pelastettava Helsinki ympäristöinen, ja muu saa mennä!!


Anteeksi, hyvät ystävät, että tähän taas lankesin...
Kunpa apteekista saisi sellaista lääkettä, joka kasvattaisi optimismia ja hyvää mieltä! 


Toivotan teille kaikille iloa, valoa ja aurinkoa runsain määrin, sekä oikein hyvää Ystävänpäivää huomenna 14. päivä helmikuuta 2012!!
                                  Aili-mummo



perjantai 10. helmikuuta 2012

Kurjalan kommee tulevaisuus...

Venäjän Värtsilän asutusta v. 2010.
Näin resitentinvualiloihen jäläkeen hallitus anto meile viisaat ja kauvaskantavat piätöksensä: Kontioniemen varuskunta lakkautettaan, ja meijjät siirrettään Sortavalan sotilaspiiriin. Se on meile parin vuuven kuluttuu lähin varuskunta, tuo Sortavala. On se viisas tuo Suomen hallitus, en osoo muuta sannoo. Melekein kaikki verorahat lahjotettaan Euroopan velekamaile ja suuren mualiman huijjarloile. Sittä hallitus piättää perustoo Keski-Kurjalan kunnan, joka tietysti muun Kurjalan ohela liitettään kokonaisuuvessaan suureen, kauniseen nuapurmuahan. Sielähän meilä onnii paremmat palavelut kun tiälä pienessä ja kurjassa Suomessa, jota Euromahvia hallihtoo.  On niitä mahvioita tietty Venäjälläkkii, van neun hyvin immeisystävällissii ja lämminhekissii, ei ensikää voi verrata näihin euroahneihen, joihin ainoo halu on suaha rahhoo yhä lissee ja lissee...


Paikallisen terveys- eli arvauskeskuksen täyttäähii nykyvvään nuo nuapurmuan eläjät, eikä sielä ou kun muutama liäkärrii, ja nekkii on tavallisesti tullu Venäjältä. Ne suattaa osata muutaman sanan suomee, van ylleesä otettuna kieltaito niilä on heikko.


Jos meinovvaa jottain appuu suaha, on pakko männä yksityisliäkärlöile, joita vielä onneks muutammii onnii. Ja sinnehä piäsöö, kun on pussissa muutama satasen setel, van sittä on vielä lunastettava ne liäkkeet aptiekista, kun niitä ei sua ihan ilimaseks. Venäjällä ne liäkkeettii on paljo halavempii, eikä rahat kulu Kelan pussista eli valtijolta.


Näyttää siltä, jotta ne makkeen leivän päivät on meilä Kurjalan asukkaila ohi, ja suahaan syyvä, jos jottai kiini suahaan. Venäjälä tuo miehiin keski-ikäkii on vuoskymmennii lyhemp kun vauraassa lännessä, jota helepottaa se kovasti valtijjoo ja eläkeyhtijöitä tuo eläkkeihen maksu. Ja varmaan se meijjän mummoloihin ikä on samaten lyhempi, en vuan tiijjä sitä, paljonko.


Värtsilän kauppoja. Kauppa se on, joka kannattaa...
Kahtokkee alla olevoo kuvvoo, hyvät immeiset, eikös oukkii kommee kerrostalo? Tämmösissä sitä sittä myökii asutaan, kun kelepovvaa tuo muilekkii paremmile immeisille. Tämmösessä linnassa assuu värtsiläläiset opettajattii, minkälainen lienöö se kurjaliston asunto? Sisälä en ou käyny, kun nuo polovet on nii huonot, jotta en uskaltana männä. Mies viepi joskus näile tuttaville voita, kahvii ja mitä hyö kuhtuut tuomaan Suomesta. Monet kyllä käyvät ihe tiälä Tohmiksela ostoksila, ja Joinsuussa asti. Joka kauppareissula tapovaa monnii venäläisii, jotka tulloo joukottain meile ostoksile. Van sittä kun myös liityttään siihen Vennään Sortavalaan, suahaan olla koko ajan siinä muistoloihen kultoomassa Kurjalassa, joita suomalaiset kotseutuseurat vualii.


Jotta tällä tavalla se viisas Suomen hallitus on piättännä, ja eihän siitä muuta voi kun kiittee!! Ollaan myö kiitollissii Suomen herrole, seun saletti. Varmasti tulevissa vualiloissa iänestettään Kattaista, jos suahaan vielä Suomessa iänestee...


Värtsiläläinen kerrostalo.
Pitkästä aikoo eilen käv miniä lapsiin kansa mummolassa syömässä pannukakkuja. Paiston kaks pellillistä niitä juustomaijjosta, ja kaikki män, liekö piisannukkaan...


Kaksoset ol suaneet lahjoja pojilta, tul helyjä kasakaupala: ol tiateemii, korviksii, kaulakorruu ja ties mitä. Kyllä rinsessat peilautu peilin eissä ja otettiiha myö valokuviikii. 


Jotta tälleen ne rinsessat kasvaa ja vanhennoo, vaikka ovattii vasta eskoulussa. Kivoja tyttöjä molemmat.


Oikein lämpimmii pakkasterveisii teile kaikile lukijoile tiältä Keski-Kurjalasta eli Tohmikselta toivottaa Aili-mummo!





keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Tuassiisa pittää tunnustoo!

Sain pitkästä aikaa uuden haasteen nuorelta blogiystävältäni Maamalta, joka asuu ja opiskelee Englannissa. Maamalla on hauska ja asiapitoinen blogi, Kello viiden kahvi, jossa hän kirjoittelee ja keskustelee meidän lukijoidensa kanssa. Maama on erikoistunut ruoka-asioihin.


Olen jo kymmenkunnan kertaa vastannut näihin haasteisiin, ja kertonut itsestäni lähes kaiken kengännumeroa myöten...
Ensimmäinen tehtävä oli siis kertoa se, keneltä sain haasteen, linkin kera, tehtävä täytetty. Seuraavana on kerrottava seitsemän faktaa (tosiasiaa) itsestä:


1. Ihan äskettäin siirryin kahdeksannelle vuosikymmenelle, joten mittarissa on jo melkoinen määrä kilometrejä. Lapsenlapsen mielestä olen h u i k e a n   v a n h a!!!


2. Mieluisimmat ja rakkaimmat vieraani ovat viisi lastenlasta, ja heidän vanhempansa. Viisi ihanaa tytöntylleröä...


3. Olen koko ikäni asunut maalla, mie oun mualaisakka, joka ajattelloo ja puolustaa muaseutuu viimesseen verpisaraan suakka.


4. Oun ollut kylätoiminnassa mukana vuoskymmennii...


5. Nyt oun sittä sotkeetunna myös seurakunta-asijoihin, alako justiisa yhteisvastuukerräys. Suatta suaha miusta kohtapuolin vieraan...


6. Kaikenlaista 'jäynee' on kyläläisile järjestänä, muunmuassa tieasijoita yhteesä 30 vuotta, yhistyshommii, ja näytelmissäkkii oun ollu mukana piäle 10 vuotta.


7. Kylän historija ja perinne ovat tulleet tuttaviks, kun oun tehny niistä kirjoja. Runoja oun rustaillu ihan omaks huviks, van on niitä kansiinnii pantu.


Sittä pitäs huastoo joitakuita uusii blogistija, van mie jätän teile ihellenny valittavaks, kuka teistä lukijoista ottaa huasteen vastaan... Toivon jotta jotkut teistä ottaa...


Siinä seol, ei männy pitkään.


Oikeen mukavoo keskiviikkoo teile kaikile lukijoile toivottaa Aili-mummo!

maanantai 6. helmikuuta 2012

Tapani Kiminkisen juttuja

Suosikkilääkäri kertoo ja muistelee. Tammi (2011).


OLENKO SE MINÄ?


Pieni poika syrjässä / Onko se vähän omituinen? /
Rukoilen, miten selvitä / käsityö- ja ruokatunnista /
kokeesta / kokonaisesta päivästä /


Olenko se minä? / Pelkään tulevaa päivää /
en jaksa lukea enää / tentit painavat päälle /
Ei minusta ole / Pakenen uneen //


Olenko se minä? / Pidän vastasyntynyttä sylissäni /
Minun silmäni, / otsan rypistys /
Lapsi juoksee syliini / osaanko rakastaa? //


Olenko se minä? / Miksi tunnen näin? /
Miksi teen näin? / 
Miksi tallaan, vaikka en tahdo? / Ota se minulta pois //


Olenko se minä? / Istun etupenkissä /
Kädet ja kainalot kastuvat / Sydän hakkaa /
Ihmiset odottavat: anna meille / Miksi minun pitää? //


Olenko se minä? / Katson itseäni peilistä /
Tukka pakenee / Hampaat tummuvat /
Uurteet syvenevät/ Eihän minun enää tarvitse... //


- Tapani Kiminkinen -


Löysin suosikkilääkäri Tapani Kiminkisen (s.1954 Pylkönmäki) vastailmestyneitä kirjoja jo tämän vuoden alennusmyynnistä. Sitä en tiedä, onko näitä kirjoituksia julkaistu aikasemmin jo jossain lehdessä kolumneina. Ennen vanhaan sanottiin lyhyitä hauskoja kirjoituksia pakinoiksi... 


Kuten me kaikki tiedämme, Tapani K. toimii Saarijärven kunnassa terveyskeskuslääkärinä, on ollut jo siinä virassa yli kolme vuosikymmentä. Hänellä oli  hyvin suosituksi tullut ohjelma Tohtori Kiminkinen (Yle TV1), joka nyt on lopetettu. Se miksi Kiminkinen on tullut suosituksi, on tuo hauska, reipas ja kursailematon tyyli ilmaista ajatuksiaan suullisesti ja kirjallisesti. 


Tapani Kiminkinen on myös hyvin kysytty luennoitsija, joka kiertää ympäri Suomenmaata pitämässä hauskoja ja asiapitoisia luentojaan. Hän kertoilee tässä Maalaislääkärin matkassa kirjassaan myös niistä.
Lapsuuden aika vilahtelee joissakin luvuissa mukana. T.K. on lähtöisin maalaiskodista, eikä häpeä tunnustaa taustaansa. Viiden euron kirjaksi tämä oli hyvä investointi, olisi kirja-alessa ollut myös hieman kallimpia Kiminkisiä, mutta ne jäivät viime reissulla ostamatta.


Vaikka Kiminkistä tituleerataan 'tohtoriksi' ei hän sitä ole, vaan on lääketieteen lisensiaatti. Kiminkinen rakastaa myös kulttuuria, ja on ollut perustamassa ja järjestämässä vuodesta 2001 Kirmot-kulttuuritapahtumaa ja on tapahtumaa järjestävän Art Lumperoinen ry:n puheenjohtaja.


Wipedian mukaan Kiminkinen on julkaissut seitsemän kirjaa, joista tämä 'Maalaislääkärin matkassa' on yksi.


Olisin suonut, että kiireinen tohtori olisi edes lukenut käsikirjoituksen, varsinkin alussa on useissa luvuissa paljon samoja fraaseja, jotka toistuessaan tökkivät lukijaa silmään. Kirjoitustyyli on hyvin kepeä ja hauska, ei rasita raskaudellaan lukijaa. Ote paranee minusta kirjan loppua kohti.


Tapani Kiminkinen on siitä outo ja kummallinen lääkäri, että hän menee potilaan kotiin katsomaan, miten potilas jaksaa, ja vie hänelle jopa lääkkeetkin. Tuosta tuskin enää palvelu paranee! Lisänä on Kiminkisen hurtti huumori, joka ottaa ihmisiltä jalat alta, hänellä on aina joku vitsi mielessä; hänellä on umpiväärät leukaperät, kuten savolaisilla. Sitä tosin en tiedä, onko Pylkönmäki Savoa...


Tohtori Kiminkisestä ei löydä itsetehostusta eikä tärkeilyä. Hän on yksi kansalainen muiden ihmisten joukossa. Soisinpa todella, että hänen kaltaisiaan olisi keskuudessamme paljon enemmän!


Oikein hyvää uuden viikon alkua kaikille lukijoilleni!
                              Aili-mummo




perjantai 3. helmikuuta 2012

Mies jonka nimi muuttui tavaramerkiksi...

Juha Nummisen teos, Lähikuvassa Tommy Tabermann. Otava 2010.
Toimittaja ja kirjailija Juha Numminen oli tarttunut aiheeseen, joka saa meidän naisväen sydämet sykkimään kiihkeämmin, hän kirjoitti runoilija, toimittaja ja kirjailija Tommy Tabermennin (1947-2010) elämäkerran. Kirja ilmestyi pian Tommyn kuoleman jälkeen. Jo aikaisemmin luin teoksen lainattuani sen kirjastosta, mutta nyt alemyyntien aikana ostin kirjan itselleni.


Tommy Tabermann opittiin tuntemaan intohimoisena rakkausrunoilijana. Hän lausui: "Kaikki, mitä teen, perustuu intohimoon. Elämän intohimoon. Rakastamisen intohimoon. Luomisen intohimoon. Intohimon intohimoon. Ilman intohimoa elämä on autiota. Ilman intohimoa ei ole mitään."


Juuriltaan Tommy T. on suomenruotsalainen, ja hänen kotikielenään oli ruotsi äitinsä kanssa, isä oli suomenkielinen Erkki Taberman, joka joutui opiskelemaan ruotsia tavattuaan tulevan vaimonsa, Dolly Mannströmin. Sodan jälkeen isästä tuli rautatieläinen eläkeikään asti. Tabermanit saivat kolme poikaa ja yhden tyttären.


Tommy innostui runoudesta jo murrosikäisenä. Ensimmäinen runokirja, Ruusuja Roosa Luxemburgille, ilmestyi jo keväällä 1970, kun runoilija oli vasta 22v. Samoihin aikoihin Tommy meni myös naimisiin kuvataiteilija Eva Kaarina Särkisillan kanssa. Runoilija mielilause on: "Vaatimattomuus kaunistaa, mutta ei hyödytä ketään." Totta kai Tommy on itsevarma ja ylimielinen, mutta kuitenkin realistinen nuorimies.  Yksityiselämänsä Tommy pitää itsellään, sitä ei revitellä julkisuudessa. Salaperäisyys säilyy, kuten avioliittokin, vuoteen 1982 saakka.


Tommy valmistuu radiotoimittajaksi Tampereella; myös sosionoomin paperit hän saa samasta paikasta.  Ensimmäisen kokoelman kustantaa W+G, se saa myönteisen vastaanoton. Seuraava kokoelma tulee v. 1973, ja siitä lähtien jopa 2-3 kokoelmaa vuodessa. 


Tommy toimittaa Aamunpeiliä Ylessä, ja hän tulee hyvin tunnetuksi ja suosituksi ammatissa. Siinä sivussa hän kirjoittelee runojaan, joita vuoteen 1975 ilmestyy jo viisi kappaletta. Naisia ja suhteita vilisee Tommyn elämässä, ja rakkausrunoja syntyy... Lopulta avioliitto kariutuu. Tuolloin syntyy Tommyn ensimmäinen lapsi, poika Johannes, jonka äidin nimi on Margerita Zilliacus. Toinen poika, Samuel, syntyy nelisen vuotta myöhemmin samalle äidille. Vuodesta 1988 isä-Tommy asuu Helsingissä, jossa pojat vierailevat hänen luonaan. Tommy seurustelee jo tulevan vaimonsa, Tuija Wuoren kanssa. Tommylle ja Tuijalle syntyy poika, Daniel, v. 1992, joka pariskunnan avioituessa 1997 on viisi vuotias.


Radiotoimittajan uran Tommy jättää 12 vuoden jälkeen, ja jää täysipäiväiseksi kirjailijaksi ja esiintyjäksi, joka itse lausuu runojaan. Hän vetää myös muita tilaisuuksia kuin runoihinsa liittyviä. 


Numminen on lähes varma siitä, että Tuija Wuori pelastaa Tommyn tavalliselta taiteilijakohtalolta, alkolismilta. Vuonna 1985 Markku Veijalainen palkkaa Tommyn kaupallisen Radio Ykkösen puolelle, jälleen aamulähetyksiin. Vastaparina Tommyllä on Matts Dumell. Tämä ajanjakso kestää yhdeksän vuotta. Tommy hoitaa sitkeästi velvollisuutensa työssään, olipa hänellä vaikka kuinka rankka yö takanaan tahansa. 


Näistä huolimatta Tommy hoitaa myös kuntoaan, hän jaksaa hoitaa työnsä hyvin, vaikka vapaat harrastukset ottavatkin voimille. Tommy huomaa löytäneensä Tuijasta itselleen täydellisen sielunkumppanin, vaikkakin avioliittoa saa odottaa kauan, vuoteen 1997 saakka. Sulhanen kirjoittaa itse vihkiliturgian, joka on kirjoitettu juutalaisten psalmien muotoon. Ja tämä avioliitto kantaa Tommyn loppuelämän ajan...


Tommy T. kirjoittaa myös useita romaaneja, mutta niistä ei tule yhtä kuuluisia kuin hänen rakkausrunoistaan, joista saatetaan ottaa jopa 10 painosta kirjasta. Ja näitä kokoelmia on monia, Tommy on Suomen suosituin runoilija, jolla on ihailijoita sata ellei tuhatmäärin. Ja nämä ihailijat ovat naisia...


Muutakin kirjallisuutta synytyy yhdessä ja yksin Tommyn kynästä. Hän ehtii kirjoittaa elämänsä aikana enemmän kuin 80 kirjaa, joista monista otetaan yhä uusia painoksia tai runokoosteita. 


Jonkin verran Nummisen kirjassa on myös Tommyn runoja, vähiten rakkausrunoja.
Alla oleva runo on kokoelmassa Aistien alamainen:


"Niin ahneena / elämän nautinnolle / minä kannan sinulle /
hirvittävän määrän / hitaasti kypsynyttä minua /
Enää en laske / siementäni naiseen / niin kuin kolikko /
heitetään kerjäläisen hattuun, / ohimennen /
Hirvittävä määrä / kärventämällä kypsynyttä minua /
joilla ei ole oikeutta / mitään odottaa"


Uutisvuoto oli se televisio-ohjelma, jonka kautta Tommy T. tuli tunnetuksi kautta koko Suomen.  Tommy oli oman joukueensa kapteeni, ja vastaparina hänellä oli Jari Tervo, toinen nokkelaälyinen ja sanavalmis kirjailija. Nämän miehet ottivat yhteen kerran viikossa lauantai-iltaisin (ei suora lähetys), ja katsojamäärät olivat hyvin korkeat koko sen ajan (1998-2007), jonka Tommy oli ohjelmassa. Venloja sataa Uutisvuodolle 1998 ja 1999 sekä Yleisö-Venla 2005.


Kaksi kokoelmaa: Valitusvirsiä valkoisille heteroille (2005) ja Veren sokeri (2008)
Lauluja suuresta halusta (2. painos 2001) ja Aistien alamainen (3.painos 2001).
Tommya pyydettiin 2007 SDP:n ehdokkaaksi kansanedustajanvaaleihin 59-vuotiaana, jolloin mies on hyvissä voimissa. Hän empii, mutta asettuu ehdokkaaksi, ja pääsee läpi nippa nappa. Uutisvuoto jäi, ja Tommy aloittaa uuden uran  kansanedustajana. Rakkausrunoilija tekee lakialoitteen rakkauslomasta, joka saa jonkin verran kannatusta, mutta lopulta aloite haudataan.


Kesällä 2009 Tommylle tulee sairaskohtaus, jonka  syy paljastuu pahanlaatuiseksi aivokasvaimeksi. Tätä viimeistä Tommyn elämän vaihetta kestää vajaan vuoden ajan, ja heinäkuun 2. päivä 2010 Tommy poistuu tuonpuoleiseen kirjoittamaan rakkausrunoja siellä oleville. Meille suomalaisille jää syvä suru Tommyn liian aikaisen poismenon johdosta. Suru, jota me voimme häivyttää lukemalla Tommyn jälkeenjääneitä teoksia---.


Kiitos Juha Numminen, kun toit esille koko Tommy Tabermannin elämän, jota me ihailijat voimme ja saamme kaipauksella lukea!


Lukekaa, mitä Leena Lumi sanoo tästä samasta teoksesta!


Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua! Käykäähän äänestämässä!
                                                Aili-mummo