Google+ Followers

maanantai 29. lokakuuta 2012

Valtuustovualit ja Tikkalan koulu

Viime talven lumia...
Maa halusi antaa taivaalle 
jotakin, mitä se oli itse tehnyt.
Lahja olisi pieni järvi, rikkumaton.
Mutta oli kesä ja paljon tekemistä,
maa myöhästyi ja oli tullut syksy,
              rannan puut olivat mustia rankoja
              järven reuna säröillä.

- Risto Rasa -

Epähenkilön puupatsas.

Terveeks hyvät immmeiset! 

Neun jo kunnallisvualittii jo pietty. Ja tällä kertoo ei ollut hävijön suaneita, van pelekkii voittaajjii kaikissa puoluvveissa. Eikä ennee Tohmajärven Keskustalla ollu suoroo enemmistöö, eikä senpuoleen viäreekää. Rosenttiloissa Keskustoo iänesti 38,1 rosenttii iänestäjistä, ja sillä sai puoluve kaikkijjaan ykstoista paikkoo. Viime vuoliloista tul miinusta kolome paikkoo ja samoin miinusta 340 iäntä. Yhteesä Keskusta sai 916 iäntä.

Äsdeepeekii sai vualvoiton ja 33,3 rosenttii iänistä. Sillä lohkivvaa valtuustosta yheksän paikkoo, lissäystä yks, ja iänii lussala 36.

Kokkoomus sai iänii 12,8 rosenttii, paikkoja kolome eli yhtä paljo kun ennenniii, iänii tul 307; miinusta kaheksan iäntä. Ei järin paljo...

Perussuomalaiset tahi kansankielelä Persut sai iänii 11, 6 rosenttii, paikkoja kolome. Ennestään puoluvveela ol yks paikka; iänii yhteesä 278 elikkä lussoo 168 iäntä.

Ja sittä KD eli ristilliset, saivat iänii 4,2 rosenttii iänistä, ja saman yhen paikan kun ennennii. Yhteesä 102 iäntä, miinusta ol 12 iäntä.

Ja muita ei sittä ollukkaan. Nyt puoluvveet piäsöö neuvottelemaan keskuuvessaan, van mie pelekeen, jotta yks ja sama puoluve ei ennee vie sekä valtuuston että kunnanhallituksen puhheenjohtajjiin paikkoja ihelleen, mikä on miusta ihan oikein. Kun ne sannoot, jotta ahneela on pa*****n loppu, mie uskon siihen. Jos vanhat merkit paikkasa pittää, suattaa käyvä niin, jotta Vuokko heiluttelloo jomman kumman nuijjoo, ja mallikkaasti heiluttellookii...

Tikkalasta piäs Marko, Mervi ja Juulia valtuustoon, jotta onneks olokoon kaikile! Marko ja Juulia on jo vanhoja tekijöitä näissä hommissa. Tohmajärven eli Tohmiksen valtuustossa on kaikkijjaan 27 paikkoo. Entinen kunnanjohtajakkii Teuvo Korpelainen, piäs Demarien listalta sinne. Viimeks hiän evusti Keskustoo... Jotkut neun vuan semmosii, piäsööt läpi, vaikka vaihtasivat puoluvetta joka vualiloissa. Semmonen henkilö on yks Persujen evustaja...Ja sillä puoluvveela on kaikki evustajat uusii.

Näissä vualiloissa loistivat poissa olollaan naisehokkaat, vuan joka neljäs ehokas ol nainen. Seun aika vähä, van ei taijja naiset innostuu näistä politiikan kiemuroista ja riitelyistä. Naisile riittää aina kothommii, kun tekkööt ne vielä leipätyön lisäks.

Laiton sittä kuvan meijjän uuvvesta koulusta, missä myö käyvvään iänestämässä.
Tuo oikeenpuoleinen punertava rakennus on vanhoo ossoo, se jäi palamata. Siinon tilat päivähoijole, on eskoulukkii, keittijö, ruokasal ja kästyöluokka. Alakerrassa lämmitys ja saunatilat. Taitaa tuola rakennuksen piävyssä olla vielä vessattii, en tiijjä, lienöökö ennee käytössä.

Meijjän vanha koulu palo kesälä 2004, ja sen tilale rakennettiin tämä moterni koulu, jossa just ja just on kolome luokkoo yhtä monele opettajale, eskouluu varten ei tiloja tehty. Van piti ottoo tilloo päivähoijjolta, kun ei muuten ou. Liikuntasalikii pit tehä valtuuston piätökselä sataneliöinen, kun 120 neliömetrii ehoteltiin. Nyt tänne on pantu kahen koulupiirin oppillaat, van ihteesäppä suavat syyttee lyhytnäkösyyvvestään nekkii valtuutetut...
Tikkalan uus koulu, meijjän iänestyspaikka. Kuva kyläyhistyksen sivuloilta.

Tikkalan kyläyhistys pittää kokouksijjaan koulula. En tijjä, miten paljo koulu on muussa käytössä, van vanhan koulun aikaan tais joka arki-ilta olla jokkii seura tahi kansalaisopiston ryhmä pitämässä kokouksijjaan koulula. Kyläkuorokkii harjottel vuosii tai vuoskymmenen koulula yhtenä iltana viikossa. Ja kaheksankymmentäluvulta lähtiin pit näytelmäryhmä talavisaikaan harjotuksiisa koulula. Kevväälä siirryttiin sittä seurointalole jatkammaan niitä. Van nyt ei vuoskymmenneen ou ollu yhtään näytelmee tällä näytelmäporukala, se kuol ja kuopattiin vanhoin kansa. Jotkut on käynyt Kemmiin porukassa mukana, van tältä matkalta on aika pitkä lenkki tehä satoja harjotuksii. Mervi Venäläinen, nykynen ohjooja, assuu tässä koulun likelä. Viime kesänen näytelmä, Kätkäläinen, ol Mervin ohjooma; ja hyvin ohjattu se ollii, ei ou valittamista miula.

Jiähään sittä outtelemmaan talavee, tää lumenhärmä, mikä jossain on, sullaa vielä poikkeen. Ainahhii siätieteilijät niin väittäät.

Toivottelen teille, hyvät lukijat, oikein hyvvee alakuviikkoo ja sen jatkoo. Tätä kuukautta on vielä par päivee, jotta ottakkee siitä ilo irti!
                                          Aili-Mummo

Ps. Ilimotan teile, jotta Anja Regina pittää lokissaan arpajaiset. Neun tästä päivästä aina 11. marraskuuta 2012, voimassa, jotta olokeepa hyvä ja ottakkee ossoo!! Palakinnot on hyvät!

perjantai 26. lokakuuta 2012

Puhdasta jälkeä

Kuva: Google. www.tukes.fi

kirjopesu

Hän sulloi pesukoneeseen.
Miehensä.

Se oli vähän likainen, keskeneräinen,
jotenkin kyvytön keskustelemaan.

Ensin jalat,
sitten takapuoli, selkä.
Hartiat jumitti. Mutta meni.
Pää viimeiseksi.
Seksi. Siksi. Se tökki.
Hän oli väsynyt.

Ei laittanut
kiehuvaa ohjelmaa.
Mutta kumminkin.
Kirjopesi. Valkaisi.
Virutti ja vääristi.

Sitten hän istui,
omaan aikaansa.
Kuunteli koneen pyöritystä.
Oman aikansa.

Ohjelma loppui.
Luukku auki.
Mies ulos.
Se vähän tärisi.

Kuten aina
kun hän halusi puhua

ihmissuhteista.

- OUTI MÄENPÄÄ -
kokoelmassa Naarassika

~~~~
Tervetuloa Tuulia ja Satu Kantojärvi Aili-mummon blogiin lukijaksi!

Tällä oudon rajulla runolla toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja antoisaa viikonloppua!
                        Aili-Mummo

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Ann Heberlein: En tahdo kuolla, en vain jaksa elää

Ann Heberleinin kirja: En tahdo kuolla, en vain jaksa elää.

Ann Heberleinin kirjan, En tahdo kuolla, en vain jaksa elää, on suomentanut Ulla Lempinen. Sen on kustantanut Atena Kustannus Oy  (2011). Pokkari. Noin 170 sivua.
A.H. on kirjoittanut teoksen vuonna 2009. 

Ann Heberlein (s.1970) on kehuttu kirjailija, koulutukseltaan hän on teologian tohtori. Hän on suosittu keskustelija monissa eri tilaisuuksissa, myös kolumnisti ja yliopiston lehtori. A.H. sairastaa tyypin II kaksisuuntaista mielialahäiriötä, joka on saanut hänet suunnitteleman ja yrittämään  itsemurhaa. Pieni kirja on pitkähkö jäähyväiskirje, yritys selventää meille, miksi hän on näin suunnitellut ja 'päättänyt'.

Ann Heberleinilla on perhe, aviomies ja kolme lasta. Minusta lasten pitäisi olla suurin syy siihen, ettei ihminen tee itsemurhaa, mutta siitäpä Ann haaveilee. Ann on ollut hoidettavana useaan otteeseen mielisairaalassa, ja syönyt kasakaupalla lääkkeitä, myös nukahtamis- ja unilääkeitä. "Kun olen maaninen, en pysty nukkumaan ilman lääkkeitä. Toiset lääkkeet hillitsevät maanisuutta ja tasoittavat mielialanvaihteluita.---Ilman lääkkeitä olisin tappanut itseni jo vuosia sitten. Ilman lääkkeitä olisin kuollut".

Ensimmäisen kerran Ann on ollut yhteydessä nuorisopsykiatriseen sairaalaan 14-vuotiaana, mutta meni vielä seitsemän vuotta kunnes Ann sai lääkkeitä. Opinnot menivät hyvin, ja Ann valmistui ensin teologian maisteriksi, ja vuonna 2005 teologan tohtoriksi. 

Ann kirjoittaa:
"En todellakaan ymmärrä miten tässä näin kävi. En ymmärrä alkuunkaan. Minullahan oli kaikki edellytykset hyvään elämään. Olen älykäs, kaunis, sosiaalisesti lahjakas. Minulla on ystäviä, kasvatus joka ei ainakaan ole huonompi kuin enemmistöllä, avioliitto, joka ei ole tahraton mutta yleisesti ottaen hyvä. Mieheni rakastaa minua varauksetta.---. Minulla on kaikkea mitä ihminen voi toivoa. Enemmänkin.Mikä minussa on vialla? Miksi aivoissani on käynnissä kolmas maailmansota? Miksi en saa koskaan levätä?---. En pysty nukkumaan, koska en pysty lopettamaan ajattelemista. Siksi tarvitsen lääkkeitä.---" 

Ann joutuu jopa raiskatuksi kansallispäivänä. Ann tekee maanisessa vaiheessa impulssiostoksia, ostaa aika suuren talonkin. Muutaman kappaleen jälkeen Ann sanoo, ettei häntä ole raiskattu. Mitä pitäisi oikein uskoa?

Sivulla 64 Ann sanoo: "Voisin kuolla lasteni puolesta. Uhraisin heidän puolestaan henkeni. Tappaisin heidän vuokseen jos tarve vaatisi.---. Saatan olla surkea paskiainen. Ahdistunut tyyppi. Epäonnistunut. Taloudellinen katastrofi. Mutta olen lasteni ainoa äiti. Ainoa. Ainoa." Silti Ann suunittelee itsemurhaa. Ajattelee kaasu-uunia, jolla Silvia Plath toteutti kuolemanhaaveensa. Ann oli yrittänyt itsemurhaa 21-vuotiaana pillereillä, mutta silloin kissa pelasti hänen henkensä, naukui niin kovasti, että veli huomasi Annin aikeet, ja hänet vietiin viime hetkillä sairaalaan...

"Itsemurha on edelleen 15-45-vuotiaiden yleisin kuolinsyy. Maanis-depressiiviset ovat suurimmassa vaarassa kuolla oman käden kautta". Voisin tähän lisätä (omasta kokemuksesta) että myös skitsofreenikot ovat suuressa itsemurhavaarassa...

"Olen ollut maaninen todella pitkään. Se näännyttää minut. Nukun hyvin vähän maanisena. En tarvitse lainkaan unta, mutta pitkään jatkunut vähäisen unen jakso kuluttaa ruumista, sielua, aivoja. Pian minun täytyy nukkua. Olen luisumassa masennukseen. ---. Nyt olen vuoroin maaninen, vuoroin masentunut.---"

"Aivoni toimivat mainiosti kun olen hypomaaninen. Kerrassaan loistavasti. Kirjoitin suurimman osan väitöskirjaa hypomaanisessa tilassa, kuten muutkin kirjani. Olen erittäin tuottelias maanisen kauden alussa ja teen myös laadukasta jälkeä - hyvin laadukasta. Suollan artikkeleita, esseitä, kolumneja ja arvosteluja. Luennoin, keskustelen ja olen tavattoman sosiaalinen. Jaksan ja ehdin vaikka mitä. Mutta ennemmin tai myöhemmin otteeni alkaa lipsua, puhun yhä kummallisempia, keksin ihmeellisiä mielleyhtymiä, ole liian agressiivinen keskusteluissa ja väittelyissä, esitän epäolennaisia väittämiä. Ja sitten tulee mustuus, pohjattomuus, jossa kaikki pimenee..."

Kirkon Nikodemusmessussa Ann saa paniikkikohtauksen, viimeinen virsi laukaisee jotakin. Lopulta Ann pystyy lähtemään kirkosta kaksinkerroin, ja oksentaa ulkona. Ann menee hotellihuoneeseen ja kirjoittaa pyydetyn jutun lehden toimitukseen. Ann eroaa Ruotsin kirkosta...Ann saa Lundin hiippakunnan piispalta sähköpostin: "Rakas Ann", hän kirjoitti. "Tiedät että arvostan sinua profeetallisena äänenä, mutta siinä toimiiko herätyskellona vai jakaako korvapuusteja ja takapotkuja, on eroa". 

"Vastasin kertomalla kokemukseni Visbyn tuomiokirkossa ja kosketuskammosta jota olen kohdannut seurakunnissa aivan liian monesti.----Se on ennen kaikkea teologista kosketuskammoa. Haluttomuutta, tai mikä vielä pahempaa, kyvyttömyyttä kajota ja käydä kiinni suuriin vaikeisiin kysymyksiin: pahuuteen ja hyvyyteen, elämään ja kuolemaan, syntiin ja anteeksiantoon, suruun ja iloon. Kaikkeen siihen mitä ei voi vaieta kuoliaaksi. Kaikkeen siihen mitä ihmisyyteen kuuluu. Piispa vastasi meiliini seikkaperäisesti ja lupasi rukoilla minun ja perheeni puolesta. Arvostan sitä paljon. Tarvitsen ilman muuta hyväntahtoisia sanoja ihmiseltä jolla on hyvät välit Jumalaan.
Mutta. Minun ja kirkon suhde on ohi. Olen jättänyt jäähyväiseni..."

Elämäntarkoituksen pohdiskelua. Ann lainaa Furbergiä: "Elämä ei ole merkityksellinen eikä merkityksetön; se vain on". 'Ja se, mikä on, pitää itse täyttää merkityksellä. Merkityksellä johon uskoo...'  Sitten Ann heittää hyvästit perheelleen, menee rautatieasemalle, ja syö aamiaisen. "Kello alkaa lähestyä yhdeksää. Pidän luentoni kymmeneltä. On aika lopettaa tämä ateria. Tämä elämä. Minun täytyy pian jättää tämä pöytä. Tämä elämä. Kohentaa huulipunaa. Muunnella totuutta siitä, kuka olen, viimeisen kerran. Pelata viimeisen kerran tätä peliä. Osallistua tähän leikkiin joka on todellisuutta vain niin kaun kuin siihen uskoo. Arvokas vain niin kauan kuin sen itse täyttää arvoilla. Merkityksellä. Sisällöllä. Ei mitään. Ei mitään. Tallennan tekstin ja lähetän sen mieliosoiteeseeni ann-peccatrix@hotmail.com. Peccatrix tarkoittaa syntistä. Niin se sittenkin on. Miehelleni osoitetussa kirjekuoressa on hotmail-osoitteeni salasanat, jotta hän voi käydä noutamassa tämän tekstin. Nyt minun täytyy mennä. Nyt minun pitää lopettaa."

Jotakin-jaksossa on vielä sanat: 
"Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä oli jo kuolemaisillaan.

Johanneksen ilmestys".

Siis peliä ja leikkiä. Kuolemalla. Kuolemanleikkiä. Monet meistä ovat siihen osallistuneet. Ainakin Ann Heberlein on yhä elossa







maanantai 22. lokakuuta 2012

Kaunista alkuviikkoa

Nuppolan lehtikuuset kuparinruskeina 20.10.2012.

Kirkas syyspäivä. Kuin se pieni kullattu puu-
veistos, jonka näin jossain näyttelyssä. Se löi
kämmeniä yhteen, aloitti juuri tanssin ja liepeet
heilahtivat. Kun katsoin sivulta, kasvoilla oli
virnistys, liike oli poissa ja käsi osoitti siihen
missä äsken seisoin.

- MIRKKA REKOLA -

Omenapuista on lehdet ja omenat pudonneet maahan...

Nyt myöhäissyksyllä on ollut jo kirkkaita kuulaita päiviä, jolloin ei ole jaksanut sataa, ja viime yönä vieraili halla ensi kerran ulkona. On tässä ajassa jotain viehätystä, vaikka lämpöä ei enää olekaan. Jonkin ajan kuluttua saamme totutella Liisan liukkaisiin keleihin, viime kesäksi kutsuttu jää mielen sopukoihin ikäväksi muistoksi. Minulle ainakin, katkaisinhan käteni heti juhannuksen perästä.

Tästä entisestä kodistamme otan mielelläni kuvia ja laitan niitä nettiin. En ole oikeastaan kysynyt, saako näitä kuvia laittaa...

Lauantaina olimme lasten synttäreillä, jossa otin paljon kuvia vieraista ja talonväestä. Ja kun huomasin, että ulkona on luojan kaunis päivä ja ruskaa puissa, kuvasin myös nämä kuvat.

Vieraina olimme me, ukit ja mummot, serkut ja täti. Ei kovin suuri joukko, mutta läheinen. Neiti 11v. sai paljon koruja, rannekellon, kirjoja ja ties mitä. Nuorempi neito sai myös koruja ja rahaa, jolla äiti voi ostaa jotain mieluista.

Koulukaverit voivat juhlia ensi lauantaina, ei nyt syyslomaviikon aikana, sillä monet ovat matkoilla.

Koivun taimikkoa entisellä lehmien laitumella 20.10.2012.

Vilkaisin päivän Karjalaisen otsikoita netistä, ja luin että dosentti, valtiotieteen tohtori Johan Bäckman on 'joutunut' hakemaan turvapaikkaa muualta, samaa luin myös Hesarista. Illallista Arto Nybergin ohjelmaa en ole katsonut, jossa dosenttia on haastateltu, mutta se on kyllä nauhalla. Minusta J.B. joutaisi asumaan asumaan toivemaahansa, koska hän jatkuvasti likaa Suomen virkamiehiä ja mainetta; lausuntoja   venäläisten ja suomalaisten vanhempien lapsiasioista.

Yliopistot ovat suivaantuneet tähän dosenttiinsa, joka käyttää yliopistojen arvovaltaa kotimaan mustaamiseen. Bäckman on kolmen suomalaisen yliopiston dosentti, Helsingin, Turun ja Itä-Suomen. Luentoja hän ei pidä niissä, lienee joskus pitänyt. Itä-Suomen ja Turun yliopistoissa hän on kriminologian dosentti, Helsingin yliopistossa oikeussosiologian dosentti. 

Kummallisen kuuman keitoksen J.B. on onnistunut järjestämään, hänen lausuntojaan saa ministerit oikaista parhaimman kykynsä mukaan. Erkki Tuomioja, ulkoministeri ja 
peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson ovat  oikaisseet Venäläisille syntyneitä vääriä käsityksiä. Vai pitäisikö sanoa että tahallaan väärin synnytettyjä käsityksiä?

Näissä ajatuksissa toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikon alkua!
                               Aili-Mummo

perjantai 19. lokakuuta 2012

Rauhaisaa viikonloppua!

Vas. Kaisa Juvonen os. Kauppinen ja Maria Kuronen os. Kauppinen.


Sitten kun maailman kansoja hallitsevat naiset
koittaa lopullinen rauha.

Eivät nuoret neidot
             neidoilla ovat ritarit.
Eivät monikymmenkesäiset mummot
             mummoilla ovat muistot.
Eivät, vaan raskaana olevat naiset.

Kun naisen synnyttämisen aika lähestyy,
hän poistuu piiloon, suojaan
kuin lehmä lepikkoon

ja kun hän palaa, on kehdon oltava
                           kunnossa,
vaatteiden vitivalkoisia
ja rauhan käsinkosketeltava.

- Eeva Heilala - 

~~~~

Toivokaamme, että se lopullinen rauha koittaisi maapallollamme!

Toivotan teille kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja antoisaa viikonloppua!
             Aili-Mummo     

torstai 18. lokakuuta 2012

Truman Capote: Aamiainen Tiffanylla



Jokin aika sitten luin Truman Capoten novellin / pienoisromaanin Aamiainen Tiffanylla. Suomennoksen ovat tehneet Inkeri Hämäläinen ja Kristiina Kivivuori. Pokkari sisältää kirjan niminovellin (112 s.), Kukkiva talo-novellin, Timanttikitaran ja Joulumuiston. Alkukielellä eli englanniksi kirja ilmestyi 1958, suomennettuna 1967. Blake Edwardsin ohjaamana elokuvana 1961, jonka Audrey Hepburn on tehnyt kuolemattomaksi pääosan esittäjänä. Elokuvassa on  Henry Mancinin sävellys Moon River, joka sai maailmanmenestyksen. Kirjassa on kaikkiaan 176 sivua.

Minulle tämä pienoisromaani-novelli oli jäänyt mieleeni nimensä ja elokuvan ansiosta, jonka uskon olleen  syy teoksen maailmanmaineeseen. Tapahtumapaikka on New York, missä Holly Golightly asuu. Kirjan kertojamies ja nimihenkilö Holly asuivat samassa talossa, samassa rapussa, mutta eri kerroksessa. Kerrosta alempana oleva naapuri joutuu avaamaan oven neiti Holly Golightille hyvin usein, koska neiti unohtaa avaimensa asuntoonsa. Tästä alkaa sekavajuoninen kertomus, jonka juonen - jos sellainen on - olen autuaasti unohtanut. Joten suokaa anteeksi!

Sivulla 91 on teksti: 

"Sinä iltana Hollyn valokuva oli Journal-Americanin myöhäispainoksessa sekä Daily Newsin että Daily Mirrorin varhaispainoksessa. ---. Otsikot paljastivat: Play-girl pidätetty huumausaineskandaalista (Journal-American), Huumausaineita salakuljettanut näyttelijätär pidätetty (Daily News), Huumausainekopla paljastettu, glamour-tyttö pidätetty (Daily Mirror)."

"Kaikista noista lehdistä News julkaisi kirkuvimman kuvan: Holly saapumassa poliisikamarille kahden lihaksikkaan etsivän välissä, toinen heistä mies-, toinen naispuolinen." 

Seuraavat kaksi sivua on tiheää kursiivilla kirjoitettua tekstiä. Siitä selviää, että Holly Golightly itsekin käyttää huumeita; veli pelkää pitkää vankeustuomiota. Amerikassa oli nököjään 1950-luvulla ankarat lait huumausaineiden käyttäjille, salakuljettajille ja myyjille. Holly oli ollut rikollisen Sally Tomaton sydänkäpy, mutta pääsee pelastautumaan Etelä-Amerikkaan. Mutta Sally Tomato kuolee vankilassa, Sinsingissä, sydänhalvaukseen.

Seuraava novelli, Kukkien talo, oli erinomainen, ja viimeinen Joulumuisto oli myös kiinnostava.

En oikein kehtaa suositella tätä Aamiainen Tiffanylla novellikokoelmaa luettavaksenne, mutta sitäkin lämpimämmin Balke Edwardsin 1961 ohjaamaa  samannimistä elokuvaa, tähdittihän sitä yksi ikimuistoisista elokuvatähdistä, Audrey Hepburn.  

Toivotan teille, uskolliset lukijani, oikein hyvää ja antoisaa loppuviikkoa!
                                             Aili-Mummo

tiistai 16. lokakuuta 2012

Yli 100 000 kävijää, kiitos ahkerat lukijani!

Joensuun botannian orkideoja huhtikuussa 2012.

LAULU KÖYNNÖSTEN VARJOSTA

On hetkiä jolloin
huulesi vetäytyvät suppuun
kuin morsiusmyrtti
tai surinamin kirsikka.
Tiedätkö, tänään
on viinin vuoro
tulla meistä juovuksiin.

- PANU TUOMI -

Botannian kohtalonköynnös kukkii hienosti!

Kiitos teille, rakkaat lukijani, odotettu 100 000 lukijaa on tullut täyteen! Lasku on aloitettu muistaakseni vuodesta 2009 toukokuusta. Blogia aloin pitää huhtikuussa 2008, joten viisi vuotta tulee täyteen ensi keväänä...

En ole mitään ennätyksiä halunnut tehtailla, postausvauhtini on hyvin verkkainen. Viime päivät olen kaitsenut jälkikasvuani, ja siinä sivussa sain valmiiksi yhden Ifolor kirjan, miniä teki pikavauhtia toisen lasten elämästä vuodelta 2011.  Hyvin se aika on kulunut, liiankin hyvin. Paljon näkyvää ei ole tullut, netissä vaeltaminen vie oman veronsa.

Piti eilen tehdä kirjapostaus, mutta päivä meni niin nopsasti mukuloitten kanssa, etten ehtinyt...Lapsilla on näet syyslomaviikko koulusta ja päivähoidosta. Äiti kävi juuri äsken hakemassa lapset kotiin, talomme on melko sekalaisessa kunnossa...
Sänkymmekin on myllätty moneen kertaan, muista puhumattakaan.

Piirakat on pääasiassa syöty, paistoin niitä pellillisen. Nuoripari kävi Joensuussa koululla tekemässä koulutehtäviään. Tykkään enemmän olla kotona kuin heidän luonaan. Täällä voi siinä sivussa tehdä jotakin tarpeellista ja mieluista.

Botannian kahvipensas marjoja täynnä...
Teeveen ääressä olen ajankuluksi neulonut lapsille sukkia, aloitan aina vanhimmasta, nyt 11 vuotta täyttävästä  Ellusta. Muilla on sukkia edellisiltä vuosilta, mutta neulon kuitenkin heille myös uusia sukkia ja lapasia. Muuta en oikeastaan osaa neuloakaan, lapsena aloitin aina liian vaikeasta työstä, joten ensimmäinen villapusero jäi myös viimeiseksi. Neule oli tehtävä usemmalla langalla, joten sellainen ei yleensä suju vielä kahdeksanvuotiaalta. Jostain kumman syystä en ole uskonut sanontaa, että tyvestä puuhun noustaan, minä tyttö aloitan usein latvasta sen puuhun nousun!

Itseironiaa tarvitaan, muuan blogistiystäväni M. osaa sen taidon. Hän kääntää voitokseen selvän tappionkin huumorin ja ironian keinoin!

Tänään on ilma ollut lämpimämpi kuin viime aikoina muuten, yli yhdeksän astetta lämmintä päivällä. Yölämpötilat ovat hiponeet jo lähellä nollaa, joskin tarkkaa kirjanpitoa en ole tehnyt. Päivällä en huomannut sataneen vettä. Sitä lajia olemme saaneet jo ihan liikaa!

Eeva Kilveltä löysin seuraavan runon / aforismin: 

"Pieraista kovaa omassa tuvassa.
Joskus sitä on valmis epäröimättä
uskomaan kapitalismiin."

Tämä sopinee näin kunnallisvaalien aikaan höpötykseni päätteeksi...

Toivotan oikein leppoisaa tiistai-iltaa kaikille lukijoilleni!
                                        Aili-Mummo

lauantai 13. lokakuuta 2012

MORSIAN


Laura Birn morsiamena.  Kuva: Google

Morsiamen silmissä asuu syvyys.
Siinä syvyydessä menneet ja tulevat,
kättelevät toisiaan
ja nykyisyys suutelee uutta tulevaisuutta.
Morsiamen katsessa asuu levollisuus.
Maailma kokoontuu sen ääreen
kuin nuotiolle,
kuin sulhanen lämmittelemään.
Maailma hiljenee ja laskee aseensa,
se polvistuu ja kohottaa kätensä
sinun tultasi vasten, morsian.
Mitä sinä olet,
sitä on tulevaisuutemme,
meidän kaikkien,
sinun kauttasi maailma hengittää,
sinun kauttasi kulkee maailman taival,
elämän matka:
             kohtalomme.

- EEVA KILPI -

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein ihanaa viikonloppua!
             Aili-Mummo  

torstai 11. lokakuuta 2012

Lapsista ja aikuisista

Ellun vesivärimaalaus, ikä 5v.


LASTEN VIISAUKSIA

Lapsia saa kaupasta, mutta ne myydään niin pieninä, etteivät ne muista sitä myöhemmin. (Thomas 8v.)

Jos pystyy tekemään lapsia itse, niistä ei tarvitse maksaa mitään. (Aleksander 7v.)

Samanmunaiset kaksoset haudotaan samassa munassa. (Jens 8v.)

Jos vanhemmat eivät saa lasta kuriin, voisi kokeilla, voisiko lapsen antaa jollekin perinnöksi. (Johenne 8v.)

Sanotaan, että ihminen rakastuu ja saa lapsen, jos se katsoo toista syvälle silmiin. Toisin sanoen minun pitäisi olla nyt rakastunut lampaaseen. (Felix 8v.)

Lapsia hankitaan, jotta oma suku leviäisi aina vain kauemmas, kauemmas, kauemmas. (Mikkel 6v.)

Vanhemmat saavat lapsia, koska ne osaavat tehdä niitä itse. (Karina 7v.)

Minä en halua lapsia, koska ne itkevät liikaa ja varastavat leluni.  (Martin 8v.) 


- Grethe Dirckinck-Holmfeld - 
Suom. Ulla Lempinen teoksessa Lasten ajatuksia lapsista. Ajatus kirjat (2009). 
Ellun piirustus Merenneito. Ikä 6v.

Yleensä parhaat elämänviisaudet kuulee lapsilta. Nämä jutut on kerätty Tanskasta. 

Viime aikoina mummo on paistanut ahkerasti pannaria. Talossamme on ollut usein ruokavieraita, joilla on jo resepti valmiina, mitä pitää tarjota. Tosin yksi on, joka ei syö pannukakkua, paitsi kerran, kun tarjosin pannukakkupalan syömisestä 10 euroa, tuli kuin tulikin se pannaripala syödyksi. Mutta ihan joka kerta en tosiaan maksa 10 euroa pikkuneidille siitä, että hän syö muiden herkkuna pitämää ruokaa. Eilen illalla oli lisäksi noiden kuvien tekijän koulukaveri vieraana, jolla maistui pannari sokerilla, mutta hilloa eikä vaniljakastiketta siihen tarvittu.

Muistan minäkin joskus yöpyneeni kaverien luona, mutta nykyisin on tapana olla erottamaton kaveri: jompi kumpi on vuoronperään yötsyssä toisen luona, tai sitten käymässä. Joka ilta pitäisi vanhempien olla kuljettamassa lasta kaverin luota omaan kotiin ellei tyttö suostu jäämään yöksi. Tällä viikolla varsinkaan ei vanhemmat ehdi kyytiämään, sillä heillä on pitkä opintopäivä Joensuussa. 

Lapset kasvavat, onneksi. Ensi viikolla juhlimme 11- vuotiaan ja 4-vuotiaan synttäreitä, ovat syntyneet peräkkäisinä päivinä. Mummo osti jo lahjat kaupungissa käydessämme. Monta kertaa en tänä vuotena ole siellä käynyt. Jouluunkin kannattaa valmistautua hyvissä ajoin, jotta ei joudu jouluruuhkaan...

Ellun piirustus Puutarhassa.
Vaaliehdokkaitten mainokset on pantu esille Kemiessä. Paikkaseudun lehdessä, UutisAlasimessa, oli ehdokaslistat ja eri puolueiden ehdokkaiden kuviakin nähtävillä. Karjalainenkin pullistelee kv-ehdokkaiden kirjoituksilla, joita ei normaalisti lehdessä ole. Vanhin ehdokas lienee Tohmajärvellä Kokoomuksella, päälle 80v. naishenkilö, oletettu ääniharava. Ehdokkaina on paljon muitakin ikäihmisiä eri puolueista. Muuankin rouva, joka ei uskalla kokouksessa avata suutaan, paitsi supattaa vieruskaverin korvaan. Ei millään pahalla, mutta miksi hän on ehdokas, sitä en ymmärrä.

Voi olla, että näissä vaaleissa veri vaihtuu. Toivottavasti ainakin, onhan joukosta poisjäänyt monta kellokasta, jotka ovat olleet tärkeimmillä paikoilla kunnanvaltuustossa ja -hallituksessa.

Toivotan tervetulleiksi uudet lukijani: Satu Kantojärven, Annika K:n, Encourage One Another ja Jane Sorgetz. Lämpimästi tervetulleita olette kaikki Aili-mummon lapsekkaaseen maailmaan!

Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille lukijoilleni toivottaa Aili-Mummo!          

maanantai 8. lokakuuta 2012

Mummut ja vaarit

Kaksi mummoa Budapestissä syksyllä 2007.


MUMMUKS TAHTOMINE

Tule viäl semne aamu,
ko mää herä ilman kello oikke aikasi,
keitän ittelän kaffet, polje Monarki kans kaupunkil,
ole oven taka vartomas ko L. Lehtose Leninkiliike
myyjäfrouva tule töihi, päästä munt sisäl,
autta valikoittema heijä suurimma,
vaaliampunasimma pualpunttisimma aluhousu,
Aurjoefärisek kunnollise tukisuka,
ja merinovillasep polvelämmittime,
naapurkaupast peessik kenkä
ja paffilaatikoruskia poplari.

Mää haise eukalyptukselt,
viäm pal tila takapenkil,
hymyilen ko suomempystykorva,
mut kieltäyryn kaikest,
sano: emmää muist,
emmää jaks,
emmää ol ikä ennenkä,
ko mää ol tottunu juur näi.

Enkä meina pualtvuossata orotta.

- HELI LAAKSONEN -
Pyhän Mikaelin patsas lähellä kirkkoa Budapestissä.


Mummut on päästetty pois pannasta. Ei ole enää tarvis hävetä mummouttaan ja huonouttaan, se on ansaittu arvo ja kunnia - paitsi joillekin, jotka kuvittelevat olevansa ikinuoria. Mummottanut olen viimeisinä aikoina melkoisesti, tänään tytöt eivät taidakaan tuolla syömään mummon piirakoita ja keitettyjä munia. No, ehkä huomenna, kun saan oman puhelimeni kuntoon. Vaihdoin nimittäin operaattoria, ja nyt pitäisi lähettää Imei-koodi entiselle operaattorille, joka on lukinnut puhelimeni. Niin avuton olen, etten ole koskaan avannut puhelintani, ja vaihtatanut itse Sim-korttia, puhumattakaan akusta. Minulla on ollut hyvä palvelu, jonka miniäni on minulle suonut.

Netti ja monet sen palvelut ovat tulleet tutuiksi paljolti miniän ansiosta. Eilen rupesin taas tekemään kuvakirjaa Ifolorille, heillä on 20 % alennus 16 päivään tätä kuuta. Se on aika paljon, tavallisimmin saa 15 prosenttia tai joulun alla ei mitään. Matkakaverini Mari katseli martkakuviamme Alaniasta, kysyi, olenko teettänyt niitä. Sanoin, etten aio teettääkään, vaan teen niistä kuvakirjan. Siinä kuvat pysyvät kansien välissä eikä niitä tarvitse liimata mihinkään. Valtaisa kuvajoukko on liimaamatta noin kymmeneltä viime vuodelta. Tarttis sekin joskus tehdä, vaikkei se mielipuuhaa olekaan.

Nykyajan mummut matkustavat kovasti, heillä ja vaareilla on paljon vapaa-aikaa, ja monesti rahaakin. Itsekin tykkään matkustamisesta, saa nähdä, vieläkö uskallan lähteä jonnekin; Mari ainakin on mahdottoman halukas matkaseuralainen. Toivottavasti kunto säilyy tai paremminkin korjautuu. Nyt tuo oikea käsi asettaa vielä rajoituksia. Sitä särkee kovasti, kun teen jotakin vähän raskaampaa, ja samalla käsi turpoaa ranteesta. Jopa tämä kirjoittaminen tuntuu kädessä särkynä, vaikka tuskin raskauden takia.

Margitin saaren kukkaloistoa lokakuussa 2007.


Meidän mummujen ja vaarien tulee kasvaa ihmisinä, jotta osaamme suhtautua oikein nousevaan polveen ja heidän vanhempiinsa. Kaiken takana on ihmisen kunnioitus, ja myös pienten ihmisten kunnioitus. Katkismuksessa vaaditaan vanhempien kunnioitusta, mutta vanhempien tulee myös osata kunnioittaa omia ja toisten lapsia, ja muita lähimmäisiään. On myös sellaisia vanhempia, joita on lähes mahdotonta kunnioittaa, niin huonoja heidän tapansa ja kasvatusmenetelmänsä ovat. 

Harmaa, usvainen aamupäivä on kirkastunut iltaa kohti. Toivokaamme, että myös meille harmaapäille elämäniltana kirkastuu elämämme vaikeat asiat, ja saamme vastauksen kipeimpiin kysymyksiimme. Elämä on rajallinen, joskus aavistamattamme sen takimmainen raja on hyvinkin lähellä. Puutteellisilla aisteillamme emme osaa sitä tietää ja tuntea. Mutta joskus saamme sen salatun vastauksen tietää. Toivottavasti!

Toivotan teille, hyvät lukijani, oikein hyvää ja kaunista alkanutta syysviikkoa!
                                        Aili-Mummo

perjantai 5. lokakuuta 2012

Nautitaan viikonlopusta!



TEHDÄÄN LAPSELLE LAULU


Tehdään lapselle laulu.
Lauletaan taivaasta,
merestä, maasta ja puista,
tästä kaikesta,

joka meitä ihmisiä
täällä ympäröi.
Lauletaan äidinmaidosta,
jota lapsi juuri söi.

Tehdään lapselle laulu,
lauletaan tuu, tuu, tuu.
Lauletaan aurinkolaulu
ja lauletaan täysikuu.

Lauletaan perhosesta,
joka ilmassa ilakoi
ja kivistä joiden laulu
meren rannalla hiljaa soi.

- JUKKA ITKONEN -

~~~~

Pitkälti lasten kanssa ja -ehdoilla tämä viikko on vilahtanut, ensi viikko vielä tiiviimmin...

Toivotan teille, rakkaat lukijani, oikein ihanaa viikonloppua! Nauttikaa raikkaasta syyssäästä runsain siemauksin!
        Aili-Mummo         

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Perivaaran ja Aholammin Simosista II.

Ilmavalokuva Perivaarasta 1964. Etualalla Juvonen, takana Simosen talo, vas. Kurosen talon pääty ja navetta.

MATTI JA TYYNE SIMOSEN PERHE

Matille ja Tyynelle syntyi Aholammilla (ks. edellinen postaus) kolme vanhinta lasta, Helvi (1914-1999), Yrjö (s.1917) ja Martta (1921-2012). Kolme muuta lasta olivat kuolleet aivan pieninä. Vuonna 1923 he muuttivat asumaan Perivaaraan Pihalan paikalle, jonka he olivat ostaneet Elias Eroselta. Eroset asuivat tällä Tahvo Juvoselta ostetulla tilalla vuodesta 1917. Matti Simonen sai myös maata Aholammin tilasta.

Pihalan tilalta oli toinen, suurempi tupa siirretty pois jo aikaisemmin Erosten aikana Kannuksen Punamultatehtaalle tukkikämpäksi. Myös vanha aitta- ja liiterirakennus vastapäätä taloa oli purettu pois jo ennen sotia. Uudet kaksikerroksiset aitat oli rakennettu uuteen paikkaan pihan takaosaan. Kesällä lakka-aikana Matin pihassa yöpyi marjamiehiä, etenkin Honkavaaralaisia. Tyyne, talon emäntä, oli myös kotoisin Pyhäselän Honkavaaralta. Myös muissa naapuritaloissa oli silloin yövieraita, sillä ihmiset halusivat aamuviileän aikaan mennä Valkeasuolle marjaan. Marjoja oli suolla runsaasti, ei joka vuosi, mutta 3-5 vuoden välein. 

Samoin Liipin salolla oli paljon polkupyörällä kulkevia marjastajia. Kiihtelyksen puolella, Varpolammin kallioilla pidettiin marja-aikaan tansseja, joissa oli hanuristi soittamassa. Näistä palasivat väsyneet marjastajat yöpymispaikkoihinsa vasta aamupuolella yötä lepäämään muutamiksi tunneiksi.

Perhe kasvoi tasaisin väliajoin: Veikko (1924-2012), Sirkka Liisa(1926-98), Erkki Einari (s.1928), Maire (s.1931) ja Matti (1932-56). Tilalla oli karut pellot ja kahdeksan lehmää parhaina aikoina Matti-isänän aikana. Leipää ja lämmintä riitti omalle perheelle ja vieraillekin.Talossa oli myös kaksi työhevosta ja varsa. Lotta-tamma joutui rintamapalvelukseen, mutta palasi sodasta kotiin.

Matti ja Tyyne Simonen istuvat talonsa kynnyksellä juhannuksena 1942.

Tässä kuvassa istuu talon isäntä viimeistä juhannustaan talonsa edessä. Marraskuussa 1942 Matin maallinen taival päättyi jo 61 vuotiaana. Vanhin poika, Yrjö oli rintamalla, samoin Helvi-tytär ja myös Veikko-poika. Martta-tytär oli kotirintamalla ilmavalvontatehtävissä kotikylän näkötornilla ja Valkeavaarassa Kiihtelyksessä. Sirkka oli myös pikkulottana. Kovin vahva oli maanpuolustushenki tässä talossa. 

Nuori Erkki joutui isän kuoltua ottamaan vastuun miesten töistä, se oli varmasti 14-vuotiaalle rankka kokemus. Matti oli tuolloin isän kuollessa koululainen kuten sisarensa Mairekin. Sotien jälkeen alkoivat aikuiset lapset hajaantua ja mennä naimisiin. Martta vihittiin 1945 Säkäniemen Viljo Laasosen kanssa joulukuussa. Pari sai myöhemmin kolme poikaa ja yhtä monta tytärtä. Helvi Simonen vihittiin 1947 avioliittoon Aimo Kurosen kanssa, näissä häissä sain olla viisivuotiaana mukana. Juhlat pidettiin Tikkalan Kassantalolla. Avioliitto päättyi muutamien vuosien kuluttua, ja Helvi muutti Ruotsiin, missä avioitui virolaisen miehen kanssa. Yrjö Simonen avioitui Härkäahon Martta Kurosen kanssa, kun hän oli muuttanut Joensuuhun syksyllä 1949. Yrjö oli kirvesmies. Heille syntyi kaksi tytärtä, Tuula ja Terttu.

Veikko Simonen kävi maamieskoulun ja avioitui kontiolahtelaisen Eeva Takkusen kanssa. Veikosta tuli Kontiolahden Osuuskassan johtaja, mistä hän myöhemmin siirtyi Joensuun Osuuspankin apulaisjohtajaksi. Lapsia syntyi poika Ilpo ja tytär Maija. Leskeksi jäätyään Veikko avioitui uudelleen Anna Hukan kanssa, jonka työpaikka oli Postipankissa. Anna oli aikuisiällään suorittanut varanotaarin tutkinnon, ja hoiti Postipankin kiinnitys- ja lakiasioita. Perheen kaunotar, Sirkka Liisa avioitui Lahdessa ja sai pojan ja tyttären. 

Matti ja Tyyne Simonen perheensä kanssa. Kuvasta puuttuu Helvi.

Erkki oli innokas nuorisoseuralainen, hän oli Tikkalan nuoroseuran tanhuryhmässä, jota Liisa Kuronen johti. 1953 Erkki avioitui Aili Antintytär Mannisen kanssa. Aili oli koulun käynyt ompelija, joka ompeli leninkejä kylän naisväelle. Ailin ja Erkin vanhin tytär, Leila, syntyi Perivaarassa, mutta muutaman vuoden perästä he ostivat tilan Korhosilta Jontkanlammin rannalta, missä hoitivat paria lehmää. Lisätienestinä Aililla oli ompeleminen lasten hoidon ohella.

Aililla ja Erkillä on kuusi lasta, kaksi poikaa ja neljä tytärtä. Myöhemmin he rakensivat Ailin kotitilalle uuden asuintalon, jossa hoitivat lypsykarjaa ja viljelivät maata. Tilalla asui myös Ailin äiti.

Maire avioitui Reino Iljinin kanssa vuonna 1949. Reino oli alkuaikoina kaivostöissä, mutta muutti sitten ammattia, ja perhe asettui asumaan Lappeenrantaan.

Nuorin poika, Matti, oli hyvin musikaalinen, hän soitti kitaraa ja mandoliinia ja lauloi komeasti. Matti ja Maire lauloivat Tikkalan sekakuorossa, jota johti opettaja Niilo Reiterä. Martta oli myös sota-aikana laulanut kuorossa alttoa. Matin päämääränä oli päästä opiskelemaan musiikkia, mutta tätä ei kuitenkaan hänelle suotu. Matti haluttiin pakottaa maanviljelijäksi vasten tahtoaan. 24 vuotissyntymäpäivänään 24.päivä huhtikuuta 1956 loppui Matin maallinen vaellus ikävällä tavalla.

Vas. Tyyne-mummo, tak. Helvi , oik. Aili Simonen sylissä Leila, edessä Aarre Laasonen. Kuvattu 1950-luvulla.

Matin kuoltua joutui Erkki Einari taas tarttumaan auraan ja siirtyi Pihalan isännäksi. Hän hoiti tilan karjaa kotoaan Tikkalasta käsin, äiti asui talossa yksin. Naapurit kävivät Tyynen luona juttelemassa ja lukemassa lehtiä. Tyynellä olikin paljon tarinoita, mutta pojastaan Matista hän ei koskaan puhunut.

Myöhemmin 1960-luvulla Tyyne oli pihassaan kaatunut ja katkaissut kylkiluunsa, yönsä hän vietti tuvan lattialla. Tämän jälkeen Tyyne meni tyttärensä Martan luokse asumaan pariksi kuukaudeksi. Tyyne kuoli keskussairaalassa 1969.

Pihalan talo on 1900-luvun loppupuolella purettu pois, vain navetan rauniota ja aitta seisoo paikallaan, ja samoin vanha riihi. Puutarha sai villintyä vuosikymmeniä omassa rauhassaan. Saunan Erkki siirsi Pitkälammille saunamökiksi.

Simolan seinällä oli painokuva taulusta, jossa kaksipäinen kotka repii Suomineidon lakikirjaa. Uskon, että tämän kuvan takana on vahva isänmaan puolustamisen henki. Viisi lasta ja hevonen oli pelastamassa Suomea: eikö se ole todiste isänmaallisuudesta?

Lähde: Aili Nupponen, Havutar, hyvä emäntä (2004).
Kirjoitusta on lopusta hieman lyhennetty.

~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää loppuviikkoa!
                                     Aili-Mummo