Google+ Followers

torstai 29. marraskuuta 2012

Hämärän rajamailla

Lapsi on lähdössä laivamatkalle...


LAIVANI

Minun haakseni harhoista tehty on
on laivani lastusta vuoltu.
Ja matkani mun on tuntematon
on lauluni laaksoista tuotu.
En tiedä mikä on määränpää
mistä mä tulen ja mihin jään
mikä lauluni loppu lienee.

Tuuitan tuutua tuonelan virran
kuuntelen helkettä hopeapirran,
kun se mun lankani kutoo.
Hetkisen hehkuu vain palava henki
pois hiipuvat hiilet hiilloksenkin
lehti kuollut maahan putoo.

Kuuntelin kuusien huminoita
haastelin hankien havinoita
lauloivat lempeät tuulet.
Kuiskivat taivaalla tuhannet tähdet
"Pian jo loput, pian jo lähdet
kohta jo kutsusi kuulet".

Vaan vielä on suuna sanojen sarka
yhä mä viivyn laulaja parka
tähdellä välkehtivällä.
Yhä mä kahlaan korpia soita
kuuntelen koskien kohinoita.
- Mikä tarkoitus elämällä?

- ILONA KARJALAINEN -

Nuppolan vanha & uudempi talo

Laitoin lanttulaatikot äsken leivinuuniin paistumaan. Loppuviikosta teen porkkanalaatikot, näin se joulutunnelma lähenee. Samoin myös adventti. Maassa on lunta sen verran, että maa on valkoinen, pakkasta noin 10 astetta. Kun nyt talvi tulisi, ihan oikeasti. Uusia kuvia en voi laittaa, koska Google ei anna, vaan joudun käyttämään vanhoja tai Googlesta lainattuja.

Kovin monelle on tullut sama juttu kuin minulle, ilmainen kuvatila on täysi ainakin tässä blogissa. Täällä on lähes 600 kirjoitusta, joihin minulla on läheinen suhde. Tuntuu etten raaski jättää tätä blogia ja siirtyä seuraavaan. Onkohan tuo kuvajuttu blogikohtainen? Siltä tuntuu, jos uudessa blogissa voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Joillakin on kaksi eri nimimerkkiä, mutta minulla on vain yksi. Sitähän Google nimenomaan vaati joku puoli vuotta sitten, että kaikki kirjautumiset tapahtuvat yhdellä salasanalla. 

Huomenna on Tohmiksella joulunavajaiset. Tulee se joulu vielä tänne susirajallekin, olipa maailma mallillaan tai ei. Ja lisäksi jännitämme nyt sitä, miten Attendolla lähtee sujumaan paljon puhutut lääkäripalvelut. Nyt vain taitaa olla Attendon lääkäritilanne niin tiukilla, ettei meille ehkä löydy sitä kolmea luvattua lääkäriä. Joskus meillä oli kunnanlääkäreitä 4-5 kappaletta ja kolme hammaslääkäriä niiden lisäksi, ja vielä kaksi eläinlääkäriä. Toivotaan, ettei enää valtio sotkeudu tähän asiaan, sillä Keski-Karjalasta ei saada 20 000 asukkaan yhteisöä, vaikka mitä tekisi. Rääkkylänkin ollessa Hellissä, ei ollut silloinkaan, ja Tohmiksen palvelut ovat koko ajan menneet alaspäin ja kaikki on kallistunut hirveää vauhtia, yli kahdeksan prosenttia vuodessa! 

Pihakarhu nostaa ylpeänä nokkaansa...

Veroruuvia kiristetään jatkuvasti, ruoka- ja kaikki muu kallistuu lähes joka viikko, mutta tulot eivät lisäänny, varsinkaan meillä eläkeläisillä. Ellei olisi omaa asuntoa, tiedä missä mekin olisimme, luultavasti kirkonkylässä niissä pienissä yksiöissä, joissa toisetkin vanhat asuvat. Eikä ole herkkua elämä heilläkään, jotka sinnittelevät peruspäivärahalla, joka on noin 300 euroa kuukaudessa. Ihmisiä nöyryytetään jatkuvasti, myös seurakunta avustaa varattomia pienituloisia ihmisiä ruoka- ja raha-avustuksilla. Uskon, että tämän joulun lähestyessä on monessa perheessä hermot kireällä, miten järjestäisi joulua omille lapsilleen ja perheelleen. 

Miten käy, jos/kun Suomen luottoluokitus tippuu? Työllisyys heikkenee, ja työttömiä tulee yhä uusia. Tuhansia ja kymmeniä tuhansia on sanottu irti ammateistaan, kun vienti ei vedä. Poliittiset päättäjät elävät ihan eri maailmassa kuin me tavalliset ihmiset, eivät he voi ymmärtää pienen ihmisen hätää ja ahdinkoa.

Toivotan tervetulleeksi lukijakseni Kirsi Hietasen...
Oikein hyvää torstai-iltapäivää ja viikonloppua kaikille lukijoille! 
                                    Aili-Mummo


tiistai 27. marraskuuta 2012

Nicholas Sparks: Haikein terveisin

Kuva Google. Bookplus Kirjamaailma.
Luin mielenkiintoisen romanttisen mieskirjailijan, Nicholas Sparksin teoksen, Haikein terveisin (alkuperäisteos Dear John, 2006). Suomeksi teos ilmestyi v. 2008. 329 sivua. WSOY Juva. Sidottu.

Sparks on julkaissut jo 17 teosta, joista kolmesta on tehty jo elokuva.

Kirjailija Nichlas Sparks on syntynyt 1965 Yhdysvalloissa. Ensimmäinen teos, Kuuntele vain muistojasi, on käännetty 45 kielelle, se julkaistiin vuonna 1996 suomeksi. 

Mielestäni kirja tuntui hyvin ylitunteelliselta ja naisen kirjoittamalta. Mutta ei ollut naisen käsialaa tämä teos...

Esipuheessa kirjailija sanoo:

                                                                     "Lenoir, 2006

Mitä tarkoittaa rakastaa toista ihmistä todella?
        Elämässäni oli aika, jolloin luulin tietäväni vastauksen. Silloin se tarkoitti, että välitän Savannahista enemmän kuin itsestäni ja että eläisimme lopun elämäämme yhdessä. Ei siihen paljon olisi vaadittu. Savannah sanoi kerran, että toteutettavissa olevat haaveet ovat avain onneen ja etteivät hänen haaveensa olleet mitenkään poikkeuksellisia. Avioliitto, perhe...tavallisia perusasioita. Se tarkoitti vakituista työpaikkaa, taloa jonka pihaa reunusti valkoinen aita ja reilunkokoista tila-autoa, jolla voisi viedä lapset kouluun tai hammaslääkäriin tai jalkapalloharjoituksiin tai pianotunneille. Kaksi tai kolme lasta, siitä Savannah ei sanonut koskaan mitään täsmällistä, mutta minusta tuntuu, että hän olisi aikanaan antanut luonnon päättää puolestaan. Sellainen hän oli - uskonnollinen, nimittäin, - ja kai minä osittain siksi ihastuinkin häneen..."

Romaanin päähenkilön nimi on John Tyree, joka on asunut Pohjois-Carolinan Wilmingtonissa, satamakupungissa. Pohjoisvaltion eläkeläiset tungeksivat sinne etsiessään halpaa asuinpaikkaa.  Wilmington sijaitsi Cape Fear-joen suussa merenrannalla. Isän ammatti oli postinjakaja, toimeentulo ei ollut runsasta, mutta se oli vakaata. John ja isä asuivat kahdestaan, heillä oli oma pieni talo. Poika sai käydä rikkaiden yksityiskoulua, vaikka he eivät olleet rikkaita. Isä oli hiljainen sisäänpäin kääntynyt luonne, poika kova menemään ja ulospäin suuntautunut. Miehen vaimo oli karannut miehensä luota ennen pojan ensimmäisen vuoden ikää, joten isä sai kasvattaa poikansa yksin. Isällä oli vakituiset rutiinit töiden järjestelyssä, joita hän aina noudatti. Hän keräsi kultarahoja systemaattisesti, oli saanut kokoelman alun omalta isältään. Se oli yhdistänyt kaksi sukupolvea toisiinsa. Johnin isällä oli intohimoinen suhde keräilyharrastukseensa, ei varsinaisesti rahojen arvon takia, vaan keräilyn jännityksestä. 

Pojan koulumenestys heikkenee, ja hän alkaa harrastaa irrallisia naissuhteita, jotka eivät hänelle paljoa merkinneet. Elämäntapaa sanottiin ajelehtimiseksi, ammatitkin vaihtuivat yhtä mittaa, siksi kunnes John kirjoittautui armeijaan neljäksi vuodeksi. Kolmen vuoden kuluttua sotilaselämä oli kouluttanut pojasta miehen, hän oli ylentynyt jo kaksi kertaa, ja saanut kersantin arvomerkit, John oli Saksassa USA:n joukoissa.

John oli lomalla kotikaupungissa isänsä luona, kun hän tapasi mielenkiintoisen ja miellyttävän ruskeaverikön, jolta putosi käsilaukku mereen. John sukeltaa sen kiinni ja tuo käsilaukun omistajalleen.  Tytön nimi on Savannah. Johnin päässä naksahtaa, hän huomaa olevansa rakastunut...

Savannah on toisten nuorten kanssa tullut kuukaudeksi rakentamaan taloja köyhille ihmisille kirkon hyväntekeväisyysohjelmaan.  Rakennusohjelma on vielä aloittamatta, mutta pari taloa pitäisi pystyttää ihmisille tämän kuukauden aikana. Siitä sai lisäpisteitä ansioluetteloon. Opiskelijat ovat kimpassa vuokranneet rannalta talon, jossa asuvat.
John pääsee joukkoon mukaan ja opettaa samalla Savannahia lainelaudalla surffaamaan.  Keskustelujen aikana Savannah sanoo, että hän on päättänyt auttaa autistisia lapsia; välineenä hän käyttäisi hevosia. Savannahin paras ystävä on Tim, jolla on autistinen veli, Alan.

Tim ja Savannah vie Johnin kirkkoon, kirkko ja kristinusko on tärkeä tekijä  nuorten elämässä. Savannah kyselee Johnin isästä ja hänen harrastuksestaan, rahojenkeräilystä. John sanoo, että isän kanssa on vaikea puhua. John käyttää Savannahia illallisella paikallisessa ravintolassa, he syövät katkarapuja. S. kertoo opettaja-isästään, äidistään ja kodistaan, entisestä maatilasta, missä hänellä on hevonen. Aikaisemmin he pitivät myös koiria, kissoja, eksyneitä lemmikkieläimiä, laamakin oli tilalla ollut...

Eräänä iltana John ja Savannah kävelivät rannalla katselemassa tähtiä käsikädessä.
Se oli romanttista. Huomenaamulla nuorilla alkaisi rakennustyöt.

John on usean päivän ja illan ajan lyönyt laimin isäänsä, mutta töiden alkamispäivänä hänellä ei ole S:n tapaamista. John kuluttaa aikaansa rannalla surffailemalla ja menee sitten drinkille Leroyn baariin, missä J:n vanhat tutut kaverit kuluttavat aikaansa. Muuan kavereista pyytää iltajuhliin mukaan, mutta J. kieltäytyy; sanoo illallistavansa isänsä kanssa. John ostaa ruokatarvikkeita kotiin ja kantaa lainelautaansa usean kilometrin matkan. Illalla J. valmistaa grillipihvit, perunat ja salaatin heille molemmille, ja kertooo isälleen S:sta, joka haluaa tutustua J:n isään. Seuravan päivän iltana John to S:n tapaamaan isäänsä tytön pyynnöstä. Isä keskustelee Savannahin kanssa yli puolituntia, ja sitten nuoret ajavat J:n isän autolla hampurilaiskojulle, jossa syödään 'illallinen'. Viikon päästä J:n loma olisi loppu, ja paluu Saksaan tapahtuisi. S. näyttää Johnille toisten nuorten kanssa rakentamaansa taloa, joka oli vielä keskeneräinen.

S. kertoo myös osakuntansa puheenjohtajasta, johon hän oli 'rakastunut'. Kerran eräissä juhlissa poika juotti jotakin tytölle ja raiskasi hänet...John tunnustaa tytölle rakastavansa häntä, ja S. sanoo samaa Johnille. Sitten he suutelevat...Kahtena seuraavana iltana S. tulee Johnin kotiin syömään.

Ero ja Johnin lähtö Saksaan alkaa pelottaa Savannahia. Hän ostaa lähtölahjaksi Johnille erään opettajansa kirjoittaman kirjan, joka kertoo Aspergerin oireyhtymästä ja autismista. S. arvelee, että J. saattaisi oppia siitä jotakin. "Lue se isäsi takia, ja sen takia, miten te kaksi tulette keskenänne toimeen". Savannah oli nähnyt paljon näitä ihmisiä, ja arveli sen vuoksi tuntevansa syndroomaa sairastavat. "Sinun isäsi on hyvin samanlainen kuin jotkut heistä", arveli Savannah.
    "Ei minun isäni ole jälkeenjäänyt..."
    "En minä niin sanonut", Savannah sanoi. "Aspergerin syndrooma on kehityshäiriö."
    "Vähät minä siitä, mikä se on", sanoin kovemmalla äänellä . "Minun isälläni ei sitä ole. Hän on kasvattanut minut, ja hän käy töissä ja maksaa laskunsa. Hän on ollut naimisissakin."
     "Ei Aspergerin syndrooma estä toimimasta..." 
Asiasta syntyy kärhämä, John pillastuu isänsä diagnosoinnista, ja syyttää S:a valehtelemisesta. 
    "Minä yritän vain auttaa," hän sanoi katsoen maahan. "Halusin vain että ymmärtäisit suhdettanne."---.
    "Miksi sinä teet tämän?" J. kysyi hiljaa.
    "Siksi että sinun sijassasi minä haluaisin tietää. En minä sano siksi että haluan pahoittaa mielesi tai loukata isääsi. Sanon sen vain siksi että halusin sinun ymmärtävän häntä." 

John lähtee paikalta loukkaantuneena tiehensä painellen kohti leiriläisten taloa. Siellä toiset miehet näkevät että jotain on pahasti S:n ja J:n kesken. Tim yrittää rauhoitella kavereitaan, mutta John iskee kahta kaveria, toista takaa ja toista edestä. Randyn käsi rusahtaa J:n lyönnistä. Timkin on saanut osansa tappelusta, häneltä katkesi nenärusto.

Seuraavana aamuna, kun isä oli lähtenyt töihin, oven takana seisoi Tim nenä laastaroituna, silmänaluset mustina. John pyytää tekoaan anteeksi, ei hän todella tarkoittanut lyödä Timiä. 

Tim pyytää anteeksi Savannahin puolesta, joka on sanonut erehtyneensä tekemään diagnoosia isän sairaudesta. S. on rakennustyömaalla, jonkun on hoidettava asioita.
S:n asia ei ole puuttua toisten asioihin, hän on joskus hieman naiivi (lapsellinen).  Lähtiessään Tim pyytää vielä, ettei John särkisi Savannahin sydäntä.

Illalla kotona J. pyytää isäänsä näyttämään viimeksi hankkimiaan rahoja, ja puhumaan niistä. Seuraavan päivän iltana Savannah ja John sopivat riitansa Johnin anteeksipyyntöjen jälkeen. Eräänä iltana sanoi John: "Jonakin päivänä menen naimisiin sinun kanssasi". Niin asia sovittiin ilman suuria seremonioita, ja siitäkin sovittiin että he kirjoittavat toisilleen. S. antaa ensimmäisen kirjeensä luettavaksi Johnille lentokoneessa. Tähän kirjeeseen päättyy romaanin ensimmäinen osa.

Toinen osa kuvailee elämää Saksassa sotilasalueella. J. kertoo tyttöystävästään myös kavereilleen, jotka tietenkin pilailevat suhteella. S. kirjoittaa säännöllisesti noin 10 päivän välein, sähköpostiakin käytetään. Myös Johnin isä kirjoitti pojalleen. He laskivat päiviä Johnin lomaan vuonna 2001. John oli Kosovossakin Naton joukkojen kanssa sotilastehtävissä, ja lempi roihusi edelleen.

John pääsi lomalle kesäkuussa lähtien Frankfurtista lentokoneella New Yorkiin ja siitä Raleighiin.  Lentokentällä S. on Johnia vastassa, he halailevat ja suutelevat. John käy tapaamassa ensin Savannahin vanhempia, jotka asuvat romanttisessa viktoriaanisessa talossa. John laitetaan tietysti nukkumaan vierashuoneeseen, mutta keskellä yötä S. hiipii hiljaa Johnin viereen, ja yö sujuu juttelun ja naurun merkeissä. Sitten S. poistuu omaan huoneeseensa hiljaa...

Sunnuntaina pari käy tytön vanhempien kanssa kirkossa. Sitten John ja Savannah menevät tytön opiskelija-asunnolle, missä viettävät yhteisen yön, aamulla ovat tytön luennot. Kokonaisen viikon he asuvat kahdestaan tytön  kämpällä, S. viettää päivät luennoilla, ja John keksii itselleen tekemistä. S. esittelee poikaystävänsä myös opettajilleen. Loppuviikosta John ostaa itselleen uuden puvun solmioineen ja kenkineen. Hän varasi paikat illalliselle ravintolaan, mutta S:lla oli muita suunnitelmia...
Savannah toimi jo yliopistossa opinto-ohjaajana ja hänellä on työn tuomia velvollisuuksia. Pari on riidoissa, mutta vielä ennen lähtöä he sopivat riidan ja rakastelevat...

Savannah saattaa Johnin lentokentälle, J. viettää lomansa viimeisen viikonlopun isänsä kanssa. Saksassa kuluu loput kesäkuukaudet, ja sitten saapuu New Yorkiin syyskuun yhdestoista...

Sotilaiden värväys alkoi terrori-iskun jälkeen välittömästi, Frankfurtin sotilastukikohta oli hälytystilassa. Johnin palvelusaika oli päättymässä joulukuussa, ja S:n kanssa oli ollut puhe, että he jatkaisivat yhdessä elämää. Innostuksen vallassa John pestutuu edelleen armeijaan kahdeksi vuodeksi. John puolustelee tekoaan sillä, että hän oli vastuussa sotilaistaan, ja siksi oli oltava heidän mukanaan, kun he pestautuivat vuosiksi armeijaan. Armeija alkoi valmistautui Irakin valloittamiseen, toiset olivat sotimassa talebaneja vastaan Afganistanissa.

S:n kirjeet alkoivat muuttua toisenlaisiksi, ja niitä tuli paljon harvemmin.  Seuraavan loman lähestyessä. John sai tietää, että hänen isänsä oli saanut sydänkohtauksen, ja niinpä John joutui menemään suoraan isän luokse. Savannahin kanssa aika jäi lyhyeksi. Savannah opetti ja kävi luennolla. Kesän edetessä isän terveys parani hitaasti. Savannah valmistui Chapel Hillistä ja muutti takaisin vanhempien luo asumaan, ja alkaen etsiä töitä. Vähin erin välirikko paheni, erimielisyydet kasvoivat. Johnin joukot siirtyivät Turkkiin ja sieltä Irakiin. Turkki ei pitänyt tästä, niin Nato-maa kuin olikin. Joukot siirrettiin Kuwaittiin ja sieltä edelleen Irakin sotaan. Täällä John sai Savannahilta  kirjeen, joka teki lopun kaikista unelmista: Savannah oli rakastunut toiseen mieheen...Tähän päättyi osa II.

Kolmatta osaa en käy enää selostamaan, jätän sen teidän itsenne luettavaksi.

Toivotan teille lukuiloa ja oikein hyvää viikon jatkoa Nicholas Sparkin romaanin parissa. Minusta tämä on hieno kirja, joka kannattaa lukea!
                              Aili-Mummo 


lauantai 24. marraskuuta 2012

Kuin harakanpesä

Suomalainen lato. Kuva Google. 

PESÄ

Havumetsään tein unista asunnon,
kokoon kyhäsin ihmisen pesän.
Panin kirkkaasta itkusta ikkunat,
asuin lämmöllä loppuneen kesän.

Minun majaani kylällä moititaan
hatarammaksi harkanpesää.
Se pystyssä pysyy, niin puhutaan,
hädin tuskin tulevaan kesään.

Puhukoot. Kun tupa on tuulesta
niin sitä ei tuulet voi kaataa.
Tätä tölliä talvet vain tuudittaa.
Makeasti me pankolla maataan.

Ja jos vaikka kuolema koputtaa,
ei aukene porstuan ovi.
Se saa hyppiä, huutaa ja hoputtaa,
minä ilmoitan: -Tänään ei sovi.

- LEENA KROHN -

~~~~

TOIVOTAN KAIKILLE LUKIJOILLENI OIKEIN HYVÄÄ JA ANTOISAA VIIKONLOPPUA!
          AILI-MUMMO     

torstai 22. marraskuuta 2012

Vapaus tehdä tai olla tekemättä

Kahvilla Budapestissä 2007 syksyllä. Kuva: Helena Nieminen.


Vapaus on vastaansanomatta
hiton hyvä jätkä, kelpo pöytäseuraa
ihminen joka ei tartu iholle.

Siltä ei vaadita mitään se ei saa
mitään se ei saa vaatia mitään.

Vapaus on sitä että minulla ei ole oikeutta
sinuun. Olet paikalla tai et, ja jos et, minulla
ei oikeutta kysyä, missä olet.

Esimerkiksi äitini suhteen
en ole vapaa, sillä koen että minulla
on velvollisuus pysytellä hengissä
pidempään kuin hän.

- JUHANI KOSKINEN -

~~~~~

Google sanoi, että juhlat on loppu, siis ilmainen kuvien tallennustila. Eli jos jatkan blogia, joudun ostamaan siihen lisää tallennustilaa. Melko kauan se riittikin, viides vuosi täyttyy huhtikuussa, mutta ihan alusta alkaen minulla ei ollut ensinkään kuvia, vaan toista vuotta postailin kokonaan ilman kuvia. Lukijoita oli tosi vähän, en tiedäkään miten vähän.  Nyt näitä juttujani lukee keskimäärin lähes 200 henkeä vuorokaudessa. Siis tässä blogissa. Jotkut aloittavat uuden blogin uudessa paikassa, ja saavat lisää ilmaista tallennustilaa...

Kuvia voisi pienentää, minulla ne ovat olleet tosi suuria. Ehkä neuvottelen viisaamman ihmisen kanssa, mikä olisi paras menetelmä...

~~~~

Eilen kävimme kaupungissa (Joensuussa), missä alkoi olla jo jouluruuhkaa kaupoissa.  Ostin mm. uuden näppiksen, tämä entinen on jo niin kulunut, etteivät monet kirjaimet näy ollenkaan.

Jouluostokset on hyvä tehdä ajoissa, jossain ostostungoksessa en jaksa olla. Ja onhan meillä kauppoja tohmiksellakin, mutta jouluruuhkaa on sielläkin, varsinkin joulunavauksen jälkeen. Kiteen kauppoihin en viitsi lähteä ostoksille, ellei sinne ole muuta asiaa. Kiteellä on vielä suuremmat hinnat kuin täällä meillä.

Nyt ei talvesta ole tietoa, eilen oli lämmintä jo kuusi astetta. Päivät on niin mustia, etteivät ne paljon erotu yöstä. Meillä oli pari viikkoa sitten lunta jo 15 senttiä, mutta nyt ei enää yhtään. Sanovat, että tulee ennätyslämmin talvi, mikä tietysti helpottaa lämmityskustannuksissa. Nyt on maalämpöä ruvettu asentelemaan moniin vanhoihinkin taloihin, ja jotkut ovat kehuneet, miten halvalla ovat kuluista päässeet. Ensin tietysti laitettiin kilvan lämpöpumppuja, kuntakin laittoi niitä kouluihin sitä mukaa kun energian hinta nousi. Viime aikoina sähkön hinta lienee laskenut, mikä on kuluttajille hyvä asia.

~~~~

Viime lauantaina leivoimme suurella tyttöporukalla karjalanpiirakoita joulua varten. Kukaan ei jaksanut laskea lukumäärää, mutta enempää en olisi jaksanut millään tehdä, yli sadanviidenkymmenen melko kookkaan piirakan teimme. Miniällä oli urakka kaulitessa piirakankuoria, tytötkin avustivat siinä, samoin yhdistämisessä (rypytyksessä). Saivat kerrankin kokemusta pienintä neitoa myöten. Voitte arvata että hauskaa oli, kun kaksi isoa ja viisi pienempää 'naista' hääri samassa keittiössä työpöytien ääressä. Onneksi meillä on iso keittiö. Ukki lämmittii uunia, mutta melko tarkkaan lämpö käytettiin, hyvä että se riitti.

Tänään laitan lammaskaalin kiehumaan, se on suomalaista perinneruokaa. En halua kokkailla joka päivä aina uusia ruokia. Maalaistalossa piti suunnitella melko tarkkaan, mitä teki ruuaksi, kun siinä sivussa oli hoideltava karjanhoito- ja maataloustyöt, varsinkin kesäaikana aika tuntui olevan kortilla. Ja jos oli vierasta väkeä, piti ruoka olla pöydässä sovittuna aikana. Meillä ei tehty niin kuin eräässä talossa kylällä, että kun väki tuli töistä pellolta, emäntä horaili vasta, rupeaisiko hän keittämään. Ei sinne kukaan jäänyt odottelemaan ruokaa, vaan kaikki lähtivät kotiinsa. Ehkä tämä oli suunniteltua viisautta emännältä, mene ja tiedä.

~~~~

Kirjoitin Juvosten tarinaa 4.osaa toisen blogiini Voi niitä aikoja. Jos ketä kiinnostaa...

Toivotan kaikille lukijoille oikein toivorikasta torstaipäivää ja mukavaa viikonloppua!
                                           Aili-Mummo

maanantai 19. marraskuuta 2012

Tunnustuksia ja kirjamuistoja

Sain Elma Ilonan blogista Tarinauttisen hämärän hetket tunnustuksen ja haasteen vastata kahdeksaan minua koskevaan kirjamuistoon.  Kiitos Elma Ilona!

Tein tämän tunnustuksen pari viikkoa sitten, mutta vastasin silloin muihin omakohtaisiin muistoihini. 

Ite-taiteesta olen postannut jo useampaan kertaan, viimeksi 2010.

Saamani tunnustus Elma Ilonalta. Kiitos !

Heli Laaksosen länsimurteella kirjoittamia runoja olen useaan otteeseen lainaillut. Pidän Helin elämää ymmärtävistä ja huumorin täyteisistä teksteistä...

Tässä kaksi runokirjaa jotka olen hankkinut kirjahyllyyni. Viimeisin niistä oli Peippo vei. En tiedä sitä, ilmestyykö Heliltä syksyllä 2012 uutta teosta...





Lapsenlapsia varten ostan aina lasten kirjoja. Mauri Kunnas on hyvin hieno ja omaperäinen taiteilija, joka osaa valloittaa yleisönsä.

Tämä Kummallisuuksien käsikirja on niin mainio, että toivoisin myös aikuisten lukevan sen. Piirroshahmot ovat mitä kummallisinta lajia, mutta kirjan teksti on täyttä asiaa.

Kirjoitin Kummallisuuksien käsikirjasta tammikuussa 2012, josta voitte lukea lisää...



Tämän Suvi Aholan ja Satu Koskimiehen teoksen, Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt postasin viime keväänä.

Runotyttö Uuden Kuun Emilia ja muut Runotyttö teokset ovat ikimuistoisia kirjoja minulle. Myös Vihervaaran Anna on hyvin monille meistä eräs unohtumattomimmista nuorista naisista.

Kirja on tehty SKS:n lukijakyselyyn vuonna 2003.








Tarina ihmiskaupasta ja pakolaisuudesta oli otsikkona, kun kirjoitin Fabio Gedan romaanista Krokotiilimeri palattuani Alaniasta viime toukokuussa. Kirja oli minulla mukana matkalukemisena.

Minulle annettiin tehtäväksi haastaa muita tähän tunnustusjuttuun, mutta tämä merkki on kiertänyt niin moneen kertaan lukemiani blogeja, etten enää nimeä ketään. Sen sijaan toivon, että joku teistä ottaisi ottaisi ja jatkaisi tätä tunnustusleikkiä. Kirjablogisteja on liittynyt blogini lukijoiksi, joten toivon että ehkäpä joku heistä voisi ottaa tämän haasteen vastaan.

~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää alkanutta uutta marraskuun viikkoa!
                                     Aili-Mummo



perjantai 16. marraskuuta 2012

Vanhat ja 'viisaat'

Tikkalan koulun 120-vuotisjuhlassa julkaistiin kylän koulumuistelmat v. 2009. 


Vanhuus on sitä varten
että ymmärtäisi lapsuutensa,
ymmärtäisi mitä on avuttomana 
pudota toisten käsiin,
sellaisten joilla on valta
sinun ylitsesi,
valta päättää ja määrätä sinusta,
valta antaa tai olla antamatta 
rakkautta,
ehdollista kaikki.

Tottakai niin suuresta viisaudesta
pitää maksaa kalliisti.

Kun voisi sen jakaa.

- EEVA KILPI -

~~~~

Tervetuloa Aili-Mummon blogiin uudet lukijat!

Tällä Eeva Kilven viisaalla runolla toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja antoisaa viikonloppua!

torstai 15. marraskuuta 2012

Haaste: Kuusi kuvaa viime kesästä

Sain Sylviltä blogista Elämää luonnosta haasteen, kuusi kuvaa viime kesästä. Kiitoksia paljon Sylvi haasteesta, tämä oli mieluinen tehtävä!

Tänään on meilläkin ilma plussan puolella 2,3 astetta. Taitaa tulla KESÄ!!!




Kävin kesäni aloittamassa varaslähdössä Turkin Alaniassa huhtikuun puolivälissä. Puut olivat juuri aukaisseet uudet lehtensä. Ilma oli kaunis, mutta tuulinen. Kuva on merenrannalta Alanian kaupungin rantapuistosta. Auringon ottajia näimme vain hotellimme uima-altaalla muutaman kerran. Varsin lyhytkestoisia olivat ne auringonottohetket... 




Kesäkuun alussa kukkivat Nuppolan omenapuut komeasti. Omenia kypsyi runsaasti, ihan riesaksi asti. Takana vanha asuinrakennus.

 


Elokuun ensimmäisenä päivänä olimme OP:n Elohopeakerhon mukana Myllyteatterissa Kiteellä, josta on tämä mieheni ottama kuva. Neljä komeaa urosta vastoineen. Näytelmä oli kiteeläisaiheinen Korpirojua, muistaakseni Tarja Jäniksen kirjoittama ja ohjaama. Hauska näytelmä, mutta kolea sää esiintyä aataminpuvussa.




Ystävyyden talosta ja Marjatasta kirjoitin myös kesällä blogissani. Näin upea luhtiaitta on Marjatan ja Antin kotona. Talvella Marjatalla on valoköynnöksin koristettu sekä asuin- että ulkorakennukset. Valoilla hän loihtii valloittavan ja viihtyisän tunnelman kotinsa joka soppeen. Marjatan luona vierailimme muistaakseni heinäkuun lopulla.



Tämä kuva on Tohmajärven teatterin Kätkäläinen näytelmästä. Pääosan esittäjä, Raimo Bergman eli Kätkäläinen istuu rapulaisena pihakaivonsa kannella ja vaikertaa. Kätkäläinen kuulee kunniansa vaimoltaan, Kirsi Kaikolta. Tämäkin oli elokuun alkupuolella.



Voimanainen Jouhkolasta oli syyskuun alussa. Kirjoitin blogissani kälystäni, Eeva Mannisesta, joka on monessa näytelmässä ollut mukana. Eevalla oli komea pihamaa. Kuva on kännykkäkameralla otettu. Takana näkyy Eevan kasvihuoneen pääty.




Vieraimme elokuussa Suur-Onkamon rannalla sukulaistemme Nupposten luona. Kuva on otettu kännykällä. Vesi oli Onkamo-järvessä korkealla, kuinkas muuten. Hieman pilvipoutaista oli, mutta kiva ilma kuitenkin. Kuvia on kuusi +

Tämä kesä jäi kovin hiljaiseksi siksi, että kesäkuun 27. päivä katkaisin käteni, ja käsi oli kipsissä viisi viikkoa. Ei tehnyt mieli matkustella eikä töihinkään kyennyt. Huonoin kesä moneen vuosikymmeen, sanoisin. Paras puoli on se, että kesä on takanapäin. Onneksi!!!

Ja nyt lähetän tämän hauskan haasteen eteenpäin:

Maikku, ole hyvä, blogissa Maijan monenmoista murua

Punatulkku, ole hyvä, blogiin Punatulkku

Anja-Regina, ole hyvä blogissa Anja-Reginan aitta

Beate56, ole hyvä, blogissa Varjoista valoon

Onnittelen kaikkia haasteen saajia!

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää torstai-iltaa ja viikonloppua!
                                     Aili-Mummo

tiistai 13. marraskuuta 2012

Donna Leon: Verikivet

Luin yhdysvaltalaisen kirjailijan Donna Leonin dekkarin Verikivet. Suomentanut Kristiina Rikman. Otava Keuruu (2011). Pokkari. 282 sivua.

Kirjailija Donna Leon on tehnyt sarjan dekkareita italialaisen Guido Brunettin tukimuksista. Brunetti asuu Venetsiassa kuten kirjailija D.L. itse. Wikipediassa mainitaan kaikkiaan 19 Guido Brunettiin liittyvää rikostarinaa. Aikaisemmin olen lukenut vain yhden Donna Leonin Brunetti-tutkimuksista, Kasvot kuvassa.

Donna Leon syntyi Yhdysvalloissa 29.syyskuuta 1942, asui siellä aikuisuuteen asti eli vuoteen 1965 saakka. Sen jälkeen hän on asunut useassa maassa, joista on mainittu Englanti, Sveitsi, Kiina, ja Iran. Hänellä on ammattikokemusta useammalta alalta, mutta viimeksi hän on toiminut opettajana yhdysvaltalaisissa kouluissa ulkomailla. Vuodesta 1980 lähtien hän on asunut nykyisessä asuinpaikassaan, Venetsiassa.

Venetsiassa on halpojen merkkituotteiden eli väärennösten kauppiaita, jotka tulevat kauppaamaan tavaroitaan syvältä Afrikasta asti. Eletään joulunalusaikaa. Torin myyntikojujen takana oli näiden luvattomien kauppiaiden myyntipaikka, he levittivät tavaransa lakanoiden päälle ihmisten nähtäväksi. Siellä oli merkkikäsilaukkuja Pradaa, Guccia ja Luis Vuittonia esillä runsain määrin. Myyjät olivat mustia miehiä Afrikasta. Heidän myyntiaikansa alkoi vasta sitten, kun liikkeet olivat sulkeneet ovensa eli illalla kello 20 jälkeen. Ostajina tungeksi muunmuassa amerikkaisia, jotka halusivat ostaa halpoja merkkituotteita.

Ostajien sekaan soluttautui kaksi miestä, joilla kummallakin oli äänenvaimentimella varustettu pistooli taskussa mukanaan. Eräässä nurkassa torin laaidassa oli myös katusoittajia, joita ihmiset kerääntyivät kuuntelemaan, ja heittämään muutaman kolikon soittajien edessä olevaan laatikkoon. Asemiehet olivat suojanneet kasvonsa borsaliinolla (vilttihattu) ja takkinsa kauluksella, joten heitä ei ollut helppo tunnistaa. Amerikkalaisten takana kulkien näiden miesten oli helppo lähestyä kohdettaan, joka tunnisti miehet, ja yritti pyörähtää karkuun. Se oli myöhäistä, pitempi ampujista laukaisi aseensa kolme kertaa, ja lyhyempi vielä kaksi kertaa. He panivat aseet taskuunsa, ja erkanivat joukosta kulkien kumpikin eri suuntaan. Laukkumyyjä oli saanut osumia, hän huudahti ja painoi käden rinnalleen ja retkahti maahan. Osa laukkumyyjistä pakeni kiireesti paikalta jättäen laukut maahan. Paikalle jäi vain soittajia, jotka lopettivat soittonsa,sekä amerikkalaisia turisteja. Eräs italialainen mies soitti poliisit. Jonkun ajan kuluttua tuli myös Guido Brunetti paikalle, missä oli ammuttu musta mies, jota sanottiin vu cumpráksi. Myös  poliisilääkäri tulee tutkimaan kuolleen haavat. Hyvällä onnella Guido Brunetti onnistuu löytämään ampumistapauksen silminnäkijöitä, he ovat amerikkalaisia lääkäreitä. Brunetti haastattelee pariskuntaa, ja kyselee myös toisia amerikkalaisia todistajiksi.

Oletettiin että kuollut mies oli Senegalista, noin 30v. ja hyvin tummaihoinen. Brunetti tapaa amerikkalaisten lähtöaamuna myös toiset ampumistapauksessa paikalla olleet ihmiset. Eräs nainen muisti, että toisella ampujista oli hyvin karvaiset kädet. Siinä kaikki!

Poliisiasemalla mietitään tilannetta ja sitä, missä nuo senegalilaiset mahtoivat asua.
Neiti Elettra, sihteeri, oli avulias ihminen; Brunetti sai häneltä tietoja, ja hän voi antaa neidille tehtäviä, jotka tämä teki tunnollisesti. Neiti Elettra saa tehtäväksi etsiä afrikkalaisten miesten asunnot. Br. tutustuu afrikkalaisten kansioihin, ja tietoihin joita heistä on kerätty poliisilaitokselle. Afrikkalaisten myymät laukut ovat laadukkaita, niitä tuskin erottaa aidosta merkkituotteesta. Br. ottaa yhteyttä rikosasianajajaan, joka oli nainut mafioson tyttären, ja tiesi sen vuoksi paljon alamaailman asioita. Asianajaja oli luvannut joskus kiinni jäätyään antaa Brunettille hänen tarvitsemiaan tietoja.

Afrikkalaisen kuolema oli kirjoitettu kuolinsyyn tutkijan raporttiin. Br. ihmetteli asian käsittelyn nopeaa joutumista. Luodit oli ammuttu vajaan metrin päästä uhrin ruumiiseen. Aseiden kaliberi oli 22, tavallinen palkkamurhaajien ase siis. Br. käy puhuttamassa pappia, Don Alviisea, joka oli vaihtanut papinvirkansa sosiaalityöntekijän virkaan. Don Alviise pyytää ajatteluaikaa itselleen ja samalla hän voisi joiltakin ihmisiltä kysellä. Br. lupaa, että maahanmuuttoviranomaiset eivät saa tietää sanaakaan keskustelun sisällöstä. 

Neiti Elettra oli kaivanut esiin kaksi afrikkalaisten vuokraisäntää, joista toinen oli paikallinen jalokivikauppias Cuzzoni, ja toinen, juristi Renato Bertolli. 

Br. vie kysymykset kotiin vaimolleen, Paolalle, tunteeko hän ketään, joka voisi tuntea afrikkalaisen? Paola sanoo, että argeologian osastolla on eräs, joka viettää puolet vuodesta Afrikassa. Br. kääntyy jalokivikuappias Cuzzonin puoleen, joka myöntää että hän on vuokrannut toisesta asuintalosta kolme huonetta extracomunitareille. Guido Br. saa luvan tutkia asunnot ja avaimet huoneisiin. Br. soittaa poliiisilaitokselle pyytäen avukseen Vianellon, ja lähtee noihin asuntoihin tekemään tutkimusta. Talossa asuu kolme mustaa miestä, joista pisin mies kysyy italiaksi: "Mitä te tahdotte?" 

"Tahdon tietää kaiken mitä tiedätte illalla tapetusta miehestä". Muuan mies sanoo, ettei poliisiin voi luottaa. Käyty keskustelu ei valaissut paljoakaan... Sitten Vianello ja Br. lähtivät tutkimaan kahdestaan toisia asuntoja. Toisesta avainnipusta löytyi avain, jolla pääsi seuraavaan asuntoon. Se oli mahdottoman likainen ja haiseva loukko, jossa majaili viisi miestä, tosin yhtään heistä ei ollut paikalla. Mitään löytöjä ei tässä asunnossa ollut. Kiivettiin kolmanteen kerrokseen, ja Br. otti vainajalta löytämänsä avaimet, joista ensimmäinen sopi oven lukkoon. Nähtävsti huone oli aikaisemmin ollut varastona. Katosta roikkui varjostimeton hehkulamppu, ja pienellä pöydällä sijaitsi keittolevy, jolla oli keitetty vettä. Peräseinällä oli yksinäinen sänky. Löytyi  myös ruokatarvikkeita sisältävä laatikko, jossa oli keksejä, pähkinöitä, karkeaa merisuolaa sisältävä avattu laatikko, neljä teepussia, juustopala ja muovipussi, jossa oli baareissa kahvin kanssa tulevia paperisia sokeripusseja. Ihmeteltiin suolapakettia, miksi se siellä oli, eihän siellä keitetty ruokaa. Br. maisteli ensin suolaa, mutta sitten päätti kaataa suolan nenäliinansa päälle huovalle. Puolivälissä pakettia rakeet muuttuivat suuremmiksi ja kirkkaammiksi, jotkut rakeet olivat jopa herneen kokoisia. Miehet ihmettelivät löytöään, ja sitä mitä niille tehdään. He keksivät laittaa suolapurkin sisällön lapasien sisään, ja viedä löytönsä jalokivikauppiaalle.

Sitten Br. soitti poliisiasemalle, että rikospaikkatutkijat kävisivät siellä tutkimassa sormenjäljet. He joutuivat odottamaan kokonaisen tunnin hyytävän kylmässä asunnossa, kunnes rikospaikkatutkijat saapuivat.

Br. vie jalokivet tutkittavaksi isänsä ja hänen vanhalle luottoystävälle, Claudio Steinille.
Herra Stein oli nähnyt paljon jalokiviä elämässään ja osaisi varmasti arvioida kivet tarkasti. Sitten Claudio laittoi kivet suoloineen kuumaan veteen puoleksi tunniksi, jotta kivet erottuisivat suolasta. Claudio sanoi: "Varmasti en tiedä ennen kuin huomenna, kun olen ehtinyt laskea ja punnita ne, mutta sanoisin, että sinä olet jotenkin onnistunut hankkimaan itsellesi omaisuuden." Br. kysyi: "Osaisitko yhtään arvioida  minkä arvoisia ne ovat, edes summittain?"

"Kun isot kivet on leikattu ja hiottu, jokainen niistä voi olla kolmenkymmenen tai neljänkymmenen tuhannen arvoinen, mutta hinta riippuu siitä miten paljon leikatessa menee hukkaan.---. Jos näistä saadaan täydellisiä kiviä, ne ovat omaisuuden arvoisia."
Claudio arveli kivien olevan afrikkalaisia virheettömiä kiviä. Niinpä Br. jätti kivet ystävälleen Claudiolle arvioitavaksi ja säilytettäväksi, siksi kunnes oli päättänyt, mitä kivillä tehtäisiin.

Br. joutuu esimiehensä Pattan puhutteluun, joka tivasi Brunetilta, miksi juuri hänelle, Brunetille, oli soitettu eräänä iltana. Brunetin vastaus oli: "Olen sitä mieltä, että kyse on mustien jengien keskinäisestä kilpailusta ja me päädymme kuulustelemaan tusinoittain heikäläisiä, jotka kaikki sanovat, ettei heillä ole aavistustakaan siitä kuka se mies olisi saattanut olla. Ja loppujen lopuksi meidän on vain suljettava juttu ja lähetettävä se arkistoon.----Tämänkö vuoksi te halusitte tavata minut?"

Patta kääntyi katsomaan ja sanoi: " Teidän on viisainta istuutua, Brunetti."
Br. ei näyttänyt hämmästystään vaan teki työtä käskettyä. Esimies tiiraili taivaalle ikkunasta; lopulta hän sanoi: "Minusta on epätavallista, että te ette ole jutusta kiinnostunut, Brunetti." Br. päätti edelleen esittää vastahakoista, mutta sanoi vähän ajan kuluttua: " Kaipa se on, mutta minulla on parasta aikaa kiire ja minusta tuntuu, että tutkimukset olisivat turhia.---. Se vähä mikä olen kuullut afrikkalaisista viittaa siihen että he elävät suljetussa maailmassa johon ei ole pääsyä.---. Vähän niin kuin kiinalaiset."

Sulkeutui kipakka sananvaihto, johon vihdoin esimies sanoi ja tuli istumaan Brunetin luokse: "Mehän emme luota toisiimme, Brunetti, vai kuinka?"

Patta lausui: "Meidän on annettava tämän asian olla". Brunetti kysyi: "Oletan että tarkoitatte mustan miehen surmaa?" Patta nyökkäsi.
"Voimmehan antaa käsityksen että tutkimme. Kuulustelemme ihmisiä ja teemme raportteja. Mutta emme löydä mitään."

"Tarkoitatteko että emme löydä murhaajaa?" Br. kysyi kovalla äänellä.
"Tarkoitan vain sitä mitä sanoin. Annamme asian olla."
"Miksi te kerrotte minulle tästä?" Br. tivasi.
"Säästääkseni meitä kaikkia vaikeuksilta", Patta lausui.

Br. nousi ja kiitti varoituksesta. Hän uskoi, että Pattaa oli varoitettu penkomasta tätä juttua. Neiti Elettralle Br. antoi ymmärtää, että esimies Patta oli käskenyt yhä tutkia juttua. 

Patta vie taas Brunetin huoneeseensa, ja ilmoittaa: "Jutun lonkerot ulottuvat kauas Venetsian ulkopuolelle ja siksi se on siirretty teiltä sisäministeriön erikoistutkijoille." Alamainen ei sanonut mitään, joten Patta jatkoi: "He ovat jo tulleet aloittaneet tutkimuksensa. Olen toimittanut kaikki paperit ja asiakirja heille.---. He uskovat, että tappo liittyy erääseen toiseen tapaukseen jota he tutkivat paraikaa."

Br. oli hankkinut toisen puhelimen Roberto Rossin nimiin, eikä antanut sen numeroa edes vaimolleen. Patta ilmoitti että kaikki asiakirjat ja tiedostot oli jo poistettu poliisin koneilta...

Br. mietti ahdistuneena: "Salaisia puheluita, salakielisiä viestejä, poliiseja joiden oli naamioiduttava pystyäkseen hoitamaan tehtävänsä. Tämä on hulluutta , täyttä hulluutta". Kohta hän tulisi valepuvussa töihin ja perustaisi pankkitilejä Englannin kanaalin saarille....Tämä oli toivotonta. 

Br. sai valokuvia ruumiista, josta näkyi kidutuksen jäljet; ne olivat jo parantuneet. Ne oli tehty vainajalle pari vuotta aikaisemmin. Br. ja Vianello päättivät käydä afrikkalaisten  asunnolla, olihan Br:lla yhä asuntojen avaimet. Mutta he olivat lähteneet kiireellä pois, huone oli kaaoksessa, kaikki henkilökohtaiset tavarat olivat poissa. Joitakin näytteitä he ottivat jauho- ja ruokapaketeista, ja veivät laboratorioon omina yksityisinä näytteinään.

Claudio vanha ystävä soitti Brunetille salperäisenä, ja ehdotti tapaamista "siellä missä isäsi ja minä tasimme käydä ryypyllä". He sopivat tapaamisen, ja Br. muisti baarin, joka sijaitsi vastapäätä Arsenalin pilariporttia. Joidenkin minuuttien jälkeen Claudio ilmestyi paikalle, katsoen tarkoin, seurattiinko häntä. Häntä oli aikaisemmin päivällä seurattu, hän tunnusti Brunettille. Jolokivikauppias sanoi vieneensä Brunetilta saamansa kivet pankkiholviin, paitsi paria kiveä, jotka hän oli antanut tutuilleen tarkistettavaksi. 

Suolan sulamisen jälkeen Claudio oli laskenut kivet, niitä oli kaikkiaan 164 kappaletta. Keskihinnan mukaan laskettuna yhteensä kuuden miljoonan euron edestä...

Patta halusi taas keskustella Brunettin kanssa, ja kutsui hänet huoneeseensa. Br. ilmoitti, ettei yhtään vu cumpraa ollut enää kaupungissa. Br. valehteli parhaiten miten taisi esimiehelleen. "Kaikesta päätellen mies oli senegalilainen joka jotenkin oli suututtanut väärät ihmiset eikä älynnyt poistua ajoissa kaupungista."---.
"Jos ministeriö hoitaa jutun loppuun niin jatkanko minä yliopistolla?", Br. kysyi tarkoittaen uudestaan tutkintaan otettua Facoltá di Scienze Giuridichen juttua, jossa joidenkin oikeushistorian professorien ja apulaisprofessorien epäiltiin myyneen opiskelijoille etukäteen kopioita lopputenttien kysymyksistä.

Patta sanoi: "Kyllä. Odotan että se hoidetaan hienovaraisesti. Rooman yliopistossa on iso skandaali muhimassa ja rehtori toivoo, että samanlaiselta vältytään täällä, jos suinkin mahdollista. Sehän vain pilaa yliopiston maineen." BR. sanoi siihen, "aivan niin".  Sitten neiti Elettra ilmoittaa, että myös ulkoministeriö on kiinnostunut samasta jutusta, minkä jo sisäministeriö otti itselleen. Poliisi oli saanut täydellisen vapautuksen jutusta, koska jo kaksi ministeriötä tutki samaa juttua.

Brunetille selviää, että murhamiehet olivat tulleet Roomasta. Oletettavasti he olivat mafian palkkamurhaajia...

Kielloista poiketen Br. tutkii ja tutkii juttua, mutta mielestäni lopullista selvyyttä asiasta ei tule. Ei myöskään ilmoiteta, mitä aiotaan tehdä kuudelle miljoonalle eurolle, jotka raakatimanteista saataisiin. Jossain vihjataan siihen suuntaan, että mahdollisesti rahat käytetään hyväntekeväisyyteen...

Toivotan teille lukemisen iloa Verikivien kanssa ja oikein hyvää viikon jatkoa!
                                      Aili-Mummo







perjantai 9. marraskuuta 2012

Koiramainen kysymys

Suomen pysykorva. Kuva: Google. 


AJATUSKOE

Arvoisa koirani,
harmaantunut ja molemmille rakas.

Joskin tiedän että parhaiten viihdyt jo
takkatulen lämmössä
ja jäykyys kolottaa karvaisia koipiasi,

salli minun vain ajatuskokeena
esittää sinulle vaatimaton kysymys:

Tiedät että emäntämme on hyvin rakas
ja hallitsee viisaasti  meitä lujalla tahdollaan.
Hän sanoo sinulle: Mene, ja nöyrästi menet,
hän sanoo minulle: Tule, ja kuuliaisesti tulen.
Näin järjestyy kaikki oikein ja hyvin
parhaassa mahdollisessa maailmassa.

Mutta yritä kuvitella että kerran
sinua lähestyy uskomaton olento,
kaikki koiranunelmasi ylittävä,
ja hänen lähestyessään puhkeavat ympärillesi
elämäsi houkuttavimmat hajut,
myyrät juoksevat välkkyvien hampaittesi ulottumiin,
melkein puraiset kissaa
ja joulukuisen kynttilän valossa aavistat tuhat
herkullista paistiluuta.

Etkö silloin, koirani, vastaa ja ole rehellinen,
sinäkin katkaisisit pantasi
rynnätäksesi edes kerran vielä
huomisen unohtaen
kukkiville niityille,
vaikka tietäisit palaavasi
korvat veressä ja parta ravassa
inhottavaan kylpyyn.

Vastaa vilpittömästi, koirani, äläkä hermostu.
Sehän on vain ajatuskoe.

- MIKA WALTARI -

~~~~

Näillä suuren kirjailijan runon sanoilla toivotan teille kaikille oikein hyvää ja antoisaa viikonloppua ja isänpäivää!
                Aili-Mummo