Google+ Followers

tiistai 31. joulukuuta 2013

♥ Onnea ja menestystä vuodelle 2014 ♥

Leo Karppasen taidetta: kuvan keskellä Eeva & Aatami.

Kaikki takanani olevat ovet olen jättänyt
auki
tuulen käydä
kulkijoiden harppoa sisään ja viedä mennessään mitä haluavat
lasten juosta huoneesta toiseen.

Edessä olevat uudet ovet ovat verhojen peitossa
ja auringon valo siivilöityy niiden läpi.
Ne heilahtavat kun joku katsoo taakseen ja vinkkaa minulle:
tule jo, joudu!

Verho verholta aukeaa elämä
jättää kaiken silleen
kiiruhtaa

Juokse kanssani
ennen kuin auringon valo kalpenee ja varjot alkavat liikkua
näillä pitkillä käytävillä
ennen kuin ovet suljetaan
syttyvät lyhdyt ovien vierustoille
kenties merkiksi meille


- MARJA LEENA TOUKONEN -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

KIITÄN KAIKKIA BLOGINI LUKIJOITA KULUNEESTA VUODESTA, JA TOIVOTAN TEILLE OIKEIN HYVÄÄ JA ONNELLISTA VUOTTA 2014!!!
                             Aili-mummo

maanantai 30. joulukuuta 2013

Elämää joulun jälkeen...

Tonttu on syönyt hedelmät kulhosta


Jotta elämä jatkuisi.

On lähdettävä, jäätävä,
tultava uudeksi, vanhaksi,
kaaduttava, seisottava,
maattava maassa kuin laho runko
jonka sisältä 
vihreä verso
yhä uudelleen kasvaa.

Elämän siemen
kuolleessa ruumiissa.

Hengitys kahisee
keuhkojen oksistossa.
Olen saapunut perille,
jatkan matkaa.


- MARKUS JÄÄSKELÄINEN -

Enkeli laulaa joulutähdelle...


Enkelikuoron laulut on loppuneet, ensi jouluna toivottavasti tavataan!
Emme käyneet jouluna kylillä, olin aika laista emäntä; otin kuitenkin vieraat vastaan, sukulaiset jotka muistivat meitä. 

Lumi on kadonnut lähes kokonaan, pihamaassa on joissakin paikoin jäätä. Lämmintä + kolme astetta, välillä vesisadetta. Sellainen joulu tällä kertaa. Mahtaa sähköyhtiötä harmittaa, kulutukset laskevat nousemisen sijasta. Linjamaksut nousevat ja ovat nousseet jo suuremmiksi kuin varsinainen sähkön hinta. Mutta mitäs näistä...

Sain myös postin tuomana blogista Kirjasähkökäyrä Main arpajaisvoiton, Marja Björkin Puuman. Kiitos sinulle, Mai! On lukematta, luen Laila Hirvisaaren romaania Me, Keisarinna, jonka kohtapuolin postaan. En ole lukenut sitäkään kuin yöllä, mutta kiinnostava kirja. Enemmän jännittävä oli tuon romaanisarjan ensimmäinen osa, Minä, Katariina.

Miniä oli tehnyt lasten elämästä Ifolor-kirjan vuodesta 2012. Kiireiden vuoksi kuljetaan yksi vuosi jälkijunassa. Kaksi vuotta on pitkä aika lapsen elämässä ja meidän vanhojenkin. Kiitos S:lle kirjasta, se on ihana:)
Perjantaina 27.12.-13 tuli Main kirjapaketti.

Kirjat eivät tule ensi vuotenaakaan, 2014, loppumaan. Tohmajärven kirjasto on hankalassa paikassa, koulukeskuksessa, jonne tulee matkaa muutamia kilometrejä Kemiestä. Siitä syystä minusta on ollut hankalaa sinne mennä, ja toinen ongelma on palautukset. Laina-aikaa on jatkettava, jos ei ole muuta käyntiä Tohmiksella Kemiessä. Matkaa tulee edestakaisin 52 kilometriä, joten pitää olla tärkeitä asioita, jos sinne asti lähteä.

Mies lähtee pian ostoksille, maito on päässyt vähiin. Muuta ruokaa kyllä on. On mummo paistanut kystä kyllä!
Paketista löytyi romaani, Marja Björkin Puuma...

Ylihuomenna olemme jo vuodessa 2014, mikä ihmetyttää minua. Mutta äkkiä ne vuodet vaihtuvat, tuskin ehtii aivastaakaan. Jotenkin se stressaa, kun aika tuntuu kuluvan liian nopeasti! 

Vielä en ole tehnyt yhteenvetoa tästä kuluneesta vuodesta. Päällimmäiseksi mieleeni on jäänyt positiivinen / myönteiset muistot. Vähän on reissattukin ja tavattu sukulaisia. On tullut uusia nettituttavuuksia, ja ihan ystäviäkin. Sähköpostia voi saada toiselta puolelta maapalloa.
Kiitos yhteydenotoista!

Toivotan oikein hyvää vuoden loppua kaikille lukijoilleni!
                     Aili-mummo


perjantai 27. joulukuuta 2013

Voimanaiset ja Woima-sonni

Taiteilija Miina Äkkijyrkkä. Kuva Yle1. 


Tästä tulee onnellinen joulu.
Sydämeni täynnä onnenodotusta
Odotan lapsiani tulemaan.
He ovat jo tulossa.
Muutaman minutin kuluttua he ovat jo täällä.
Neljä ihmistä.
Neljä paria jalkoja.
Neljä paria käsiä.
Neljä paria iloisia nauravia silmiä.
Lapsilla tonttuhatut päässä.
Siistitty tupa.
Karjalanpiirakat ja joulukinkku odottamassa.
Ei jätetä hankeen uupumaan.
Kuutamo kultaa vuoteeseen valkoiset lakanat.


- SAIMI SAIRANEN -
84v, Tohmajärvi

Voimanainen Aira Samulin...


Onnellista Joulua kaikille, joulu on jo takanapäin!

Eilisen oli mahdutettu monta mielenkiintoista ohjelmaa, mm. tämä Ylen ykköseltä tullut Woima-sonnin siirrosta Haminan Tervasaaresta Aira Samuliinin omistamaan Hyrsylän mutkaan. Epäselväksi jäi, kuka maksaa siirron, se oli kallis toimenpide. Kyseessä oli kuusi metriä korkean ja kuusitoista metriä pitkän taideteoksen siirto, johon tarvittiin suuri rekka-auto, ja hyvät varotoimenpiteet. 

Patsas jää edelleen Miina Äkkijyrkän omistukseen, varmaan Aira Samulin hankkii siirtorahat jostakin. Taideteos oli kerran yritetty polttaakin, mutta sonnin vatsaan oli tullut vain pieni reikä. Vatsan alla sijainnut sonnin miehuuden merkki, kuusi metriä pitkä muuten, oli varastettu. Joten aika kova kohtalo tällä upealla uroksella oli ollut.

Näillä kahdella erikoislaatuisella naisella oli keskenään huisin hauskaa, uskon että katsojilla myös. Ainakin minulla...

Sonni on saatu rekan kyytiin, ja ajellaan kohtoi Hyrsylän mutkaa.



Aira sai pihalleen nähtävyyden, jota turistit käyvät ihailemassa. Kunhan Miina viimeistelee ja korjaa tekemänsä taideteoksen. Olisipa vielä arkkitehti Ville Suonmaa elossa, uskon että hänkin nauraisi ja nauttisi suunnittelemansa hirsilinnan lähellä.

Kuljetusmatkan pituus on 200 kilometriä.
Woima-sonnin takapää.


Lapsenlapset vanhempineen olivat meillä Tapanin lounaalla. Heillä oli kova hoppu lahjojen jaolle, mutta kuinka ollakaan, kolmelta jäi kirja ottamatta lahjakassiin. Vein ne heille ulos autoon. Tiet ovat täällä ja pihamaakin hirmuisen liukkaita. Helpolla kaatuessa voi särkyä luut, kuten yhdelle tytölle kävi. 

Me kaksi, mies ja minä, vietimme joulun kotona, ei ole ollut kiirettä minnekään. Jouluaattona kipeytyi minulta selkä, kun istuin huonossa asennossa sohvalla. Mari toi minulle samana aamuna paistetut piirakat, joista puolet annoin pojalle. Näistä piirakoista pääsimme nopeasti eroon, yhtään en ole pakastanut.

Nauhoitin myös Arto Halosen Prinsessan, joka tuli eilen mainosteeveen kolmoselta. Se on vielä katsomatta, kuten monta muutakin ohjelmaa. 

Toissa päivänä lukijoita oli muutamaa vailla viisisataa henkeä. Se ei ole vielä ennätysluku, viime elokuussa oli yli viisisataaviisikymmentä lukijaa Aili-mummolla.

Valitettavasti kukaan ei ole ilmoittautunut 200 000:ksi lukijaksi, jota ennen joulua kuulutin.

Oikein hyvää vuoden 2013 loppua teille kaikille toivottaa Aili-mummo!

perjantai 20. joulukuuta 2013

♥ Kun maass' on hanki ja järvet jäässä ♥

Joulukukat ilmestyivät pöydälle.

Kun maass' on hanki ja järvet jäässä,
ja silmä sammunut auringon.
Kun pääsky pitkän on matkan päässä
ja metsä autio lauluton, 
käy lämmin henkäys talvisäässä
kun joulu on, on kun joulu on.

Ei huolta murhetta kenkään muista, 
ei tunnu pakkaset tuikeat,
vaan laulu kaikuvi lasten suista
ja silmät riemusta hehkuvat. 
Ja liekit loistavat joulupuista,
kun joulu on, kun joulu on.

On äiti laittanut kystä kyllä,
hän lahjat antaa ja lahjat saa; 
vaan seimi, pahnat ja tähti yllä
ne silmiin kalleina kangastaa. 
Nyt mieli hellä on kristityllä,
kun joulu on, kun joulu on.


- ALPO NOPONEN -
Sävel: Otto Kotilainen.
Sukkia ja lapasia lähdössä omille lapsenlapsille...


Ihmiset ovat pian hiljentymässä joulunviettoon, onhan aattoon enää joitakin päiviä.
Mutta kun välissä on sunnuntaipäivä, asettuu moni perhe juhlaan jo aikaisemmin.

En ole pitänyt hirmuista hoppua näiden jouluasioiden tähden. Lapsenlapset saavat perinteiset sukkansa, 10 paria, ja lapasia on vain kolme paria. Tuossa laatikon kannella näette Beaten lähettämät sukat, ne ovat tosi kauniit.

Meille näköjään tulee valkea joulu, ja uskon että moni siitä kateellinen. Etelä-Suomessa ei varmaan lunta ole, säätieteilijät lupasivat sinne vesisadetta. Meillä on metsäkin pukeutunut valkoiseen morsiuspukuun. Kaunista on.

Täytyy syventyä lahja-asioihin, päättää minne ne laittaisin. Ja lisäksi pitää myös siivota. Joulukuusta emme tuo sisälle kuin vasta ensi viikolla. Se on ihan pieni ja kaunis pöytäkuusi. Näihin neliöihin ei muuta mahdu, pitäähän ihmisten sopia sisälle.

Jos joku teistä lukijoista huomasi olevansa 200 000:s lukija, pyydän että hän ilmoittautuu minulle sähköpostiin ja laittaa nimensä ja osoitteensa. Sähköpostini löytää oikeasta sivupalkista.

Kiitän teitä, rakaat lukijani, kuluneesta vuodesta ja niistäkin edellisistä vuosista. Ilman teitä tuskin jaksaisin kirjoitella tähän blogiini kovinkaan innolla. Vasta lukijat tekevät blogin, ilman vastakaikua tämä julkisen päiväkirjanpito tuskin onnistuisi.

Kirjoittamista tuskin lopetan joulun tultuakaan, käynhän koneella useamaan kerran päivässä.

♥Oikein ihanaa vuoden suurinta juhlaa teille kaikille!♥
                    Aili-mummo         


keskiviikko 18. joulukuuta 2013

♥Ihanat kiitokset Beate♥

Tällaiset sukat Beatelta sain arpajaisissa!!!


Kauniit ja lämpöiset kiitokset upeista sukistasi, Beate56 sekä siitä muusta tavaramäärästä, joka paketistasi ilmaantui... Olen ihan ihmeissäni, odotin niitä sukkia...

Sukat ovat joulunpunaiset ja kauniilla kuvioneuleella neulotut. Mummolla on tuon kokoisille sukille useita pitäjiä. Oma kengännumeroni vaihtelee 42 ja 43 välillä.

Tyttötonttu punainen joulusydän mukanaan nojailee tuohon pakkauslaatikkoon, jota en arvannut aukaisemattomana kuvata. Tyttötonttu on ostettu Köykän tilapuodista; Eila V. on kirjoittanut tontun kädessä olevaan korttiin Onnea Arvontaan♥. Mukana on vielä punainen pehmosydän, siinä lukee: Hyvää Joulua!

Toinenkin tonttukortti on paketin mukana, siinä lukee: Rauhallista Joulua (etupuolella). Takana Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2014.
"Onnittelut voitosta!♥
Hiljentykäämme Jouluun ja laulamaan: 'Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas... Terveisin Beate."

Lisäksi paketissa oli: 10 kappaletta ihania konjakkikaramelleja; Erikoisteetä kaksi pussia: Joulu Roobois (punapensastee), Talven Taika (valkoinen ja vihreätee). Suurkiitokset, olemme kovia teen juojia kumpikin, tulee varmasti käytetyksi...
Lisäksi mukana oli: kaksi kappaletta sydämiä, jotka voi ripustaa joulukuuseen. Yksi kappale Finlaysonin froteepyyhe 50 x 70 sm, väriltään harmaa.

Olipa mahtava paketti, muuta en voi sanoa, kuin huokaista ja kiittää♥♥♥

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Muistutan teitä, arvoisat lukijani, siitä, että lupasin yllätyspaketin hänelle, joka sai eilen kohdallaan 200 000 lukijaa, nyt luku on jo paljon suurempi. Oikeassa sivupalkissa on sähköpostiosoitteeni, jolla voit minulle ilmoittautua, antaa nimesi ja osoitteesi. 

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikon jatkoa ja joulun odotusta:)
                          Aili-mummo



maanantai 16. joulukuuta 2013

Annika Mannström: Antto urheilee

Kirjan hauska kansi. Kuvat ja teksti Annika Mannström.

Ostin 'pukkia' silmälläpitäen tämän hauskan lastenkirjan, Annika Mannströmin vuonna 2011 ilmestyneen teoksen Antto urheilee. Se oli nyt jo alemyynissä viidellä eurolla Suomalaisessa kirjakaupassa.  Kirja on painettu Otavan Kirjapainossa Keuruulla, ja kustantaja on Schildts. ISBN 978-951-50-2044-4.

Kirjailija on oikea suomalainen monilahjakkuus. Hän kilpaili purjehduksessa Soulin olympiakisoissa vuonna 1988 sijoittuen neljänneksi.



Viikingit johtaa viisi nolla,
ei malta aloillaan isä olla.
Antto hiljaa paikallaan
miettii kuinka maalataan,
ovelasti peipataan, taitavasti taklataan.
Tahtoo päästä pelaamaan
Atleticoon Espanjaan.
Mutta kertoisiko kukaan
miten jengiin pääsee mukaan?



Enot, kälyt, siskot, serkut urheilua rakastaa.
Jokaisella oma laji, Anttoa saa opastaa.
Antto voisi kukaties yltää vaikka kuuhun,
yksi tapa aloittaa on tutustua puuhun:
Kaiken sortin sporttihullut!
Antto, olet tervetullut!



Ristiin, rastiin pusikossa,
puiden alla kuusikossa
sienisaalis vailla vertaa!
Metsään meni tällä kertaa:
Anton äiti suunnistaa
muhennosta laittamaan!


Anton äidin isosisko
uimapuvun ylleen kiskoi.
Edessä suuri sukellus,
mut tipotiessään uskallus!
Reidet tuhdit tutisten
täti päätti tehdä sen:
"Ehkä molskahdan kuin valas,
mutta portaita en tule alas!"


Kirjassa on monta hienoa kuva-aukeamaa, mitä kaikkea voi ihminen oppia ja tehdä. Kuvitus on ammattitaitoisen graafikon työtä, ja riimittelykin sujuu leppoisasti. Kiitän Annika Mannströmiä tästä hauskasta lastenkirjasta, ja toivotan hänelle onnea ja menestystä aloittamallaan tiellä!

Näyttää siltä, että lukijoita tällä blogillani on pian täydet 200 000 henkilöä. Pyydän sitä, jonka kohdalle numero 200 000 tulee, laittamaan minulle osoitteensa. Lähetän hänelle pienen yllätyslahjan. Sähköpostiosoitteeni on tuossa oikeassa sivupalkissa.

Mummollakin ovat alkaneet joulukiireet. Mutta enää emme tarvitse tavoitella täydellistä joulua, josta Leena Lumi kertoi. 

Minulla on ollut ihmellistä arpaonnea, tulossa on villasukat ja kirja postissa. Kiitos teille, rakkaat blogistikolleegat! Onneksi en osallistunut kaikkiin arpajaisiin, joten voittoja jäi muillekin..:)

♥Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää kolmannen adventin jälkeistä aikaa. ♥
                                     Aili-mummo


perjantai 13. joulukuuta 2013

Muisto jostakin...



VELJET

Pinnasängyn pinnojen lävitse
kurottuu käsi
kohti pulleaa poskea
ja nipistää liian lujaa

Kasvettuaan liian suuriksi
he päättävät kuitenkin
syödä samaa ruokaa
ja tuntea samat tytöt

Niitä on kaksi
ne ovat veljekset
neljä viiruista silmää
neljä kättä
jotka ovat mukiloineet
toisiaan läpi elämän

Kerrostalon kellarin portaissa
sammuu valo
toinen murisee hurjana
toinen vikisee kauhuissaan

Kasvettuaan suuriksi
he päättävät kuitenkin
käydä samoissa maissa
ja lukea samat kirjat


- ANNI SINNEMÄKI -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan teille, hyvät lukijani, oikein hyvää viikonloppua ja kolmatta adventtia!
                             Aili-mummo    

tiistai 10. joulukuuta 2013

Paula Havasteen Yhden toivon tie



Lukaisin ostamani kirjan, Paula Havasteen Yhden toivon tie, joka on ilmestynyt Gummeruksen kustantamana v. 2012. Kirjassa on 446 sivua, painettu Bookwell Oy:ssä Juvalla. ISBN 978-951-20-8977-2. 

Olen lukenut joitakin PH:n teoksia, ja olen pitänyt niistä. Kotona minulla on ainakin kirja Lapinmaan Niila. Kotasavun Marjan luin lainattuna kirjastosta.

Yhden toivon tie kertoo Lapin sodasta, kun saksalaisotilaat joutuivat perääntymään pohjoisessa Norjan puolelle, ja suomalaistytöistä, jotka olivat rakastuneet saksalaissotilaisiin.

Varsinkin alussa minusta kirja tuntui aika lapselliselta, mutta se ehkä kuvaa naispäähenkilön, Oilin, suhtautumista elämään ja ihmisiin. OiIin lisäksi hänen sisarensa, Anna, ovat niitä ihmisiä, jotka vievät kirjan juonta eteenpäin. 

Oili työskentelee saksalaisten silmäsairaalassa Kemissä, missä ikääntynyt saksalaisnainen, Tant Friz, pitää tytöille kuria ja järjestystä. Oilin sulhasen nimi on Horst, joka on luvannut salakihlatun Oilin viedä mukanaan Saksaan. Kirjassa on jonkin verran saksankielisiä lauseita, joita ei ole suomennettu. Minua se ei haitannut, ymmärrän jonkin verran saksaa.

Oilin sisar, Anna, tekee lopputyötään, gradua; hän valmistuu maisteriksi. Mies on valtion tehtävissä rintamalla, ja pistäytyy muutaman kuukauden välein katsomassa perhettään. Anna odottaa kolmatta lastaan. Kaksi tytöistä on jo melko isoja, ja tekevät äidin osoittamia töitä. Likottavat jopa puoliveljeään, pikkuista Armasta. Armas on muisto isän lemmenseikkailusta.

Annalla oli ollut aikanaan seikkailu Tujin eli Tuulin kanssa. Siitä ei passannut puhua muille, se sai jäädä suureksi salaisuudeksi. Tujin lumosi kaikki ihmiset olihan hän filmitähti. Miksi hän ei olisi lumonnut Annaa...

Elämä Leppämäellä olisi ollut muuten hyvin, mutta maitoa oli liian vähän saatavilla. Siksi Anna päätti ostaa lapinlehmän. Lapset saisivat ruokaa ja maitoa juodakseen, se oli tärkeää kasvaville lapsille.

Kirjeenvaihto sukulaisten ja ystävien kanssa oli sota-aikana vilkasta, puhelinkin oli taloissa harvinaisuus. 

Työnteko maalla tuntui kirjassa turhan kevyeltä, ehkäpä yhden lehmän hoitaminen sitä olikin. Mutta samaa luokkaa se tuntui olevan isommankin karjan kanssa. Miesväki teki 'työtä' rintamalla, naiset saivat ahertaa myös maanviljelyksessä lasten ja vanhusten kanssa. Se jos mikä oli raskasta, ja vaati runsaasti fyysistä voimaa.

Eletään vielä aikaa, jolloin naiset eivät ole yhtä itsenäisiä kuin tänään. Kaikkeen on saatava aviomiehen lupa, mitä aikoo tehdä tai hankkia. Mies sen sijaan voi omin luvan avioliitossa hankkia vaikka toisen naisen kanssa lapsen! Ja poikahan on tietenkin arvokkaampi lapsi kuin tyttö!

Valpo eli valtiollinen poliisi piti tarkasti silmällä sekä oman maan kansalaisia, mutta myös vierasmaalaisia ihmisiä. Vakoilua pelättiin ja syytteeseen vakoilusta saattoi joutua hyvinkin heppoisin perustein. Lisäksi mustanpörssin kauppa rehoitti, ja ruuan kauppaamista pidettiin tarkoin silmällä. 

Epätodellisena koin sen, että lasten ja eläinten ohella Anna rouva jaksaa vielä tehdä kesäaikaan gradunsa valmiiksi. Anna kirjoitti mielellään, ja olisi opiskellut vielä lisää, mutta uskoi, ettei se tällaisella joukolla ollut mahdollista. Tärkeimmät esteet olivat Voitto-aviomies ja lapset, joita pian olisi neljä. Ehkäpä hän voisi saada jostain viran, josta tulisi tuloja...

Sitten saksalaisille tulee kiire lähtö Kemistä ja Lapista. Siinä mylläkässä Oili jää toiseksi.
Mutta Oilille tehdään paljon pahaa, olihan hän 'saksalaisten huora' suomalaisten mielestä. 

Tämän enempää en avaa enää kirja juonta, voitte lukea sen itse. Minä ainakin pidin lukemastani kirjasta. Etenkin Kotasavun Marja ja Lapinmaan Niila olivat hyvin mieleisiäni kirjoja. Paula Havaste kirjoittaa tutkijan otteella, hän hankkii perusteellista tietoa aiheista, joista hän kirjoittaa.

Sota-ajan naisilta vaadittiin paljon, heidän oli pystyttävä parempaan kuin miehet selvitäkseen hengissä. Ja ihmeen sitkeitä suomalaiset naiset olivatkin, sekä lottina toimineet että ihan tavalliset suomen naiset lapsineen...

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää 50. viikkoa!
                            Aili-mummo



lauantai 7. joulukuuta 2013

♥ Oi mitkä juhlat! ♥

Presidenttipari Jenni Haukio ja Sauli Niinistö tulemassa Tamperetaloon.

Minä elän nyt niin että kuoltuani
jumalakin itkee sitä,
että loi ihmisen ainutkertaiseksi.

- EEVA KILPI -
Orkesteri ja yleisö ennen esityksen alkua.



Eilen nähtiin seremonia, jota monet muistelevat ääneen kaiholla: Presidenttiparimme itsenäisyyspäivän vastaanotto Tampere-talolla. Ei ikuista hytkytystä Tonava kaunoinen kameroiden loisteessa, kuten on nähty näihin aikoihin asti.

Ohjelma oli kasattu eri kirjailijoiden lyhyistä teksteistä ja musiikista. Ohjelman alkupäässä lauloi vanha tekijä Vesa-Matti Loiri. Monien rakastama ja useiden inhoama esiintyjä. 

Parhaimmillaan itsenäisyyspäivän vastaanottoa seurasi yli kaksimiljoonaa ihmistä.
Duudsonit esittelyvuorossa.


Neljä komeaa miestä nahka-asuissaan olivat Duudsonin veljekset. Pohjalaisen miehen kansallispuvun mukaan tehty komea nahkatakki ja helapäävyö ilman puukkoa, oli minusta parhaita miestenpukuja, joita olen nähnyt. Musta oli illan suosituin väri; ehkä synkkä mutta juhlava väri. Kansallispukuja oli myös huomattavan paljon, ja ainakin yksi muinaispuku.


Rouva Haukion puku oli myös vaikuttavan kaunis ja hyvällä maulla tehty. Samoin hänen tukkalaiteensa. Rouvan huulilla karehti hyvänsuopa hymy koko ajan. Sanonpa, ettei näin hyvää pr-naista Suomella ole ollut koskaan ennen. Myös illan ohjelmansuunnittelussa Jenni Haukiolla oli oma osuutensa, josta kiitokset hänelle!

Yleisö asettuu paikoilleen.

Tampere-talo esiintyi edukseen. Rouva Pauliina Ahokas puolisoineen oli tietenkin illan kutsuvieraiden joukossa. Rouvan koti- ja kasvupaikka oli Siilinjärvellä. 

Tämä presidenttiparimme itsenäisyyspäivän vastaanotto on suosituimpia ohjelmia Ylen historiassa. Pohjois-Karjalastakin oli ennätysmäärä kutsuttuja tähän tilaisuuteen, mm. taiteilija, tohtori Anna-Liisa Alanko, kutsuttuna omilla ansioillaan eikä vain lahjakkaiden lapsiensa takia. Musiikin Alangon lapset perivät isältään, Voitto Alangolta. Anna-Liisa tunnetaan monista runoesityksistään. Hänen tohtorinväitöskirjansa aihe oli runoilija Immi Hellén. 

Olen ollut useissa Alangon esityksissä katsojana, sekä muutamilla runokursseilla mukana. Siinä hioimme hänen valitsemansa runot esityskuntoon yhtenäiseksi ohjelmaksi.

Toivotan teille, hyvät lukijani, oikein hyvää viikonloppua ja toista adventtia!
                       Aili-mummo

Ps. Kuvat on Ylen-lähetyksestä juhlavastaanotosta pe 06.12.2013. Kuvat ovat minun ottamiani.

torstai 5. joulukuuta 2013

Onnellista itsenäisyyspäivää!

Kiitos Wikipedia!

SUOMENMAA


Maa kunnasten ja laaksoen,
Mi on tuo kaunoinen?
Tuo hohtees kesäpäivien,
Tuo loistees pohjan tulien,
Tää talven, suven ihana, 
Mi onpi soma maa?

Siel tuhansissa järvissä
Yön tähdet kimmeltää
Ja kanteleitten pauhina
Siel kaikuu ympär kallioi
Ja kultanummen hongat soi:
Se onpi Suomenmaa.

En milloinkan mä unhottas
Sun lempeet taivastas,
En tulta heljän aurinkos,
En kirkast kuuta kuusistos,
En kaskiesi sauvua
Päin pilviin nousevaa.

Oil monta näissä laaksoissa
Tok' aikaa ankaraa,
Kun yöseen halla hyyrteinen
Vei vainiomme viljasen;
Mut toivon aamu, toivon työ
Taas poisti halla-yön.

Nyt ihanainen, kallis maa
On meidän ainiaan;
Tuos aaltoileva peltomme,
Tuos viherjäinen niittumme,
Tuos metsiemme jylhä yö
Ja meriemme vyö!

Mi autuus helmaas nukkua,
Sä uniemme maa,
Sä kehtomme, sä hautamme,
Sä aina uusi toivomme,
Oi Suomenniemi kaunoinen,
Sä ijankaikkinen!


- ALEKSIS KIVI -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Musiikkina kuulemme Kari Rydmannin Niin kaunis on maa...

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja onnellista itsenäisyyspäivää!
                           Aili-mummo


maanantai 2. joulukuuta 2013

Monia vuosia...

Tänään on pakkasta 11 astetta...

Mikä 
sielun lepo
olla hiljaisuuden
vuorella
nukkuvan talvimaiseman
vieraana.
Mikä mielen rauha
kätellä puita
jotka uinuvat
lumessaan.
Himmeät rinteet
ovat herkkiä
ja huurteiset
koivut 
täynnä
unta.


- EINARI VUORELA -
Aurinko armas tirkistelee pilvettömältä taivaalta.


Eilen juhlimme adventtia kirkossa laulaen Hoosianna-hymniä! Siellä olikin paljon väkeä normaaliin verrattuna. Juhlimme myös kuusikymppisiä ja seitsemän vuosikymmentä täyttäneitä. Kuulimme ihanaa musiikkia Dominantti-kvartetin ja kirkkokuoron esittäminä, joita johti kanttori Eini Perälä. Kanttorilla on upea ääni, ja hän on huippulahjakas henkilö. Tohmajärvi on saanut lottovoiton, kun E.P. astui Tohmiksella omaan virkaansa.

Koko Perälän perhe on hyvin musikaalinen, ja heti tänne muutettuaan perhe esiintyi kvartettina meille. Kirkkokuoron esitykset olivat erinomaisen hyviä, en muista kuulleeni monta kertaa vastaavaa laulantaa.
Luminen metsä ja maa, joulu tulossa!

Diakoniatyön johtokunta järjestää nämä juhlat, tarjoiluista vastaa Tohmajärven evl. seurakunta. Pöydässä oli monensortin leivonnaisia ja karjalanpiirakoita täytekakkuineen. Ihanat kiitokset seurakunnalle ja diakonissa Tellervo Karttuselle. Juontajana toimi diakoniatoimikunnan puheenjohtaja Pentti Pöyhänen, ja minun osuudekseni tuli juhlapuheen pitäminen, jonka rakentelin Edith Södergranin runojen ympärille. Myös Saimi Sairanen esitti kaksi omaa runoaan, joista viimeisenä esitetty kahvikulta jäi minun mieleeni huumoristisena esityksenä.

Lämpimät kiitokseni kaikille molemmissa tilaisuuksissa esiintyneille henkilöille. Pastori Antti Happonen toimitti jumalanpalveluksen lähes yksin, ehtoollisessa avusti diakonissamme Tellervo Karttunen. 

Lauloimme kaikki ydessä:

Monia vuosia,
armorikkaita vuosia
monia armorikkaita vuosia.

Rauhaa ja valoa
sanan kirkkaasta lampusta
on sinun sydämeesi loistava.

Herramme tiedossa,
valittuina ja turvassa,
kuljemme kohti Isämme kotia.

Vietämme matkalla
ystäviemme juhlia.
Laulumme soivat sydänten iloa.

Rukoilen Isältä
enkeleitänsä pyhiä
matkasi ajan kulkemaan vierellä.

Trad. ortod.
Säk. 2-5 Irja Hiironniemi 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Olemme siis jo joulukuussa ja ensimmäinen adventti on elettyä elämää.

Toivotan teille, rakkaat lukijani, oikein hyvää joulukuun ensimmäistä viikkoa!
♥Tulkoon teillekin 'Monia armorikkaita vuosia'♥
toivottaa Aili-mummo


perjantai 29. marraskuuta 2013

Monta vuodenaikaa

Kotalahti Tikkalan Särkijärvellä.

KEVÄT, SUN SYYS


Yhä vaikeammaksi on tullut kuvata yksinkertainen ilo.
Liian varhaista sanoa nähneensä
silmissään sen hahmon
liian myöhäistä perääntyä.
Pyrstötähdet ohittavat etäältä maan
ultraäänikuvissa liikkuu
uusi mantere,
vahvat liitokset natisevat pehmeinä
jospa pienimmät koputukset 
ovat vain kaikuja
ja muurahaisten tie
onkin kohtalo, erehdys,
liian varhaista herätä, liian myöhäisträ nukahtaa
ja ensikatsomalla ilo, elävästä puusta reväisty
käpertyy sateiseen nuotioon, katoaa kuin sylki jokeen
ja nuotion pohja on pumpulin hiiltä, polku
nousee mäelle, sataa lunta, kalenterit pyörivät
ja kiellot ja käskyt
puristavat unohtavan vanteen.
Siksi me hankimme lapsia
saamme niissä kaiken takaisin, annamme
oman yksinkertaisen ilomme, ihmettelyn
mittaamme niille ensimmäiset kengät
hoemme sormille nimet
voi miten surullisia, voi miten iloisia me olemme
kun ne ottavat meiltä tämän lohkareen
ja leikkivät vierittävänsä. 

 Jatkuu...

Jatkuu...

Katsokaa lapset, yksinkertainen ilo
isä piirtää sen teille
voipaperille, läpi.
Noin, tämä tässä on aamu
ja tuo on aurinko joka nousee
noin, nyt se on korkealla
ja tämä on puu, se on hiukan kumarassa kun tuulee
se pudottaa lehtensä, tulee syksy
ja lumesta tehdään linna, te saatte olla prinsessoja hetken
sitten on tultava kotiin, kotona on lämmin
tuossa on äiti ja tämä iso on isä
joka piirtää metsänreunaan talon, se on koulu
sinne joudutte vasta pitkän ajan päästä, ei hätää
ehditte vielä keräämään kukkia
ja kuuntelemaan lentokoneen ääntä taivaalla
nämä on apiloita, niissä on neljä lehteä ja niitä voi syödä.
Sitten kun on syöty maha täyteen apiloita
mennään nukkumaan ja taas on aamu.


- KARI LEVOLA -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Youtube: Adventin kunniaksi avaamme porttimme, ovemme...

Oikein hyvää adventtia ja viikonloppua kaikille lukijoilleni!
                    Aili-mummo