Google+ Followers

tiistai 8. tammikuuta 2013

Kriisejä ja draamaa

Kuva Värtsiläläisten näytelmästä...Kuva AN.

hän ja se, naaras ja uros

Hän on nainen. Se on mies.
Hän itkee käskystä. Ja ilman. Se ei itke koskaan.

Heillä on suhde.

Hän puhuu kaikesta.
Tunteista, antautumisesta, elämästä.
Puhuu, puhuu, puhuu.

Se ei puhu mistään.
Se ottaa asiat sellaisina, kuin ne ovat.

Hän ei voi. Ei missään tapauksessa.
Hän vaikuttuu, hermostuu, reagoi.

Se seuraa vierestä,
ottaa kädestä ja miettii omiaan.
Kunnes Hän rauhoittuu
ja vuoristorata pysähtyy.

Sitten  Se lähtee töihin. Noin vain.
Hän ei voi. Ei ainakaan noin, ei ihan vain.
Hän valmistautuu illasta asti.
Käy läpi tulevaa, kontrolloi, tarkistaa.

Se hyppää autoonsa, tekee työnsä ja tulee kotiin.
Ja on tyytyväinen.

Hän ei ole. Hänellä on kriisi. Koko ajan.
Ei sama, vaan vaihdellen eri, mutta koko ajan.
Hän pelkää elämää ilman kriisiä.
Siksi hänelle on kehittynyt kriisivoima.
Uusiutuva. Se on harjoittelun tulosta.
Jatkuvan varpaillaan olon seurausta.
Hän johdattelee. Draama ja Se seuraavat perässä.
Kohti ongelmia. Suuria tunteita.

Se on sanaton. Hän pauhaa.
Se on hiljainen koski.
Hän vesi rikkoutuneessa lasissa.
Hänellä on ahdasta. Sillä ei.
                                                 Koskaan.
                                                        Koska.
                                                                Koskee.

Hän The Se End.

- Outi Mäenpää -
kokoelmassa Naarassika.  
Lumivaatteet yllä aamukävelyllä. Kuva AN.

Lähes kaikissa avioliitoissa on kriiseja, myöskin avoliitoissa. Kriisit joko ylitetään yhdessä tai sitten erotaan. Nykyisin helposti erotaan kun ei jakseta tehdä kriisityötä porukassa eikä oteta vastaan yhteiskunnan antamaa apua vastaan. Ajatellaan että tämä oli nyt tässä, aloitan puhtaalta pöydältä toisen ihmisen kanssa...

Mutta kriisit seuraavat perässä. On yhteiset lapset entisen puolison kanssa, heitä tavataan tai asutaan heidän kanssaan. Tulee uusia lapsia uuden puolison kanssa, ja uudet kriisit. Ne saattavat johtua siitä edellisestä liitosta, joka lakaistiin maton alle. Tai oli päihde- tai joku muu ongelma, joka on seurannut mukana. Mutta kriiseissä löytyy, ne eivät lopu koskaan.

Kriisejä luovat lisää työttömyys, ja muut toimeentulo-ongelmat. Varsinkin näin lama-aikoina. Ihminen itse on kävelevä kriisi, joka levittää kriisejä ympärilleen. Joittenkin ihmisten kriisit päättyvät hyvin onnettomasti itsetuhoon. Sitten kriisi on vainajan läheisillä, jotka eivät osanneet auttaa onnetonta perheensä jäsentä. Tuonkin olen kokenut, ja hirveän  ja pitkäaikaisen taistelun avulla päässyt yli. Mutta monia vuosia siihen kului elämästäni, jotka olisin ehkä voinut käyttää hyödyllisemminkin, jos olisin osannut. 

Tämän kirjoitin spontaanisti tuon Outi Mäenpään runon innoittamana. Tai pakottamana.

Talvista taivasta Ailinkalliolla. Kuva AN.

Eilen teki palomuuri toistakymmentä hälytystä sen noin tunnin aikana, jonka viivyin netissä. Joku yritti tunkeutua itsepäisesti tietokoneeseeni, mutta ainakin silloin onnistumatta. Tietomurroista saamme lukea lähes päivittäin, hakkerointi toisen koneeseen taitaa olla suorastaan joidenkin tahojen huvi. Etenkin rikollisten.

Ilman palomuuria ja viiruksentorjuntaa on mahdotonta olla netissä. Kone voi suorastaan tulla kaapatuksi rikollisen työkaluksi. Näin on kaadettu isojen mediatalojen luomia sivustoja viime aikoina. Nähtävästi kuitenkin tilapäisesti, koska seuraavana päivänä sivustot ovat jo toimineet.

Kriisit ovat nykyään muotia. Meillä on eurokriisi, Euroopan laajuinen rahakriisi. Yhdysvalloissa on taas oma kriisinsä, joka levisi myös meille asti. Senkin syy on keinottelijoiden ja holtittomien rahanlainaajien. Kaikella keinotellaan, kuten ruualla. Se voidaan muuttaa rahaksi. Ruokaa jopa poltetaan, jotta saataisiin aikaan parempi kriisi. Köyhistä ei ole väliä enko heillä ruokaa vai ei, kunhan rikkaat rikastuvat yhä lisää. Ihminen on pohjattoman ahne, joka vähät välittää muista, kunhan itsellä on kaikki hyvin!

Afrikassa ja Lähi-Idässä on jatkuvasti jossain kriisi. Sotia ja nälänhätää riittää...Globalisoituminen on tuonut maailman kaikki kriisit kotiovellemme asti, mistä ne aikovat tunkea sisään median mukana.

Omassa maassammekin riittää kriisejä, ja uusia kehittyy koko ajan. Saamme nähdä, jos elämme, mihin vielä joudummekaan...

Jotenkin pelottaa tämä vuosiluku 2013, mitä sillä on meille annettavaa tai päinvastoin.
Mutta jätän ennustelut tähän.

Toivotan teille, hyvät lukijani, oikein antoisaa kuluvaa uuden vuoden toista viikkoa!
                                   Aili-Mummo 

22 kommenttia:

  1. Erittäin osuva runo.

    Ihminen on peto joka itse itsensä tuhoaa.

    Avioliitto on väkisinkin ylä- ja alamäkiä, jos ollaan oltu kauan yhdessä. Kun sen tietää, osaa suhteuttaa notkahdukset, eikä lähde hörhöilemään.

    Sataa nmielettönmästi lunta. Tulin juuri lumitöistä ja nyt suihkuun, seuraava lumityö on R:n huki, kun palaa töistä.

    Kaunista viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Leena!<3

    Näin käy, se on geeneihin kirjoitettu!

    Analyysisi on hyvä. Vanhetessa viisastuu, jos viisastuu...


    Meillä ei sada, mutta lunta on maassa jo riittävästi. Lumen ajo käsipelillä on raskasta, se käy vaikka hyvästä jumpasta.

    Oikein hyvää ja kaunista viikkoa myös itsellesi, Leena-LumiNainen!<33333

    VastaaPoista
  3. Kriisit tulee ja menee, mutta tuo maailman kriisi on kyllä toivottoman syvä, omat kriisit paljon pienempiä Kyllä niitä meilläkin 50 vuoteen sopi, mutta ohi onneksi menivät, yksi kerralaan.
    Oikein hyvää tammikuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, näinhän se on: yksi kerrallaan...
      Maailman kriisit eivät koskaan lopu niin kauan kuin ihmiskuntaa riittää.

      Kiitos, samoin sinulle ja Himmulle, antoisaa tammikuuta!<3333

      Poista
  4. Hieno kirjoitus Aili. Olen samaa mieltä. Hyvin harvoin se vaihtamalla paranee. Mutta mikään avioliitto ei kukoista, jos ei ole molemminpuolista tahtoa. Minulla ei ole kriisejä ainakaan tällä hetkellä. Olen kai monissa kohtaan vähän kummallinen nainen. Elämä on, otetaan se vastaan sellaisena kun tulee. Aikansa kun on joka asialla. Välillä seesteistä, välillä myrkyä, kuten nyt juuri Istanbulissa ikkunan takana:).

    Mukavaa viikon jatkoa, Aili.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, tuo on totta mitä sanot: molemminpuolista tahtoa vaatii avioliiton pysyminen ja kukoistaminen..:))

      Kriisi avioliitossa verottaa ihmisen voimia. Vaikeudet olisi parasta voittaa yhdessä. Oikein ei ole se, jos vain toinen taistelee, toinen lepäilee siinä vieressä, kuten miehen kanssa usein käy. Siitä tulee vain katkera mieli ja tunne siitä että on hyväksi käytetty.

      Sinun asiasi ovat hyvin, Mine: onni jatkukoon teille molemmille!<3333

      Poista
  5. Kriisejä tulee ja menee,onneksi niistä aina selvitään,yktoikostahan se olisi jos ei mitään tapahdu.Hyvää loppuviikkoa Aili ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritva, yksitoikkoista tosiaan olisi ilman kriisejä ja muita tapahtumia, kunhan vain eivät jää päälle...

      Kuin myös sinulle, Ritva!<3333

      Poista
  6. Punnittua puhetta Aili! Ihminen on kyllä hyvä selviytymään pahoistakin kriiseistä, mutta aina ei käy niin. Avun pyytäminen on niin vaikeaa, myönnän itsekin vaikeita aikoja kokeneena ja niistä selvinneenä. Jälkensä ne kyllä jättävät.

    Hyvää viikon jatkoa ja toivotaan tästä vuodesta mahdollisimman hyvää, vaikka kriisit maailmalla ja koto-Suomessakin myllertävät:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miunttuli, usein esteeksi tulee luonne ja ylpeys. Ja suurista kriiseistä ei selviä ilman jälkiä, tosi on!<3

      Samoin sinulle sinne Pohjois-Savoon: olkoon tämä vuosi hyvä sinulle ja perhekunnallesi!<3333

      Poista
  7. Olipa todella osuva runo tännekin.
    Hyvin asiaa kirjoitit.
    Oikein hyvää viikkoa sinne sinulle Aili.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sylvi!<3

      Oikein hyvää vuoden ja viikon jatkoa sinulle & läheisillesi!<3333

      Poista
  8. Ihminen on itse kävelevä kriisi,
    hyvin sanoit. Niin se on.
    Kriisit eivät lopu, niitä on ollut
    ON ja tulee olemaan. Ihmissuhdekriisit
    myös ystävyyssuhteissa, kun
    väärinymmärryksiä tulee.

    Pitäisi pystyä selvittämään,
    eikä ylpeästi vaan kääntää selkää
    ja olla puhumatta.
    Se nöyrtyminen on vaikea asia.

    Monissa suvuissakin on elämän
    mittaiset kriisit,kun ollaan niin
    ylpeitä ettei pystytä
    lähestymään toista.
    Kokemusta on yhdestä jos toisesta.

    Perheen sisäisetkin asiat helposti
    vaan hiljennetään,mutta päihdeongelmaisen
    ihmisen asiat ovat koko perheen
    murhe, ja kriisi, vielä kuolemankin jälkeen.
    Kokemusta on, ja taistelu jatkuu sen kriisin
    kanssa vieläkin. Onneksi saa ottaa vain
    päivän kerralla, ja voimia annetaan jokaiselle
    päivälle.

    Kiitos runosta ja Sinun kirjoituksestasi,
    että otat esille näitä kipeitäkin asioita!
    Hyvää tammikuuta, pian on talvi ohi ja
    pimeä, päivät pitenevät jo valoa kohti!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herne, näin olen ajatellut...
      Nöyrtyminen on ehkä se vaikein asia ylpeälle ihmiselle. Oikeastaan tyhmän ylpeälle...
      Suvussa ylpeys, loukkaukset ja puhumattomuus kulkee perintönä polvesta polveen.

      Päihdeongelmat ovat vakava asia, monta avioliittoa on särkynyt niiden vuoksi ja ties kuinka monta vielä tulee särkymään!

      Teksti lähti runosta, se oikein purskahti esille! Jokaisella meistä on kipeitä asioita, joiden kanssa on jaksettava elää---.

      Oikein hyvää tammikuuta myös sinulle, Herne, ja voimia tuleville päiville! Kyllä se vielä valoisaksi muuttuu.<3333

      Poista
  9. Niin, nyt eletään turvassa täällä lintukodossa, mutta saapa nähdä, näyttääkö lintu pian kyntensä... Ei murehdita kuitenkaan turhia, "Herra pitää huolen hulluistaan" :)

    Kaikkea hyvää viikkoosi, Aili-mummo! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, lintukodon elämä on paljon raaistunut, sen olemme saaneet huomata...Enkä niin on parempi, ettemme murehdi turhaan tulevia murheita..:)

      "Herra pitää hulluistaan huolen", on luottavaisesti sanottu, toivokaamme ainakin sitä!<3333

      Kuin myös sinulle, Annika!<3

      Poista
  10. Hyvin kirjoitettu taas kerran, Aili-mummo. Hyvää vuodenjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Villiviini!

      Samoin sinulle ja perheellesi!<3

      Poista
  11. Hienoja ajatuksia Aili-mummo!

    Ja niin tuttuja nuo kriisit ja draamat
    minun elämässäni, että nyt kun on pelkkää
    hiljaisuutta niin ei meinaa tottua:)

    Hyvää vuodenjatkoa täältä Göteborgista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Rea, pitkästä aikaa!

      Varmasti tuttua jokaiselle meistä.;)

      Olet asettunut nyt Göteborgiin, terveisiä ja hyvän vuoden toivotukset sinulle!<3 Olen ihmetellyt, minne se runotyttö katosi.<333

      Poista
  12. Ihminen on itse kävelevä kriisi. Se on ihan totta. Mutta jos on kriisinhallintakykyä kasvanut vuosien varrella, elämä on sittenkin ihan siedettävää. Raskaitakin vaiheita kokeneena olen tällä hetkellä onnellinen ja melkeinpä sanoisin, että kriisitön. Pieniä ovat murheeni tätä nykyä. Vaan osaanko silti olla onnellinen ja nauttia arkipäivistä. Eläkeläisen elämänpiiri on pienentynyt enkä jaksa enää maailmaa syleillä enkä potkia, omalla äänelläni yritän vaaleissa vaikuttaa ja se on tosi pientä se. Päivitellä kylläkin voin tätä menoa.
    Kirjoitit täyttä asiaa. Postauksestasi huokuu syvä elämän tuntemus ja kokemukset. Ihanaa, että jaksat ottaa kantaa asioihin ja tuoda niitä keskusteluun. Minä olen jo antanut periksi, annan niiden tehdä jotka osaavat ja hevosen murehtia kun sillä on suurempi pää. Ainakin nyt siltä tuntuu. Mutta jos ja kun iskee kriisi, on töpinää töppösissä ja suu pulputtaa. Ei kai sitä tiikeri pilkuistaan...
    Nyt tästä tuli jo vuodatusta, mutta. Kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan, huomaathan tämän lätinän!
    Lämmin halaus sinulle Aili, olet viisas ja elämän tarkkailija. Ei ole häpeällistä kalveta rinnallasi.
    Kivat sulle. <3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anja Regina!

      Oikein hyvä että olet päässyt kriisinhallintavaiheeseen, paljon onnea sinulle!<3 Onnellista on ettei ole suuria murheita, mutta ilonaiheita riittää:DD

      Sinä olet verraton kapistus, Anjuska, löydät paljon hyvää ja myönteistä joka päivä. Se on lahja ja taito, josta sietää olla kiitollinen..:))

      Ei sinun tarvitse eikä pidä kalveta ainakaan minun takiani. Tykkään nostaa esille asioita, joista on syytä puhua. Varmaan toistan itseäni, mutta se on luonnollista. Kaikille teille lukijoilleni toivon iloa elämään. Sitä me jokainen kaipaamme ja tarvitsemme.

      Kiitos halauksesta, Anjuska, ja oikein antoisaa ja hyvää viikon jatkoa sinulle ja molemmille pojillesi!<3333

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥