Google+ Followers

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja ahdistelija

Sorry, kiiltävä kansi on vaikea kuvata...



Matti Yrjänä Joensuu (1948-2011) on mainetta niittänyt suomalainen dekkaristi. Hän oli poliisi, joka käytti kirjoissaan hyödyksi poliisin ammattitaitoa ja tietämystä. 

Romaani(e)n päähenkilö on vanhempi konstaapeli Timo Harjunpää. Poliisina Joensuu toimi vuodesta 1973 vuoteen 2006, jolloin jäi eläkkeelle. Joensuu kirjoitti kaksitoista poliisiromaania, viimeisin niistä ilmestyi vuonna 2010.

Joensuun romaaneista on tehty elokuvia, TV-sarjoja, kuunnelmia ja näytelmiä.

Tämä kirja, Harjunpää ja ahdistelija, on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1981 Otavan kustantamana. Uusi painos siitä on otettu 2007. Siinä on 288 sivua. ISBN-13: 978-951-1-21710-7

Väkivalta tulee kirjan sivuilta tutuksi, kun siirrymme Helsingin yöhön ja sen elämään.
Monia naisia on raiskattu tai yritetty raiskata
Pajamäki - Pitäjänmäki - Munkkivuori alueella. Myöhäisiä lenkkeilijöitä ja jalankulkijoita ahdistellaan ja raiskataan pusikoista käsin. Vähin erin alkaa poliisille muodostua jonkinlainen kuva rikostentekijästä. 

Löytyy myös kuollut nainen, joka oli oikaissut autolta polkua pitkin kotiinsa päin, mutta ei ehtinyt, vaan hänen, kahden pienen lapsen äidin, elämä päättyi rusentavalla tavalla. Tapaus sattui Talin kartanon metsikössä, missä tappaja oli ollut piilossa. Raiskattu ja pahoinpidelty nainen oli löydetty hengissä ja viety ambulanssilla Töölön sairaalaan. Naisen korvista oli tullut verta, joka merkitsi tavallisesti kallonpohjan murtumaa. Tekijää etsittiin koirapartion voimin, tuloksetta. Pääteltiin myös, että nainen oli kaatuessaan lyönyt päänsä kiveen, josta löytyi hiuksia ja verta.

Harjunpää käy uhrin kotona ilmoittamassa aviomiehelle tapahtumasta:  
   "Teidän vaimonne  on viety Töölön sairaalaan," Harjunpää sanoi; hän vihasi itseään ja sitä että seisoi siinä tietäen sen minkä tiesi. Hän ojensi ajokortin Yliluomalle (uhrin miehelle) joka vilkaisi siihen vain kerran.
   "Marian se on," hän sanoi tukahtuneesti...
   "Hänen kimppuunsa hyökättiin kotimatkalla. Tässä lähellä, Ulvilantien alkupäässä." 
---."Teidän vaimonne oli jäänyt jonkun autosta Lapinmäentien risteyksessä. Ilmeisesti hän oli aikonut oikaista metsikön läpi. Se tapahtui juuri sillä metsäpolulla. Tekijä on mies. Hänet nähtiin kun hän pakeni. Häntä jäljitellään parhaillaan. Teidän vaimonne on tajuton...hän on loukannut päänsä. Hänelle tehdään ilmeisesti leikkaus."
    "Kuinka paha se on?"
    "Minä en tiedä. Lääkäri pyysi että ottaisitte itse yhteyttä..."
    He katsoivat toisiaan silmiin, ja Harjunpää kovetti kasvonsa ettei valhe olisi näkynyt. Mutta hän tunsi kuinka toinen ymmärsi.
    "Marian," Yliluoma kuiskasi, nousi seisomaan, kouri hitain sormin ilmaa. Ja sitten hän liikahti kuin olisi äkkiä alkanut palella.
   "Ei helvetissä," hän sanoi karheasti, käveli ikkunan luo ja painoi otsansa ruutuun niin että kuului vaimea rasahdus. Sitten hän kääntyi - ja näki edelleen vain Harjunpään eikä ketään muuta. 
    Mies on lentokapteeni, ja hänellä on kaksi pientä lasta, jotka nukkuvat. Mutta hetken päästä molemmat lapset heräävät ja hirveä huuto alkaa...Harjunpää ei voi muuta kuin sääliä miestä, joka lapsineen on joutunut kaameaan tilanteeseen.

Harjunpää sai korvata myös kaksi muuta poliisia, yksi oli sairaalassa ja toinen sairaslomalla. Koirapartio oli löytänyt etsintämatkallaan naisen pikkuhousut, onneksi. Ahdistelija oli pudottanut ne. Siirrytään ahdistelijaan ja esitellään hänet...

Harjunpää sai kaverikseen väkivaltajaoksesta Onervan, jonka kanssa he kahdestaan asettivat ansan raiskaajalle. Auli Moisander oli yksi ahdistelijan 'uhri', joka oli selvinnyt vammoitta tapahtuneesta. Hänen kimppuunsa oli edellisenä iltana käynyt myös väkivaltainen mies. Nainen kertoo:
   "Bussista jäätyäni ehdin tuskin kulkea kolmeakymmentä askelta, kun kuulin takaani kevyet juoksuaskeleet. Melkein samassa käsivarteeni tartuttiin - ja mies oli minun vierelläni. Hän kysyi että pääseekö hän saattamaan minua ja että...hän haluaa tehdä minun kanssani jotain...Minä sanoin että hei, sinäkös siinä oletkin, Pirkko pyysi kertomaan sinulle terveisiä - en minä tunne ketään Pirkkoa, minä keksin sen - ja mies hellitti otteensa ja katsoi minua hölmistyneenä. Hän kysyi että kuka Pirkko. Minä sanoin että Moisanderin Pirkko, että te olette olleet samassa työpaikassa, ja mies kysyi siihen että sairaalassako..."
   "Minä kysyin että vieläkö sinä asut samassa paikassa. Mies otti muutaman askeleen taaksepäin ja...ja...Uskottehan te? Hän lyyhistyi maahan polvilleen. Ja peitti kasvonsa. Ja...minä en tiedä, voi olla että hän nyyhkytti...Minä en uskaltanut lähteä pois ettei hän olisi käynyt salaa kimppuun. Minä seisoin siinä...ja hän nousi ja sanoi että oli iloinen ettei ollut tehnyt minulle mitään koska minä olin ollut niin kiltti että olin puhunut hänelle kauniisti. Ja sitten hän lähti juoksemaan..."
   "Te olette timantti...Vaikka tiedän kohdallanne ei voida puhua varsinaisesta rikoksesta, asiasta täytyy tehdä ehdottomasti sekalaisilmoitus. Ja minä kuulustelisin teidät mielelläni nyt heti."
   "Miksei, ei minulla kiirettä ole," Auli Moisander sanoi. Ja sitten hän meni kuin hämilleen ja sanoi lähes anteeksipyytäen: "Jos te voisitte antaa minulle paperia ja kynän ...Minä voisin luonnostella sen miehen kasvot. Minä olen kuvaamataidonopettaja."
    Kahdeksalta Moisander oli jo mennyt. Onervan pöydällä oli muutamalla nopealla ja elävällä vedolla tehty piirros: paperista katsoi kaitakasvoinen mies nälkäisin, apein silmin, ja harvojen viiksien alla oli suu jonka asennossa oli jotain tavattoman pettynyttä. 

Näin poliisi sai kuvan ahdistelijasta, otti siitä kopioita, jotka pantiin yleiseen levitykseen. Asiat etenevät pikkuhiljaa. Tapahtumista kerrotaan yksi kerrallaan. Mutta mukana onkin enemmän kuin yksi ahdistelija-raiskaaja. Onerva ja Harjunpää joutuvat tiukoille, ennen kuin koko rikosvyyhti on selvitetty. Liikettä riittää myös muulle poliisikunnalle ja jaoksille. Maailmassa on monenlaisia osattomia ja onnettomia ihmisiä, jotka toteuttavat itseään heille itselleen mahdollisella tavalla. Ja tuhoavat monen ihmisen elämän ikuisiksi ajoiksi...

Minusta Harjunpää ja ahdistelija on hyvin luettava rikosromaani, kannatan siihen tutustumista jännityksen ystäville. Ensimmäinen lukemani Matti Yrjänä Joensuun romaani oli Harjunpää ja pahan pappi, josta on tehty myös elokuva suomalais-saksalaisena yhteistuotantona. Pääosassa Harjunpäänä oli Peter Franzén.

Toivotan teille lukuiloa rikosetsivä Harjunpään parissa!








4 kommenttia:

  1. Kiitos Aili-mummolle mielenkiintoisesta dekkaripostauksesta!

    Minä en ole tainnut Harjunpää -sarjaa lukeakaan kuin yhden kirjan verran. Yritän nyt lukea jännitystä vähemmän, oli aika, jolloin en jaksanut keskittyä oikeastaan muunlaisiin kirjoihin ollenkaan. Aikansa kutakin :)

    Leppoisaa viikon jatkoa sinulle! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, noinhan se on, voimavarat ovat rajalliset, siksi niitä pitää käyttää mielekkäästi..:)

      Kuin myös sinulle, Annika!<3333

      Poista
  2. Joensuuta voisi lukea enemmän. En ole dekkarien ystävä, mutta näissä on jotakin puoleensa vetävää. Ahdistelijan olen nähnyt tv-sarjana kauan sitten, ja muistan sen ahdistavan tunnelman yhä.

    VastaaPoista
  3. Hei Paula!

    En muista ainakaan tuota elokuvaa nähneeni; että ihan sarja, sellaisiakin on Joensuun kirjoista tehty...

    Leppoisaa viikonloppua, Paula!<3333

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥