Google+ Followers

maanantai 14. tammikuuta 2013

MAUNO SAARI: HAAVIKKO-NIMINEN MIES



Kirjailija, akateemikko Paavo Haavikon (1931-2008) elämäkerta kirjailija Mauno Saaren kokoamana. Otava 2009. Pokkari. 544 sivua.

Kirjan julkaiseminen yritettiin estää Paavo Haavikon pojan toimesta PH:n kuoltua lokakuussa 2008. Mauno Saari ja Paavo Haavikko olivat tuttuja, ja myöhemmin ystäviä, jo vuodesta 1974. PH:n kirjoja on käytetty myös lähteenä ja samoin PH:n tunteneiden ihmisten haastatteluja; heitä oli 39 henkilöä, joiden nimi on mainittu kirjassa. Myös nimettömiä henkilöitä oli.

Kirjan alussa on sitaateja PH:n kirjoista, joista paras minusta on: Tosi herkut ovat raakoja, osterit, lohi ja valta. (PH: Puhua, vastata, opettaa).

PH:n tuotanto alkaa vuonna 1951 ja jatkuu keskeytymättä vuoteen 2007 eli lähes kuusi vuosikymmentä. Tuotanto on hyvin monipuolista, runoteoksista näytelmiin, filmikäsikirjoituksiin, aforismikokoelmiin, romaaneihin ja kuunnelmiin sekä ooppralibrettoihin asti. Teoksia oli yhteensä yli 70 kappaletta, mies oli harvinaisen lahjakas. Kirjoitustyö tapahtuu samaan aikaan, kun PH hoitaa leipätyötään liikemiehenä,  OTAVAN toimitusjohtajana, ja myöhemmin ArtHousen, oman tuotantoyhtiönsä pallilta käsin.


Mauno Saareen PH ottaa usein yhteyttä keskellä yötä, kun hän ei saa nukutuksi, kun hän ei voi hyvin tai kun hän haluaa vain keskustella. Ja Mauno S. tulee, tulipa soitto mistä asunnosta tahansa tai PH:n huvilalta, Juholasta. PH:lla on myös pelkoja, esim. se, että hän tulee hulluksi.

Naiset vaihtuvat PH:n elämässä. Vihittyjä on vain kaksi: Marja-Liisa Vartio ja Ritva Haavikko, Marja-Liisan kuoltua. Molemmat tunnetaan kirjailijoina. PH:n lapset synnyttää Marja-Liisa Vartio, yhden tytön, Johanna Haavikon ja yhden pojan, Heikki Haavikon. Avioliitto alkaa 1955 ja päätyy Vartion kuolemaan 1966. Ritva Haavikko oli PH:n puoliso vuodesta 1971 aina hänen kuolemaansa asti.

"Minä tiesin jo varhain olevani nero, reilusti ennen kuin opin kävelemään. Kyllä Paffu tiesi! Kyllä minä sen tiesin, vaikka en tiennyt sen tiedon nimeä. Tiesin heti olevani ulkopuolinen. Se oli uhmaa ja varmuutta," (sivu 59).

"Olipa mieluinen mies se Haavikko! Niin oli älykäs. Naiset juoksivat sen kiinni, ja saivat. Se puhui paljon ja se kirjoitti niiden iholle kosmisen eroottisia runoja. Kuka nahkallensa sellaisen runon sai, se oli sen runoilijan orja..."(sivu 62).


Haavikko saa ensimmäisen runokokoelmansa julki jo ylioppilaskeväänään, 20-vuotiaana. Haavikon teksti ja tyyli on valmista alusta lähtein, turhat sanat on minimoitu. Ei siis parannettavaa. Mutta runoilla ei tehdä rahaa, sitä on saatava muuten. 

WSOY:lle Haavikon runokirjat eivät kelvanneet paitsi ensimmäinen, mutta OTAVALLE sitäkin paremmin. Otavalla arvostetaan uusia tuulia, ei niitä samoja entisiä.

Paavo ei opiskele yliopistossa, hän ryhtyy liikemieheksi, ja sen ohella hän kirjoittaa. Miehellä on lahjoja monelle alalle. "Ihmisen etsimä totuus on illuusio hänestä itsestään. Haavekuva."
Paavo hankki omaisuutensa kiinteistökaupoilla. Hän ostaa myös 1000 hehtaaria metsää.

Otavassa PH aloittaa vuonna 1967, kun Marja-Liisa oli kuollut syöpään. Otava on vararikon partaalla, Paavon tulee pelastaa Otava, ja Paavo pelastaa. Reenpäät olivat eteviä, mutta eivät raha-asioissa. Kirjassa sanotaan, että myös talous oli Haavikolle runoutta. Kun Otavan talous kohentui, alkoi mennä PH:lla huonosti. Lopullinen välirikko Otavaan tapahtui vuonna 1983. Paavo Haavikko tunsi olevansa syntipukki ja roskakori.

"Kun uusi aika oli alkanut Otavassa, tulivat pian paikalle ruotsalaiset konsultit. Ne oli lähettänyt Yhdyspankki, ajan henkeen sopivasti, sillä yhä laajemmin oli vallalla usko, että
konsultit ovat välttämättömiä, kun yhtiötä nostetaan kuiville. Konsulteilla on nahkasalkuissaan kalvoja, joiden nuolilla yhdistetyt ympyrät ja kolmiot takaavat hyvän lopputuloksen. Ilman niitä ei ole toivoa tulevasta. Lisäksi on hyvä, jos konsultit ovat amerikkalaisia tai ruotsalaisia, joka tapauksessa vieraskielisiä. Näiden nimi Otavassa olivat Daltonin veljekset. Konsulttien tärkein asia oli koskenut sukulaisuutta. 
   - Kolmekymmentä kertaa ne kysyivät, olenko Reenpäitten poika, avioton poika, vävy, miniä, käly, setä tai kummi. Kiistin olevani miniä."

"Hän (Haavikko) oli mielestään kiskonut kustantamon taloudellisesti pitävälle maalle , pelastanut siinä sivutyönään yhden lehtiyhtiön (Yhtyneet Kuvalehdet)  ja  hoidellut Rautakirjan monimutkaisen kriisin, johon Heikki A. Reenpään  kynnet eivärt olleet pystyneet " (sivu 164).

" Oli pakko iskeytyä töihin ja naisiin, naissuhteisiin. Arkipäivän omaterapiaa, työ, viini ja himo. Kirjoittamisessa yhdistyy kaikki. Ja kaikkea yhdistää ja peittää vimma" (sivu 147).

Paavo Haavikko sai valtakunnan oraakkelin arvonimen, hän osasi ennustaa asiat ja tapahtumat etukäteen. Paavon ennustukset olivat osuvia.

Paavo suree vaimonsa Marja-Liisa Vartion kuolemaa koko elinikänsä. Myös tytär, Johanna, kuolee itsetuhoisesti päihteisiin nuorena. 
"---Minä kuolin ja hautasin itseni, mutta nousin ylös ja aloin elää kuolleena, minusta tuli hillitön ja julma ja itsesäälinen ruumis, joka kirjoitti koko ajan itseään, Marja-Liisaa ja maailmaa pois, vähemmäksi, ja melkein onnistuin (sivu 174)."

"Minä olen matkalla viimeiselle tuomiolle.---. Minä en halua tulla häväistyksi! Haluan levätä rauhassa. En halua joutua naurunalaiseksi haudassa, saatikka nyt. Mitä muuta tunnustettavaa minulla on kuin se, että olen ihminen? Mitä merkitystä on jättää kertomatta, että rakastin toisen miehen vaimoa, ja että hänkin sanoi rakastaneensa minua? Mehän teimme tilit valmiiksi yhdessä ja erikseen. Käänsimme selät vastatusten ja lähdimme pois. Rikoimme kuvion, kuten me sitä nimitimme, tahallamme. Emme siksi että niin olisimme halunneet vaan koska me niin tahdoimme. Mitä merkitystä sillä on, jos et kirjoita  totuutta? Sillä on suuri merkitys (s. 249)."

Paavo Haavikko uskaltaa arvostella myös Suomen tilaa ja sen johtajia. Erityisen kovan tuomion saa presidentti Mauno Koivisto ja hänen toimensa.  PH saa 1994 arvonimen taiteen akateemikko, ja hänet on jo sitä ennen 1969 vihitty Helsingin Yliopiston filosofian kunniatohtoriksi.

"Kekkonen oppi kovan kautta tunnustamaan tosiasiat. Hänestä tuli Suomen vihatuin mies. Hän sai jotakin aikaan, kuljetti hiljaisen kansan ja napisevan eliitin erämaan yli. Nyt on Kekkonen taas Suomen vihatuin mies, tai pilkatuin. Ja todellisen suomettumisen eli opportunismin rintamamiehet sanovat, että katsokaa nyt! Kekkonen on hiljaa, se ei uskalla väittää vastaan.
Kyllä se vielä uskaltaa, sanokaa Haavikon sanoneen."---. "- Suomi haluaa vielä lännemmäksi!
- Kirppu kiskoo hevosenraatoa. Mistä pirusta se on kiinni? Pitäisi kirjoittaa satukirja. Ai niin, niitähän jo on! Hisrtoriankirjoja. Mutta jos tämän lännemmäksi joudutaan, tulee maailman reuna vastaan (s. 317)."

Ja tässä norjalais-amerikkalaisen Veblebenin kuolemattomia ajatuksia:

"Veblenin mukaan ihmisen ja yhteiskuntien toimintaa ohjaavat itsekkyys ja ahneus. Joutilas johtava luokka varaa itselleen näköalapaikat, vallan, rahat ja sankaruuden, mahdollisuuden olla tekevinään jotain hyödyllistä, mutta ennen kaikkea tilaisuuden nauttia joutilaisuudesta ja osoittaa kerskakulutuksen ja kalliiden harrastustensa kautta ylemmyyttä niille, jotka tekevät ikävimmät ja pakolliset työt.---.Joutilas luokka näkee vaivaa todistaakseen ylemmyytensä monin keinoin, kuten ylenpalttisilla taloilla, huviloilla, veneillä, autoilla, puutarhojen suihkulähteillä, baarikaapeilla ja vaikkapa naisen asemalla. Johtavan luokan asetuksissa naisen oikea paikka on kotona näyttönä siitä, että tähän järjestelyyn on varaa (s. 306)."
Paavo Haavikko allekirjoittaa ajatuksen henkilökohtaisesti, mutta sitä ei voi soveltaa hänen vaimoonsa Ritva Haavikkoon. Myös Haavikko itse ei ole joutilas, vaan on painanut töitä hullun lailla.

Otavan sovintolounas oli vuonna 2007, silloin oli taas Otavalla Paavon kyvyille käyttöä. Ehditään juhlia Paavo Haavikon paluuta, mutta 'paluu' oli vain näennäinen; sairaudet ja kuolema olivat silloin kovin lähellä.

Sitten kerrotaan Paavo H:n sairauksista, joita riittää. Aivo- ja sydäninfarkteja lukuisa määrä, kaatumisia ja luunmurtumia. Sairaalakierrettä ja hoitolaitos, joskus kotona lyhyen aikaa. Pojan kieltoja etteivät ystävät saa käydä potilasta katsomassa, vaikka hän on järjissään ja tekee testamentin poikansa hyväksi. Haavikon viimeistä kirjaa viimeistellään yhdessä Mauno Saaren kanssa. Mauno ja hänen vaimonsa, psykiatri Pirkko Turpeinen ovat läheisiä ystäviä, mutta potilasta määräillään eikä hän saa tehdä asioita tahtonsa mukaan. Heikki Haavikko määrää niin. Potilaan eristäminen ystävistään on holhouksen päämäärä, ja se ettei elämäkertaa saa julkaista.

Viimeisinä vuosina PH:lta on kadonnut nökö, lähes kokonaan. Hän tarvitsee apua kirjojensa kirjoittamisessa ja julkaisussa, oikolukijana. Myös käsikirjoituksen tarkastuksessa lukija on tarpeellinen, koska tekijä ei voi itse tarkastaa kirjaansa.

Akateemikko Paavo Haavikko saa kutsukirjeen Otavalta. Mauno Saari lukee ääneen, kustantajan lähettämän tiedustelun, haluaako Haavikko tulla syksyn kirjamessuille. 
   "Oi, miten positiivista! Ilman muuta olen! Palsamointi saattaa tosin olla vielä vähän kesken, Haavikko riemastuu."

Paavo Haavikon elämäkerta päättyy riitaisiin tunnelmiin. PH:n maallinen vaellus sammuu lokakuussa 2008. Ystäväpari Mauno Saari ja Pirkko Turpeinen  eivät ole hautajaisiin kutsuttujen listalla.

Tässä suurmiehen elämäkerta kirjan sanoilla kerrottuna. Karua mutta totta!

Mielenkiitoinen elämä, suositukseni on: Tutustukaa siihen!

~~~~

Oikein hyvää alkanutta tammikuun kolmatta viikkoa teille kaikille!
                                          Aili-Mummo

14 kommenttia:

  1. Hieno esittely kirjasta, Ristiriitainen persoona oli Paavo Haavikko ja hyvin itsetietoinen! Sen kuvan sai hänen tv-esiintymisistään.
    Kiitos!
    Hyvää viikon jatketta!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Minttuli!

    Oikeaan osunut arvio sinulta..;))
    Kirjassa puhuttiin PH:n potevan autismia, eli hänellä oli puhevaikeuksia. Ehkä siinä oli yksi syy hänen suureen lahjakkuuteensa...

    Kiitos, samoin sinulle, Minttuli!<33333

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä kirja esittelystä.Mukavaa viikon jatkoa Aili ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritva, ole hyvä!<3

      Kiitos, samoin sinulle!<3333

      Poista
  4. Eipä taida olla ollenkaan puiseva elämänkerta! Mutta eipä ollut mieskään puiseva. Niin kovin puisevan näköinen on kyllä kansa ja sivummääräkin mahtava, mutta eipä siis ollenkaan silkkoa sisältä. Innostuin tästä esittelystäsi niin, että taidanpa hankkia kirjan ja tietysti lukea. Haavikko on rautaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Tuula!

      Kirja on elävästi ja monipuolisesti kirjoitettu, on todella kiinnostava. Asiaa kaikki mitä siinä kerrotaan.

      Minäkin aion lukea Haavikkoa, joitakin hänen runokirjojaan minulla onkin. Muuan niistä on nimeltään Viiniä, kirjoitusta. Nyt ostin alennusmyynnistä runokirjan Puut, kaikki heidän vehreytensä (uusintapainos).

      Alemyynnistä saa tämänkin kirjan muutamalla eurolla.
      Hyvää viikonjatkoa sinulle, Tuula!<3333

      Poista
  5. Vai tämmönen mies olikin Paavo Haavikko!?

    Suoraan sanoen en hänestä henkilönä, tienyt yhtään mitään!
    Aika monen aikaan saavan ihmisen takana on se kovin erikoinen ja ristiriitainen persoona. Näinhän se on oltavakin jotta saisimme lukea muutakin eikä vain sitä tavanomaista.....

    Mielenkiintoni heräsi ja pitääkin tutustua paremmin Paavo Haavikkoon...Kiitos Aili-mummo.....:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maikku, sinä kun olit niin paljon maailmalla, ehdit tuskin paljoa kotimaan kirjallisuutta seurata. Kyllä Haavikko oli / on merkkimies. Lahjakas ilman yliopistoja, hyvä kun luki ylioppilaaksi.

      Ristiriitaiset ihmiset ovat usein taiteilijoita. Heidän täytyy purkaa omat tunteensa joko sanoiksi, kuviksi tai säveleiksi. Se on luovan persoonan kannalta hedelmällistä ja tuottoisaa.

      Ole hyvä, Maikku! Oikein hyvää viikon jatkoa sinulle!<3333

      Poista
  6. Kukaan ei ole kirjoittanut eroottisia runoja iholleni....

    VastaaPoista
  7. Hannele, ei minunkaan..;))

    Hauskaa tiistaipäivää sinulle!<3333

    VastaaPoista
  8. Tämän elämänkerran ympärille kiertynyt pitkä draama oli kyllä erikoinen vyyhti kaikenkaikkiaan! Olen lukenut sekä tämän Saaran kirjoittaman elämäkerran että aiheeseen (siis tuohon Heikki Haavikon ja Mauno Saaren väliseen riitaan ja Paavo Haavikon viimeisiin elinviikkoihin) liittyviä lehtijuttuja, mutta en ole päässyt selville siitä, kuka juonitteli tai menetteli väärin missäkin kohtaa...

    Minäkin ostin tuon Puut, kaikki heidän vihreytensä -kokoelman alesta; todella kaunis kirja niin sisältä kuin ulkoa! Vastaisuudessa Haavikon kirjat taitavat ilmestyä Teokselta noiden riitojen vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Maria!

      Jos luet tämän kirjan, teidät enemmän syitä. Yksi syy oli Marja Kemppinen. Sitä en tiedä, miksi Haavikon ja pojan välit ovat niin vaikeat. Ja miksi pojan piti evätä ystävien pääsy Haavikon lähelle, vaikka Haavikko oli ihan järjissään oleva ihminen.

      Haavikon tuotantoa julkaistaan varmaan paljon, ehkä useammankin kuistantajan toimesta...

      Kovin on juonikasta tämä maailma, ei voi muuta sanoa!

      Mukavaa viikon jatkoa sinulle, Maria!<33333

      Poista
  9. Minä luen niin vähän elämänkerrallista kirjallisuutta, että iloitsen, kun on ihmisiä jotka niitä lukevat ja tekevät vielä postauksia! Kiitos! Vaikuttaa kiinnostavalta niin itse Haavikko, kuin tämä teos.

    Kaunista viikon jakoa sinulle, Aili-mummo! ♥

    VastaaPoista
  10. Annika, kiitos!

    Minusta nämä asiateokset ovat 'selväpäisempiä' luettavia kuin romaanit, pidän niistä..;))

    Jokainen tietysti pitää siitä mistä pitää!:DD

    Samoin sinulle, Annika K!<3333

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥