Google+ Followers

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Tammikuun kolmas viikko



Aamutaivas on viileää mehua
ja pulppuaa minuun tasaisesti

minun päässäni on suuri haava
siitä valuu aurinko hangelle ja säkenöi,

tiedän mitä tuntea
mutta en tiedä miten,
miten sanoisin sen:

tiedän mitä tuntea
en tiedä mitä.

- SAILA SUSILUOTO -



Huomaan ettei kirjabloggaus lukijakuntaani paljon kiinnosta. Siinä on liikaa lukemista. Itsekin joskus välttelen lukemasta pitkiä kirjoituksia, kun aikaa on vähän ja tunnen itseni levottomaksi. Kirjabloggarit ovat onneksi löytäneet blogini, joten pikkuhiljaa lukijamäärä on lisääntynyt. Tervetuloa Marmustoi lukijakseni! Laitoin sinun blogillesi linkin noiden kymmenien muiden seuraan. 

Otin kirjat siksi mukaan, että kirjoitusaiheet täällä pienellä kylällä ovat aika rajoitettuja. Ja myös siksi, että luen kirjoja jatkuvasti, ja siksi niiden postaaminen on tähän liittyvä asia. Runot ovat esillä kaiken aikaa, pidän runoista ja runokirjoista, ja kirjoitan niitä joskus itsekin.

Saila Susiluodon runokirjan Missä leikki loppuu ostin Suomalaisesta kirjakaupasta Joensuussa käydessäni. Nyt on kirja-ale parhaimmillaan, ja sieltä kelpaa ostella mielenkiintoista lukemista itselleen ja toisille. Olen lisäksi Suuren Suomalaisen Kirjakerhon jäsen, ja sieltä varsinkin olen tilannut paljon kirjoja. IKävä piirre on se, että paksuja romaaneja on paha lukea etenkin vuoteessa, joka on minun paras lukupaikkani. Istuallaan voin käyttää apuna kirjatelinettä, joka ei rasita käsiä; ne ovat jatkuvasti kipeät ja kestävät vähän rasitusta. Nivelrikko on paha ja pahenee jatkuvasti.



Lapsenlapset eivät ole sunnuntain jälkeen käyneet mummolassa. Odottelin heitä eilen lyhyen koulupäivän jälkeen, olisin paistanut pannukakkuja, jos he olisivat tulleet. Viime perjantaina menimme Joensuuhun, ja kaksoset olivat tulleet meille, mutta - yllätys yllätys - ovet olivat lukossa. Pahaksi onneksi unohtivat ottaa mukaan kotiavaimen, joten eivät päässeet edes sinne. Onneksi isä oli tullut pian kotiin asioilta, joten naisenalut eivät olleet paleltuneet...

Minulla oli mielessä lähettää tekstari, mutta sekin unohtui. Entisaikaan muistin aina lähettää sen tai soittaa heidän äidilleen.  Sen olen huomannut, että olen ruvennut enemmän unohtelemaan, se lienee tavallista tällä iällä. Mutta huono merkki, on syytä skarpata tuon muistin kanssa. 

Parin viikon perästä on taas syytä juhlia Pippuria ja Eveä, kahdeksan vuotta tulee täyteen siitä, kun he syntyivät. Ja helmikuun loipulla on Angin vuoro, hän täyttää 10v.

Lapsista ja meistä ikäihmisistä huomaa selvimmin ajan kulun. Vuodet ja vuosikymmenet ovat yksi huiskaus vaan, ja sitten lapset ovat aikuisia ja me vanhat olemme poissa...

Uusia naapureitakin olemme saaneet: toivotan heidät tervetulleiksi kylällemme! 
Tämä kylän osa on asutettu meillä ikäihmisillä, joten asukkaiden vaihtuminen tulee olemaan varmaa muutaman kymmenen vuoden aikavälillä. 

Näin ne 'härkäviikot' ovat alkaneet ja tammikuu on kääntynyt loppupuolelle.

Toivotan oikein hyvää tammikuun kolmannen viikon jatkoa kaikille lukijoilleni!
                                           Aili-Mummo

20 kommenttia:

  1. Kauniita talvisia kuvia.
    Minullakin on kaksoset lapsenlapsina, he täyttivät kesällä seitsemäntoista. Lapsien vierailut ovat aina iloinen asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Unelma!

      Meillä on tyttökaksoset, mutta ei identtiset..:))
      Heitä on hauska seurata, heidän kasvuaan ja kehitystään; persoonat ovat ihan erilaisia.<3

      Teidän kaksoset ovat jo lähellä aikuisuutta, onnea teille isovanhemmille ja heille.<33333

      Poista
  2. Kiitos samoin sinulle:)
    Kauniit talvikuvat!
    Tosiaankin, kirja-alessa täytyy käydä vilkaisemassa löytyisikö jotain. Noita tarjouksia on tullutkin verkkokirjakaupasta sähköpostiin, mutta ei sellaista joka kiinnostaisi hankkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minttuli!<3

      Aina kannattaa katsoa..;))

      Poista
  3. Kauniita kuvi,niin panukakusta ja letuista ne lapset tykkäävät.Kiitos samoin sinulle hyvää viikon jatkoa ♥

    VastaaPoista
  4. Kauniit talvikuvat olet laittanut meille.- Täällä ei ole sinistä taivast näkynuyt kuin yhtenä päivänä ja silloinkin vain hetken. Nopeaan on tammikkukin puoliväliin ehtinyt, se kjotnkin tuntuu aiona pitkältä, helmiukuu sitten menee vilauksessa.
    Oikein hyvää tammikuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on aurinko näyttäytynyt useana päivänä, on jo paljon valoisampaa kuin jouluna!

      Se on totta, helmikuu menee yhdessä vilauksessa, huis vaan!:DD

      Kuin myös sinulle, Mummeli & Himmu!<3333

      Poista
  5. Muuten minä kuulun niihin joka ei halua tietää etukäteen mitä kirja sisältää! Suurpiirteisesti saatan vilkaista vilkaista kirjan mukana olevaa selostusta aiheesta, mutta en syvenny siihen, koska halua aina ite sen hisukseen sitten sisäistää kun otan kirjan luettavaksi. Samoin teen elokuvien suhteen, ihan vähän vain etukäteistietoa piisaa minulle.

    Elämänkerrat on erikseen niistä haluan tietoa etukäteen ja sitten vasta alan lukemaan varsin tarkasti! Samalla yritän taltioida tietoa omaan pönttööni lukiessa! Kuten tämä Paavo Haavikon juttu blogissasi, ahmin sen innolla!

    Useimmat runot luen moneen kertaan!

    Pitkät postaukset käy minulle erinomaisesti, koska olen se oikea todellinen lukija, enkä mikään pelkkä sivujen selaaja.....jatketaan samanlailla Aili-mummo, koska tämähän on sitä oikeata elämän eliksiiria, antaa/jakaa sekä ottaa vastaan.....;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Maikkku!

      Hyvä että tämä postaus tuli sopivasti sinulle..;)

      Minusta nuo kirjojen takansitekstit eivät useinkaan pidä paikkaansa, vaan luvataan sitä sun tätä...

      Olen ollut vaan huomaavinani että useimmat ihmiset eivät jaksa syventyä pitkiin teksteihin, itsekään en väsyneenä ja kiireisenä tee niin.

      Usein runot ovat sellaisia, jotka vaativat useita lukukertoja avautuakseen lukijalle. Joten sinä otat asiat ihan oikealla tavalla.

      Kiitos Maikku, että tämä sopii, minäkin tykkään siitä, että aivot saavat jotakin tekemistä...

      Mukavaa keskiviikkoiltaa sinulle!<3333

      Poista
  6. Oh, taidankin tulla joskus kolkuttelemaan ovesi taakse pannukakun kuvat silmissä :D Mummini ja ukkini tekivät sanaristikoita muistin virkistämiseksi. Sinun tekstejäsi lukiessa ei tosin voi yhtään sanoa, että kärsisit unohtelemisesta! Hauskaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, monet tekevät sanaristokoita, itse en kuiten kaan ole koskaan niitä harrastanut. Pitäisi viitsiä ruveta suunnittelemaan jotakin kirjaa, että aivosolut vertyisivät..;))

      Tekemättömiä töitäkin löytyy..:D

      Kiitos, samoin sinulle, Helmi-Maaria!<3333

      Poista
  7. Lukeminen on meille kirjoittamista vähänkin harrastaville ihan toinen osa. Minäkin lue välillä montakin kirjaa ja lomallakin luin kaksi. ihana runo tuo ja haikea karuudessaan.en tiedä miksi..
    terv aikku käytössä nykyään googlen gmail

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei KM!

      Samaa mieltä minäkin olen, jollain tavalla se on välttämätöntä. Ollut aina minulle. Luen minäkin kaiken aikaa, joka päivä taikka yö, taikka molemmat.

      G-mailia minäkin käytän nykyään, on kaksikin osoitetta.
      Lämpimin terveisin..;)))

      Poista
  8. Tammikuisia terveisiä täältäkin suunnasta Aili-mummolle ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Annika!<3

      Samoin täältä sinulle!<3333

      Poista
  9. Toellakin sopiva runo minulle,
    juuri tänään, sillä erolla vain,
    että mehun sijasta on kaffia!☺

    Lääkärissäkäynillä löytyy aina
    uusia vaivoja, ja lääkityksen
    suhteen olen kasvanut sellaisessa
    perheessä, jossa lääkäri ei ollut
    mikään Jumala, vaan yhtä erehtyväinen
    kuin Lehmä on märehtiväinen!
    Siis en tykkää ottaa lääkkeitä
    kuin pakosta. Joskus on se pakko.


    Iloinen asia se on että lapsenlapset
    käyvät kolkuttelemassa, kun hetkessä
    heistä tulee niin ISOJA, että
    ei enää kolkutella, eikä
    pannaritkaan ole enää mitään.

    Täällä sitä lunta taas -
    suuria pumpulisia tukkoja tippuu
    harvakseen ja maa saa uuden
    pehmoisen peiton.

    Sydänlämmintä viikonloppua Aili-mummolle.♥

    Terveisin Herne

    VastaaPoista
  10. Anonyymi Herne!

    Sama juttu täällä, jos vielä löytyy lisää, en tiedä mitä tehdä! Olen tainnut saada kahden sukuhaarani sairaudet. Kyllä krooniset sairaudet on syytä lääkitä, muuten ikä voi jäädä lyhyeksi.

    Lapsenlapset ovat meidän isovanhempien ilon aiheita, mukavaa on kun he tulevat katsomaan, onko mummolla jotain tarjottavaa? Lyhyt on se aika, kun lapset ovat niin pieniä, että tulevat vierailulle. Paitsi jos on paljon lapsia ja aikaväli pitkä, jolla he ovat syntyneet..;))

    Lunta on täälläkin mukavasti, ei vielä liikaa. Puut ovat auringon paisteessa mahtavan kauniita.

    Kiitos, samoin sinulle, ystäväni Herne!<33333

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥