Google+ Followers

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Annika K:n haaste: yksitoista kysymystä

Omat tuotokset...

Ystävänpäivänä 14.02.2013 haastoi kirjablogisti Annika K. minut mukaan tähän leikkiin.
Kiitos Annika! Tämä on toinen samana päivänä saamistani haasteista, toisen olen jo julkaissut viime viikolla...

Tehtäväksi on annettu:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Ja sitten ne suuret paljastukset:

1. Opin lukemaan kuusivuotiaana, olin silloin ensimmäisellä luokalla.

2. Ensimmäinen oppikirjani oli mainio Kotiaapinen, joka oli jännästi kuvitettu. Tontut muodostivat yksin tai yhdessä kirjaimen. Iissä oli vain yksi tonttu...Aapisen kansi oli tummansininen, ja aapiskukko seisoi tomerana kannessa karttakeppi kädessä. Kerrottiin että kukko muni ahkeralle tyynyn alle karamellin palkinnoksi...

3. Kuljin koulumatkan kesällä ja syksyllä jalkaisin metsäpolkuja pitkin. Matkaa oli 2-3 kilometriä yhteen suuntaan. Talvella hiihdin suksilla, ja välillä kävin Nuppolassa lämmittelemässä. Ylemmillä luokilla minulla oli jo hiihtopuku, eikä silloin niin paljon paleltanut.

4. Repussa piti olla mukana eväät kotoa lähtiessä eli leipäpalaset ja patenttikorkkinen maitopullo. Keiton saimme koulusta, velliä, puuroa, keittoa ja ylemmillä luokilla perunoita ja kastiketta. 

5. Kolmannelle luokalla jouduin koulukiusatuksi. Kolme isoa poikaa hyökkäsi kimppuuni, ja minut uitettiin paksussa lumihangessa. Yritin juosta pakoon talon aitan ympäri, mutta toiset juoksivat minua vastaan, ja ottivat kiinni. Olin tuolloin 8-9 vuotias. Sen talven jälkeen minua ei enää kiusattu, ne pojat pääsivät koulusta pois ikänsä takia; olivat muistaakseni 1935 syntyneitä...

6. Komannella luokalla meitä opetti keskikoulun käynyt nuori tyttö. Hän ei mahtanut mitään isoille pojille. Pojat työnsivät opettajan nurkkaan, ja kopeloivat opettajaa. Siksi hän jätti kaikki oppilaat arestiin joka ilta koko syyslukukauden ajan. Joulun aikaan opettaja kävi meillä, ja isä kysyi häneltä, mitä pahaa se tuo tyttö tekee, kun on joka ilta arestissa. Siihen loppui minun arestini ja loppui muiltakin.

Kuulin vuosikymmeniä myöhemmin, että opettaja olisi karannut työpaikaltaan, siksi meillä oli sijaisena milloin ketäkin ihmisiä, jotka hädin tuskin osasivat lukea...

7. Neljännellä luokalla meillä oli opettajana armeijasta erotettu eversti. Hänellä oli alkoholiongelma. Kun läksimme retkelle Kannuksen maastoon, opettajalla oli nahkasalkku mukana, ja hän kävi salaa nautiskelemassa 'retkieväitään.' Syksyisin teimme sieni- ja puolukkaretkiä Kannukselle, ja kävimme siellä päin kävelemässä joskus liikuntatunnilla. Läheisessä metsässä leikimme puks-sotaa, koska meillä ei ollut liikuntasalia eikä edes koulurakennusta. Kävin viisi vuotta koulua maalaistalossa Riihiahossa, missä se toimi supistettuna kouluna. Tarkoittaa sitä, että 1-2 kävivät koulua vain lauantaisin, paitsi keväällä ja syksyllä oli joitakin viikkoja koulua yhtäjaksoisesti. Yläkoululaiset eivät olleet silloin koulussa, oli vain yksi opettaja.

8. Viidennellä luokalla oli opettajana reput saanut ylioppilas. En tiedä, mistä aineesta reput olivat tulleet; ehkä äidinkielestä. Hän ei osannut opettaa kielioppia eikä oikein matematiikkaakaan. Syksyllä 1952 hän laittoi kokeet murtoluvuista, vaikka murtolukuja ei ollut edes opetettu. Muunsin luvut kymmenysluvuiksi, ja laskin sillä tavoin...

9. Syksyllä 1953 valmistui koulutalo, ja saimme ensimmäisen koulutetun opettajan. Silloin muuttui meininki talossa. Opettaja Kerttu Eronen viihtyi Riihiahossa peräti kaksi vuotta, ja lähti sitten Turun lähelle Paattisen Tortinmäen koululle. Opettajan veli oli Aurassa maanviljelijänä. Opettaja oli muistaakseni Hiitolan tyttöjä ja käytti välillä Hiitolan murretta

10. Kun pääsin kahdeksannelle, eli jatkokouluun, tuli opettajaksi jälleen epäpätevä naishenkilö, teologianylioppilas. Hän piti päivällä koulua 3 - 7 luokkalaisille, me menimme kouluun noin kello 16. aikaan, ja opiskelimme pari tuntia illassa. Talousopettaja piti meille talouskurssia syksyllä normaaliin tapaan. Oli teoriatunteja ja käytännön tunteja. Ruokaa teimme koulukeittiössä.

11. Sain päästötodistuksen keväällä 1956, olin 14v.
 Sitten heinäkuussa lähti äitini maailmalle, ja heitti koko maalaistalon työt niskaani. Oli veli 10v, sisko 9v, isä 73v ja umpisokea täti, 76v. Renki oli vielä talossa joitakin kuukausia, ja sitten hänkin lähti naisystävänsä kanssa Rääkkylään.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Annikan antamat toiset 11 kysymystä:


1. Mikä kirjallinen genre on lähinnä sydäntäsi ja miksi?
Runous on ollut lähes koko ikäni minua lähinnä. Olen esittänyt runoutta kuusivuotiasta asti. Olen kirjoittanut runoja noin kahdeksanvuotiaasta. Ja olen lukenut paljon runokirjoja, ja lainannut niitä blogeissani (sekä omiani että toisten tuotoksia). Tuossa kuvan kirjaläjässä on viisi runokirjaa, jotka olen tehnyt...

2. Oletko sosiaalinen bloggaaja, joka kiertelee päivittäin kommentoimassa toisten tekstejä vaiko enemmän itsenäisten polkujen kulkija?
Olen omasta mielestäni sosiaalinen tapaus. Kommentoin hyvin paljon eri blogeissa. Kirjablogeisteille en aina osaa vastata, koska kirja on outo, ja varsinaista romaanikirjallisuutta olen harrastanut vähemmän.

3. Minkä verran poimit lukuvinkkejä toisten blogeista?
Kirjavinkkejä tulee niin paljon, etten millään ehdi lukea kaikkea, enkä siksi ota niitä listalleni kuin poikkeustapauksissa.  Joskus olen taas pettynyt suitsutuksista,  ja oma arvioni on ihan toisenlainen.  Uskon, että jokaisella on oma makunsa...

4. Bloggaatko jokaisesta lukemastasi kirjasta?
En jokaisesta, jos kirja tuntuu yhdentekevältä, ja niitäkin on.

5. Millaisista kirjoista bloggaaminen on haasteellista?
Minusta lähes kaikki, olen vasta opettelija...

6. Entäpä vastaavasti helppoa?
Onkohan noita sattunut koskaan?

7. Uskallatko mainita parhaimman lukemasi teoksen? :)
Enpä taida....

8.  Entä pahin floppi? 
Alussa tekemäni postaukset, mutta ei ensimmäinen. Ensimmäinen oli Bengt Jangfeldtin kirja, Axel Munthe - tie Caprin huvilalle, postattu 10.04.2011. Pidän sitä edelleen yhtenä onnistuneimmista kirjapostauksistani. Flopit löytyvät etsimällä...

9. Mitä kevään uutuusteosta odotat eniten?
Varmaankin Maaria Päivisen Pintanaarmuja, joka vasta ilmestyi, mutta on yhä tilaamatta.
Yleensä en jahtaa uutuuksia, ostan ne vuosien perästä, tai lainaan.

10. Pelottavin lukemasi kirja?
Nykyään en uskalla lukea pelottavia kirjoja, ja vanhoja en muista. Ahdistun liikaa lukemastani pelottavasta kirjasta tai katsomastani elokuvasta. Riehun yöllä unissani, ja siitä ei mieheni pidä...Lapsena luin Tuntemattoman sotilaan, se oli silloin pelottavin kokemus.

11. Mieluisin fiktiivinen henkilö illanviettoseuraksi?
Juohtui mieleeni, että jos olisin nuori, henkilö olisi Runotytön Teddy, joka vihelteli Emilialle metsässä...Nyt en enää jaksa haaveilla!

Olen päättänyt, etten haasta ketään enkä siis keksi kysymyksiäkään. Näitä haasteita on kierrellyt ihan liikaa, mutta jos joku kirjabloggari haluaa liittyä tähän haasteleikkiin mukaan, voi ottaa tämän haasteen vastaan, ja vastata samoihin tai mahdollisesti eri kysymyksiin.

Toivotan teille kaikille lukemisen ja postaamisen iloa sekä oikein hyvää viikon jatkoa!
                                           Aili-Mummo





18 kommenttia:

  1. Kylläpä oli avartavaa lukea koulunkäynnistäsi. Jos joku laittaisi tuon kaiken romaaniin, sitä pidettäisiin uskomattomana liioitteluna - meillä Suomessa. Ehkä oletkin kirjoittanut siitä.
    Lapset ovat kestäviä, ja älykäs lapsi oppii vaikka on huonot opettajat.
    Kiitos noista vastauksista.
    Todellisuus oli niin kiehtovaa, että kaunokirjallisuusvastaukset jäivät lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anna!

      Nykyajan ihmisille saattavat olla outoja juttuja. Romaania en ole tehnyt, ja varmaan jääkin tekemättä. Joistakin asioista saatoin kertoa Havuttaressa, mutta enemmän kerroin toisista oppilaista. Pojasta, joka kävi kansakoulua ja teki savottaa isänsä kanssa, ja jäi 16v. kuudennelle luokalle, kun tuli liikaa poissaoloja.

      Minun aikanani ei ollut kengättömiä oppilaita, kuten muutamaa vuosikymmentä aikaisemmin. Jotkut saivat kunnalta vaatteet ja kengät.

      Hyvää viikon jatkoa sinulle, Anna.<3333

      Poista
  2. Ompa mukavia vastauksia.Mukavaa keskiviikkopäivää

    VastaaPoista
  3. Aika järkyttäviä koulukokemuksia sinulla on. Ja sitten vielä tuo valtava taakka, jonka olet saanut hoitaakseni todella nuorena. Ihailen sinun jaksamistasi, Aili-mummo - olet varmasti ansainnut paljon hyviä asioita elämääsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marmustoi!

      Onhan se, ainakin järjen kanssa ajatellen...
      Nuorena ihminen jaksaa, paljonkin..:)
      Mutta ehkä siksi olen 'vaivainen, mato matkamies maan'.
      Toivottavasti olen tehnyt hyviä tekoja enemmän kuin huonoja..;))
      Antoisaa viikkoa sinulle, Marja Leena!<33333

      Poista
    2. Yhdyn Marmustoin kommenttiin! Olet kyllä kovia kokenut ja kaikesta selvinnyt - siispä rikas rakas ihminen :)

      Eräs tuttavani kävi tilaamassa romaanini Tohmajärven kirjastoon. Ehkä se löytyy sieltä vähän ajan päästä ;) Ihanaa, että haluat sen lukea!

      Poista
    3. Kiitos, Helmi-Maaria!
      Hienoa nähdä, että meidän oma tyttömme pääsee elämässä eteenpäin ihan omin ansioin: toki luen ja ostan kirjasi itselleni muistoksi!<33333
      HIenoa että on tilattu kirjastoommekin romaanisi...:))))
      Rakas ihminen olet sinäkin - minulle.<3

      Poista
  4. Mietein myös, että on sulla aikamoisia muistoja kuoluajoiltasi.
    Aikamoisen vastuunkin jouduit ottamaan ahrteillesi jo nuorena.
    Olet sä vaan aikamoinen nainen, hattua pitää nostaa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harakka, siinä sivussa tuli ammattikin valittua, vaikka mielssä oli ihan jotain muuta!

      Kiitos sanoistasi, Harakka!<33333

      Poista
  5. On sinulla ollutkin kaikenlaisia opettajia, tai voineeko noita edes opettajiksi kutsuakaan.. Muutama epäpätevä ja erikoinen sattui omallekin taipaleelle, mutta ei ihan noin kirjavaa sakkia.
    Mielenkiintoiset ovat vastauksesi myöskin kirjallisuuskysymymyksiin.
    Hyvää viikon jatketta:))
    Ps, nyt onkin lukemista blogeissa kun muutaman päivän melkein nettivapaana olin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, parempia opettajia ei kunta tällaiselle syrjäkylän supistetulle koululle saanut. Tikkalassa oli koulu, jossa oli kolme vakinaista, pysyvää opettajaa, mutta siellä en koulua käynyt...Siihen aikaan kouluja nousi kuin sieniä sateella, lapsia oli niin paljon.

      Täällä netissä monilla bloggaajilla on kirjallisuudesta loppututkinnot yliopistossa, minä olen vain tavallinen raakile, kansannainen. En voi kilpailla heidän kanssaan...

      Oikein hyvää viikon jatkoa myös sinulle, MInttuli.<33333

      Poista
  6. Kun luin vastauksiasi ja etenkin kouluajan muisteluasi, tuli mieleeni, että olet kuin hiottu timantti. Elämänkokemukset ovat sinua hioneet ja tehneet sinusta sen, mitä nyt olet. Aivan mahtavan naisihmisen, monitaitoisen ja moniosaajan. Kirjallisesti lahjakkaan. Kaikki eivät selviydy sinun laillasi edes pätevässä opetuksessa puhumattakaan siitä, miten nuorena olet joutunut työstä vastuuta ottamaan. Olet upea. //DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja-Regina, se on elämä, joka hioo tai tuhoaa. Ja kärsimys.
      Kiitos sanoistasi, tiedän että sinullakin on elämää takana, ja toivottavasti myös edessä..:)

      Onneksi Luoja antoi syntyessä voimavaroja, joita olen tuhlannut ja kehittänyt vuosikymmenien aikana.<3
      Kiitoksia paljon arviostasi, tiedän etten ansaitse sitä...
      Onnea elämäsi poluille, ja hyvää viikon jatkoa sinulle, Anja.<33333

      Poista
  7. Ihanaa, että jaksoit vastata! Olet saanut elää vaiherikkaan elämän. Minusta on todellista rikkautta tuntea niin eri-ikäisiä ihmisiä. Arvostan elämänkokemustasi!

    Kaunista viikonjatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, kiitoksia haasteesta, vastasin ihan mielelläni..:)))
      Tosi on, että kokemuksia elämästä minulla on, mutta vain maalaiselämästä; muuta en ole halunnutkaan...Luonto ja kotiseudun ihmiset antavat hyvän tunteen elämästä, joskin on siinä myös omat lieveilmiönsä.

      Kiitos, Annika, mukavaa että arvostat.<3
      Oikein ihanaa loppuviikkoa myös sinulle, Annika.<33333

      Poista
  8. Värikäs kouluaika Sinulla oli!
    Samaistuin kirjoitukseesi, niin
    että melkein hiihtelin kanssasi
    sinne kouluun metsän läpi!
    Oli niin mukava lukea ja
    seurata muknasi!☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Herne!

      Olisitpa ollut mukanani matkalla kouluun, ja siellä kanssani...:)
      Ihanaa että pidit...
      OIkein hyvää loppuviikkoa sinulle sinne Ruotsin Jöötanmaalle!<33333

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥