Google+ Followers

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Åsa Larsson: Sudentaival



Åsa Larssonin dekkari Sudentaival, suomentanut Katriina Savolainen. Otava, Keuruu (2006). Nidottu. 352 sivua. ISBN 951-1-19882-3.

Kirjan alkuun on lainattu kaksi kohtaa profeetta Jesajan kirjasta:

"Sillä itse Herra lähtee asuinpaikastaan vaatiakseen maan asukkaat tilille kaikesta pahasta, mitä he ovat tehneet. Silloin maa paljastaa kaiken siihen vuodatetun veren eikä enää peitä surmattujen ruumiita."
                                                                 Jesaja 26:21

"Teidän liittonne kuoleman kanssa pyyhitään pois ja teidän sopimuksenne tuonelan kanssa raukeaa. Tuhotulva vyöryy teidän ylitsenne, se lyö teidät maahan. Joka kerta kun se vyöryy ylitse, se tempaa teidät mukaansa. Aamu aamulta se vyöryy yli, päivä päivältä, yö yöltä. Kauhun vapina valtaa teidät, kun teille selviää, mitä sanoma merkitsee."
                                                                 Jesaja 28:18-19

Sudentaival on Åsa Larssonin toinen rikosromaani. Alkuun pieni osa murhaajan mietteitä:

"Olen hänen luonaan. Hän katsoo kuin noiduttuna sorkkarautaa, siksi ensimmäinen lyöntini osuu häntä ohimoon. Polvistun hänen vierelleen ja painan poskeni hänen suutaan vasten. Lämmin henkäisy ihoa vasten. En ole vielä käsitellyt häntä loppuun. Koira käy mielipuolisena kaiken kimppuun. Sen kynnet raatelevat isoja haavoja maahan. Raivoan. Juoksen mielipuolisuuden takamailla. Ja nyt kiristän vauhtia..."

Ruotsin Jukkasjärvellä on tapahtunut kauheita. Seurakunnan pappi, Mildred Nilsson löytyy surmattuna kirkosta. Kirkkovahtimestari Pia Savoni löytää hänet tullessaan kirkkoon. 
On juhannusaatto, kirkon ovi on auki samoin kuin kellotapulinkin, mikä herättää vahtimestarissa ihmetystä...

Mildredin ruumis riippuu urkulehteriltä kettingillä laskettuna. Käytävämatossa on verta ja hampaan siru. Niistä Pia Savoni huomaa että jotakin on hullusti.

Pia soittaa myös poliisit paikalle tutkimaan tapausta.

Mildred oli ollut pitämässä keskiyöllä jumalanpalvelusta kirkossa, se oli päättynyt varttia vaille kaksitoista. Tilaisuudessa oli ollut mukana 11 henkeä, joista kuusi oli ollut turisteja. Loput osallistujista olivat kuuluneet raamattupiiri Magdaleenaan, jota Mildred oli vetänyt. Ennen kuolemaansa pappi oli saanut hirveän kovan kohtelun, hänet oli hakattu pahanpäiväisesti. Yläleuasta oli lähteneet kaikki hampaat, ja kaksi sukkaa oli tungettu papin suuhun. Kuolema oli tapahtunut hirttämisen yhteydessä, totesi oikeuslääkäri.

Asianajaja Rebekka Martinsson on myös Jukkasjärvellä oman asianajotoimistoväen mukana juhlimassa juhannusta Lidön kartanossa. Oli kestänyt kauan Kiirunan murhien jälkeen, kunnes hän oli toipunut riittävästi, että pystyi tekemään työtä. Rebekka oli saanut paljon kyseenalaista mainetta kylmäverisenä 'tappajana'. Mutta se oli vain kestettävä...

Pian selviää, että Mildred Nilsson oli ollut ristiriitoja herättänyt pappi, joka oli kerännyt paljon vihamiehiä ympärilleen. Mildred oli intohimoinen luonnonsuojelija, joka oli sitoutunut suojelemaan erityisesti susia. Kirkon läheisyydessä kiertelee naarassusi, joka olisi ehdottomasti suojeltava, oleskelihan se pääsääntöisesti kirkon mailla.

Mildredin puoliso oli myöskin pappi, Erik Nilsson; he olivat asuneet Poikkijärven pappilassa. Mies joutuu sairaslomalle vaimonsa kuoleman perästä. Murhasta nousee mediamylläkkä,  kesä on uutisten suhteen hiljaista aikaa. 

Anna Maria Mella  on jälleen tullut puolipäivätöihin poliisiin. Hän saa tehtäväkseen yhdessä Sven-Erik Stålnacken kanssa murhan.

On selvää että paikkakunnan miehet ovat rasisteja. He eivät suvaitse sitä, että naisilla on joissakin asioissa ylivalta ja pystyvät kääntämään asiat omaksi hyväkseen. 

Keltajalka on paikkakunnan naarassusi, joka on karkoitettu pois laumastaan. Keltajalasta ja sen selvitymisestä kerrotaan aina murhatapauksen välillä. Keltajalka on yksi tämän romaanin henkilöistä...

Seurakunnan maat ovat metsästyseuran käytössä ilmaiseksi. Lisäksi seurakunnan tileissä on paljon hämärää, onhan niillä rahoilla seurakunnan eräs pappi matkustanut perheineen Amerikassa asti.

Kylässä vallitsee kyräily ja pelon ilmapiiri. Jotkut miehet eivät pidä siitä, että heidän valtaansa rajoitetaan. Ja juuri sitä miesten valtaa Mildred oli ollut eniten rajoittamassa. Hän oli myös ystävystynyt kehitysvammaisen pojan, Nallen kanssa. Nallen isä oli eläkkeellä oleva poliisi, Lars-Gunnar.... joka toimi metsästysseuran johtajana, oli ollut siinä toimessa jo 30 vuotta. Mildred sanoi, että Nalle on lahja. Aivovamman takia isokokoinen Nalle oli lapsi järjeltään. 

Poliisi Anna-Maria Mella saa käsiinsä kuolleen papin saamat kirjeet, joita oli säilytetty sakastin kassakaapissa. Siellä on myös Mildredin saamat uhkauskirjeet, joista yhdessä kuvassa pitkätukkainen nainen riippui hirressä. Tulenlieskat nuoleskelivat köyden jatkona ollutta ruumista, ja taustalla olevalla hautakummulla oli musta risti. Alla olivat lisäksi sanat: "PIAN MILDRED". Uhkauskirjeet lähetettiin tutkittavaksi...

Seurakunnassa on ristiriitaa naispapin ja miespappien välillä. Stefan Wikström ei käy kirkossa silloin kun Mildred Nilsson toimittaa jumalanpalveluksen. Se vain ei sovi hänen mielipiteisiinsä. Lisäksi Mildred oli perustanut Jukkasjärven seurakunnan riistanhoitosäätiön, jonka varoilla toivottiin että susia voitaisiin suojella. Lisäksi Mildred halusi, että seurakunnan metsästysmaiden vuokraaminen peruttaisiin.

Mildredin ja muiden pappien suhteet tutkitaan tarkoin. Myös susisäätiön kirjanpito joutuu kriittiseen tarkastukseen. Selviää että se Yhdysvaltojen matka oli rahoitettu susisäätiön rahoilla.

Stefan Wikström perheineen muuttaa asumaan Jukkasjärven pappilaan. Avioparilla on ollut avioliitossaan ongelmia, vaimo Kristin kärsii mielenterveysongelmista. Jonkin ajan perästä pappi Stefan Wikström katoaa jäljettömiin...

Loppuselvittelyt ja tapahtumat ovat verisiä...
Jotenkin olen saanut dekkareista tarpeekseni. Maailmassa on paljon kirjoja, joissa ei tapeta ihmisiä, niitä on lukematta suurin joukoin.

Åsa Larsson on suuri dekkaristi Ruotsissa ja myös meillä. Lisäksi hän on vielä uransa alkuvaiheessa; ehtii tappaa ihmisiä vielä erinomaisen paljon...

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikon alkua ja kaunista maaliskuuta!
                                              Aili-Mummo



14 kommenttia:

  1. Åsa Larsson on parhautta, jos pitää dekkareista. Tämänkin olen lukenut ja pitänyt.

    Larssonin Uhrilahja taisi olla vuonna 2012 blogistaniassa pidetyin dekkari ja se voitti Ruotsissa vuoden parhaan dekkarin tittelin.

    Kautta aikain on luettu Agatha Christietä ja katsottu niistä tehtyjä sarjoja. Olen itsekin katsonut varmaan kahteen kertaan Miss Marplet ja Poirotit.

    Minusta kaikista jännityskirjoista ei tule ollenkaan huono olo ja niitähän pidetäänkin viihteenä. Sen sijaan kun luin Oatesin Poikani Kevin melkein putosin pimeään...

    On muuten tutkittu,että ne jotka lukevat trillereitä ovat vähiten väkivaltaisia itse. Kunpa saisi saman tiedon elokuvien osalta, jossa uskon asian olevan väkivaltaleffojen kohdalle ihan päinvastoin.

    Jännä juttu, että luit tämän;-)

    Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle, Aili-IhaNainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Leena, tämä oli jo toinen lukeminen, se on omassa kirjastossani. Myös ensimmäinen Larssonin dekkari on ostettu ja olen lukenut sen. En tiedä, nuo murhat rupeavat vain tympimään...

      Minäkin katson Agatha Christien sarjoja, vaikka niissä on paljon murhia. Varmaan poikani kuolema jätti kammon näitä juttuja kohtaan; hermoni ovat riekaleina.

      Oatesin Keviniä en ole lukenut enkä (ehkä) luekaan sitä. Joukkosurmat ovat minusta kakkein vastenmielisimpiä asioita..;/

      Paha säilyy ihmisten muistissa ja teoissa vaikka tekisin mitä..:((

      Kuin myöskin sinulle, LeenaIhaNainen.<33333

      Poista
  2. Riittäähän niitä onneksi kirjoja muistakin aiheista, kun murhat. Minulla on taas kirjapula, kun ei ole minkäänlaisia. Niin, että nyt menisi murhat ja muutkin, kunhan olis painettuja sanoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, onhan nämä Larssonin kirjat hyvin kirjoitettuja, jos puolusteluja tarvitaan. Minulla on kyllä kirjoja, vaikka toisille antaa. Paljonkohan tekisi postituskulut Turkkiin, jos lähettäisin näitä sinulle? Ei ehkä kannata lentopostina lähettää, ovat aika painavia.
      Jos kiinnostaa, voit meilata osoitteella asn.42.ump(at) gmail.com. Toinen osoite ei nyt toimi, vaihdoin koneen...

      Poista
  3. Minä olen lukenut Larssonilta kolme viimeisintä teosta, aloitin sarjan seuraamisen sen keskivaiheilta. Åsa kirjoittaa hyvin ja hänellä on aina näitä vahvoja psykologisia ulottuvuuksia.

    Kaunista viikon alkua sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen minäkin 2-3 Larssonin kirjaa lukenut alusta pitäen. Varmasti dekkaristina Åsa Larsson on parhaasta päästä..:)

      Samoin sinulle, Annika.<3333

      Poista
  4. Varmasti hyvä kirja, kuka tykkää noista murhakirjoista, hi!
    Mä yleensä luen illalla, jolloin tykkään lukea sellasta kevyempää.
    Hyvää maanantai-iltaa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harakka, totta on..:))
      Yöllä minäkin luen, vuoteessa. Olen vain kyllästynyt murhiin..;/

      Kuin myös sinulle, Harakka.<3333

      Poista
  5. Varmaan hyvä kirjä.Mukavaa viikkoa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mukiin menevä..:)

      Mukavaa viikkoa myöskin sinulle, Ritva.<3333

      Poista
  6. Jukkasjärven kirkossa olemme pitäneet konsertin.
    Asuimme kirkon vieressä olevassa pappilassa, nykyisessä seurakunta kodissa. Se on iso musta rakennus. kertoivat siellä tapahtuneen jotain kamalaa, ja että siellä kummittelee. Siskollani olikin jännittävä yö.
    Toiset kuorolaiset lähtivät sieltää pois ja me jäätiin siskoni kanssa sinne vielä viikoksi.
    Nukuimme yläkerrassa ,siskoni miehensä kanssa juuri siinä huoneessa jossa jotain oli tapahtunut. Minä ja Suloseni viereisessä. Emme pelänneet,emmekä uskoneet poisnukkuneen tulevan meitä häiritsemää.

    Siskoni oli herännyt yöllä ja kuullut kolinaa alakerrasta. Talon piti olla tyhjä. Sitten kuuli että joku tulee yläkertaan ja raotti heidän ovea. Siskoni oli nukkuvinaan ja hiljaa. sydän oli lyönnyt tuhatta ja sataa. Hän näki että joku siinä seisoi oven raossa ja sitten lähti pois.

    Siskoni ei halunut herättää miestään.
    Kertoi sitten aamulla meille että se kummitus kävi josta kertoivat. Sanoimme että on uneksinut, mutta hän sanoi että oli ihan varmasti nähnyt että siellä kävi joku.
    Keittiössä oli kaikki paikallaan. Kävimme katsomassa jos toisiin huoneisiin oli tullut joku yöpyjä.
    Ei ollut ketään.

    Viikko me kuitenkin siinä asuttiin ja minä en uskonut kummituksiin, tain en ainakaan pelännyt.

    Kun menimme maksamaan niin meiltä kysyttiin että kuulimmeko kun kanttori oli käynyt siellä.
    Hänen auonsa oli mennyt rikki ja meisasi tulla yöksi sinne mutta ei sitten jäänytkään kun huomasi että siellä oli toisia.

    Kyllä siskoni oli iloinen kun tuli selville ettei hän ollut tyhjää nähnyt.
    No tämmöinen elämys Jukkasjärven seurakuntakodista.
    anteeksi pitkä kommenti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylvi, olipa jännä juttu, karvat nousivat niskasta pystyyn..:)

      Että oikein kummitustarina, joka ei sitten ollutkaan tarina, vaan tosiasia..;)))

      Olisi joku / jotkut saattanut lähteä yöksi jonnekin muualle, mutta te olitte rohkeita ihmisiä!

      Ihan naurattaa kun 'kummitus' tuli sisaresi huoneeseen katsomaan..:D

      Paras tarina pitkiin aikoihin, kiitos Sylvi!<3333

      Poista
  7. Åsa Larsson on hyvä, filmejäkin noista.

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥