Google+ Followers

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Hallitseeko ihminen elämää...

Syksyn valoa Ailinkalliolla...

pian on kevät, mutta syksy jatkuu aina vain
koko talven se on jatkunut, vielä ei näy merkkiäkään sen päättymisestä

minä kirjoitan syksyä niin kauan kuin sitä riittää

minun neljä vuodenaikaani
ovat pöydällä lasisissa maailmoissa, niissä ravisteltavissa
ravistelen syksyä, jossa lehdetön puu kohoaa lehtikasan keskellä
tuuli nostaa moniväriset lehdet ilmaan ja pyörittää niitä puun
ympärillä

talvista joulumaisemaa olen ravistellut lapsena niin usein, että se
kyllästyttää
ravistus, ja lumi pöllyää

kevään puu vihertää
linnut ovat kokoontuneet sen juurelle
ravistan linnut lentoon

kesällä puu on täydessä vihreydessään, kukkaniityllä
kukat kohoavat ilmaan ja laskeutuvat puun oksille
valo taittuu lehvistön lävitse

Mutta minä haluan vain ravistella syksyä - nouskaa kirotut lehdet!

- MARJA LEENA TOUKONEN -  


Nuppolan pellon reunassa on runsaasti pihlajia....

Syksy on runsaissa väreissään upeimpia vuodenaikojamme. Monet pitävät sitä parhaana vuodenaikana, mutta itse en kuulu tähän joukkoon. Tosin pidän suuresti syksyn väriloistosta, mutta se on niin lyhytaikainen ilo, karkaa käsistä muutaman viikon kuluessa. 

Ihanin vuodenaika minulle on kevät laululintuineen ja keväänvihreine silmuineen ja lehtineen; siitä nauttii sekä sielu että ruumis...

Minä olen nautiskellut näistä Marja Leena Toukosen ihanista runoista, ne saavat sielun soimaan ihmeellistä sävelmää...

Tuosta runosta voi aistia jotakin raskasta, mitä syksyllä on tapahtunut. Siksi runoilija ei päästä syksystä irti. Uskon että takana on sairaus tai kuolema, ellei molemmat.

Me 'vanhukset' vietämme elämämme syksyä, silloin sato tutkitaan ja puidaan sekä otetaan talteen ellei se ole pelkkiä ruumenia. Nyt ikäihmisenä on aikaa tarkastella kaikkea kriittisesti, omaa elämääkin: mikä siinä arvotonta kamaa ja mikä hyödyllistä ja kestävää.

Joillekin tieto lisää tuskaa, minulle se antaa valoa ja kestävän pohjan. Jos kaikesta löytää vain tuskaa, miten heikoilla ihminen on!

Oma slouganini on: "Ei ihminen hallitse elämää vaan elämä (hallitsee) ihmistä." Minusta elämä menee niin kuin se on tarkoitettu menevän, varsin vähän siihen ihminen itse voi vaikuttaa. Mutta jotakin voi, jos halua on. 

Nykyään puhutaan korskeasti "elämänhallinnasta". Kuvitellaan että ihminen itse on jumala, joka säätää ja tekee kaiken. Olen fatalisti. Elämä otetaan vastaan sellaisena kuin se on eteen laitettu, tietysti parhaansa voi yrittää ja pitääkin...

Jos ajattelee vain omaa rakasta itseään, ei kovin pitkälle selviä. On ajateltava myös lähimpiä ihmisiä ja heidän selviämistään!


Myös mummon pihalla on paljon pihlajia...

Anteeksi että sorruin saarnaamaan, vaikka en olekaan pappi...
Tosin niinhän ne sanovat, että itsestään se pappikin saarnaa. Mistäs aiheen lähempää löytäisi. 

Sunnuntaina kyliä kierrellessä tuli kurkkuni jotenkin ärtyisäksi, ja piti ruveta yskimään. Sitten maanantai-iltana nenä alkoi vuotaa. Ja jälleen ryin. On näköjään flunssan poikanen, vaikka olen rokotettu influenssaa vastaan. Tapasin myös useita sairaita ihmisiä... Tosin kuumetta ei ole ollut eikä ole väsyttänytkään. Toivottavasti selviän ennen ensi viikkoa tästä räkätaudista.


Nuppolan Mongolianvaahtera syysvärissään...


Ihminen voi tuntea vain oman pienuutensa. Jos tulee tunne suuruudesta, se on näköharha ja väärä havainto. Kun elämä vie pois ihmisen omat voimat, silloin selviää ihmisen todellinen olemus, ja se pohja jolle ihmisen elämä rakentuu.

Olen saanut syntymässä Tuomaan verta, joka epäilee kaikkea. Agnostikon osa ei ole helppo, mutta kaikkea ei voi kieltääkään. Oma tietomme on vajavaista ja sellaiseksi se jääkin. Uskoa sen sijaan voi vahvistaa vai voiko?  

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein antoisaa loppuviikkoa!
                        Aili-Mummo    

24 kommenttia:

  1. Pohdiskelet hienosti näitä elämän illan asioita. Noinhan se on. , Tuo runo on minunkin mielestäni vähän apaattinen mutta kuitenkin elämän läheinen.
    Oikein hyvää loppuviikkoa, kaunit syyskuvat mukana.

    VastaaPoista
  2. Mummeli, kiitos että pidit..:)
    Apaattinen, mutta siihen on varmasti hyvä syy!

    Samoin sinulle ja silmäterällesi, Himmulle.<33333

    VastaaPoista
  3. Minä toivon, että voisin elää enemmän, kuin hallita elämistä. Niinhän se Dostojevskikin kirjoitti, "rakastaa enemmän elämää kuin sen tarkoitusta."

    Kaunista viikkoa sinulle, Aili-mummo! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, minua ärsyttää puheet elämänhallinnasta, tiedän ettei sitä voi kukaan hallita. Sellaiset ihmiset, jotka 'hallitsevat elämää', ovat tyhjän puhujia ja suuruudenhulluja.

      Kuin myös sinulle, Annika.<33333

      Poista
  4. Pohdiskelemista on,runo on kaunis.Mukavaa loppuviikkoa Aili-Mummo ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritva, tuo runo sai minut pohtimaan asioita..:)

      Samoin sinulle.<3333

      Poista
  5. Ansiokasta pohdintaa ja elämän tuomaa viisautta sinulla tänään. Tulee taas ajateltua elämän tarkoitusta, varsinkin kun noita suru-uutisia jälleen tänään kuulin. Nyt lähti vanha proffa,josta oli täälläkin puhetta aiemmin..

    Hyvää viikon jatketta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttuli!

      Pohdinnat ovat minusta hyviä aiheita, varsinkaan jos ei ole paljon muuta kerrottavaa. Lisäksi olen korpifilosofi, minua kiinnostavat elämän vaikeat kysymykset.

      Jokaisella meillä on oma vuoromme, toisilla ennemmin ja toisilla myöhemmin...

      Samoin sinulle, oikein hyvää viikon jatkoa, Minttuli.<3333

      Poista
  6. Minä olen syksyn lapsi ja siksi pidän syksystä. Minulle se on värikäs ja eloisa. Runoudessa ja mielikuvissa se usein taidetaan liittää kuolemaan ja suruun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Mine!

      Myöhäissyksy on marras = kuollut, mutta alkusyksy on kaunista aikaa, upeaa luonnon väriloistoa, jota toivoisi pitemmäksi aikaa!

      Hyvää loppuviikkoa sinulle & perheellesi, Mine.<33333

      Poista
  7. Niin paljon hyvää pohdiskelua taas kirjoitit.
    Olen samaa mieltä kanssasi.
    Elämä on lahja, niinkuin uskokin.


    Kiitos Aili. Hyvää loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylvi, kiitos sanoistasi!

      Noin hienoa lahjaa kuin elämä on, ei toivoisi hukkaan heitettävän..:)))

      Ole hyvä, Sylvi, kuin myös sinulle.<33333

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Toivottavasti, mutta täällä ei ihan kohta, noin kahden kuukauden kuluttua..:))

      Mukavaa loppuviikkoa, Hannele.<33333

      Poista
  9. Keväästä mäkin tykkään eniten, mutta on se syksykin kaunis.
    Runo oli sellainen vähän haikeakin jostain syystä.
    Ja uskon siihen,että elämä menee niin, kuin on alusta asti päätetty menevän.
    Olen sen monta kertaa huomannut, että niin se on.
    Olen kanssasi samaa mieltä Aili- mummuo!
    Hyvää loppuviikkoa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harakka, tuossa alempana Marja Leena kertoo mistä syystä runo on haikea, lapset lentäneet pois pesästä.

      Ihan samoin minäkin ajattelen, mutta ihmisen on tietysti tehtävä oma osuutensa.

      Samoin sinulle, Harakka.<33333

      Poista
  10. Voi Aili-mummo, miten mukavaa, että viihdyt runojeni parissa. Kiitos sanoistasi, koko hienosta postauksestasi.

    Minulle syksy on tärkeä vuodenaika. Silloin kun tuon kirjoitin, elin tyhjän pesän vaihetta, jossa omaa vanhenemista joutuu tarkastelemaan aiempaa enemmän. Hyvää viikon jatkoa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marmustoi, runosi ovat minulle ihana elämys..:)))
      Alkusyksystä minäkin pidän paljon, sellaista väriloistoa ei toisina vuodenaikoina näe...

      Kiitos että selitit syysi.
      Samoin sinulle, oikein hyvää viikon jatkoa.<33333

      Poista
  11. Rakentavaa pohdintaa. Elämä on lahja, ja tavallisen normaaliarjen arvon ymmärtää, kun sen katkaisee vaikkapa sairaus. Toivon että flunssasi pian hellittää. -Kavahdan minäkin ihmisiä jotka tietävät kaiken, ja luulevat hallitsevansa elämää. Agnostikko tunnustaa, että ihminen ei tiedä. Välitetään siksi toisistamme tässä elämässä.Parhaillaan olenkin välittämisen koulussa, Thaimaassa.

    VastaaPoista
  12. Kiitos Marjattah, sanoistasi!

    Me iohmiset pidämme hyvää tervettä elämää itsestäänselvyyksinä. Mutta ei se sitä ole, sen ymmärtää vasta, kun 'terveys' on muisto menneisyydestä.

    Parahaimmillaan voimme olla hyviä ihmisiä toinen toisillemme.

    Olen seurannut blogiasi, hienoa että siellä kaukana Thaimaassa, voit oppia elämää ja välittämistä: se on tarpeen meille jokaiselle.

    Oikein antoisaa ja kaunista viikonloppua sinulle.<33333

    VastaaPoista
  13. Kiitos runosta, jossa on surun pohja.Itseäni syksy ahdistaa jo lapsesta asti, kun Rakas mummo nukkui pois. Elämää ei ihminen märää, Jumalahan on elämän Herra, ei ihminen, muuta kuin luuloissaan.

    Kevättä minäkin aina odotan, se on uuden kierroksen alkamista luonnossa ja omassa mielessä,kun silmut puhkeavat ja viherrys valtaa! Jotenkin siihen samaistuu niin että on itsekin vihertävinään ja kukkivinaan, vaikka oma viherrys ja kukkimiskausi on jo ohi, silti luonnon vaikutus on suuri,
    ei se ikään katso.

    Epäilevä Tuomas sai nähdä Jeesuksen ristiinnaulitsemishaavat, ja uskoi.
    Nyt on Raamattu meillä, Jumalan Sana,
    josta usko syntyy lukemalla, tai sitä
    kuulemalla, siis joka etsii, löytää!
    Usko kasvaa samalla!

    Todella tärkeää pohdintaa Aili-mummo!
    Toivon aurinkoista viikonloppua Sinulle,
    kohta se kevät sieltä keikkuu!

    VastaaPoista
  14. Herne-ystävä!

    Suruisa on runo, siinä on luopumisen tuskaa!
    Ihminen ei ole jumala, vaikka näkyy usein niin luulevankin...

    Uuden kasvun alkaminen keväällä sykähdyttää varmaan useimpia ihmisiä, luonto tempaa mukaansa..:))
    Hienoa että vanhakin ihminen voi samaistua suureen luontoon ja sen kasvuun...<33

    Kiitos, Herne, yritän lähteä etsijän tielle, jospa se tie löytyisi!

    Kiitos sanoistasi!
    Aurinkoa ja iloa sinullekin viikonloppuusi, Herne-ystävä.<33333

    VastaaPoista
  15. Sinulla on kauniit maisemat.:) Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna.<3333
      Kuin myös sinulle..:))))

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥