Google+ Followers

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Kirkasta ja pimeää



Kaksoisvuoteessa 
vierelläni
nukkui täällä nyt monet yöt
yö mustahiuksinen.
Kun aamulla heräsin,
hän oli jo lähtenyt.
Kun illalla nukahdin,
hän viipyi vielä kaupungilla.
Joka yö
minä kuitenkin
tunsin kosketuksen
ja kosketin
ja viime yönä
hän kumartui ylleni
ja minä tunsin,
                       hän peitti minut lopulta kokonaan
mustilla hiuksillaan.
Kun aamulla heräsin,
hän istui vielä vuoteen laidalla.
Sitten hän nousi, puki päällensä, kääntyi,
katsoi.
Ja, sanomatta sanaakaan
hän lähti.

- CAJ WESTERBERG -




Niin kuin pimeä kasvaa näkyväksi,
suuri unelma,
kirkas huuto,
niin kuin kipu,

päivien päättyessä me näemme heidät,
he kulkevat tästä ohi lyhdyt lepattaen,
maailma itsensä kokoinen, meille
meidän kokoisemme
ei kysy sinulta nimeä
eikä muutakaan pettävää turvallisuutta.
Mutta silmissäsi astiat kalisevat,
sinuun jää
nämä puut, tuo aita,
pienet valkoiset kukat nurmikolla.
Ei ole runoutta muualla
kuin siinä mikä on meidän unelma,
kun se särkyy kiviin,
                                 ja aallot liplattavat.
Tästä maailmasta
on turha etsiä kotia.
Jokainen rakennettu koti
on altis vedolle ja kuivuudelle.
Rakenna!
Rakenna itse!
Rakenna hengittävä koti, tiivis ja avoin,
helteeseen ja myrskyyn mukautuva
niin kuin minkä tahansa linnun pesä. Koti,
jonka päivissä ja öissä on metsän lämpö
ja avaruuden suhteet.

Ja lopulta,
kun pimeään kulkee tie
seuraavat sinua katseet sen myötä.
Sitten kun tuuli jo pyyhkii
metsän mustaa kastelematonta seinää,
ne kääntyvät, katseet, toisiinsa.
Vain pieni tyttö
jää kivelle istumaan vaiti.
Hän yksin näkee taivaan tähdet
ja aamun haravan.

- CAJ WESTERBERG -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Nämä runot löytyvät Caj Westerbergin runokokoelmasta Kirkas nimetön yö (1985). Otava. 

Toivotan näillä sanoilla kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja kaunista  viikonloppua!
                              Aili-Mummo

18 kommenttia:

  1. Kauniita runoja olivat molemmatkin, mutta ekasta tykkäsin enemmän.
    Se olikin jotenkin surulinenkin ja koskettava.
    Kiitos sulle runoista ja hyvää viikonloppua myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harakka, samoin minä pidin tuosta ensimmäisestä enemmän..:)) Molemmat runot surullisia, viimeisessä pessimismiä enemmän..:/

      Ole hyvä, Harakka, kuin myöskin sinulle.<33333

      Poista
  2. Kiitos runoista! Minäkin pidin ensimmäisestä enemmän!
    Hyvää viikonloppua ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, ole hyvä!<3

      Kuin myös sinulle.<33333

      Poista
  3. Ihania runoja.Mukavaa viikonloppua ♥

    VastaaPoista
  4. Runoillahan se on hyvä aloittaa tämä viikonloppu. Kiitos siis ja mukavia leppoisia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, niinhän se on..:)))
      Kuin myös sinulle & perheellesi.<33333

      Poista
  5. Kiitos runopostauksesta.
    Ja hyvää viikonloppua sinulle Aili! ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylvi, ole hyvä!
      Samoin sinulle ja perhekunnallesi.<33333

      Poista
  6. Runo on kuin kirjoitettu kukka
    tuoksuu ja tuntuu!
    Ensimmäinen runo on kuin tumma
    Orvokki, iltahämärässä.

    Toinen kuin pieni Vanamo,
    metsän sammalikossa!

    Runosydämellistä viikonloppua!♥

    VastaaPoista
  7. Kiitos sanoistasi, Herne.<3
    Kuin myös sinulle!<33333

    VastaaPoista
  8. Surullista mutta kanunista!
    Kaunista viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula, näin on...:)
      Kaunista ja rauhallista sunnuntaipäivää myös sinulle.<33333

      Poista
  9. niin, pimeätäkään en enää pelkää.

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥