Google+ Followers

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Karjalaiset evakkomme

Kuva Lappeenrannasta, museoaluetta.

EVAKKOON LÄHTÖ KARJALASTA

Tähdet taivaalla hiljaa kuiski.
Jätät tuvan rakkaan, tutut raput sekä kuistin.
Kukat ikkunalla hiljaa itki,
kun polle asteli tietä pitkin.

Minne tiemme johti?
Uutta elinpaikkaa kohti.
Onpa tutuks käyneet seinät, harmaat hirret.
Kuulinko nyt oikein, äiti lauloi lähtövirren.
Itku silmissänsä kiilsi,
sepä lapsen sydäntä nyt viilsi.
Tunsin ympärillä joka tahon.
Rakkaan mansikkaisen ahon.
Kaikkiko mun täytyi jättää,
kauniit mesimarjamättäät.
Mun sydämeni jäi, sinne Karjalaan.

- SAIMI SAIRANEN -

Kuva Särkijärveltä Tikkalasta.


Tämän runon kirjoittaja, Saimi Sairanen, tohmajärveläinen, on kokenut lapsena 'evakon' eli pakolaisen osan omassa maassaan. Tarinoita on monia ja monenlaisia, yleensä ne loppujen lopuksi ovat päättyneet hyvin, uusi koti ja kotiseutu on löytynyt ennen pitkää. Värtsilä ja Ruskeala ovat Tohmajärveä lähimpiä paikkoja, jotka joutuivat sodan perästä luovuttamaan maata, jäädä naapurien käyttöön. Tunnen sekä värsiläläisiä että ruskealalaisia, kotiseutunsa jättäneitä ihmisiä. Joitakin heistä on asunut omalla kylällämme ja omassa kunnassamme. 

Noin 430 000 henkeä joutui lähtemään kodeistaan 1939 ja sekoittumaan muuhun Suomeen ja suomalaisiin. Melkein puolimiljoonaa ihmistä, suuri joukko kansalaisia.

Olen siitä ylpeä, että Suomi pystyi asuttamaan nuo ihmiset eivätkä he jääneet ikuisiksi pakolaisiksi. Vaikka he ovatkin kovia kokeneet ja saaneet myös huonoa kohtelua osakseen.

Sen sijaan olen lukenut että inkeriläisiä on jouduttu luovuttamaan naapurimme haltuun, ja heidän kohtalonsa on ollut todella kova. Onneksi ei kuitenkaan kaikkia, monet ovat saaneet Suomessa ja Ruotsissa ihan hyvän elämän. Ja siitä asiasta voimme olla iloisia.

Tohmajärven Akkalassa on inkeriläisten 'kylä', se poikkeaa selvästi muusta paikallisesta asutuksesta. Talot ovat kiinni toinen toisissaan, yksityisyyttä voi olla hankala niillä pihoilla saada.

Kuva ehkä Kallavedeltä...

Nykyaikana ihmiset muuttavat kotiseutua työn takia vapaehtoisesti. Määränpää on joko kotimaassa tai ulkomailla. Mutta sotapakolaisen elämä on ihan jotain muuta. Ja varsinkin tuohon aikaan noin 70 vuotta sitten, väestö oli mitä suuremmassa määrin turpeeseen sidottua. Maanviljelys oli siihen aikaan tärkein elinkeinomme, jotta kaikille riittäisi leipää ja lämmintä. Kaikille halukkaille järjestyi jonkinlainen maatila, vaikka monilla se tila oli usein kokonaan metsää, ja rakennukset oli kaikki itse rakennettava, samoinkuin pellot piti itse raivata. Se oli asutustilallisten aikaa, jota mm. kirjailija Heikki Turunen on asutustilallisen poikana kuvannut hienosti. Tässä tehtävässä edesmenneellä Veikko Vennamolla, oli suuri tehtävä järjestellä asutustilallisten asioita. Enkä usko Johannes Virolaisenkaan tumput suorina seisoneen karjalaisena siirtolaisena, pääsihän hän eduskuntaan heti sotien jälkeen 1945.

Tästä taisi tulla jonkin verran raskasta luettavaa koska linkkejä on noin paljon, mutta niistä saatte paljon lisää tietoa näistä postaukseni eri toimijoista.

Lopuksi musiikkia Raita Karpon seurassa.

Toivotan teille, rakkaat lukijat,  oikein hyvää hiljaista viikkoa!
                             Aili-Mummo

24 kommenttia:

  1. Kyllä karjalaisten asuttaminen on ollut yksi Suomen onnistumisista. Vaikeassa tilanteessa laitettiin kaikki peliin ja päätettiin hoitaa asia kuntoon. Ja karjalaiset itsekin ovat olleet sopeutuvia ja halukkaita rakentamaan elämäänsä uudestaan. Siinä meille jälkipolville on jotain miettimistä. Hyvää hiljaista viikkoa myös sinulle, Aili-mummo!

    VastaaPoista
  2. Marmustoi, ihan olen samaa mieltä kanssasi, että toimenpide oli onnistunut, vaikka tietysti ihmisillä oli vaikeat ajat silloin. Mutta tahto ja päämäärä ratkaisi kaiken, ja niitä molempia onneksi oli. Suomessa elettiin silloin ihan toisenlaisia aikoja kuin nyt, tärkeintä oli, että kotinsa ja toimeentulonsa menettäneille haluttiin antaa mahdollisuus jatkaa elämäänsä turvallisissa olosuhteissa, työtä tehden niin kuin muutkin kansalaiset, ja oma katto pään päälle.

    Voimme nostaa hattua, kiittää ja kumartaa noita entisajan toimijoita, he ovat kiitoksemme ansainneet..:)))

    Samoin sinulle, Marmustoi.<33333

    VastaaPoista
  3. Minulla on paljon muistoja tuosta ajasta, kun evakot tulivat kotiseudulleni. On hyviä jos myös kielteisiäkin muistoja. Mutta ainakin me lapset ja nuoret nopeasti ystävyistymme niiden lasten kanssa jotka sitten kouluumme tulivat uusina oppilaine.
    Oikein hyvää Pääsiäisen aluspäiviä sinne teille!

    VastaaPoista
  4. Hei Mummeli!

    Oikein hyvä että muistat asioita, olit jo niin 'vanha'..:))
    Minä olen vasta sota-aikan syntynyt, joten kokemusta ei noista ajoista ole, mutta sellainen käsitys minulle on tullut, etteivät kaikki kohdelleet evakkoja kovinkaan hyvin.

    Lapset onneksi suhtautuvat paremmin vieraisiin lapsiin, ja rupeavat leikkimään heidän kanssaan.<3

    Samoin sinulle ja Himmulle, Mummeli.<33333

    VastaaPoista
  5. Kiitos Aili postauksestasi. Minäkin kävin tuolla 'tirauttamassa' Raita Karpon laululle ja omille surumöhkäleille. Ne aina hieman sulavat, kun niitä kääntelee :).
    Hyvää Pääsiäisaikaa sinulle myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beate56, sattuu aika herkkään kohtaan tuo Laps olen köyhän, kauniin Karjalan! Toivottavasti sulavat..:)

      Samoin sinulle, Beate, kaunista ja hyvää pääisiäisaikaa.<3333

      Poista
  6. Kiitos hienosta postauksesta! Läheinen aihe, onhan puoliso evakon poika. Hyvin hoitivat asuttamisen ja muun noina vaikeina aikoina.
    Ja sen verran tuosta kohtelusta tiedän anopin kohdalla että ei niin haluttu miniä ollut savolaiseen suurehkoon taloon. Mm. pilkkaa sai kokea ortodoksisuudestaan.. Aika oli silloin toinen kuin nykyisin.

    Hyvää pääsiäisviikkoa sinne Karjalan laulumaille ja kiitos laulusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, ole hyvä!

      Sinulle tämä aihe onkin sangen läheinen, tunnet sen läpikotaisin puolisosi kautta.

      Entisaikaoina ortodokseja eli kreikkalaiskatollisia vierastettiin kantaväestön piireissä. Olen sen asian nähnyt, koska äitini oli ollut ortodoksi, mutta miehen vaatimuksesta muutti luterilaiseen seurakuntaamme. Tosiaan aika oli silloin täysin toinen kuin nykyään.

      Kuin myös sinulle & perheellesi, Minttuli.<33333

      Poista
  7. Evakon lapsi se minäkin olen! Äiti oli pieni tyttönen, kun sota syttyi ja perhe joutui jättämään kotinsa Sortavalan mlk:ssa, Tulolan saaressa. Mummoni niin monesti haikeana itki, kun kuuli laulettavan tai puhuttavan Karjalasta. Kaikella on tarkoituksensa; silläkin, että he joutuivat aikoinaan lähtemään ja asettumaan uudelle paikkakunnalle keskelle Suomea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piipe, hyvä tietää että olet evakkosukua. Niin monet joutuivat lähtemään kauniista Karjalasta. Lienetkö käynyt Sortavalassa? Minä olen käynyt, mutta Tulolan saarella en ole, Valamossa kylläkin.

      HYvä että ajattelet niin - niin oli tarkoitettu!

      Leppoisaa hiljaista viikkoa sinulle, Piipe.<33333

      Poista
    2. En ole koskaan käynyt Karjalassa. Äiti (ja isäkin)ehti käydä monesti entisillä synnyinseuduillaan.kotitalosta ei ole mitään jäljellä, mutta joitain kiviä sentään navetan paikalta. Myös kellari löytyi erään reissun aikana. Äidin serkku muisteli, että juuri sillä paikalla sijaitsi kellari ja samassa hän humsahti sinne. Aukko oli tiheän heinän peitossa, joten sitä ei voinut nähdä. Hänen piikansa sitten hyppäsi isää pelastamaan eikä luita onneksi mennyt poikki. kaikkea voi sattua!

      Poista
    3. Olipa seikkailu, pudota piilossa olleeseen kellariin!
      Onni ettei käynyt pahemmin...:)
      Nähtävästi voi; kiitos vastauksestasi Piipe.<33333

      Poista
  8. Kiitos Aili-Mummo tästä postauksesta ♥

    VastaaPoista
  9. Mä kiitän Aili-mummo sua myös tästä postauksestai, paljon luettavaa olikin.
    Muistan, kun anoppi on puhunut, että heillä asui juuri näitä evakkoon ajettuja. Yksi perhe heillä asui, heille oli laitettu sitten oma huone asuttavakseen. Mutta keittiö oli sitten yhteisessä käytössä. Mutta sovussa ruokaa laittoivat.
    Ja heistä tulikin sitten hyvät ystävät pitkiksi ajoiksi.
    Hyvää Pääsiäis- aikaa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harakka, tuon runon myötä tuli kirjoitukseni. Ole hyvä, hyvä että pidit siitä.<3

      Parhaimmissa tapauksissa näin kävi, mutta olen kuullut myös toisenlaisesta suhtautumisesta, ja siitä en ole iloinen.

      Totta on, kyllä sopu sijaa antaa! Ja ystäviksi tultiin myös ajan myötä, se on hienoa..:)))

      Samoin sinulle, Harakka.<33333

      Poista
  10. Kovia aikoja on totisesti Suomessa eletty. Paljon on rakennettu hyvää sen jälkeen. Nyt vain toivomme, että hallitusherrat eivät päätöksillään vie meitä kovin syvälle lamaan ja työttömyydestäkin selvittisiin, pystyttäisiin hoitamaan sairaat ja vanhukset.

    Hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula, noita aikoja ei voi kuin ihmetellä, pahassa paikassa löytyi Suomesta tahtoa ja yksimielisyyttä saada kansalaisten asiat kuntoon. Nyt tuskin sellaiseen pystyttäisiin...

      Suomea on rakennettu hyvään suuntaan, nyt tuntuu olevan suunta toinen. Toivotaan että vielä näistäkin selvittäisiin!

      SAmoin sinulle ja miehellesi, Tuula.<33333

      Poista
  11. Evakoista tulee mieleen mummo ja pappa, joiden piti jättää koti kahteen kertaan. Isäni oli vasta pieni käärö, kun koti jäi viimeisen kerran. Sytyttivät tuleen lähtiessään, että ei jää vihollisen asuttavaksi. Tekisi mieli joskus mennä katsomaan se paikka. Vaikka ei se enää olekaan sama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Mine!

      Sinullakin on surullisia sukumuistoja Karjalasta!
      Varmaan voit joskus piipahtaa entistä sukunne kotia käydä katsomassa, vaikka siellä ei olekaan muuta kuin rauniot. Nykypäivän Karjala on surullista nähtävää, olen joskus postaillut kuvia sieltä.

      Oikein hyvää pääsiäisaikaa teille kaikille.<33333

      Poista
  12. Minäkin olen evakkojen lapsia. Äitini oli vasta 14-vuotias lähtiessään polkupyörillä oman äitinsä kanssa marraskuussa 1939 sotaa pakoon. Isäni oli juuri suorittanut vapaaehtoisena armeijan joutui 19-vuotiaana viideksi vuodeksi sotaan. Molempien kodit jäivät Karjalan Kannakselle kaksi kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marja-Leena, sinäkin olet karjalaisia, hyvä tietää.
      Näin se joillekin kävi, molempien vanhempien kodit jäivät rajan taakse; otan osaa! Raskas koulu nuorelle pojalle, paras nuoruus meni sotaan..;/

      Ikävää että näin on käynyt.
      Hyvää pääsiäisen aikaa sinulle, Marja-Leena.<3333

      Poista
  13. Hei Aili, kommenttini katosi taas näemmä taivaan tuuliin vai meniköhän roskikseen? Olen taas linjoilla ja luin mielenkiinnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, sen oli Blogger laittanut roskaposteihin, mutta laitoin sen kommentteihin takaisin...

      Kiva että olet taas linjoilla, Mine.<3333

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥