Google+ Followers

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Rikas vai rakas...

Pakkaspäivän taivas on kaunis...

Tänään olen voinut kummallisen hyvin
ja miten kaihoankaan.

Että saisi vielä kulkea kerran vapaana,
vetää ostoskärryjä perässään,
nojata välillä puuhun.

Että tulisivat lokakuun märät pimeät
viuhuvat illat, viimeisten lehtien lento
ja hän uskaltaisi tulla
eikä kukaan näkisi häntä verhojen raosta.

Että tulisi aamu
ja kello puoli yksitoista
ja hän soittaisi.
Sanoisi: - Lähdetäänkö ajelulle, on kaunis ilma.
Ja me ajelisimme etsien kuivaa kallionkoloa,
autiota taloa, romahtanutta latoa
tai vanhaa tanssilavaa
          jossa voisimme äkkiä
          uhkarohkeasti
          niin kuin nuorena...

Kerran kun nojasin puuhun
tuli joku sanomaan: - Voinko auttaa?
- Ei, minä sanoin, ei kiitos,
on jaksettava yksin.

Sinun kilpailijasi, rakkaani, on vanhuus.

- EEVA KILPI -        
Huurteiset puut luovat tunnelmaa...

Suuria eivät tarvitse olla vanhojen toiveet. Ihan näin vanha en ole, mutta sekin päivä vielä joskus tulee. On vielä ajokortti tallella ja pääsen ajamaan Tohmikselle tai Joensuuhun milloin haluan.  Pitkiä matkoja en ole koskaan halunnut ajaa eräästä syystä. Miehelläkin on vielä ajokortti, mutta auto on vielä katsastamatta. Tulee aina kaupungissa käydessä kiire kotiin, siksipä on tehtävä matka varta vasten auton katsastukseen.

Pienipyöräisten ostoskärryjen vetäminen tai työntäminen talvella kuoppaisen pihan yli ei olekaan ihan helpoimpia asioita. Sain siitä kokemusta joku aika sitten, ja vannoin, etten sen kaupan ovea aukaise - talvella. Kärry oli täynnä ostoksia, yksi kärrynpyörä juuttui kuoppaan, vedin ja työnsin kaikin voimin; hepskukkuu, lipesin, kärry kaatui ja mummo sen mukana.

Minulla on polvissa huono tilanne, niissä ei ole kulumien takia ponnistusvoimaa. Yritin kääntyä ja käännyin istualtani parempaan asentoon ja siitä polvilleni. Sitten olisi pitänyt hilata käsivoimilla itseni pystyyn, mutta tuskin olisin onnistunut, katkennut käsi olisi joutunut liian koville. 

Tuli onneksi paikalle kaksi itseäni riskimpää naisihmistä, jotka kainaloista nostaen saivat mummon pystyyn. Onneksi luita ei särkynyt, vaikka osteoporoosi onkin. 

Vihaan maito- ja piimätölkkien raahaamista kotiin, ne ovat raskaita. Kun harvoin käy kaupalla, kuormaa kertyy väkisin. 

Lastenlasten vuoksi olen ostanut leivonnaiset ja muut ruuat reilusti, jotta kotona on mitä pöytään kantaa.

Purkupäivänä ei aurinko loista....

Vanhoja naapureita on kiva käydä tervehtimässä muutenkin kuin rahankeruuretkellä. Nuorempi väki onkin päättänyt pitää ovet lukossa, eikä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tultu ovea edes avaamaan. Kahdeksasta talosta, jonne tapauduin, pääsin kolmeen sisälle ja sain myös avustusta kirkon yhteisvastuuseen. Lämmin kiitos kaikille rahaa lahjoittaneille. 

Vanhojen naapureiden kanssa käydään usein läpi perheasiat puolin ja toisin, miten on voitu, ja mitä sairauksia on kenelläkin. Sekin on positiivista, jos ollaan sukua jostakin kautta. Suku lähentää ihmisiä, sukulaiseen usein luotetaan. 

Nykyihmiset ovat ihan eri maata, heille ovat tärkeitä oma napa ja sen hyvinvointi. Huono-osaisia ei tarvitse ajatella, pitäköön yhteiskunta heistä veroeuroilla huolen. "Minä olen maksanut veroni", kuten eräs korkeasti palkattu virkamies sanoi minulle viime talvena.

Närhi herra on tullut syömään talia...


Rikkaan ja hyvätuloisen on helppo olla korskea ja kovettaa luontonsa. Heillä on kylän komeimmat ja kalleimmat automerkit, joilla he ajelevat näillä kyläteillä. Pitäisikö olla kateellinen? En osaa olla. Suurempi merkitys on sillä, että ihmistä rakastetaan. Että ihminen on tyytyväinen osaansa, mitä on elämältä saanut ja antanut. 

~~~~~~~~~~~~~~~

Viime viikolla vaihdoimme lennossa tietokoneen, kun entinen ei toiminut. Joku piste ylittyi, ja pyysin poikaa tuomaan uuden koneen. Nyt on mummolla kuudes tietsikka menossa, ja toivottavasti toimii pitkään...

Toivotan tervetulleeksi uuden lukijan, Piipe Elch'in!

Oikein hyvää uuden viikon alkua kaikille lukijoilleni toivottaa Aili-mummo!


26 kommenttia:

  1. Rikas on se, joka osaa antaa omastaan. Itsekkyys on ehkä ikävin luonnenpiirre mitä tiedän.... Tsemppiä keräystyöhön!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Mine!<3
    Pian on tämänvuotiset yhteisvastuut kerätty..:)
    Onneksi kaikki eivät ole samaa maata, vaan toisenlaisia ihmisiä vielä löytyy.<33333

    VastaaPoista
  3. Kiitos taas postauksestasi! Ihana oli lukea tuo Eeva Kilven runo. Hän kirjoittaa elämästä juuri niin kuin se tässä iässä näyttää. Suomen talvi on todella koettelevaa jos liikumisessa on vähänkään ongelmia. Liukkaus, kuoppaisuus, kylmyys, lumi, räntä, pimeys - kaikki nämä puuttuvat Etelä-Euroopan siskoiltamme. Onneksi Suomen kesää ihanampaa ei ole missään. Sitä odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Marmustoi!<3

      Eeva Kilpi ei asioita kaunistele, mutta osaa ottaa mukaan hauskoja nyansseja..:))

      Suomen talvi on pitkä ja runsasluminen ja kesä päinvastoin.

      Kesä on ihana, kunpa se kestäisi k a u a n...<33333

      Poista
  4. Kiitos Aili-Mummo tästä ihanasta runosta ja kauniista kuvista.Mukavaa viikkoa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritva, ole hyvä..:D
      Kuin myös sinulle.<33333

      Poista
  5. Ole onnellinen, kun olet mummo!
    Minäkin haluaisin joskus vielä olla mummo..
    ..toiveita on kyllä olemassa, mutta aika epäntodennäköistä..
    Kuulostaisko kivalta: Ullismuori :D
    Eeva Kilpi on yksi mielirunoilijoistani.
    Kiitän tästä nappiin osuneesta runosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ullis!

      Toki olenkin iloinen ja onnellinen mummo..:)))
      Toivon että jonain päivänä sinäkin olet.<3
      Kyllä se minusta kivalta kuulostaisi...

      Samoin minunkin yksi lempirunoilijoistani ja -kirjailijoistani!
      Ole hyvä, Ulleriina, muikavaa viikkoa sinulle.<33333

      Poista
  6. Samoin kiitän Eeva Kilven niin osuvasta runosta!
    Onni onnettomuudessa tuon kaatumisesi kanssa, olisi voinut käydä huonostikin.. Totta, kauppatavaroiden raahaaminen käy vuosi vuodelta raskaammaksi. Tosi on, maitopurkkikin painaa liikaa jos kädet ovat kipeät. Monesti mietin miten paljon kassatyötä tekevät joutuvatkaan sitä staattista liikettä painavien tavaroiden kanssa työpäivän aikana tekemään..

    Hyvää tätä viikkoa sinne Tohmikselle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, ole hyvä!
      Näin oli, paljon huonommin olisi voinut käydä.
      Kantamaan en lähde painavia ostoksiani, ennen käyn toisessa kaupassa, siellä on paremmat ja isopyöräisemmät ostoskärrit..:))

      Ei näillä käsillä mitään raskasta enää nostella, uskon sen kolmen viime vuoden kokemuksella...

      Kiitos, Minttuli, kuin myös sinulle sinne mansikkapitäjään.<33333

      Poista
  7. Eeva Kilpi loihti ajatukseni sanoiksi, kiitos ja tykkäsin tästä!

    Kauppakkärri on mun paras kaveri, ja sen kyllä pitää olla isopyöränen jotta tulemme toimeen. En ole koskaa omistanut autoa koska mulla ei ole sitä korttia millä sitä voisi ajaa.

    Muistan kyllä aikoja kun yritin rönytä kivisillä teillä pikkupyöräisilla ja talvella aurasin sillä puhtaat polut minua seuraaville.....;/ Vaan nyt vetelen hyviä isopyöräisiä ja kurvaan kotiin niin ulkopuolella potkaisen pyöristä lumet ja samalla kengäphjat lumesta. En rajusti, mutta sen verran että isommat kinokset tipuu!
    Matkalaukun pyörät ovat rullaluistimien pyöriä ja toimivat, ei siis niita pieniä leveita tasapohjasia.

    Tarkka minun on oltava jotta pärjään noilla teillä kesät ja talvet oman itteni kanssa....;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Maikku!

      Sinulla on kokemusta noista kauppakärryistä...
      Minun on vietävä kaupan kärryllä autolle, matkaa on paljon (2 x 25 km).

      Tuo on totta, että tarkkana on oltava, jotta pärjää kesät ja varsinkin talvet.

      Oikein hyvää ja kivaa viikon alkua sinulle, Maikku.<33333

      Poista
    2. Nämä kaupan metallikärrit ulkona lumessa ja liukkaassa on varsinainen taitolaji jos siinä onnistuu kunnialla sinne minne haluaa, niin jo on hyvä kuski...;)
      Tänä talvena olen vain kerran sitä yrittänyt ja en onnistunut niin kuski ajo auton kaupan oven viereen. Mies autoilija näki sen ja näytti keskisormee mulle koska siihen ei saanut pysäköidä minä laitoin suun suppuun ja lähetin lentosuukon takasin ja vilkutin hymyn kera.
      Minä käyn noissa pienissä lähikaupoissa niin sillä takerruin tähän omaan kauppakärryyni....;D

      Poista
    3. OLen minäkin joskus nähnyt että auto pysäköidään ulko-oven läheisyyteen. Mutta ei autoa voi jättää siihen puoleksi tunniksi, vaan homman on tapahduttava nopeasti...

      Meillä ei tuollaisia lähikauppoja täällä haja-asutusalueella ole, vaan matkaa on tosiaan paljon..:)

      Oikein hyvää viikon jatkoa sinulle, Maikku.<33333

      Poista
  8. Hymyksi meni Eeva Kilven runolla!

    Jotakin siinä vilahti
    nuoruudesta, mutta ostoskärryjen
    ystävä en ole. Minulla on kyllä
    nätti reppu johon mahtuu raskaimmat
    tavarat. Onneksi ei ole pitkä matka
    kauppaan. Tämä on sellainen pieni
    maalaislähiö tihiö, että kaikki
    kaupat ovat lähellä, ei tarvita
    ostoskärryä!

    Aurinkoisia maaliskuun päiviä sinne
    Tohmiksen perukoille!☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herne-ystävä, kiva kun pidit!

      Minulle suurien taakkojen kuljettaminen on vaikeaa, varsinkin kolmen viimeisen vuoden aikana...Siksi ostoskärryt ovat paikallaan, kun tavaroita vien autoon, jolla ajan edestakaisen matkan 50 km. Onhan se ihan toista asua kauppojen läheisyydessä, ei tarvitse ostaa niin paljon kerralla. Meillä niitä lähiöitä ei ole kuin kirkonkylissä, ja niihin on pitkä matka.

      Kiitos toivotuksista, samoin sinulle sinne Jöötanmaalle.<33333

      Poista
  9. Hyvä oli Eevan runo.
    Rikkaus on aivan muuta kuin raha ja varallisuun.
    Se on rikas jolla on antaa toiselle ja voi jollakin tavalla auttaa vähäosaisia, niinkuin sinä teet.
    .Kiitos tästä postauksesta.
    Kaikkea hyvää sinulle Aili-mummi. ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sylvi!

      Niin minäkin ajattelen, se on rikas joka antaa toisille.
      Ole hyvä, Sylvi-ystävä.<3
      Kuin myös sinulle ja perhekunnallesi.<3333

      Poista
  10. Hauska oli runo ja voi kurjuus, miten sulle oli käynyt!
    Onneksi ei luita mennyt poikki!
    Ostoskärryjä on kyllä vaikeeta talvella saada autolle asti lykättyä, ei ikinä ole lumeton maa talvella.
    Jäinen ja muhkurainen se on.
    Hyvää maanantaita sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harakka, kiitos että pidit!
      Onni onnettomuudessa, tosiaan..:)
      Oikein hyvää tiistaipäivää sinulle, Harakka.<3333

      Poista
  11. Eeva Kilven runot on ihan upeita. Niistä on ajatukselle asiaa pidemmäksi aikaa. Kiitos runosta!
    Minulla ei ole kovinkaan paljon kokemusta kauppakärryistä, kun tuo mies joka meillä asuu hoitaa kauppapuolen. Motkotin sille eilenkin kun toi kolme kassillista safkaa tähän kahden (no Simo tietty kolmantena) huusholliin. Muka jos lapsenlapset tulevat käymään, pitää olla... No joo. Pakastimet paukkuu niin että kannet just kiinni jo muutenkin. Ehdotin nuukaviikkoja mut ei menny perille. Sen verran tiedän noista kiikkuvista kaupan kärryistä, että ei tartte paljoa kun hups ja nurin. Onneksi et katkonut luitasi sen häkkyrän kanssa. Lumessa ne kärryt menee minne tahtoo, joskus on auton kyljet kuhmuroilla.
    Aurinkoista tiistaipäivää Tohmikselle. <33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja-Regina, näin on, kiitos Kilvelle ja sinulle!
      Ruokaa kuluu pienessäkin taloudessa, varsinkin, jos käy harvemmin kaupassa. Meillä on pitkiä nämä välimatkat, joten asioilla käydessä sujuvat kauppaostoksetkin. Ja aina on oltava vierasvaraa etenkin lapsenlapsille.

      Nuukaviikkoja emme ole vielä viettäneet, mutta saattahan sekin olla edessä, kun eläkkeet ovat liian pienet.

      Sen K-kaupan kärri on pieni ja kiikkerä, on hyvin pienipyöräinen, pihamaa on kalto, Paha pysäköidä kärrejä sinne, kun meinaavat lähteä omille teilleen.
      Aina sitä (toivottavasti) vahingosta viisastuu, ja hylkään tämän kaupan...

      Samoin sinulle, Anja-Regina.<33333

      Poista
  12. Jos asuisi metsässä niin pitäisikö silti mennä kauppaan? Ehkä, jollei ihmiset heittäisi niin paljon tavaroita metsään, vaikka ei peikotkaan tarvitse niin paljon sohvia kuin niille on annettu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko että Peikon tarvitsee mennä kauppaan metsässä asueessaan. Mutta jos ja kun minä asun metsässä, on minun käytävä kaupassa hankkimassa ruokaa..:)

      Sohvia ei kovin monta tarvitse kukaan, varsinkaan niitä metsään heitettyjä..:)

      Poista
  13. Tässä iän karttuessa tosiaan huomaa, että talvella on varottava yhtä jos toista. Ja toivoisi sitä hiekkaakin sinne missä ihmiset liikkuu. Voi sinua sen ostoskäryn kanssa saisivat kaupan puolesta kuskata tuommoiset ostoskärryt asiakkaiden autojen luokse, ei paljon naurata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula, ei tosiaan naurata...
      En muista koskaan nähneeni, että vanhusten ostoksia olisi autettu autolle asti, sitä varten on aviomies (joka ei ollut mukana). Noin liukasta ja kuoppaista pihaa en ole paljon nähnyt..:/

      Oikein leppoisaa tiistai-iltaa sinulle.<33333

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥