Google+ Followers

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Antti Hyry: Uuni

Kiitos Google ja Wikipedia!
Kirjailija-insinööri Antti Hyryn romaani Uuni sai vuonna 2009 Finlandiapalkinnon. Ostin pokkarin alennusmyynnistä nyt talvella. Siinä on 400 sivua ja ISBN 978-951-1-25133-0. Kirjan on kustantanut Otava, painettu Keuruulla 2010.

Uunin muurauksesta on kysymys, vauhti ei päätä huimaa. Mutta asiantunteva on insinöörimme tietotaito, ja sen kyllä huomaa.

Päähenkilö Pietari on siirtänyt ja koonnut savupirtin kooltaan seitsemän kertaa kahdeksan metriä, johon hän haluaa muurata uloslämpiävän isokokoisen leivinuunin tiilistä. Pirtin huonekorkeus on myös vaikuttava, yli kolme metriä. Tämä sijaitsee Pirttimaan kylässä Oulusta pohjoiseen perämeren rannalla.

Ensiksi kuuluu etsiä uuninmallia, josta syystä ajellaan paikasta toiseen, mutta vihdoinkin mallikappale löytyy.

Pietarin pirtin pystytys on kestänyt parikymmentä vuotta, kiireellä tämä mies ei mitään tee.

Savupirtin kanssa on samassa rakennuksessa toinen, pienempi pirti, missä Pietari vaimoineen asuu aikaisesta keväästä myöhään syksyyn. Siellä on myöskin uuni, joskin vaatimampaa kokoa kuin suunnitteilla oleva uuni. Sydäntalven he asuvat Etelä-Suomessa. Uunin mallia haetaan Oulusta asti.

Pietari ottaa mitat metrimitalla, merkitsee kaikki ylös paperille. Uunin korkeus on sisältä lähes metrin, ulkoapäin uuni on vaikuttava. Koska uunissa ei ole palomuuria, seinien ja uunin väliin jätetään ilmatilaa noin puolimetriä. Ihmettelin itsekseni, miksi savupirttiin ei tehdä savupirtinuunia, vaan nykyaikaisempi rakennelma.

(Savupirteissä käytettiin piisitöntä uunia samoin kuin riihessä. Uuni oli aivan riihenuunin näköinen).

Pirtti on ensiksi tyhjennettävä tarpeettomista tavaroista, jotta sen peränurkkaan voisi ruveta uunia muuraamaan. Ja muutoinkin rakennushomma on tarkoin suunniteltava, jotta se onnistuisi. Rakennuksessa käytetään nykyisin muodikasta purkutavaroista uudelleen rakentamista. Uuniin tiilit tulevat kolmesta eri uunista. Ja kaupassakin joutuu käymään vähän päästä milloin valusoraa, sementtiä, verkkoa ja eristelevyä hakemassa tai jotakin muuta.
Ja siitä se lähtee, ensiksi tietysti pohjavalu, joka on jo tehty. Sitten pannaan pystyyn uunin nurkkalaudat, jotka määrittävät rakennettavan uunin paikan. Vain Pietarilla on kavereita, väliin taas ei. Lukijaa kuten aloittelijaa Leeviä, opetetaan muuraamaan. Taukoa ei voi pitää, ennen kuin laasti on muurattu loppuun. Ja kaupassa joutuu käymään tämän tästä. Ensiksi tietenkin kysytään hinnat, ja sitten suoritetaan hankinnat: tulenkestävä laasti, tulenkestävä valumassa, viiden sentin palovilla, normaali reikätiili, kotimaainen tulitiili, puoliholvitiili, arinatiili ja lisäksi työhanskat. Ja naapurilta lainataan betonimylly.

Uuninteon selitystä on enemmän kuin puolet romaanista: linjalankaa, savuhormeja, tuhkaluukkuja, uunipeltejä, ja niin edelleen. Ja kaikki korkeudet, leveydet ja syvyydet. Uuninsuuluukku ja rautapelti sen ympärille. Olen pari uuninmuurausta nähnyt läheltä, enkä huomannut sitä noin monimutkaiseksi kuin kirjailija. Ammattimies tekee leivinuunin noin viikossa, mutta Pietari muurasi sitä melkein kaksi kesää...

Tulee hilla-aika (meillä lakka-aika heinäkuussa), ja tietysti Pietari käy suolla keräämässä hilloja yksin. Vaimo ei lähde mukaan. Ja sen jälkeen on käytävä katsomassa, miten pojan perhe ja talonteko jaksaa. Olisiko poika apua vailla. Muutama viikko kuluu siinä poikaa autellessa.

Pietari tulee kotiin, ja toisen pojan perhe on tullut katsomaan vanhempia kesälomalla. Pietari ja vaimonsa Hanna rakentavat hiljalleen kesäparatiisia lapsilleen ja ystävilleen. On tilaa ja lääniä. On valkoinen pieni talo vieraita varten, mutta sitten on punainen talo, jossa on kaksi pirttiä, ja jossa he itse asuvat. On savusauna, ja tavallinen sauna, ja merenranta, jossa uida ja kalastaa.

Sitten tulee tieto, että heille tulisi vieraita 40 henkeä eli linja-autolastillinen. Pietari ja Hanna ruokkisivat ja majoittaisivat heidät ja sitten lähtisivät itsekin mukaan urkuihintutustumismatkalle Ruotsiin. Saunat on lämmitetty kuumiksi ja ruokaa ja juomaa varattu tarpeeksi asti. Lisäksi aamulla on kahvi ja aamupala kaikille. Yöpymishinta on viisi euroa per nokka.

Ensiksi mennään Tornioon ja Haaparannalle, siitä Luulajaan. Käydään monessa eri kohteessa, mukana on musiikki- ja kuoroihmisiä. Muutama heistä testaa kirkkojen urkuja ja niiden sointia. Urkujakin on monta sorttia, ja niiden nimet mainitaan. Vieraillaan urkutehtaassa, jossa niitä valmistetaan. Näihin matkalaisiin ja matkaan menee yli viisikymmentä sivua kirjassa.

Ei siis ihme että uuni valmistuu vasta seuraavana kesänä.
Mitä sanoisin kirjailijasta ja kirjasta? Tempo on rauhallinen, kieli tavallista, ei mitään erikoista. Romaanissa ei ole mitään suuria nousuja eikä laskuja. Tämän kirjan voi lukea, tai jättää lukematta. Mutta tietoa siinä kyllä on, siitä voi kiittää insinööri Antti Hyryä. Minä kyllä pidin lukemastani, vaikka se ei nostattanutkaan suuria tunteita eikä tehnyt 'sydämenjäristyksiä'. Uuni oli mielestäni hyvänolonkirja, jonka voi ottaa vaikka matka- tai lomalukemiseksi, jos ei kaipaa murhia seurakseen. Vaatimattomalle romaanille ja sen kirjoittajalle on myönnetty Finlandia-palkinto, vai pitäisikö olettaa että palkinto on myönnetty koko Antti Hyryn tuotannolle? Uskon että palkinto on annettu koko tuotannolle. Antti Hyry on tehnyt kirjoja verkkaiseen tahtiin, vuodesta 1958 tähän asti kuusitoista teosta. Uuni oli vasta ensimmäinen lukemani kirja koko tuotannosta.

Kiitos Antti Hyrylle mukavasta kirjasta! Lukekaa tekin, jotka pidätte kiireettömästä menosta ja rauhaisasta olosta!

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää alkanutta huhtikuun kolmatta viikkoa!
                          Aili-Mummo



12 kommenttia:

  1. Luin jostain, että Antti Hyry tiesi mistä kirjoitti, hän on itsekin rakennellut uuneja, useammankin. Itse en ole hänen tuotantoonsa muutamaa opusta enempää tutustunut ja joskus pitelin Uuni-kirjaakin käsissäni, mutta sen verkkainen poljento ei vain saanut minua syttymään sen lukemisesta.

    Hienoa että sinä luit ja kirjoitit koosteen siitä, nyt minäkin tiedän enemmän...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pitsit!

      Voi olla, ettei näin hidas tempo nykyihmisiä houkuttele, vaikka meillä eläkeläisillä aikaa onkin..:))
      Minä en ole4 voinut lukea Kalle Päätaloa kuin 35 sivua, ja sitten lopetin. Teksti oli liian tarkkaan kuvattu, lauseet lyhyitä ja yksinkertaisia eikä mielikuvitukselle jää enää tilaa. Kallen romaanit ovat dokumentteja, niistä saa hyviä filmejä, joita Mikko Niskanen aikoinaan teki.

      Hyvää huhtikuun jatkoa sinulle, Pitsit.<33333

      Poista
    2. Voi ihanaa, joku muukin on samaa mieltä Päätalon kirjoista. Perin aikoinaan ison kasan Päätalon kirjoja ja olen niiden kanssa aivan hukassa. En kertakaikkiaan kykene niitä lukemaan ja kuitenkin olen törmännyt useisiin ihmisiin, jotka vannovat Päätalon nimeen. Ehkä minulta puuttuu se tausta ja historia, josta hän kirjoittaa, en tiedä, mutta en vain saa luettua...:)

      Poista
    3. No jopas sattui..:))

      Minulla on paljolti samantapainen tausta kuin Kallella, mutta ei se siitä johdu etten pysty lukemaan hänen kirjojaan. Minusta se johtuu siitä, ettei Kalle luota lukijaan eikä usko hänen käsittävän sanomaansa. Jokainen asia pitää kuvata sataprosenttisen yksityiskohtaisesti, ja lauseet ovat primitiivisiä ja lyhyitä. Minä pitkästyn ja kyllästyn lukiessani sitä.

      Tiedän että monet oppineetkin ihmiset lukevat Päätaloa, mutta minä en pysty. Kirjoissa saisi olla puolet vähemmän sivuja ja tekstillä pitää olla tilaa, jotta se hengittää. Luulenpa että sinun kohdallasi on jotain samaa. Sanataiteilijana et halua lukea Päätalon tekstiä---.

      Poista
  2. Peikon miestä onkin kaikkein mukavinta kun ei ole hätä eikä hoppu, eikä edes kiire... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin minustakin, nykyään, ennen oli toisin...:D

      Poista
  3. kiitos tästä esittelystä ♥

    VastaaPoista
  4. Kiitän myös Aili-mummo kirjan esittelystä.
    Kirja voisi olla ehkä sellainen, että voisin sen vaikka lukeakkin.
    Pitäisi eka sivu lukea, nin tietäisin varmasti.
    Hyvää maanantai-iltaa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harakka, ole hyvä!
      Rauhaisaa menoa, ei vie yöunia..:)
      Kuin nmyöskin sinulle.<33333

      Poista
  5. Kiitos arviostsi Aili! Herätit kiinnostuksen teosta kohtaan. Ehkäpä tälläinen rauhallinen, viipyilevä teos olisi mukavaa luettavaa syysiltoina.
    Terveiset Tohmajärvelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, ole hyvä!
      Kiva jos kiinnostuit, ainakin erilainen kirja kuin muut nykyromaanit.<3

      Kiitos, samoin sinulle sinne Pohjois-Savoon.<33333

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥