Google+ Followers

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Maaria Päivinen: Pintanaarmuja

Kuva Leena Lumilta, kiitos Leena!

Luin juuri Maaria Päivisen kiitetyn uutuusromaanin, Pintanaarmuja. 259 sivua. Ntamo 2013. ISBN 978-952-215-370-8. Kannen kuva: Anni Halonen.

Tämä on kirjailija Maaria Päivisen kolmas romaani, se oli minusta hyvin erilainen kuin aikaisemmat kaksi romaania, Silja ja Mai (2010), Minä rakastan sinua nuorimies (2011).

Kirja alkaa lopusta, kuten nykyisin useimmat romaanit. Romaani on jaettu kolmeen osaan. Jokaisella niistä on jokin motto: jonkin kirjailijan lause.

Kirjan juoni on kolmoisdraama, kaksi miestä ja nainen, Anna. Veikko on Annan aviomies ja Herman on Annan rakastaja, joka on avioliitossa tahollaan, ja hänellä on perhe.

Kirjassa 'puhuvat' Anna ja Herman vuorotellen. Anna ei puhu 'minästä', vaan hän on puhuu itsestään 'hänenä'. Saamme tutustua sado-masokistiseen avioliittoon. Veikko on sadisti, mutta Anna on sado-masokisti. He eivät ole päässeet toisistaan eroon, vaan allianssi jatkuu vuodesta toiseen.

Hermannille Anna on pyhimys, jota hän palvoo. Hermaani ja Anna ovat töissä yliopistolla, jossa he tapaavat usein. Herman hengittääkin samaan tahtiin Annan kanssa.

Anna kertoo Veikosta:
"Alussa se oli kuiskaillut: katso kuinka iso, katso kuinka työnnän, katso, katso, katso eikä Anna katsonut, koskaan ei. Ja nyt mies veti vaatteita ylle rivakka kuin ei mitään ei koskaan olisi ollut ja Anna ihaili sen huvittavaa kiukkua, olet side minun silmilleni!
    Eikä hän katso, vieläkään ei. Ja sitten mies löi. Anna ei vilkuile. Nainen: turta, ei satu. Et sinä osaa satuttaa. Eikä itkeä saa se on heikkoutta. Ei sellaista Veikon edessä, ylimääräistä heikkoutta ei ei ei, Anna otti iskuja vastaan kuin viulu kotelossaan, lepäsi."

Anna pelkäsi, vihasi ja rakasti Veikkoa, niin se oli.

Hermannille Anna oli "kuin pyhä vesi kirkkojen kulhoissa. Hän oli kastetoimitus, aamunavaus, ikoni alttarin yllä, syntyi joka päivä uudelleen, särkyi iltaisin, särkyi jälleen; minun suuri sinä ja hän; yhtä kuin yksi.---. Hän oli minun häneni."

Herman sanoo: "Minä rakastuin häneen, minä jollakin tavalla omistin hänet. Vaikka hänellä oli aviomies. Sain tosin tietää miehestä vasta, kun olin tyrkännyt minun häneni veteen, vasta, kun näin, että hän oli kaukana rannasta, vasta, kun pimeys ympäröi minut ja hänet merenselällä." 

"Olen uskollinen, tiedätkö, kaikille," hän sanoi minulle jo ensimmäisenä päivänä, kun virallisesti tutustuimme. Hän oli pukeutunut pitsimekkoon ja korkokenkiinn enkä uskonut että siinä edessäni seisoi kerran hartaasti itkenyt enkeli.
    Viimeisenä aamuna ennen merivirran viemää hän toisti sitä samaa, mutta lisäsi lausahdukseensa: "Myös minulle, itselleni, uskotko, myös minulle olen uskollinen."---.
    Hän kuvaili solmunsa. Hän kuvaili kalpean, vapisevan loppunsa. Hän nauroi ja sanoi, että hänen loppunsa oli kuin suora vitsi.----."

Anna kertoo: "Sitä paitsi hän tuli siellä raskaaksi, häämatkalla, toista kertaa elämänsä keskellä auringon paahtamaa maata, ja sekin sikiö on jo huurretta taivaankannessa ja sellaista pelkäävät kaikki, ihan kaikki ei vain Anna." Ja tietenkin Veikko on onnellinen, Anna saa lapsen hänelle, Veikolle.
    Sikiö perkele, Anna nousi ja jalat vavahtelivat vähän. Ääni kylmä kuin pakkanen vasten poskia ikävässä tuulessa, minä tapan sen, varmasti tapan. Hän kulki keittiöön, keitti teetä, katseli kun vesi jäähtyi ja Annankin nesteet: jäätyneet.

Anna ja Herman matkustavat yhdessä useampaan kertaan vuosien aikana. Herman rakastaa järjettömästi Annaa, Atheniaa, mutta Anna ei rakasta ketään eikä mitään.

Mutta se sikiö...
     Ja se oli paras kosto aviomiehelle, tapaa itse omin käsin, miten olikaan valmis riistämään, lentohiekkaan sukeltamaan, maa alta petti! Hän vihasi Veikkoa joka kerta kun kantoi sen lasta.---. Ja sitten hän seivästi itseään. Kädenliikkeet vakaat kun hän sohi sukupuolielimiään tylsillä saksilla. Vesi kirveli ääriviivoja punersi pitkin ammetta. Anna tärisi paniikissa nauroi pelosta jäykkänä. Ja kuinka hän surmasikaan,---.

Hurjaa ja julmaa touhua, jota en voi ymmärtää! Mutta käykin niin, ettei sikiö kuole, se on liian sitkishenkinen...

Herman taas runoilee: Hän on alppiruusu. Hän on minun puutarhani maa, joka laulaa, kun kaadan sen uumeniin vettä. Ja kun hän oli epätoivon partaalla minun olohuoneessani sinä sateisena iltapäivänä, jona hän tunnusti kaiken, en tiennyt mitä tehdä.

Lääkäri ompeli Annan haavat, eikä Annaa syytetä mistään. Sikiö jatkaa kasvamistaan, Annasta huolimatta. Annan täytyy tehdä 'se' Veikon kanssa toisin, muu ei ollut mahdollista.
Joskus Anna oli onnellinen miehensä kanssa, useammin ei. Anna yrittää tuhota sikiönsä alkoholilla, mutta sekään ei auta, sikiö vain kasvaa...

Hän ei ollutkaan tyhjä.---.Lääkäri muikisteli edessä tyynenä kuin verinen saarna, muodonmuutos. Näytti kai siltä että Anna todella todella halusi halusi pitää sisuskalujaan nakertavan möykyn , että tottakai rakastan miestäni ja sen kyntämää vitun viljapeltoa.

Veikko on innoissaan lapsestaan ja isyydestään, raahaa kotiin lastenrattaatkin ennen sen syntymää. Annaa vain yhä oksettaa, hänellä on raskauspahoinvointia. Ja vielä kerran Anna yrittää surmata sikiön, mutta Veikko vie Annan sairaalaan. Hermannin mielestä Anna pahuus on Veikon syytä, joka on opettanut Anna niille tavoille. Hermannin jumalointi Anna kohtaan  ylittää lukijan käsityskyvyn. Herman haluaisi Annan kanssa lapsia; vaimon kanssa hänellä on niitä jo kolme. Herman on eksyksissä suhteessa omaan ja vieraaseen naiseen. Herman himoitsee Annaa, mutta ei ole häntä saanut...Vähin erin Hermankin muuttuu, hän tulee katkeraksi.

Alkaa roimaanin kolmas jakso:
Kun lapsi on tulossa, Veikon ja Anna väliin astui anoppi. Joka on tietysti iloissaan lapsenlapsesta. Anna on vihdoin synnyttänyt lapsensa, ja päässyt hänestä eroon.

Anna ja Herman matkustavat kahdestaan lentokoneella ulkomaille. Annalla on mukanaan vain käsilaukku, ei matkatavaroita. Herman auttaa Annan pitkälle matkalle...

Romaanin loppu on traaginen ja julma---.

Omasta puolestani voin sanoa, etten pitänyt tästä kirjasta ja sen aiheen käsittelystä. Pidin aikaisempien kirjojen kielestä paljon enemmän, vaikka niissä ei juuri juonta ollutkaan. 

Olen jo tottunut siihen, että minun pitämiseni ja antipatiani ovat päinvastaiset kuin monen muun tai yleisen mielipiteen. Mutta paljon blogisauhuja Maaria Päivisen kirja on saanut ja herättänyt vilkasta keskustelua, joten puhumme merkittävästä romaanista. Tästä onnittelut Maaria Päiviselle, ja jatkukoon kirjailijan ura rohkeasti ja ansiokkaasti! Odotan innolla Maarian runokokoelmaa, kun se milloin ilmestyy...

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein antoisaa huhtikuun viimeistä viikkoa!
                                  Aili-Mummo







28 kommenttia:

  1. Hui, mulle tuli jotenkin pelottava tunne tästä kirjasta, en varmaan haluaisi lukea sitä.
    Kiitos Aili mummu kirjan arvostelusta.
    Hyvää alkavaa viikkoa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kirjan kansikuva on paljon kertova, kyse ei ole mistään pintanaarmuista. Julma kirja, en voi pitää kirjan juonesta ja sanomasta.

      Kuin myös sinulle, Harakka.<33333

      Poista
  2. Aili, kirjoititko sinä ensimmäisenä sen, mitä minäkin ajattelin, että tämä on sadomasokismia. Minä totesin vain, että Anna on se, joka hallitsee, vaikka siltä ei näytäkään - aluksi. Ihan kuin Anna pelaisi ja muut ovat pelilaudan nappuloita.

    Suora ja hyvä arvio. Ei kaikesta mitä lukee voi aina pitää, mutta lukee silti. Minä pidin tässä kaikesta, paitsi en Hermanista. Ja se loppunäytös...

    Kaunista alkanutta viikkoa sinulle, Aili-IhaNainen!

    VastaaPoista
  3. Kiitos kirjan esittelystä.Hyvää alkanutta viikkoa ♥

    VastaaPoista
  4. Leena, minä en osaa kirjoittaa muuta kuin suoria arvioita, moraalini ei anna periksi. Minulla Annasta ei tullut sitä käsitystä, että Anna pelaa, muut ovat nappuloita. Anna on ihan liian outo ihminen minulle, jotta voisin häntä lukea. Minusta Anna on käsittämättömän julma ihminen etenkin omaa lastaan kohtaan. Hänellä ei ole normaaleja äidin tunteita, jotka ovat täysin päinvastaiset.

    Minä en inhoa Hermannia, lähinnä ihmettelen häntä. Hän ei näe Annassa mitään pahaa, paitsi lopulla katkeroituu; hän ei saa Annalta rakkautta, vaikka antaa hänelle kaikkensa. Ja lopuksi elämäänsä Hermanni kantaa syyllisyyttä Annan kohtalosta, ei olisi kannattanut lähteä tälle tielle. Minusta pahin huijari on Anna, hän pettää kaikki, itsensäkin.

    Kuin myös sinulle, ihanaa kevätviikkoa, Leena-IhaNainen.<33333

    VastaaPoista
  5. Hyvin ja rehellisesti arvioitu Aili.
    Olen lukenut useamman blogistin arvioita tästä ja luulen ettei tämä ole minun kirjani.
    Hyvää kevätviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, en muuta voinut, kuin sanoa suoraan!
      Maaria Päivinen on ystäväni, toivon ettei hän pahastu tästä.
      Minä tiesin etten pidä kirjasta, kun näin kirjan kansikuvan.

      Samoin sinulle, Minntuli.<33333

      Poista
  6. Oi Aili, en tietenkään pahastu tästä! Kiitän ja kumarran, että ensinnäkin kirjoitat tästä ja että olet sinnitellyt tämän julman tarinan kanssa loppuun asti :) Ihan kuule ilahduin, että tämä sai taas blogisavuja, ja minusta on vain hyvä, että tämä herättää myös tällaisia tuntemuksia. En halua kommentoida paljoakaan kirjailijana yhtään mitään, mutta sen sanon, ettei Annan kanssa ollut helppoa. Siis kun kirjoitin hänet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, kiitos tästä, että sain synninpäästön.<3

      Tosi on että tarina on harvinaisen julma, en muista muita, paitsi Kätilön lukeneeni. Mutta se hyvä puoli oli, ettei minulle tästä jutusta tullut pahaa oloa, kuten Kätilön kanssa kävi, sitä kesti kokonaisen kuukauden. Joten en samaistanut itseäni Annaan, luin tarinan ulkopuolisena.

      Tuskin olisin tätä kirjaa edes lukenut, mutta pidän sinua ystävänä, ja siksi katsoin velvollisuudekseni lukea ja koota ajatukseni Pintanaarmuista.

      Muista romaaneistasi todella olen pitänyt, ovathan ne kuin runoutta kieleltään..:))) Olen iloinen ja otettu, ettet pahastunut tästä, vaan suostut olemaan edelleen ystäväni.

      Uskon ja tiedän, ettei tämän romaanin vaiheet olleet sinulle helppoja ratkaisuja, jouduit kirjoittamaan sitä useaan kertaan. Onnea silti, olet sen ansainnut, Helmi-Maaria.<33333

      Poista
    2. Hyvä, ettei jäänyt pahaa ja ahdistavaa oloa lukemisen jälkeen! Kiitos, että luit ja vieläpä kirjoitit tästä <3

      Poista
    3. Kiitos, Helmi-Maaria!

      Minusta Pintanaarmujen lukemista ei tarvitse pelätä, niin rankka se ei ole.

      Oikein hyvää jatkoa sinulle, minä ja monet muut uskovat sinuun, Helmi-Maaria.<33333

      Poista
  7. Minä luen tämän vielä. En tiedä siis vielä, että pidänkö vai enkö. Katja Ketun Kätilöstä et pitänyt, mutta minä pidin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, en toki kiellä ketään lukemasta, luinhan sen itsekin.
      Kätilö sai minulle todella kurjan olon kuukauden ajaksi, sellaista ei tästä tullut.

      Oikein hyvää viikon jatkoa, Mine.<33333

      Poista
  8. Huh! Hyvä Ettet niin pitänyt tästä kirjasta. Ehkä se tulee kuitenkin joskuss nyt luettua, kun varsinkin Sinä, joka kaiken löydät, arvioit sitä. Hyvää viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun makuni taitaa poiketa aika paljon muista lukijoista, olen niin herkkä ja haavoittuvainen. Tosin aihe oli myös rankka, enkä ymmärtänyt Annan sielunelämää.

      Uskon että kirjailija Maaria Päivisellä on tulevaisuus edessään, hän on tosi lahjakas..:)))

      Samoin sinulle, Anne-Riitta.<33333

      Poista
  9. Peikko luulee, että kirjailijan tavoitteena on saada aikaan jonkinlainen vaikutus lukijoissaan. Tämä lienee onnistunut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tapahtui Isopeikko, vaikuttava romaani, suorastaan järkyttävä. Onnistumisesta 10+ pistettä..:))

      Poista
  10. Luulen, etten lue tätä kirjaa. Teit napakan hyvän kirjaesittelyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aimarii, en minä kadu lukemaani, onneksi selvisin aika ehjänä tästä romaanista. Maaria Päivisestä kuulemme ja luemme vielä..:))

      Poista
  11. Kiitos kirjan esittelystä.
    Kiitoa ja sinulle oikein hyvää viikkoa! ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylvi, ole hyvä!

      Oikein hyvää kevätviikkoa sinulle.<3333

      Poista
  12. Niin, olihan tämä hurja kirja.

    Keväistä tätä viikkoa sinulle! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, olen samaa mieltä..:)
      Kuin myös sinulle & perheellesi.<33333

      Poista
  13. Minustakin Anna oli kylmä ja pisti tavallaan vahingon kiertämään Veikon huonon kohtelun takia. Sijaiskärsijä oli mielestäni Herman, jolla Anna leikitteli.

    Minä voin sen sijaan ymmärtää ja jopa samastua Annan tunteisiin hänen saatuaan kuulla olevansa raskaana. Kaikilla ei biologista kelloa ole ja raskaus voi tuntua kamalalta onnettomuudelta. Kuin sairaudelta, joka pitää hoitaa pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, tervetuloa kommentoimaan!

      Hermannia minäkin pidän tämän tarinan uhrina, hän on pehmeä ja lempeä luonne, jota muut voivat käyttää hyväksi.

      Entisaikaan lapsen saaminen avioliiton ulkopuolella oli paha onnettomuus ja 'synti', minulla on siitä kokemusta, mutta lastani en voinut murhata enkä siis itseänikään. Se oli suuri häpeä, minä tosin avioiduin lapseni isän kanssa, ja sillä tiellä olen vielä 50 vuoden jälkeenkin.

      Tosin en voi tuomita toisia samassa tilanteessa olevia, ja nykyisin au-raskautta ei tarvitse enää hävetä.

      Mutta jotenkin en osannut paneutua Annan osaan, ehkä selvisin niin helpommalla.

      Oikein hyvää viikon jatkoa sinulle, Elegia.<33333

      Poista
  14. Luin kirjoittamasi tekstin useampaan kertaan ja koko ajan enemmän tuli mieleeni, etten halua lukea kirjaa. Olit koostanut tarinan niin hyvin, että kykenin tekemään päätöksen puhtaasti sen perusteella.

    Onko nyt niin, että tällä hetkellä kirjallisuusgenreen on tullut näiden "tavallisten ihmisten tarinoiden" mentävä aukko. Tavallisella tarkoitan ihmisen yksilöhistoriaa kuvaavia kirjoja, joista tämäkin on yksi. Mahdollinen tarina ja varmasti jonkun kohdalla totta. Mitä olen oppinut ihmisiä tuntemaan, olen havainnut sen, että kaikki mieletönkin on mahdollista. Ja siksi näiden tarinoiden arvoa ei voi mitätöidä, niiden avulla on mahdollista peilata oman elämänsä normaliutta tai sitten epänormaliutta.

    Kirjoituksesi oli taas hienoa analysointia, hyvin valittuja otteita sekä oman mielipiteen oivaltavaa perustelua. Kiitos kirjoituksestasi ja kaunista keväistä viikkoa...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Pitsit!

      Voi olla, että tein Maarialle karhunpalveluksen, kun postasin tämän, mutta minun on sanottava kaikki mitä tunnen tai ajattelen. Näyttää siltä, ettei kesyjä tarinoita enää kerrota eivätkä ne myy. Nuo miehet sopivat hyvin mielestäni miehen muottiin, mutta Anna on minusta todella outo nainen. Tuo voi olla totta mitä sanot, mieletönkin on mahdollista. Sitä vain on minun ikäluokkani ihmisen vaikea käsittää...

      Kiitos analyysistäsi, Pitsit, ja oikein hyvää kevään jatkoa sinulle.<33333

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥