Google+ Followers

maanantai 27. toukokuuta 2013

Anu Kaipainen: Poimisin heliät hiekat



Kirjailija Anu Kaipainen kirjoitti unohtumattoman romaanin runolaulaja Larin Parasken (oikea nimi Paraskeva Nikitina) elämästä (1834-1904). Paraske oli syntyjään inkerikko, mutta avioliittoon hän meni Kaurila Teppananpojan (Gavril Stepanov) kanssa.

Anu Kaipaisen romaani ilmestyi 1979, mutta Suuri Suomalainen Kirjakerho myi 1980 romaania kuukauden kirjana, ja tietenkin myös itselleni romaanin halusin. Nimilehdellä on teksti "Tarvittavin paikoin kirjallisen vapauden kuvittama kertomus Larin Parasken uskomattomasta elämästä." WSOY. Juva. ISBN 951-643-141-0. 289 sivua, sidottu.

Se minua harmitti, kun kirjassa eikä kansiliepeessä ole kuvaa Larin Paraskesta. 

Tämä oli kolmas lukeminen, ne kaksi ensimmäistä kertaa olivat 1980-luvulla.

Paraskesta tuli kuuluisuus, kun suuret taiteilijaherrat ja pastori Neovius kiinnostuivat hänestä. Neovius keräsi Paraskelta runoja yli 32 000 säettä, mikä on suurin yhdeltä runonlaulajalta kerätty määrä.

Parasken äidin isä oli tietäjä, Mikkolan ukko, mutta Parasken isä oli seppä, ja lauloi myös runoja ja loitsuja. Romaanin johdanto vei syntyihin syviin, ja Parasken isän maaorjuuteen, hän oli Iknattalan Mikiitta eli Kuushovin maaorja. Hän oli taitava takoja, ollut Pietarissa sepänopissa peräti kolmetoista vuotta. Lapsuudessaan Paraske sai kuulla runoja harva se päivä, mutta tyttö oppi myös itse tekemään omia runoja.

Kymmenvuotiaana Paraske joutui paimeneen, jolloin oli aikaa laulaa ja keksiä uusiakin runoja. Laki kielsiä miehiä paimentamasta lehmiä, jotteivät he olisi sekaantuneet eläimeen. Jos sellaista oli tapahtunut, se oli miehelle kuolemalla rangaistava teko. Sudet ja karhut paimensivat tyttöjen kanssa karjaa, mutta niitä ei saanut säikkyä. Oli tytöillä mukana pillit ja torvet, joilla he saivat pedot karkotettua pois. Oli osattava soittaa, ja kovaa, jos mieli säilyä niiltä.

Parasken äiti kuoli, kun tyttö oli viisitoistavuotias. Parasken työmaaksi tuli kaikkinaiset naisten työt omassa kotitalossa. Työtä Paraske sai tehdä jo lapsesta lähtien, hän oli pieni, mutta voimakas nainen. Paraske teki myös miesten työt, ja moni mies jäi häntä huonommaksi.

Paimenessa oli poika, Ontropo Melnikov, joka myös osasi paljon runoja. He kilpailivat keskenään, kumpi oli muistiltaan ja runoiltaan mahtavampi. Ontropo säilyi Parasken muistissa koko hänen ikänsä, vaikka Parasken tie kulki Ruotsin puolelle avioliittoon Gavril Stepanovin kanssa. Ontropon kohtalo oli orjan, hän jäi Venäjälle.

Kaurila Teppananpoika oli Paraskea parikymmentä vuotta vanhempi, ja hän asusteli yhdessä äitinsä kanssa. Lisäksi Kaurila 'sairasti' paljon, josta syystä työt jäivät naisten tehtäväksi.

Heinäkuussa 1853 Paraske ja Kaurila avioituivat. Tavan mukaan häitä pidettiin kahdessa paikassa, ensin morsiamen kotona itkettiin läksiäisiä juohdeväen mukana. Varsinaiset häät pidettiin sulhon kotona. Papin luona käytiin vasta myöhemmin. Hääitkuja laulettiin suruun ja iloon. Sitten tanssittiin ja syötiin, syötiin useampiakin kertoja, kestihän häät monta päivää. Ruokana oli piirakoita, olutta ja viinaa, keittona oli hernerokka, jota Paraske ja Kaurila söivät samasta vadista.

Vihdoin hääpari pääsi vuoteeseen, johon johdateltiin laulun sanoilla: "Onko teidän sulhollanne / sarkasessa hautunutta, / pöksyissä pöhöttynyttä? / Vaan ompi meiän neiollamme / pikkarainen patanen, / kaksilaita kattilainen, / jossa kelli keitetään, / nahkapalli paistetaan."

Yhdeksän lasta Paraske synnytti Kaurilalle, kuusi niistä vietiin pieninä kirkkomaahan. Kesällä Paraske oli miehensä edestä kiskomassa heinäjaaloja Taipalenjokea ylös. Miestentyötähän se oli, mutta Kaurila oli selästään sairas...

Kaurilan pirtissä oli maalattia, voi uskoa, että kylmä sillä oli kävellä, ja vielä avojaloin. Omien lasten ohella Paraske ottaa vielä hoitoonsa kruununlapsia. Kysymys oli tienestistä, kun mies ei tee mitään muuta kuin makaa ja valittaa, täytyy perheelle saada toimeentuloa. Pietarista Paraske kävi jalkaisin hakemassa kotiinsa hoitolapsia, niitä oli vuosien aikana kymmenittäin. Monet näistä hoidokeista olivat jalosukuisten äpärälapsia. Ja hoviin tuli maksaa vuokraa, sekin jäi Parasken tehtäväksi, miehestä ei ollut mihinkään... Pirtin maalattialla peuhasivat yhdessä sianporsaat ja omat ja hoitolapset. Siihen tulla pelmahtivat vielä hoitoa tarvitsevat ihmiset kauemmistakin kylistä, Parasken piti hoitaa pois sepän vaimon hammassärky, ja sen hän tekikin, veti pois märkivän hampaan.

Vaskelassa, Sakkolan naapurissa olivat isot herrat keräämässä kansanrunoja. He ostivat myös kansannaisten käsitöitä hyvin mielellään museoihin ja itselleen. Paraskea pelotti, hän pelkäsi rangaistusta 'jumalattomien' runojen esittämisestä. Boreniuksen kanssa ei Parasken runoilut menneet parhaalla tavalla, hän väitti Paraskea keskinkertaiseksi laulajaksi. Mikä ei ollut totta. Neoviuksen kanssa Paraskella sujui paljon paremmin; vuodesta 1887-94 Neovius laulatti Parskea, ja sai tältä suurimman runosaaliin kuin keneltäkään muulta ikinä. 

Kaurilan elinajan Paraske piti Pietarilaisia hoidokkeja, mutta miehen vihdoin kuoltua Parske alkoi saada elatusta 'pillillään' eli kurkullaan. Miehelleen Paraske sepitti kauniin itkuvirren, minkä lainaan romaanista:

"Hyvää huomenta, mun kyllin-kyntäjäiseni!
Joko sie makaelet niitä huolettomia huomenoisia?
Miks sie jättelit mun huoliksentelemaan niitä huolellisia.
Huomenoisia tänne vaikiaiseen valtakuntaseen?
Mikses sie heittelit - mun kyllinkyntäjäiseni -
mikses sie jättelit vaivasen vaimokuluseis
niihin vikivierahaisiin turvanvaraisiin kyllinkyntäjäisiin?
Mikses sie jättelit niille ikuikäväisille,
niille ikuikäväisillen tukiturvattomaks, aniarmottomaks?
Kehes mie nyt turvaelen - vaimokulunen - iltasilla
ikimyöhäsin, aamusilla anivarahaisin?
Kovakorvaset, kylmäkylkiset on ne vikivierahaiset
kyllinkyntäjäiset."

(Tässä on 10 ensimmäistä säettä Parasken kuolinitkusta puolisolleen.)

Tämä tapahtui 1887 Parasken ollessa viidenkymmenenneljän ikäinen. Paraskenkin päätä oli ruvennut särkemään, ja muistikin murentumaan. Talo oli ränsistynyt ja Parasken oli yhä vaikeampi ikuista velkaa (veroja) valtiolle maksaa. Vasle-poika oli tullut isäänsä, hänestä ei ollut mihinkään, naimaton tytär Nadeschda oli kotona, toinen tytär Tatjana oli naimisissa. Pian olisi Parsken syli taas täynnä lapsenlapsia. Kyläläiset arvelivat, jotta Paraske joutuisi vaivaistaloon...

Pastori Adof Neovius tuli Sakkolaan 1885 apulaispapiksi. Pastorilla oli 'paheenaan' kansanrunouden ja -perinteen kerääminen ja tutkiminen. Sakkolassa, rajapitäjässä, oli hyvä mahdollisuus harrastaa niitä. Loitsut olivat alkuperältään pakanallisia, mutta niihin oli ehtinyt jo tulla kristillistä perinnettä. Puhuttiin Jeesuksesta ja neitsyt Muarii emosesta. Sakkolaa ei luettu Venäjään eikä Ruotsiinkaan kuuluvaksi.

Kansanrunouden kerääjät kävivät laulattamassa monen hengen voimalla paikallisia ihmisiä. Kylän suurimpaan taloon tuli suuri joukko rahvasta, joita korkeat herrat laulattivat vuoronperään. Talossa tarjottiin ruokaa myös laulajille, samoin tietysti herroille...

Vaslekin terhistäytyi ja hankki miniän äidilleen, Paraskelle, se oli hänelle suuri ilo. Tatjaana eli Tanu oli anopilleen mieluinen miniä. Ja vunukoita (lapsenlapsia) alkoi syntyä. Paraske sai olla ensimmäisen lapsenlapsen puapona eli lapsenpäästäjänä. Ja se oli poika, tulisi työmies taloon! Siinäpä oli naisille elättämistä, kun oli suuri perhe, joka kasvoi, eikä mies tehnyt töitä, vaan makasi pankolla valittamassa isänsä tapaan!

Vuonna 1889 Neovius muutti perheineen Porvooseen, hän oli saanut sieltä paremman viran. Vasta 1890 Paraske matkusti Porvooseen, ja sen matkan jälkeen hän oli kuuluisa.
Tietenkin matkarahat tulivat kutsukirjeen mukana.

Yömyöhään paloi lamppu, kun Neovius kirjoitti muistiin Parasken runoja. Neovius tutustutti myös monia suomalaisia kuuluisuuksia Paraskeen, joka sai olla mallina mm. Eero Järnefeltille, Aadolf Edelfeltille. Säveltäjä Jean Sibelius laulatti myös Paraskea, Sibelius sävelsi parhaillaan Kullervoa. Ja tietenkin Paraske kävi ja esiintyi Helsingissä; myös Suomalaisen Kirjallisuuden seura tuli tutuksi, kun Paraske esiintyi siellä. Senaattori Yrjö Koskinen, seuran puheenjohtaja, kävi Parasken kättä puristamassa.

Kaikkein suurin nautinto Paraskelle oli kahvi, jota hän joi kultareunaisesta kahvikupista. Kotona kahviin ei ollut varaa, mutta herrojen luona oli. Suitsutusta ja ylistystä satoi kuin laarista, se suorastaan pökerrytti Parasken.

Kesän tultua Paraske matkusti kotiin Sakkolaan. Siellä hänen kirjeensä kirjoitti kruunun hoitolapsi, Antrus, joka osasi lukea ja kirjoittaa. Paraskekin oli vanhalla iällään opetellut lukemaan, mutta kirjoittaa hän ei osannut. Ja aina piti pyytää ja ruikuttaa rahaa, pojan perhe söi kaiken, minkä jaksoi saada kasaan. Vasle oli kova poika ottamaan velkaa kavereiltaan, ne piti sitten Parasken ansioilla maksaa. Vaslelle maistui myös viina. Välillä Parasken piti myös kerjätä ihmisiltä.

Vuonna 1899 Parasken tila ja talo myytiin, valtiolle oli velkaa 200 markkaa. Tilan arvo oli monikertainen. Monien vaiheiden jälkeen Suomalaisen Kirjallisuuden seura maksoi sata markkaa. Silloin Paraske kävi viimeisen kerran Helsingissä ja Porvoossa. Eläkkeestäkin oli puhetta...

Vain muutama päivä ennen Parasken kuolemaa 1904 Vasle lunasti Parasken mökkirähjän ikiomaksi. Se oli palvelus äidille, joka oli tehnyt kaikkensa rakkaittensa eteen.

"Seppä syöpi selvän leivän, Paraske sanoi ja katsoi kohti, suoraan Tanun läpi hän katsoi, jonnekin pirtin nurkkiin, joissa savu oli ruvennut pitämään leikkiään. Seppähän se siellä seisoi, pihtiveikko, seisoi rauhallisena ja odotti. Ja sepän takana, isän, Kaurilan, Jumalan, aukeni pirtin nurkkaan paja, niin kaunis ja ihana että se oli kuin kirkko. Siinä seisoi ja odotti. Ei tarvinnut kuin astua risoistaan, ei tarvinnut kuin tallata multalattialle, joka muuttuikin jo kirkon permannoksi. Laulu kiiri pitkin pirtin seiniä ja helskytteli.---".

Romaani päättyy vielä tätäkin liikuttavampaan kappaleeseen, jossa Paraske haaveksii tapaamistaan Helsingin herroista. Viimeisiksi sanoikseen Paraske lausuu: "Edelfeltillä olivat kultareunaiset kupit."

Lämmin ja sydämellä kirjoitettu romaani. Soisin että lukisitte sen, suuren runolaulajan, Larin Paraskesta kertovan romaanin Poimisin heliät hiekat. 
Kiitos Anu Kaipainen! Tämä on niitä romaaneja, joita ei unohdeta...

~~~~~~~~~~~~~~~~

Tämän patsaan tekijä on Alpo Sailo. Kollaasi on Anna Amnellin.
                               
Kiitos Anna Amnell! 
Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikon jatkoa!
                            Aili-Mummo





22 kommenttia:

  1. Hieno postaus! En aikoinani lukenut kirjaa,mutta tietenkin Parasken elämästä paljonkin lukenut.
    Kiitos Aili, sait kiinnostumaan tarttumaan kirjaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, ole hyvä..:)
      Hienoa että kiinnostuit, minusta Anu Kaipainen on kirjoittanut hienon ja merkittävän romaanin runonlaulajan elämästä.<33333

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, Helmi-Maaria!
      Hyvää viikon jatkoa sinulle.<33333

      Poista
  3. En ole lukenut kirjaa, mutta runoja kyllä.
    Paljon olen kuullut hänestä.

    Kiitos hyvää viikkoa myös sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylvi, Parasken omat runot ovat hienoja ja sydämeenkäyviä..:))

      Hienoa että olet 'kuullut' Praskesta!
      Kuin myös sinulle, Sylvi.<33333

      Poista
  4. Mukavalta romaanilta tuntuu.Kiitos,mukavaa toukokuun loppupäiviä.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritva, kirja vetoaa kyllä kovasti lukijan tunteisiin:)
      Kiitos ritva, samoin sinulle.<33333

      Poista
  5. Kiinnostava romaani. Parasken patsalla olen käynyt Eestissä Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irma, olet siis 'nähnyt' hänet, pieni suuri nainen!
      Ole hyvä, Irma, kaunista viikon jatkoa sinulle.<33333

      Poista
  6. Kiitos tosi mielenkiintoisesta
    selostuksesta Aili-mummo!
    Olen täällä käynyt isomman
    kaupungin kirjastosta lainaamassa
    suomenkielisiä kirjoja, mutta siellä
    on ollut remontti koko kevään.
    Nyt kun aukaisevat taas, niin menen
    heti tilaamaan.

    Täällä pienellä paikkakunnalla
    ei niitä suomenkielisiä
    kirjoja saa, ja kirjasto ei
    aina edes vaivaudu ostamaan,
    kun ei ole paljoa suomalaisia
    lukijoitakaan.

    Olen lukenut tuosta Larin Paraskesta,
    mutta kirjaa en ole
    lukenut, mutta nyt sitten
    kesälukemiseksi!

    Kesäterveisin Herne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Herne-ystävä!

      Ilo on minun puolellani tehdä tuo postaus, varsin pitkä juttu..:)

      Hyvä että saat isommasta kirjastosta suomalaisia kirjoja lainaksi!

      Toivotan sinulle hyviä hetkiä romaanin parissa.:))
      Oikein hyvää ja antoisaa kesää sinulle, Herne.<33333

      Poista
  7. Olipa mielenkiintoinen kirjapostaus, Aili-mummo! En ole lukenut tuota kirjaa, mutta laitoin heti tilaukseen, sillä se vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Kauniita kevätpäiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marmustoi, minuun tämä romaanin teki suuren vaikutuksen ensikertaa sen lukiessani!

      Toivon ja uskon, että viihdyt tämän romaanin parissa:))
      Samoin sinulle, Marmustoi.<33333

      Poista
  8. Kiitos vinkistä. Olen lukenut Parasken runoja, mutta en tätä kirjaa. Mietin sitäkin, miten paljon ankara elämä vaikuttaa runoilijoiden elämään. Vähissä ovat runoilijat, jotka olisivat syntyneet "kultareunaisten kahvikuppien" perheeseen. On kuin puutteesta , tuskasta ja tuhkasta nousisi suurempia ajatuksia. Joissa on elämän täysi maku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikea huomio, kaisumarjatta!
      Vasta sitten, kun ihmistä on kypsytetty elämän helteessä, alkaa satoa syntyä. Minäkin huomasin sen oikein vaikeina aikoina, runoja syntyy vaikka miten paljon. Ehkä noilla 'rikkailla' ei ole tarvetta runoilla, tai heillä on niin vähän elämänkokemusta, ettei siitä synny mitään toisille jaettavaa..:)

      Sinä olet sisäistänyt Parasken sanoman, kiitos ajatuksistasi, kaisumarjatta.<33333

      Poista
  9. Laitoin blogiini kuvakollaasin Larin Parasken patsaasta. Voit saada sen suureksi klikkaamalla kuvaa ja siirtää omalle koneellesi suurena. :)
    Osoite tässä ja nimessä
    http://blogisisko.blogspot.fi/2013/05/larin-paraske.html

    VastaaPoista
  10. Anna, suurkiitokset!
    Annoitpa oivan lahjan, tuon kuvakollaasisi blogiini.<33333
    Ihanaa loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  11. Täällä se on sopivassa paikassa. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vielä kerran, Anna ystäväni!
      Kuin myös sinulle.<33333

      Poista
  12. Joskus aikoinaan lukaisin kirjan, nyt se on otettava uudelleen eteen. Larin Parasken patsaan tiedän Helsingissä ja Neoviuksen asuneen Näsin kartanossa Porvoossa siihen aikaan kun hän laulatti Paraskea.
    Kiitos postauksesta, missä on paljon tietoa tuosta inkeriläisestä runonlaulajasta. Ja kiitos Kaurilan ja Parasken häärunosta, se on mahtava.
    Leppoisaa viikonloppua sinulle Aili. <33333

    VastaaPoista
  13. Anja, sepä hyvä että innostuit..:)
    Porvooseen menemme kohtapuolin, ehkä näen Näsin kartanon!
    Ole hyvä, oli osa hautajaisitkua!
    Kuin myös sinulle ja perheellesi, Anja-Regina.<33333

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥