Google+ Followers

torstai 30. toukokuuta 2013

Elämänjano

Nuppolan vanha omenapuu kukkii. Takana vanha talo (rak. 1830-luvulla).

Aurinko laskee, nousen
niin kalliolle, että näen
jäisten ja kivisten kausien
koko maan avohaavan yli
miljoonain vuosien
            avohaavan taa
Silmiä kirvelee
kun ajattelee
sitäkin miestä, joka jo lauloi
(vähin vokaalein ja nuotein)
tuskaansa ajalleen

Sen auringon hiilloksilla
minä nyt juon samasta haarikasta,
samaa janoa elää
kuin samaan selkärankaan kasvaneena,
mikä pyhä yhteys!

Jospa kaikki isäni, kaikki äitini,
kaikki lapseni, kaikki
kokoontuvat kerran,
hyräilen hymniäni nuotin vierestä

Ne ovat kertyneet minuun
ja elävät, kaikki nimet ja kaudet,
eikä missään ole se puuttuva rengas;
en kuole kokonaan koskaan!

Taivas on jo tuhkan värinen,
mutta samaa janoa elää
juon samasta haarikasta

Mikä pyhä yhteys!


- AKI LUOSTARINEN -

Ns. saunaomenapuu. Takana entinen navetta, nyk tallirakennus.

Maisema alkaa olla kauneimmillaan, omenapuista otin kuvat alkuviikosta kun kävin päätalolla. Uskokaa tai älkää, mutta nämä omenapuut ovat mieheni mummon istuttamat, Iida Nupponen (o.s. Paajanen) oli hänen nimensä. Iida tuli emännäksi Nuppolaan 1910, ja hänen elämästään olen tehnyt postauksenkin, ja useasta postauksesta löytyy tietoja Iida-emännästä. Voitte itse tehdä haun sivupalkista. Kova työ hänelle oli soraiseen maahan saada puutarhaa aikaan, mutta hyvin hommat onnistuivat. Monta puuta poikani on jo kaatanut liian ränsistyneenä. Nämä puut ovat sieltä ihan vanhimmasta päästä.

Sata vuotta, miten lyhyt aika se onkaan, kolme-neljä sukupolvea. Uudet ihmiset eivät välttämättä tiedä, millaisia aikoja talossa on eletty. Työtä, tuskaa ja vaivannäköä...

Iida ja Janne tekivät ainakin kahden sukupolven työn, heidän ainoa poikansa kuoli epileptiseen kohtaukseen 27-vuotiaana. Voi uskoa, mikä murhe se oli heille ollut. Ja tietenkin heidän poikansa sairaus, joka oli avioeste. Meiltäkin kyseltiin kuulutuksia hakiessamme 1963, oliko suvussa epilepsiaa. Sairautta pidettiin näet periytyvänä, mitä se ainakaan Einari Nupposen kohdalla ollut. Hän oli saanut sairauden päähänsä kohdistuneesta kovasta iskusta.

Mieheni Mauri tuli enonsa Einarin sijalle 'isännäksi' sukutaloon, ja hyvin hän on täyttänyt tehtävänsä. Minä olen tässä vain 'elellyt sivellä'!

Muistaakseni Norjan angervo, takana kukoistava heinäpelto.

Nopeasti hajaantuu tieto suvusta ja sukulaisista, kun aina uusia sukuja liitetään entisiin sukuihin. Sukututkimus on alkanut kiinnostaa yhä uusia ihmisiä. Olen huomannut sen, etteivät välttämättä sisarusten lapset tunne toisiaan. Näin on omallakin kohdallani. Minulle ovat äidin puolen serkut lähes tuntemattomia, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. En tunne kaikkia isänkään puolen serkkujani, mutta pääosan sentään. Äidin puolen sukuni jäi luultavasti siksi minulle vieraaksi, kun vanhempani erosivat 1950-luvulla. Oli melkoinen ponnistus yrittää muistaa jotakin äidin tarinoista, kun Kontkasen sukukirjaa teimme. Minullahan oli vain lapsen muistot, onneksi sain sitten ukkini Simo Kontkasen veljien jälkeläisiltä postia, joka antoi minullekin runsaasti tietoa Tohmajärven Kontkasista. Ja loput löytyi ortodoksiseurakuntien asiakirjoista.

Ortodokseilla ei ole niin hyviä kirkonkirjoja kuin luterilaisilla seurakunnilla. Siellä voi olla aukkoja tai vääriä tietoja. Lisäksi vanhat kirkonkirjat ovat venäjäksi kirjoitettuja. Jos pappi ei ole osannut kunnolla suomea, on yhteydenpito voinut jäädä kovin heikoksi. Seurakuntalainen ei ole osannut oikaista vääriä tietoja eikä pappi ymmärtänyt seurakuntalaisen ilmoittamaa asiaa. Muitakin syitä on ollut...

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Eilen oli monta asiaa Kemieen eli kirkonkylään. Kun käyn melkoisen harvoin siellä, kertyy asioita väkisinkin. Toin myös kotiin samettiruusun taimia, jotka aion istuttaa...

Ukki oli reissussa jälleen Tallinnassa, ja yöllä piti hänet käydä noutamassa kotiin Tolosenmäestä. Olin aika kuitti, ja kysyin häneltä: Onko tämä aika järkevää vanhalta ihmiseltä, reissata maailmalla yötä myöten? - Vastausta en saanut, mutta ihme on, että 77 ikävuottakaan ei saa miestä rauhoittumaan.

Kiitos Anna Amnellille, Blogisiskolle, kuvakollaasista Larin Paraskesta. Laitoin kollaasin tätä edelliseen postaukseeni 27.05.-13. Kuva löytyy postauksen lopusta...

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja onnellista viikonloppua!
                                Aili-Mummo


23 kommenttia:

  1. Ihana katsella noita sinun kesäkuvia ja lukea runoja. Mukavaa puuhastelua t. Mai :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai!
      Kuin myös sinulle, ja viikonloppua.<33333

      Poista
  2. Ihan totta, sata vuotta menee hujauksessa ja uudet ei enää muista vanhoista mitään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, niin se menee, vanha unohtuu!
      Suloista viikonloppua sinulle & perheellesi.<33333

      Poista
  3. Mietippä Aili, kun näin Valkjärvellä isoäitini, mammani, istuttamat omenapuut. Tuli siinä aika huojahtava olo. Sitten piti lähteä uimaan samasta rannasta, mistä mamma aina pikkutyttönä...Olin kuin osa häntä niin Valkjärvellä kuin Viipurissa.

    Arvaa mitä: Serkku valittaa alinomaa kun isänsä ravaa ukkojen kanssa Tallinassa. Tosin P:n vaimo ei kuskaa;)

    Pilvikirsikat jo lopettelevat kukintaansa kiitos tämän kuivuuden, mutta omenapuut kukkivat kauniisti niin sinulla kuin minulla.

    Kaunista loppuviikkoa sinulle, Aili-IhaNainen♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, sinä osaat eläytyä vanhoihin aikoihin ja esiäitiesi sukupolviin..;) Kyllä uimarantakin on tärkeä paikka ja kannattaa testata, miltä tuntuu...Varmasti hieno kokemus eläytyä Valkjärveen ja Viipuriin ja siellä asuneisiin sukulaisiin!

      Meillä ei ole kirsikoita, joskus talolla oli, mutta se paleltui lopulta. Pilvikirsikka on ihana puu kukkiessaan!

      Ne nuoremmat puut eivät vielä kukkineet, joten en ottanut niistä kuvia. Meillä Nuppolassa oli minun aikanani 20 omenapuuta, mutta poika on kaatanut vanhempia puita.

      Toivotaan että viimeinkin sataisi, kuivaa on täälläkin!

      Kuin myös sinulle, Leena-IhaNainen.<33333

      Poista
  4. Niin kesäisiä kuvia ja koskettava runo. Oi että olen tänään nauttinut ilmasta, joka mukavan leuto. Helteitä en oikein siedä...

    Kiitos näistä, ihanaa loppuviikkoa!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, kiitos!

      Hienoa että nautit kesästä, niin sinun tuleekin:))
      Minustakin helteet ovat rasittavia...

      Samoin sinulle, Annika.<33333

      Poista
  5. Hieno postaus jälleen. Kiva runo ja paljon asiatietoa entisistä ajoista Nuppolassa, missä ikivanhat omenapuut pukeutuvat vuodesta vuoteen kukkamereen. Paljon on työtä ollut että piha kukkii ja omenapuut kantaa satoa.

    Meilläkin mies käy Tallinnassa, tosin ei niin mielellään vaan asioita hoitamassa. Seuramatkat ei kiinnosta kun on niin helppo vaan piipahtaa satamaan ja nousta laivaan. Ja aina sitä on haettava bussiasemalta, onneksi vaan 3 km:n matka.Hih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anja!

      Kun tiedän, miten työläästi tuo vanha puuatarha on syntynyt, nosta 'hattua' talon entiselle emännälle! Kauppakoulun käynyt nainen tulee maalaistaloon emännäksi, ei varmaan olisi ollut pakko, mutta maalaistalosta kun oli kotoisin, teki mieli tulla---.

      Pitäähän miehilläkin olla harrastuksia, tietysti, ja sinun miehelläsi on musiikki ja soittaminen. Onneksi teillä on lyhyt matka, mutta täällä joutuu ajamaan kymmeniä kilometrejä. Ja tulo kestää puoleen yöhön asti, matkaa Helsingistä on 500 kilometriä. Minä en enää noita reissuja oikein jaksa!

      Poista
  6. Kauniisti kukkivat vanhat omenapuut Nuppolassa, paljon oli tarinaa niillä kerrottavana jos osisivat! Kuva voisi olla oman lapsuuskotini maisemista, sielläkin on noita ikivanhoja omenapuita juuri nyt kukkimassa! Samanlainen talokin..
    Hieno postaus, kiitos! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttuli!

      Samaa juurta - savolaistaloja nämäkin ovat kuin sinun kotisi (vai ovatko)?

      Ole hyvä, Minttuli, samoin sinulle 'viikonloppua'.<33333

      Poista
  7. olipa kivaa tarinaa, niin hauskasti kerroit. onpa sieltä asti pitkä matka tallinnaan, mulla ei ole vielä tullut käytyä siellä, vaikka tuossa ihan lähellä on, mutta mieli halajaa jo sinne kotiseutu maisemiin, lomaa odottelen. Tänään ostin kaupasta karjala lehden 3,90e on mielenkiintoinen lehti, myynnissä vain rajoitettu erä, iltasanomat mainosti sitä, ei vain ollut siinä sitä kylää josta äiti aikoinaan lähti, suojärveltä vuonteleen kylästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepita, kiva että pidit!
      Täällä luonto alkaa olla kauneimmillaan, Tohmiskin!
      Suojärvi on ollut lähellä meitä, samoin Pälkjärvi, joka joskus oli samaa pitäjääkin.

      En ole tuota Karjala-lehden numeroa nähnyt, meille tulee Karjalainen. Mies tilaa suojärveläisten lehteä Oma Suojärvi, vaikka ei ole edes suojärveläinen.

      Oikein hyvää ja aurinkoista viikonloppua, Pepita.<33333

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Kerroit kivalla tavalla ja sujuvalla tekstillä sukusi vaiheista. Niin me vain jokainen liitymme sukupolvien ketjuun. Sukututkimus on varmasti mielenkiintoista. Sitä on tehty myös molempien vanhempieni puolelta, samoin äidinäidin sukukirja on olemassa.
    Onnellista tulevaa viikonloppua Sinulle ja rakkaallesi!

    ps. edellinen teksti piti poistaa, kun siihen jäi hirveästi kirjoitusvirheitä.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piipe, kiitos!

      Ihminen on yksi lenkki pitkässä sukupolvien ketjussa. Varsinkin jos hänellä on jälkikasvua..:)

      Hienoa että tiedät suvuistasi, jokaisella on sukuja paljon enemmän kuin ne kaksi...

      Kiitos, samoin sinulle & Hänelle.<33333
      OK, kaikki hyvin!

      Poista
  10. Kiitos taas kivasta kerronnasta ja tuosta runosta. Niin vakaan seisoo vanha talo, tuli mieleen, miten tuonikäisenä olisi nykypäivän talot, kun jo uudesta asti hometta löydetään.
    On tämäkin mökki missä asun rakennettu jo-30 luvulla, joten ikään on niin minulla kuin mökillänikin.
    Oikein hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, kiitos!
      Ihme on, ettei osata tehdä kunnon rakennuksia!
      Te siis vanhennutte yhdessä, talosi ja sinä;)
      Kuin myös sinulle ja Himmulle.<33333

      Poista
  11. Olen tuota ELÄMÄN JANOA miettinyt.
    Nuoruudessahan se on ja pitää päästä
    ja nähdä ja löytää!
    Vanhana lämpö ja läheisyys
    on tärkeää että jaksaa arkensa
    keskellä.

    Ajattelen, että kaikki istutukset
    joita vielä jälkipolvikin saa ihastella
    ja joista saa nauttia, tehtiin ja tehdään
    rakkaudella tulevaisiakin varten! Se on
    hyvien kätten perintöä!

    Meilläkin on kotona Suomessa hyvin vanhoja
    omenapuita syreenipensaita ja juhannusruusuja
    jotka saimme perintönä.

    Kiitos runosta ja mielenkiintoisesta kertomuksesta!
    Oikein Aurinkoista alkavaa Kesäistä kuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herne, nuorena täytyykin olla elämänjanoa!
      Toki on, mutta ei ole haitaksi vanhempanakaan..:)
      Ihan totta tuo 'lämpö ja läheisyys'.

      Kauniisti sanot, 'hyvien kätten perintöä', sitä ne ovat.<3
      Syreenit kukkivat yhä, vaikka niitäkin on harvennettu, ja juhannusruusista ei poika taida pitää, minusta ne olivat kukkiessaan upeita! Ja se tuoksu..:))

      Ole hyvä, Herne!
      Samoin sinulle sinne Jöötanmaalle.<33333
      Auringosta olemme nauttineet jo viikkoja..;))

      Poista
  12. Kesä on tullut. Punaisen talon kuva sai minut niin muistelemaan oma vanhaa kotiani, joka oli myös tuollainen punainen ja edustalla kasvoi vanha omenapuu.
    Olen hissukseen alkanut kiinnostua kovasti myös suvustani, lähinnä äidinpuolelta.

    VastaaPoista
  13. Aimarii, sehän on mukavaa, tuli oma historia sinulle mieleen!
    Sukuhistoriat ovat minustakin kiinnostavia:))
    Toivotan sinulle onnea ja menestystä sukuhistorian parissa, Aimarii.<33333

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥