Google+ Followers

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Sukuvierailu Kallvikissa


Näkymä piispan asunnon ikkunasta Suomenlahdelle.


Huhtikuun 15. päivätyllä kirjeellä saimme kutsun Helsingin Vuosaareen Kallvikinniemeen juhlalliselle sukuvierailulle metropoliitta Ambrosiuksen luokse. Hänellä tulee täyteen piispanelämää eletyksi ensi syksynä 25 vuotta.

Noudatimme siis kutsua serkkuni Veijon ja hänen puolisonsa Anjan kanssa. Taisimme olla lähes viimeisiä tulijoita, suurin osa kutsutuista oli saapunut kello 15. kuten kutsussa oli mainittu.

Tuo ensimmäinen linkki on kevään 2013 Hesarissa ollut Samin Sykön juttu piispa Ambrosiuksesta ja hänen kodistaan. Sattuneesta syystä minäkin sain tuon lehden itselleni tilattuna.

Aili-mummo, Veijo-serkku ja piispa Ambrosius.
Sukua oli kutsuttu koolle sekä äidin että isän puolelta. Muitakin pohjoiskarjalaisia meidän lisäksemme oli paikalla, he olivat piispan isänpuoleista sukua. 

Itselläni oli ilo tavata Hilda-tädin jälkikasvua Turusta ja Helsingistä. Molempia miehiä olin viimeksi nähnyt pikkupoikana eli noin 55 vuotta sitten.

Tilaisuuden aluksi lauloimme suvivirren kokonaan. Piispa toivotti vieraansa tervetulleiksi; en tiedä paljonko meitä oli kaikkiaan, arvaan että yli 30 henkilöä. Piispalta oli jäänyt sukulaisten perhejuhlat käymättä. Paikalla oli useita henkilöitä, jotka hän oli vihkinyt luterilaisena pappina  ollessaan, minun isäni hän kävi siunaamassa hautaan maaliskuussa 1969.

Risto Jääskeläinen kääntyi ortodoksiksi 1975, liittyi Valamon luostarin veljestöön nimellä veli Kristoforos. Valamon luostarissa alkoi tapahtua, Kristoforos joutui Heinäveden luostarin rahastonhoitajaksi. 

Joskus Ambrosius kaskuili, että hänen Heinäveden Valamoon tullessaan luostarilla oli velkaa 200 000 markkaa, mutta kun hän lopetti, velkaa oli 20 000 000 markkaa, eli velat satakertaistuivat. Valamossa rakennettiin ja sinne muutti nuorempaa veljestöä. Valamosta tuli se paikka, mikä se tänään on.
 Ikoniseinä.

Vuonna 1988 alkoi uusi ura piispana. Silloin hänet nimitettiin Joensuun piispaksi, hän otti nimekseen Ambrosius. Joensuun piispa on arkkipiispan apulainen, missä uusi piispa koulutetaan tehtäväänsä. Arkkipiispan paikka on Kuopiossa, mutta nyt on alettu puhua että se pitäisi siirtää Helsinkiin. Tämä ei kuitenkaan tapahdu metropoliitta Ambrosiuksen aikana, vaan vasta sitten, jos / kun hän on jäänyt eläkkeelle. 

Ortodoksisuus on lähtenyt vuosia sitten nousuun eikä loppua näy. Suurin ortodoksiseurakunta on nyt Helsingissä.

Vuosina 1996-2002 Ambrosius oli Oulun piispana, mistä hän sai siirron Helsingin piispaksi.

Mitä Ambrosius on tehnyt Helsingissä?

Metropoliitta tuntee paljon rahamaailman ihmisiä, ja päätti hankkia Helsinkiin ortodoksisen kulttuurikeskuksen, joka on nimetty Sofiaksi. Rahat hän 'kerjäsi' niiltä, joilla rahaa on paljon. Rahalahjoituksilla perustetettiin Sofian-ystävät säätiöValitettavasti tämä paikka jäi tältä reissulta näkemättä.

Toivotan serkulleni, piispa Ambrosiukselle, paljon onnea ja menestystä!
Jääskeläisten poika on päässyt pitkälle elämässään, hänellä on ollut mukanaan Taivaan Isän siunaus. Henni-serkku olisi hyvin ylpeä vanhimmasta pojastaan. Iloa ja onnea myös Marjatta- serkulle ja hänen perheelleen!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein antoisaa ja hyvää viikonloppua!
                            Aili-Mummo



22 kommenttia:

  1. Oi, miten mielenkiintoinen vierailu sinulla on ollut! Tuollaisiin tilaisuuksiin eivät kaikki pääsekään :) Kallvik on hieno ranta-alue harvinaisine kasveineen. Toivottavasti ehdit piipahtaa myös rannalla. Rentouttavaa viikonloppua, Aili-mummo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marmustoi, ulkona en kävellyt, meni siksi myöhään.
      Uskon niin olevan, en varmaan olisi niitä kasveja tunnistanutkaan.

      Samoin sinulle, Marmustoi♥♥

      Poista
  2. Kyllä se on mielenkiintoista tavata sukuaan!
    Mutta silloin pitää olla joku joka kutsuu
    koolle,eikö vain! Ikääntyneenä avostaa
    yhdessäoloja ja tapaamisia aivan eri tavalla,
    kuin joksus nuorena, varsinkin kesällä,
    kun on kaunista ja mieli matkustaa
    pitempiäkin matkoja, niin kauvan
    kuin vielä jaksaa.

    Ikonit ovat tosi hienoja, ovatko ne Valamosta, vai?

    Kiitos kuvista ja kertomuksestasi!

    Hyvää viikonloppua Teille, sinne Koti-Suomeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herne, sammaa mieltä kanssasi olen, koollekutsuja on välttämätön! Olemme kyllä kutsuneet piispaa sukujuhliin, mutta huonoin tuloksin! Kesällä on helpompaa ja hauskempaa pitää juhlia, ja niistä nauttii enemmän!

      Ikonien alkuperää en tiedä. Muutamia huonokuntoisia ikoneja näin toisessa huoneessa, ehkä ne olivat kunnostukseen menossa.

      Ole hyvä, Herne-ystävä!
      Kuin myös sinulle sinne Länsi-Jöötanmaalle!

      ♥.♥

      Poista
  3. Mukava on tavata sukulaisia,kauniita ikoneja.Rentouttavaa viikonloppua Aili-Mummo.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella oli..:)
      Hienoja olivat ikonit!
      Samoin sinulle, ritva.♥

      Poista
  4. Sulla on kyllä ollut mielenkiintoinen vierailu sekkusi, piispan luona. Ja varmasti oli kiva tavata vanhoja ystäviä ja sukulaisia.
    Kauniita ikoneita siellä olikin paljon. Tykkään niistä tosi paljon, ne ovat niin kauniita kaikki.

    Oikein hyvää viikonloppua sulle!

    VastaaPoista
  5. Olihan se mielenkiintoista, ei oltu nähty vuosiin!
    Ainahan ne omat sukulaiset kiinnostavat..;)
    Kun kuvan klikkaa, kääntyy se oikein päin, vasta nyt huomasin!
    Kiitos, samoin sinulle, Harakka!

    VastaaPoista
  6. Ikimuistoinen sukulaisvierailu teillä on ollut. Hienoa että pääsitten käymään.
    Pitäisikin tehdä kesäretki Valamoon, on jo varmaan kymmenen vuotta siitä viime käynnistä.
    Muistanko oikein, onko piispa kirjoittanut jännityskirjojakin, muistelen lukeneeni...

    Kiitos tästä postauksesta ja hyvää viikonloppua ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, vierailu oli - muistettava.

      Piispa on toimittanut tietokirjoja, ja sitten muutamia hengellisiä teoksia, lähinnä koosteita omista puheistaan. Kerran hän sai 1980-luvulla tiedon julkistamispalkinnon kirjasta Ortodoksinen kirkko Suomessa (1979). Minun tiedossani ei ole jännityskirjoja (ks. Wikipedian artikkeli).

      Ole hyvä, Minttuli, kuin myös sinulle hyvää sunnuntaita!

      Poista
    2. Aili, muistin väärin...Näin käy välillä ja varsinkin kun tuota iloista vilinää on ympärillä. Sehän olikin Panteleimon-piispa:) Kaksi jännityskirjaa on kirjoittanut ja vanhemman luin..

      Poista
    3. Minttuli, ei se mitään.

      En ole lukenut hänen teoksiaan:)
      Voi se piispankin elämä olla jännittävää - tai sen voi kuvitella olevan...

      Hyvää päivän jatkoa sinulle!

      Poista
  7. Mielenkiitoinen matka ja juhlat oli sinulla. (Minulla toimii vielä tämä musakansio ilman mörköjä:) Kerroit tarinan niin hyvin että melkeen olalla istuin:))ikonikuva on upee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta on, kiitos serkkuni Veijon ja hänen tyttärensä perheen!
      Hyvä että pidit, Aikku!

      Ja kappas, Blogger käänsi kuvan lopulta oikein päin...
      Hyvää sunnuntaita sinulle, Aikatherine!

      Poista
  8. Teillä on ollut hieno ikimuistoinen sukulaismatka. Kiva kun saa tuollaisia kutsuja.
    Kiitos kiinnostavasta postauksesta.

    Hyvää pyhää teille!♥ ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sylvi-ystävä!
      Niin todella...
      Ole hyvä;))
      Samoin sinulle ja perheellesi!♥.♥.♥

      Poista
  9. On mukavaa, kun sukulaiset pitävät yhteyttä toisiinsa ja tapaavat edes joskus.

    VastaaPoista
  10. Marja-Leena, kiitos, näin on!
    Hyvää juhannusviikkoa sinulle♥

    VastaaPoista
  11. Oli varmasti hieno vierailu. Piispa asuu kauniissa paikassa Helsingissä.
    Sinulla itselläsi oli tyylikäs asu ja nuorekas kampaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irene: elämäni ensimmäiset coctailkutsut:))
      Näillä mentiin; mekko oli vanha, mutta arvelin että tuon voisi laittaa päälle. Vanha tosin on pitäjäkin, joten sovimme yhteen mekko ja minä;D

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥