Google+ Followers

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Ihana luontomme marjoineen

Meidän lakat ovat toisten hillat...

Yhtä maailmaa köyhempänä katselen
kuinka ilta-aurinko ja omituinen
väreilevä pöly alkavat yhdessä murennella
minun vähiä perujani, näkyjäni
joista ne itse muodostavat 
huomattavan osan, fluidumin
jota pitkin katseeni kulkee,
koskettelee, arvioi etäisyyksiä
näkyvästä näkymättömään.
Minä yritän oppia iloitsemaan
luopumisen ajatuksesta, ja parasta runoani
kirjoitan ikäni kaiken,
laajennan mielessäni
kohti juuri tapahtuneen unohduksen
äärimmäistä hienostusta.


- PENTTI SAARITSA -

Päivänkakkara on päivän sana!

Elämme ruokaista aikaa, marjat kypsyvät luonnossa, soilla ja metsissä. Ja myös puutarhoissa. Jotenkin ei istu tuo Pentti Saaritsan runo tähän kuvaan ja ruoka-ajatukseen. Mutta luontoon se käy joka tapauksessa...

Tänä vuotena on luonto järjestänyt lakkoja eli hilloja, joita poimitaan ja ostetaan vesi kielellä. Mies toi eilen meillekin näitä herkkuja, joita äsken pakastelin. Oli niitä lähes kahdeksan kiloa. Naapuri on ostanut ja kerännyt jo kymmeniä litroja, aikoo kai herkutella näillä suomarjoilla lähes joka päivä. Joka vuosi ei lakkoja saada, nytkin on mennyt monta vuotta, jotta lakkoja ei ole saatu.

Paras juttu, jonka eilen naapuri kertoi, on, että toinen naapuri, jo iältään 86 vuotta, on nähty suolla kävelemässä ja keräämässä lakkoja yhdessä poikansa kanssa. Täytyy sanoa, että kova kunto sillä ukolla on, eikä terveyskään siitä huonoimmasta päästä... 

Lehdestä luin, että näinä aikoina saapuvat myös poimijat Thaimaasta iloksemme. En tiedä, paljonko mustikoita on tulossa, mutta lakkaa kuuluu olevan. Nuo kuvaamani lakat ovat itänaapurin ihmisiltä ostettuja. Me jätämme suosiolla marjaretket muiden, kovakuntoisempien iloksi...

Kesällä on monilla vanhoilla ihmisillä kova hinku marjastamaan. Sitten käy niin, että asianomainen joko eksyy tai voimat loppuvat muuten, eikä pääsekään enää takaisin tien varteen. Seuraava vaihe on suuretsintä armeijan ja poliisin kanssa, ja lisäksi paikalle kutsutaan helikopteri, joka etsii lämpökameralla eksynyttä. Toivokaamme ettei kukaan lähtisi metsiin tai lakkasuolle vanhana ja huonokuntoisena eikä varsinkaan yksin.
Lumipalloheisi kukki jo kesäkuun alussa. Kuva Nuppolasta.

Mystistä muuten, miten Venäjän lakat eli hillat muuttuvat Lapin hilloiksi heti kun päätyvät marjakauppiaan omistukseen. Samoin käy tietysti myös monille muille marjoille, esimerkiksi mansikoille. Marjoissa en ole vielä huomannut kansallisuustunnusta, joten se on helppo valehdella kotimaiseksi marjaksi. Eikä sitä ostaja pysty muuttamaan, vaikka valheeksikin tietäisi.

Vadelmia emme tänä kesänä saa, kun en voi enää lähteä metsään. On siis opittava elämään ilman niitä. Puutarhavatut ovat komeita, mutta eivät minkään makuisia.

Tänään sataa, poika niitti heinät luo'olle, mutta eivät ne ainakaan tänään kuiva. Saadaan nähdä, mitä niistäkin tulee!
Sireenit ja pihlajat kukkivat samaan aikaan. Kuva otettu 3. kesäkuuta -13.

Melko hiljaiseksi on blogistania muuttunut, mutta niinhän siinä kesällä käy. Ihmisillä on paljon muita menoja ja harrastuksia, mikä on tietysti hyvä asia. Suomi on kesällä liian täynnä erilaisia kesätapahtumia, jotta niihin kerkiäisi osallistumaan. Ja varsinkaan jotta rahat riittäisivät. Meillä vanhuksilla on paljon näitä 'pakollisia' menoja joka päiväisestä elämästä selviämisestä. Ja hinnat sen kun nousee jatkuvasti. Kannattaa ajatella, mihin vähät rahansa käyttää. Monta vähemmän tärkeää asiaa olemme tänäkin vuotena jättäneet väliin, kun tarpeellisia menoja on ollut paljon.

Laitan kuultavaksenne Tamara Lundin Lapin tangon, olkaa hyvä!

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikon jatkoa!
                            Aili-Mummo


20 kommenttia:

  1. Suomi elää vain kesällä! Nyt on parasta olla sairastumatta, sillä noutaja tulee ennen kuin lääkärille pääsee...Kaikki menevät ja tulevat kuin viimeistä päivää. Kuin huomenna taivas tippuisi alas.

    Eikös Saaritsa sovi aina. Hänkin on suomentanut Ahmatovaa...

    Lakka on ihan huippua: Näin kertoo Piipon kirja Suomalaiset marjat.

    Kaunista viikon jatkoa, Aili-IhaNainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiitos!

      Näin sanotaan, ja ainakin puoliksi totta se on:)
      Kesällä lähes kaikki ovat lomalla, paitsi maanviljelijä-karjanhoitajat. Heiltä ei työ lopu, vaan lisääntyy!

      Kovin lyhyenä kesänä pitäisi ehtiä kokea kaikki mahdollinen ellei mahdotonkin. Saaritsa on pätevä runoilija, hienoa jos on suomentanut Ahmatoovaakin.♥

      Huippumarja on aivan totta, kerännyt auringon säteet tarkkaan talteen.☺

      Kiitos Leena-IhaNainen, kuin myös sinulle.♥

      Poista
  2. Komeat marjat olet saanut pakastimeen, niistä riittää herkutteluun monet kerrat.
    Tosi on, puutarhavadelmat ovat komeita, mutta se maku ei kyllä vastaa niitä luonnosta poimittuja.

    Hyvää viikon jatkoa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minttuli!

      Olet sitten samaa mieltä vadelmista:))

      Samoin sinulle, Minttuli.♥

      Poista
  3. Eipä ole meillä vielä lakkoja pakkasessa. Voi olla, että tuo kaveri etsii parempikuntoisena niitä jostain lähisuolta, jos eivät ennätä muut kerätä. Kauempaa tuskin lähtee niitä hakemaan.
    Kiitos Saaritsan runosta ja Lapin tangosta ja leppoisaa viikon jatkoa. Onneksi ei siellä Vihtavuorella pamahtanut. Tukesin ylijohtaja oli uutisissa hermostunut ja takelteli sanoissaan, on huomautettu konttien sijainnista mutta tehdas ei ole noudattanut niiden siirtämistä kauemmaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beate, voi lakkoja löytää lähisuolta elleivät sitten hätäisimmät ole keränneet!

      Ole hyvä, Beate.♥
      Onneksi ei, päästiin säikähdyksellä...
      Paljon myrkkykontteja samassa paikassa lähellä tehdasta, jätteet pitäisi varastoida kauemmaksi.

      Leppoisaa viikonloppua sinulle.♥

      Poista
  4. Mitä herkkua! Oikeesti olen vani kerran nähnyt lehtiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö Ruotsissa kasva suomuuraimia-lakkoja-hilloja-olenkaan?
      Uskon että Ruotsinkin soilla kasvaa näitä marjoja;)

      Poista
  5. Kaikkein parasta lakka on lakkaliköörinä. Kahvin kansa ihan mukavaa, parempaa kuin kerma.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon sen, vaikka viime vuosina ei ole paljon tullut liköörejä maisteltua;) Ehkä pitäisi...

      Samoin sinulle, Tuula.♥

      Poista
  6. Onko nuo lakat sieltä, eli missä päin siellä on suo ? Täällä on vain mustikoita ja puolukoita, on kyllä karpaloitakin, niin ja se tyrni, aloitin mustikan poiminnan eilen, tilauksia on tullut, kun kukaan ei halua ostaa torilta niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepita, nämä lakat on poimittu Venäjän puoleta, ja ostettu venäläisiltä. Mutta lakkoja löytyy Suomestakin. Me olemme vain niin huonokuntoisia, ettemme lähde suolle räpiköimään.

      Mustikoiden määrää en tiedä, viime syksynä tänne joku kauppias toi thaimaalaisia poimijoita. Se ei silloin haitannut, marjoja oli tosi paljon.

      Torilta saa kalleimmat marjat, pitäähän sen torikauppiaan saada voittoa ainakin 100 prosenttia...

      Hyvää marjastusintoa sinulle, Pepita.♥

      Poista
  7. Ihana hilla-kuva. Minä olen hilla-ihmisiä, kun olen pohjois-Suomesta kotoisin. Ranualla on joka vuosi hilla-viikot. Pikkutyttösestä asti joka kesä poimimme hilloja helteisillä soilla sääskien purtavana, mutta kyllä hilla-soppa talvella maistui hyvälle.
    Nykyisin tykkään leipäjuustosta, jota sulatetaan vähän mikrossa ja päälle hillahilloa.
    Mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Mai!

      Täällä lakkoja eli hilloja on vain joka kuudes tai seitsemäs vuosi, useaan vuoteen ei niitä ole saanut venäläisiltä edes ostaa. Ja suomalaiset kauppiaat myyvät niin kalliilla, etteivät rahat riitä.

      Hyvä että Pohjois-Suomesta saa hilloja useammin, ja paikkakuntalaiset saavat tuloja...

      Tuota leipäjuustoa olen minäkin syönyt, entisaikaan myös tehnyt (kun oli lehmiä ja maitoa). Leipäjuustoa voi ostaa myös kaupasta. Voi niitä syödä myös vaniljakastikkeen tai maidon kanssa.

      Samoin sinulle, Mai.♥

      Poista
  8. Anoppi on siellä teidän naapurissa lakkasoita tarpomassa. Ja lehdestä luin, että lakalla olisi kova kilohinta. Mietittiin miehen kanssa, että pitäneen lapset raahata suolle lakkoja keräämään, että saadaan matkarahat kokoon:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, kiva tietää;))
      Lakalla on yleensä kova kilohinta Suomessa.
      Matkarahat voi hankkia monella tavalla, tuo on yksi niistä;)

      Oikein mukavaa ja hyvää matkaa, pian kai olette jo Suomessa.♥

      Poista
  9. Pentti Saaritsaa ja lakkoja! Aili-mummo tietää millä herkutella. Äitini kanssa on tarkoitus lähteä kahdestaan pistäytymään suolla. Äiti vähän arastelee karhuja. On siellä Etelä-suomessa usein huolissaan kun yksin liikun metsissä. Otetaan pahaääninen pilli mukaan. En tiedä onko siitä enemmän haittaa kuin hyötyä, jos tosipaikka tulisi. Kyllä puhelias mummo aina karhut karkoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anne-Riitta!

      Toivotaan yhdessä, ettei karhuja tule...
      Aniharvoin ihminen kohtaa luonnossa karhun, minäkään en ole kertaakaan nähnyt karhuja, vaikka niillä aina marja-aikoina pelotellaan. Ehkäpä tuo metelin pitäminen voi pitää karhut loitolla, näin väitetään. Mummokin voi olla karhun peloke;)

      Ihanaa viikonloppua sinulle.♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥