Google+ Followers

torstai 4. heinäkuuta 2013

Mansikoista ja muista kiireistä

Ketoneilikka ja valkoapila kukkivat mummon rappujen pielessä...

OOT KAIKKI MULLE

Ikkunasta sisään pyrkii illan pimeys
ja varjot valahtavat lattialle
kaukaa metsiköstä kuuluu outo helistys
kuin tähdet tippuisivat puiden alle

Mä selkääs vasten hiljaa painaudun, ja siihen jään
ja silittelen vaiti hiuksiasi
sä kuiskaat: entä jos en sulle riitäkään?
ja käännyt mykkä hymy kasvoillasi

      Oot kaikki mulle, huudan, etkä kuule kuitenkaan
      Vain liikkumatta valvot pimeässä
      En sulle mitään osaa tehdä paitsi rakastaa
      niin kauan kun vain tahdot pysyn tässä!

Sä sykkyrässä nukut niin kuin sairas kaninpentu
ja yhtäkkiä hätkähtäen heräät
ja kysyt: et kai koskaan mieti kuinka meidän käy?
ja hiuksiani hiljaa kätees keräät

Ja sitten kerrot mulle minkälaista unta näit
sä taivaan kanteen piirsit enkeleitä
ja jokaiselle tähdelle sä silmät maalasit
ne ihmetellen katselivat meitä
   
     Oot kaikki mulle, huudan taas ja silloin kuulet sen! 
     ja syliäni etsit pimeässä! 
     En sulle mitään anna, paitsi koko sydämen
     niin kauan kun vain tahdot pysyn tässä!


- ANNA-LEENA HÄRKÖNEN -
runon on säveltänyt ja levyttänyt Petri Laaksonen.

Ahomansikat löytyvät samoin läheltä...

Ystävät hyvät, suokaa anteeksi, eilen en ehtinyt konetta avata! Ensin kävin Jakokoskella serkun luona viemässä Kontkasten sukukirjan ja siinä sivussa joimme kahvit ja nautiskelimme kahvipöydän antimista. Vaihdoimme myös kuulumisia pitkän ajan jälkeen.
Ja aika paljon siellä oli tapahtunutkin, tyttärelle rakennettiin taloa pienen matkan päähän. Tytär oli tullut Vantaalta äidin kotimaisemiin monen vuoden perästä poikansa ja miehensä kanssa. Jakokoski on jo taajama, asutus lisääntyy melkoista vauhtia. Kylässä toimii uusi koulu ja kyläkauppa, myös tähtitorni on kylän erikoisuuksia.

Paljon on Jakokoski muuttunut lapsuusajoistani, jolloin vierailin äitini kanssa Aune-tädin luona heidän maatilallaan. Enää kylässä näköjään on yksi toimivat maatila, jossa ei ole karjaa. 
Maitohorsmat ja lupiinit kukkivat sulassa sovussa mummon pihassa.


Tullessamme teimme Joensuusta ruokaostokset ja ostimme myös mansikoita. Pojan perheelle toimme kolme laatikkoa ja itsellemme kaksi. Yksi minulla oli jo ennestään pakkasessa. Loppuilta kului mansikoita pakastellessa ja keitellessä. Sitten oli tarve katsoa teeveestä Taivaan tulia ja muuta ohjelmaa, joten virtaa ei enää riittänyt nettihommiin. Selkäni oli niin kipeä, että pelkäsin sen menevän samanlaisen kuntoon kuin miehelläni. Meillä on ollut tapana, että mummo siivoaa marjat, vain joskus on mieheni ollut siivouksessa apuna. Vaivainen on hänkin, joten lepo on hänelle tarpeen...
Nuppolan täyhtöangervot kukkivat uuden emännän hoidossa.

Jakokoskella on Museokanava ja siellä Kanavateatteri, jossa kävimme 1980-90 luvuilla katsomassa lähes kaikki esitykset. 2000-luvulla kävimme muutaman kerran, mutta taisi käydä niin, ettemme päässeet sisään. Siihen loppuivat hyvätkin teatterihalut. Katsomo lienee yhä edelleen ilman kattoa ja selkänojia istuimissa. Yritin ottaa selvää katsomosta, mutta sieltä ei ollut kuvia. Yhtä hyviä olosuhteita kuin Tohmajärven kesäteatterissa saa kyllä hakea, ja tuskin ihan läheltä sellaista löytää...

Toivottelenkin teille kaikille oikein onnistuneita ja hauskoja kesäteatteriretkiä ainakin lähiympäristöönne, ja jos virtaa riittää, kauemmaksikin. Meille molemmille kesäteatterimatkat ovat olleet vuosikymmenien harrastus ja ilonaihe!
                       Aili-Mummo

10 kommenttia:

  1. Kesäteatterien ohjelmistot ovat yleensä mukavaa katsottavaa ja pyrimme joka kesä käymään jossakin päin. Eräs mieluisa muisto on vuosien takaa Suolahdesta, Juhani Ahon Rautatie oli ohjelmistossa ja esitykseen sai yleisö osallistua matkaamalla vanhalla höyryjunalla.

    Mielenkiintoinen kohde olisi Jakokoskikin käydä, Suomi on täynnä hienoja käyntikohteita äin kesäaikaan.

    Kiitos Härkösen runosta ja oikein hyvää kesäistä viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, toki näin on, että kesäteatterien ohjelmistot ovat kiinnostavia. Juhani Ahon Rautatien olen lukenut useaan kertaan, teatterissa en ole sitä nähnyt, vaan elokuvissa. Toki tuo höyryjunalla matkustaminen on elämyksellistä, varsinkin niille, jotka eivät ole sitä ennen tehneet.

      Toki Jakokoski on kiinnostava paikka, siellä on useita nähtävyyksiä:)

      Ole hyvä, Minttuli, samoin sinulle ja perheellesi.♥

      Poista
  2. Meilläkin kasvaa ahomansikoita ihan talon nurkalla ja mustikkametsä alkaa ihan tontin rajalta <3 Ihanaa kesäviikonloppua, Aili-mummo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan kuin meillä, Maria:))

      Samoin sinullekin, ystäväni.♥

      Poista
  3. Toivottavasti selkäsi vertyy eikä jää haitaamaan kesänviettoa. Täällä lasketaan päiviä milloin ollaan Suomessa syömässä mansikoita ja lasten herkkua eli herneitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, seuraavana aamuna selkäni oli ihan normaali:)
      Ihanaa että tulette Suomeen, tervetuloa.♥
      Varmaan sukulaisenne laskevat myös päiviä!

      Poista
  4. Upeita muuten ne horsmat lupiinien kanssa yhteisessä penkissä!

    Nythän on tosiaankin kesäteatteriaika. Kesäteatterissa on aina tunnelmaa. Täälläpäin on sitten Rauman pitsiviikko, jossa myös on tunnelmaa, jopa Mynämäessä on tunnelmaa, sellaista tavallista, rauhallista kesätunnelmaa.

    Mansikkatunnelmaa on hivenen täälläkin. Onnellisia kesähetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuula!

      Tämä on sitä parasta kesäteatteriaikaa..;)
      Minulta meni Potsipäivät (pitäjäjuhla) ohitse sukujuhlien takia:)

      Ihanaa että myös Mynämäessä on tunnelmaa.☺

      Onnellisia kesähetkiä myös sinulle, Tuula.♥

      Poista
  5. Aili, meilläkin on aika mennyt mansikoiden kanssa. Minä en keitä, vaan vähän survaisen ja laitan joukkoon hiukan sokeria ja sitten pakkaseen. Nyt on jo NELJÄ lootaa laitettu, mikä on meidän mansikkaennätys. Kaikki on Piipon kirjan Puhdasta ravintoa 'syytä'. Ja nyt on alkamassa mustikka-aika...

    Istuminen tappaa. Joskus en vain voi istua tässä koneella, vaan on pakko lähteä ihan tunneiksi pois. Yritän saada äidinkin katsomaan televisiota makuulta, kun hän katsoo sitä paljon, vaikka tekee myös tunteja puutarhaa ja nyt säilöö mansikoita.

    Aurinkoa ja terveyden tuulia selällesi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, mustikka-aika on alkanut, varmaan vielä saa mansikoitakin. Joskus olen laittanut viisikin laatikkoa mansikoita, mutta suurin osa niistä meni lapsille. Hyviä 'syitä' löytyy säilömisharrastukseesi.

      Ihan hyvä kävellä ja liikkua luonnossa, istuminen on tosiaan puuduttavaa ja tappavaa hommaa.

      Ihanaa että äitisi on vielä niin virkeä ja jaksaa osallistua vaikka mihin:))

      Suloista ja mukavaa alkanutta kesäviikkoa sinulle ja läheisillesi, Leena-Iki-IhaNainen.♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥