Google+ Followers

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Puhoksen Perinnepäivät

Suomenlampaat villoineen aitauksessaan.

MÄÄ, MÄÄ, LAMMAS KULTA!

Mä, mä, mää, / raukka pässinpää! /
Kesän villat kantaa, / syksyin pois ne antaa, /
talveks ilman jää. / Mä, mä, mää, / raukka pässinpää!

Tules tänne, lammas kulta, / saatpa leipäpalan multa. /
Sitten otan hiukan villaa, / niistä kudon töppöset, /
niin on jalat lämpöiset / meidän pienoisilla. 

- SUONIO - 
Suomenhevonen kieseineen.

Terveisiä Puhoksen Perinnepäiviltä! Oli maalaisakalle ihan mukava kokemus. Paljon tuttua oli esillä, nyt jo antiikkia ja mennyttä elämää. Ensimmäisinä vastaanottajina olivat pikkuvasikat ja suomenlampaat, joista järjestettiin villankeritsemisnäytöksiä yleisölle. Ja sitten oli joitain kanoja, kolme kanaa ja kukko. Kirjavia, sopuisia ja hauskoja...

Näin lapsiperheitä, jotka kiinnostuneina ja uteliaina tutustuivat eläimiin ja muihin kohteisiin. Suomenhevonen oli valjastettu lippakiesien eteen. Mies vilkaisi hevosvaljaita, kuinka polle oli pantu aisoihin.
Maamoottorilla pyöritettiin ennen puimakonetta.

Maamoottorilla pyöritettiin entisaikaan erilaisia koneita, kuten puimakonetta, pärehöylää ja silppukonetta. Minun kodissani oli vanhanaikainen ihmisvoimalla pyöritettävä silppukone. Kaksi aikuista ja yksi lapsi (minä) pyöritimme kammista silppukonetta, isä syötti ruislyhdettä silppukoneen kitaan. Oli raskas ja inhottava homma, oikeata rääkkiä...

Kaikkia kohteita en edes katsonut, miesten työvälineet ja ajoneuvot täyttivät kentän. Naisille oli nähtävyyksiä järjestetty vanhan kartanon navetassa. Hienoja entisajan käsitöitä oli esillä runsain mitoin. Rukilla kehrääjä istui rukin edessä lepuuttamassa itseään, kun vähän ennen poislähtöä kävimme katsomassa. Ruokalakin sijaitsi samassa rakennuksessa.
1900-luvun linja-auto Ylämyllyn automuseosta.
Tuo kuvassa näkyvä linja-auto on liikkunut maanteillämme 1930-luvulla. Sisään emme katsoneet, mutta kaikenlaiset käryt ja katkut (häkäkaasu) 'ilahduttivat' siinä matkustajan nenää. Ja talvella oli takuuvarmasti kylmä kuin jääkaappi. Puupenkit ovat kovat ja epämukavat.
Musikantit soittivat tukkilaiskisojen ajan.

Tukkilaiskisat pidettiin myllyn takana olevassa kanavassa, myllyssä oli muutama leivän ja viljan myyntipiste ja myös kahvittelupaikka. Kävimme hörppäämässä päiväkahvit siellä kisojen jälkeen. Musiikkia saimme kuulla tämän soittajakaksikon ansiosta. 

Ennen varsinaista kisaa meille antoi Unto Kyllönen työnäytöksen näresilmukan teosta. Tuossa kuvassa hän on lopettelemassa silmukkaa. Kyllösiä oli tukkilaisnäytöksessä peräti kolme sukupolvea, ukki (kuvassa) Unto Kyllönen, hänen poikansa ja pojanpoikansa.
Närelenkin taivutusta.

Unto Kyllönen kertoi, ettei hän ole koskaan hankkinut leipäänsä tukkilaisena, vaikka osasi hommat ainakin yhtä hyvin kuin joku ammattilainen. Harjoitusta Kyllösellä on, ja hän on opettanut jälkipolvensa yhtä eteviksi. Mies on täyttä rautaa, vaikka jo ukki-iällä onkin; voimaa ja taitoa löytyy.
Kolmen sukupolven sestojat.

Puhoksen Perinnepäiviä on vietetty jo useana vuotena, ja mies on siellä käynyt ainakin kaksi kertaa ennen tätä. Jos haluatte nähdä enemmän näistä juhlista, kehoitan teitä katsomaan tuon laittamani linkin. Siellä on tietoa, kuvia ja videoita useilta edellisvuosien vastaavilta päiviltä. Aikaa kannattaa varata reippaasti niiden katsomiseen. 

Kaikki tämä tehdään porukalla talkootyönä, josta kiitos järjestäjille ja talkoolaisille. Lippujen hinnat olivat ilahduttavan pienet, joten kiitos vielä siitä. Oli ilo tavat teitä kiteeläisiä näissä merkeissä.

Vuoden 2013 Puhoksen Perinnepäivistä on videolinkki tässä.

Myös Yle on järjestänyt tietoa Puhoksen Perinnepäivistä kuvineen.

Oikein hyvää viikon alkua kaikille lukijoilleni toivottaa Aili-Mummo!

16 kommenttia:

  1. Hauskaa. Kyläjuhlat on kivoja. Tohmiksen Potsipäivät - onko ne vielä hengissä oleva juhla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on, tänä vuotena en ehtinyt juhlimaan, oli Kontkasten sukukokous;)

      Antoisaa viikon jatkoa sinulle, Helmi-Maaria.♥

      Poista
  2. Ihanat perinnepäivät kaikkia kivaa nätävänä.Hyvää viikkoa.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanat hyvinkin;)
      Samoin sinulle, ritva.♥

      Poista
  3. Jalasjärven museolla järjestetään vähän erityyppinen Perinnepäivä 28.7 jo ties monennenko kerran.
    Tervetuloa!
    http://web.jalasjarvi.fi/museo/default.htm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Ullis!

      Katsoin tuon antamasi linkin: teillä on mahtava museoalue, jossa on lähes neljäkymmentä kohdetta. Näkee että pohojalaaset arvostavat menneisyyttään ja elinkeinojaan. Noista perinnepäivistä ei kuitenkaan puhuttu mitään. Onko Youtubissa videoita noilta päiviltä?

      Kiitos kutsusta, Ulleriina, mutta emme taida noin kauaksi lähteä;)

      Leppoisaa heinäkuun jatkoa sinulle.♥

      Poista
  4. Onpa mukava postaus näin maalaislikan
    mielestä, kiitos!

    Unto Kyllönen on ollut täälläkin esiintymässä, taitava mies!
    Hyvää kesäiltää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minttuli!

      Unto Kyllönen ei olekaan kiteeläinen, luin eilisestä lehdestä. Todella taitavia nämä Kyllöset - ja pojista polvi paranee:))

      Kuin myös sinulle, Minttuli.♥

      Poista
  5. Hauska perinnepäivä,Tukin päällä vaatiikin taitoa että pysyy kuivana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irma, niin on, taitavia olivat kaikki kolme Kyllöstä:)

      Poista
  6. Peikon miälestä tuollainen on lystiä. Tosin se miättii, miksi puun päällä pitää seisoa vedessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Peikko, aina voi miettiä kaikenlaista;)

      Poista
  7. Onneksi siellä vielä talkoohenki elää, vaikka kylä on pieni. Niin monella meistä on juuret maalla ja kaipuu entiseen hyvään aikaan. Heti alkoi jalka vipattammaan, kun tuon tukkipoijan näin :)...1. Tukkipoika se lautallansa on kuin vesilintu,huh, hei, ja laulamme ja on kuin vesilintu.Pitkät saappaat jalassaja remmihihnat kintuss’,huh, hei ja laulammeja remmihihnat kintuss’.

    2. Tukkipoika se lautallansa se on iso herra, huh, hei, ja laulamme ja se on iso herra.Kultakello taskussa ja vitjat viiden kerran,huh, hei ja laulamme ja vitjat viiden kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beate, sepä hauskaa että pidit tästä;)
      TUnnen minäkin tuon laulun, opimme sen kansakoulussa noin 60v. sitten. Iloinen ja pirteä laulu tukkilaiselämästä!

      Onhan siinä elämässä ollut tietysti omat ilonsa ja surunsa, mutta tässä laulussa sitä surua ei ole. Kovaa työtä ja uurastamista.

      Mutta onkohan kenelläkään tukkilaisella ollut tuota kultakelloa?

      Poista
  8. Puhoksen perinnepäivillä on tullut poikettua jo muutamana vuotena. Se aito vanhanajan maalais tunnelma välittyy niistä ihmisistä ja koneista ym. esineistä. Videoharrastajana on tullut kuvattua sitä tunnelmaa, jotta jatkossakin voi halutessaan kokea jotenkin tuon tunnelman.

    http://www.youtube.com/watch?v=-aDeyZxYiJs&feature=c4-overview&list=UU8cKkeFyhCUxEAqzT9-_WIg

    VastaaPoista
  9. Kiitos hienosta videosta ja linkistä, Anonyymi!
    Oli ilo olla mukana ensimmäisen kerran:))

    Oikein hienon videon olet tehnyt, se on hyvää mainosta Puhokselle ja Kiteen maataloudelle...

    Mukavaa kesän jatkoa sinulle.♥

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥