Google+ Followers

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Suossa suolivöitä myöten!

Juhana Kainulaisen petäjä. Tämän puun juurella Juhana K. lauloi Elias Lönnrotille.

Lopettamisen jälkeen vaikeinta 
      on aloittaminen.
Vallitseva aika: yltyvä pimeys
      ja pilvien haavissa uusikuu,
kastetta ruoholla, vaahteran valot
      vilkkuvat risteyksessä.

Maassa on taas uusi johto.
Ei ole vallan kumouksia
kun valta vaihtuu,
siisti kansa pukee likaiset kalsarit
            vielä kerran.

Montako kertaa aloitin kapinan, turhana,    
tässä vaihtoehdottomassa valtiossa, jossa
totarismit markkinatalous.
             Voi vanha kreikkalainen!
Milloin alamme puolustaa isänmaata
niiltä, jotka eivät edes itseään tunne?
Luulitko että Talous on sinua varten,
tässä yhden promillen maassa,
jonka ainoa kerskan aihe
             on vuoden ajat?

Montako kertaa lopetin kapinan, turhaan
              aloitan sen taas.

Virkaheiton suru ja syksy;
              pois minun on lähdettävä,
kauas pois, mutta minä olen aviossa
     suomeni kanssa,
pilvien haavissa,
         uuden kuun alla....
                                  [Paulille]

- AKI LUOSTARINEN -

Toukokuuta Tohmajärvellä. Kuvattu S-Marketin pihalta.

Puhutteleva runo tuo Aki Luostarisen kirjoittama. 

Ei ole Suomen maassa uutta johtoa, ei. Saamme vielä odottaa sitä päivää, että tulee vallan vaihdos. Mutta se tulee. Silloin ja jo nyt olemme suossa korviamme myöten. Tuleepahan Kataisen saama 'palkinto' maksetuksi. Ei Kreikkaa voitu pelastaa, vaan saksalaiset pankit. Sehän oli Angela Merkelin tahto, ja Jyrki yhdessä Jutan kanssa toteutti sen. 

Sen seurauksena Suomi on laulettu suohon kuten Väinämöisen aikoina Lemminkäinen laulettiin suolivöitään myöten. Meidät on petetty 'ystävyyden' nimissä.

'Voi vanha kreikkalainen' sopii vaikka kirosanaksi, mutta emmehän me toki sitä tarkoita. Ei kreikkalaiset maksa koskaan velkojaan takaisin, vaikka Suomi hankkisi mitkä vakuudet.
Olemme pahemmassa liisterissä kuin -90-luvulla Eskon Ahon aikana, varsinkin kun asiat tulevat julki kaikessa hirveydessään.

Minne menet suomen kansa, voimme kysyä itseltämme...


Toukokuuta Nuppolan metsiköstä, entistä laidunmaata. 

Miten kovalla työllä ja tuskalla kansamme on menestynyt, sitä ei enää kovin moni muista. Me maalaiset olemme saaneet sen kovuuden luissamme kokea kalliisti, tervettä päivää emme tulee enää näkemään. Mutta onneksemme 'työn raskaan raatajat' ovat paljon vähentyneet, pian ei ole jäljellä muuta työtä, kuin meidän vanhojen hoitamista, sekin halvimmalla mahdollisella tavalla. Kaikilla meillä ei ole varaa maksaa viittätuhatta euroa kuukaudessa hoidostamme jossain hyvässä laitoksessa. Vuodessa olisi oltava rahaa 60 000 euroa henkeä kohden, jos summa kerrotaan kahdella.

Uskallan väittää, että vanhustenhoito ei ole tuottavaa työtä, mutta lapset, heissä meillä on toivoa. Toivoa jota ei saa sammuttaa!

Tämän kirjoituksen aiheen sain Eija-Riitta Korholalta hänen blogistaan. 
Toivon että luette sen!

Lehtosinilatva kukkii Nuppolan vanhan talon seinustalla.

Viime viikolla säilösin marjoja, lakkoja ja mansikoita, keitin hilloja, ja pakastin nekin. Mies on jälleen hakemassa polttoainetta pojan perheen autoon, ja tuo ehkä lisää pakastettavaa. Mansikoista tein osasta hilloa raparperin kanssa. Näissä askareissa kuluu minun aikani sulavasti. Täällä on satanut viimeisen viikon ajan ja samalla lämpötilat jääneet 13-14 asteeseen päivällä. Mutta äsken kurkisti aurinko pilvien raosta, ja se tuntui mukavalta. Saisi ilmakin lämmetä. Eilen ei huvittanut lähteä edes kesäteatteriin, oli niin kalsea sää. Jos sadetta jatkuu, vie se viljat lakoon, elleivät ne jo ole. Kypsä ohra on paha itämään tähkällä olessaan. Onni on, ettei meillä ole enää viljaa. Hevosten heinätkin on saatu katon alle kohtuullisesti. Myös perunaan voi tulla rutto, jos sateinen kesä jatkuu. Peruna kukkii upeasti, ne ovat jo 'syötävän' kokoisia. 


Harakankello kukkii myös!

Tänä kesänä on ollut perhosia ennätyspaljon.  Mummon luonnonkukat ovat keränneet ruokaa suurelle perhos- ja kimalaisjoukolle. Ampaisiakin on usean vuoden jälkeen riesaksi asti. Saa olla varuillaan ettei ampiainen pistä. 

Näin loppukesästä herkkuja riittää, kun luonnon antimet kypsyvät ja valmistuvat. Myös työ lisääntyy, kun on säilöttävä marjat ja muut säilykkeet talven varalle. Onneksi nyt on kaksi kättä näihin säilömispuuhiin. 

Pojan perheen hevoset laitumella...

Toivotan teille, rakkaat lukijani, oikein hyvää ja kaunista alkanutta viikkoa!

Eläkää terveinä ja onnellisina, toivottaa Aili-Mummo!

20 kommenttia:

  1. Lamasta täällä tosiaan puhutaan. Minä en osaa vielä sanoa Suomen asioista juuta enkä jaata. Toivotaan, että löytyy se oikea latu, jota rehdisti voisi hiihdellä.

    VastaaPoista
  2. Mine, en ihmettele, jos et osaa...
    Samaa toivon minäkin, että selviäisimme!
    Oikein hyvää ja kaunista viikkoa sinulle & teille!

    VastaaPoista
  3. Peikko on opetellut maalaamaan pupujusseja seinälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä hauskaa; loikkivatko puput siellä kovasti?

      ☺ ☻

      Poista
  4. Tosiaan suomen tilanne on kyllä tällä hetkellä heikossa jamassa, toivotaan tilanneen
    muutosta parempaan päin. Nyt ollaan tultu säilomisen aikaan,On käyty lakkoja vadelmia
    mansikoita kerämässä, ja pakkaseen säilöön laitettu.Hyvää alkavaa viikkoa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irma, tuskin me tavikset voimme muuta kuin toivoa, ja hyvä sekin;)

      Tämä loppukesä on yhtä ravaamista ja marjojen siivousta ja säilömistä; siihen vielä muut säilykkeet!

      Samoin sinulle, Irma.♥

      Poista
  5. Kiitos, yritetään elää kohtuullisesti lamasta huolimatta, marjoja säilötty ja säilötään talven varalle.
    Puhuttelevaa tekstiä maailman menosta sinulta ja runoilijalta.
    Kesää on vielä jäljellä ja sääkin paranee, hyvää viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeesti lupasivat poutaa ja lämmintä täksi viikoksi, ihana asia:D

      Tuo pessimismi on tarttuva sairaus...
      Onneksi on vielä kesää, nauttikaamme siitä ja kesän herkuista!

      Hyvää viikkoa sinulle, Minttuli!

      Poista
  6. Maailma on aina kulkenut erillään pienestä ihmisestä, tavis kansalainen saa sanoa mitä vaa mut eduskunta ja rahapamput päättää..Runo on osuva. Hepat uljaita, kukat herkkiä.Yritetään jaksaa, ainahan me on selvitty.Lapset on hoidettava mutta ei vanhuksiakaan voi hoivatta jättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikku, tosi on mitä sanot!

      Jaksamista meiltä kaikilta vaaditaan...
      Kyllä, ei tietysti vanhuksiakaan voi jättää yksin selviytymään. Lapset ovat meidän suuri toivomme.☺

      Poista
  7. Rukoillaan että suomen tilanne parantuisi. Niinhän sitä sanotaan " rukoile ja työtä tee"

    Mansikoita ollaan säilötty omasta maasta, muta marjoja ei vielä.
    Meillä on marjat vähän myöhässä. Ehkä ensiviikolla sitten.

    Kaikkea hyvää sinulle Aili.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylvi, rukoileminen on vanha hyvä tapa saada työ päätökseen!
      Teillä on ollut niin kylmää, että marjatkin myöhästyy. Mutta kyllä ne tänä kesänä vielä kypsyvät:)

      Kiitos, Sylvi, samoin sinulle.

      Poista
  8. Eiköhän tämä tästä viellä nouse,ajattelemisen aihetta on.Hyvää viikkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritva, toivokaamme kaikki sitä nousemista:)
      Kuin myös sinulle.♥

      Poista
  9. Vai on siellä satanut liikaa. Olisi nyt osa tullut tännekin, kun on meillä jo kuivaa, piha ruskeaksi kulottunut ja pellot kärsivät. Ainoa parempi sade taisi tulla jo kesäkuun puolella (17 mm) ja Riikanpäivänä (3 mm), siinä koko heinäkuun "kosteus." Mutta kyllä se aurinko alkaa taas teille paistaa ja me saamme sadetta vielä ja Suomi selviää tästäkin lamasta, kuten aina ennenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nummentonkija!

      Vasta viikko tässä on opeteltu olemaan sateessa:)
      Samaa toivon minäkin, että tekin saisitte kosteutta pelloillenne.

      Aurinkoa ja lämmintä lupasivat teeveessä meille, ja toivottavasti vettä teille.Kyllä se siitä iloksi muuttuu!☺

      Ja lama lauletaan yhdessä suohon!!

      Poista
  10. Aina on suomalaiset suosta nousseet suolivyöt vaikka tiukalla. Luostarisen runo on koskettava. Tämän maailman menoa ei voi kuin ihmetellä, mikä olisi ollut se toinen vaihtoehto. Nyt autetaan eteläeurooppalaisia, vaan tiukassa paikassa auttaako meitä suomalaisia muu kuin oma sisu?
    No, viisaammat päät tekevät puolestamme päätöksiä. Emme tietenkään voineet jäädä toinen toistemme selkiä pesemään, mutta ehkäpä on sittenkin harpottu liian pitkälle yhtenäiseen Eurooppaan. Mene ja tiedä. Vaan eipä kukaan ääntämme kuuntele, huutavan ääni on ennenkin korpeen hukkunut. Taidan olla pessimisti, vaan mistäs revit optimismia ja huumoria nykytilanteesta.

    Ihana hevoslauma, melkein kuola valuu niitä katsellessa. Minulle hevonen on uljain ja ihanin eläin. Herkkä, voimakas ja viisas. Ihmisen rohkea kumppani myös sota-aikana. Sieltä palasi myös meidän Hilu-tamma takaisin sotakokemuksia rikkaampana (jos näin voi sanoa...). No, olen kiinalaisen horoskoopin mukaan hevonen, siitä kai johtuu hevosten ihailuni. Ja nuo pienemmät ottaisin vaikka syliin...
    Hieno postaus sinulta jälleen. Antoi paljon aihetta pohtimiseen ja makustelin sanojasi moneen kertaan. Aina yhtä maistuvia. Kivat sulle ja aurinkoisia päiviä Tohmikselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anja!

      Oma apu, paras apu, se on vanha sanonta ja pätee näissä raha-asioissa. 'Viisaat' päät ovat harvinaisen kokemattomia ja helposti narutettavia. Minusta joku yliopistotutkinto ei tee ihmisestä viisasta, poikkeuksia voi tästä olla.

      Huumoria ei tosiaan ole näillä näkymin ellei sitten itse ironiaa;/ Tökerö juttu tuo rahaliitto, ruotsalaisia pilkattiin siitä, kun he eivät siihen liittyneet. Ja oikeassa olivat. Totta maar suurliikemiehet ovat varmaan EU:sta hyötyneet, mutta tavallinen kansahan se viulut maksaa.

      Hevonen on kaunis ja viisas eläin, oikein lemmikkien lemmikki. Minun lemmikkini oli lehmä eli nauta, ja kissoista pidin myös paljon.

      Kiinalaisilla on hauska horoskooppi. Mieheni on rotta ja minä olen käärme:)) Pahaksi onneksi en ole lohikäärme, joka on kaikista paras eläin kiinalaisen horoskoopin mukaan.

      Lapsuuskodistani jäi sotatanterille Vinkka-niminen tamma. Vinkan kaaduttua meni toinen tamma, Lelu-niminen, jatkamaan emänsä jälkiä.

      Kiitos arvostavista sanoistasi, Anja-Regina; olisinpa noiden sanojesi arvoinen!

      'Kivat sulle' ja aurinkoa sinulle Porvooseen tai kesäpaikkaanne.


      Poista
  11. harakankello on mielikukkani, oletko nähnyt porsliinikaappiani...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, olipa mukavaa että sattui mielikukkasi:))
      En muista nähneeni posliinikaappiasi, tai kuka tietää?
      Ihanaa viikon jatkoa, Hannele-mummu!

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥