Google+ Followers

maanantai 5. elokuuta 2013

Kati Hiekkapelto: Kolibri



Kati Hiekkapelto: Kolibri (2013). sidottu, 378 sivua. Otava. ISBN 978-951-1-27451-3.

Suuri Suomalainen Kirjakerho sai minut perumaan päätökseni, etten lue enää dekkareita. Kävi niin, että posti kantoi minulle kotiin kaksi dekkaria, joten on kai minun niistä postattava.

Kati Hiekkapelto (s.1970) on suomalainen erityisopettaja, on kotoisin Oulusta, ja asuu maatilalla Hailuodossa perheineen. Hänellä on paljon eläimiä. Kati on toiminut maahanmuuttajien opettajana ja toiminut myös Serbian unkarilaisalueella. 

Juoksija hölkkäsi hengästyneenä nyt taas hiljentyneessä, pimenevässä metsässä. Tummanvihreillä lehdillä kiilteli sade, joka ei ollut yltänyt maahan saakka. Hänen takaansa kuului voimakas risahdus. Hirvi se on tai kettu, hän ajatteli, mutta ei vieläkään uskonut itseään.
     Hän pälyili ympärilleen. On liian hiljaista, hän ajatteli, ihan luonnottoman äänetöntä. Hän kirosi mielessään kovan vauhtinsa, ei jaksanut juosta enää askeltakaan ja vaikka hän pelkäsi ihan tosissaan ja halusi äkkiä pois, oli pakko pudottaa kävelyksi.---.Hullu hän sanoi ääneen itselleen. Olen varmaan tulossa hulluksi ja se on minulle aivan oikein. On vain unohdettava kaikki, lopettava tämä synti, nuoltava haavat ja voi vittu mitä kliseitä taas, keksisit edes jotain omaperäistä. Hänen äänensä peitti metsästä kuuluvan rapinan.
      Puuskuttaen hän käveli viimeiset puoli kilometriä autolle, tuntui ettei olisi millään jaksanut sitäkään, ettei matka lopu ikinä. Ja juuri kun keltainen auto miltei häämötti pusikon takana ja hän jo hymyili typerälle mielikuvitukselleen, hän näki tumman hahmon edessään. Joku oli kyyristynyt pururadalle. Yhtäkkiä hahmo nousi pystyyn ja lähti tulemaan nopeasti kohti.

Anna Fekete on nuori suomalainen poliisi, joka saapuu ensimmäiseen työpaikkaansa. Kaupunki on pohjoissuomalainen. Annalla on maahanmuuttaja tausta, mitä ei kaikki poliisit tunnu hyväksyvän. 

Ensimmäisessä jutussaan hän joutuu tai pääsee selvittämään pururadalla tehtyä raakaa murhaa, yhdessä parinsa ja muiden polisien kanssa. Uhri on nuori nainen, joka on ammuttu raa'asti haulikolla päähän. 

Toinenkin murha tehdään haulikolla samaisella pururadalla ja haulikolla. Nyt uhri on perheellinen mies ja opettaja. Tapaukset ovat liian samankaltaisia ollakseen kahden eri henkilön tekemiä. Sarjamurhaaja jota en osannut yhtään etukäteen arvata.

Murhat sattuvat sopivasti sorsastusaikaan. Sorsastusranta on aivan pururadan läheisyydessä, jotan ampumisääniä ei pysty erottamaan toisistaan.

Annan ohella kirjaan kirjoittaa kurdityttö Dijar, jolla on omat vaikeutensa oman perheensä kanssa. Anna suojelee Dijaria, ja seuraa hänen elämäänsä, kunnes lopulta Dijar katoaa...

Tuttu kaatunut puu makasi suurena tummanpuhuvana möhkäleenä polun vierellä. Siitä ei ollut enää pitkä matka tielle ja valoihin. Kohta hän olisi turvassa.
     Samassa metsästä kuului vaimea rasahdus. Anna pysähtyi ja otti pistoolinkahvasta kiinni toisellakin kädellään. Hän oli erottavinaan liikahduksen vasemmalla edessään. Hän kohtii aseensa ja odotti. Odotti ja kuunteli. Mitään ei tapahtunut. Vain sydämen kiihtyneet lyönnit jyskyttivät hänen korvissaan. Ei se ollut mitään. Nainen oli poissa.
     Ja juuri sillä hetkellä musta hahmo hyökkäsi juurakon takaa hirvittävällä vauhdilla hänen eteensä. Anna ehti nähdä vilauksen haulikon pitkästä piipusta ja karmean irvistyksen naisen kasvoilla, kun laukaus jo pamahti jysähtäen korvat lukkoon ja ilmat ulos hänen keuhkoistaan. Anna tunsi miten haulit repivät palavia reikiä hänen lihaansa. Nyt se on vihdoinkin ohi, hän ehti ajatella paiskautuessaan tuskasta huutaen maahan, juuri ennen kuin syvä hiljaisuus nielaisi hänen tajuntansa.

Näistä aineksista ja poliisien elämästä ja työstä kertoo tämä Kolibri romaani. Ennustan että Anna tulee vielä selvittelemään monia murhamysteereitä omassa yksikössään. Tämä on kirjailija Kati Hiekkapellon ensimmäinen dekkari, ja kustantaja sanoo, että 'rikoskirjallisuuden uusi tähti on syttynyt'. Hiekkapelto oli hyvin perillä asioista, joista hän kirjassaan kirjoitti, maahanmuuttajista, rasismista, kunniaväkivallasta. Kirjassa on myös vieraskielisiä lauseita, jotka (luultavasti) ovat unkarinkieltä. Niitä ei ole suomennettu. Poliisien työstä ja elämästä on myös paljon esillä asioita, jotka minusta ovat masentavia. Muutamat poliisit ovat jatkuvasti joko krapulassa tai humalassa. 

Aiheita kirjassa riitti karsittavaksi asti. 
Kati Hiekkapellosta kuullaan vielä; ensikertalaiseksi dekkaristiksi hän on onnistunut hyvin!

~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää elokuun jatkoa!
                      Aili-Mummo




11 kommenttia:

  1. Kiitos tästä postauksesta.Lämpöistä viikonjatkoa:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos dekkaripostauksesta. Minusta oli ihana juttu, että Hiekkapelto asuu minun kotiseudullani, joten sieltäkin on hyvä saada uusia kirjailijoita esille. terv. Kärppä-fani

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dekkarikirjallisuus on ollut viime vuodet kovassa nosteessa, joten mukavaa, että sait uuden dekkaristin lähiseudulta:))

      Tuo Kärppä on jonkun dekkaristin henkilö, olen hänestä lukenut, mutta juuri nyt en jaksa muistaa; joten etsinpä netistä:)

      Kaunista ja mukavaa elokuun jatkoa sinulle, Mai!

      Poista
    2. Kirjailija on siis uutistenlukija Matti Rönkä!

      Poista
  3. Noloa tunnustaa, en ole tänä vuonna lukenut yhtään kirjan kirjaa! Yritänyt kylläkin vaan en pystynyt keskitymään, koska en saanut sellaista lukuasentoa jotta olisin ollut tyytyväinen ja kaiken lisäksi lukuhalunen!?? Näinkin voi käydä, nytkun kivut on helpottunut, voipi se oikea lukuasentokin löytyä.

    En kyllä osanut edes kuvitella mutta nyt sen tiedän....jos ei pysty kykenamään...niin sitten ei....on vain odotettava parempaa huomista ja lukuhaluja....;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maikku, ei kannata nolostua siitä, ettet ole voinut vaikeassa tilanteessasi lukea. Ymmärrän hyvin ettet ole löytänyt sopivaa lukuasentoa. Kyllä se löytyy, jos vaan lukuhalut löytyvät. Minun aikani ei kuluisi ilman lukemista, se on melkein kuin ilma, jota hengitän.

      Toipuminen suurista leikkauksista kestää kauan, ja toipuminen vaatii ihmiseltä paljon jumppaa ja muuta itsensä kiusaamista.

      Oikein hyvää elokuuta ja loppukesää sinulle, Maikku-ystävä!

      Poista
  4. Minua kiinnosti kirjan asenteellisuus suomalaista perhe-elämää kohtaan. Muuten olisin jättänyt kesken, koska kerronta oli huonoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, enemmän pohdittiin maahanmuuttajien perhe-elämää kuin suomalaisten; tarkkaan en asiaa muista. Myös poliisit saivat tuosta kirjasta huonoa mainosta osalleen. Suomalaisten osalta on hyvin monenlaista perhe-elämää olemassa, joten siihen en kiinnittänyt huomiota.

      Hyvää joulunaikaa sinulle, Anonyymi:)

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥