Google+ Followers

torstai 22. elokuuta 2013

Tiedon ja ymmärryksen marjat

Ovatko nämä niitä 'tiedon ja ymmärryksen marjoja', tyrnit?


Kun menet poimimaan puutarhasta
                  tiedon ja ymmärryksen marjoja
        äkkiä on täysin mahdollista muistaa mitä
            yliopiston luennolla sanottiin kirjallisuudesta
   filosofiasta ja käyttäytymisestä joka hetki
        joka hetki jokaisella oksalla riippuu
            ymmärryksen marja kunhan vain näet sen


- PEKKA PIIRTO - 

Saihon puutarhaa. Rappusilla taiteilija Leo Karppanen.

Valitettavasti en ole saanut yliopistossa kirjallisuuden opetusta, kuten varmasti olette sen huomanneetkin. Olen siis epätasa-arvoinen sekä kirjailijana että kirjallisuudesta postaajana, onhan lukijoissani paljonkin ihmisiä, joilla on kirjallisuus ollut pää- tai sivuaineena omassa opinto-ohjelmassaan. 

Nyt eletään ihan eri aikaa, kuin minun huimassa ja lapsellisessa nuoruudessani sotien jälkeen, jolloin lapset joutuivat heti töihin, kun vähänkään johonkin kykenivät.  Vielä 1990-luvulla haaveilin opiskelevani harrastuksenani, mutta eläkkeelle jäätyäni v. 1998 elämä on pitänyt minut tarpeeksi työllistettynä. Tein useita kirjoja 1990- ja 2000-luvulla. Sitten paukahti päälleni mummon rooli, jota olen yrittänyt hoitaa parhaani mukaan viiden lapsen isoäitinä. Mielestäni en enää tällä iällä tee mitään enää ylioppilaslakilla enkä maisterinpapereilla, joten olen tästä haaveestani päästänyt irti ihan vapaaehtoisesti. MOT.

Punaisia ovat ja varmaan happamiakin...

Mies keräsi haaparouskuja, joita äsken keittelin. Täällä kuivalla vaaralla ei paljon noita rouskuja ole. Jossain tuoreemmilla mailla niitä tuntuu olevan ihan riesaksi asti, joten pitäisikö lähteä sitten muuanne sieneen. Kurkuista tein kurkkusalaattia pari annosta, jonka uskon riittävän talven tarpeisiin. Jos hyviä kurkkuja vielä saan, laitan ne säilöön herkkukurkkuina. Suolakurkuista en pidä, mies kantaa niitä muutenkin Venäjältä.

Omenahillon teen ensi viikolla, kaikkea ei ehdi tehdä yhtä aikaa.

Eilen reissasimme Joensuussa erilaisilla asioilla. Vein mm. Kontkasten sukukirja-aineiston Erja Karviselle. Hän teki suurtyön sukutaulujen kanssa, josta hän sai kiitokseksi kultaisen ansiomerkin sukuseuralta, ja sen hän on minunkin mielestäni ansainnut.

Syksyn 2012 kanttarelleja...

Mistähän se johtuu, että kiitosta on vaikeampi antaa kuin moitosta? Vaikka olisi kuinka suuren ja hyvän työn tehnyt, aina pikkuasiat ja pikkuvirheet saavat pääosan ihmisten mielissä. Mahtaisiko johtua kateudesta? Itse ainakin kallistun siihen ajatukseen tuntien ihmisluonnon ja sen aivoitukset.

Sen uskallan sanoa, ettei yhtään ainoaa sukukirjaa ilman virhettä ole tehty eikä tulla koskaan tekemäänkään. Hekin, jotka ovat mielestään täydellisiä, eivät sitä ole!

Pikkusieluisuus kannattaa unohtaa ainakin sukukirja-asioissa. Valtavasti Kontkasetkin panostivat sukukirjansa tekemiseen, ja tosi hyvän kirjan he tekivätkin. Sain olla yhtenä pienenä osasena siinä mukana. Syntyi sukukirja, jota ei tarvitse hävetä, olkoon se muistona meiltä vanhoilta uusille, nouseville sukupolville.
Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää loppuviikkoa!
                            Aili-Mummo

26 kommenttia:

  1. Hyvät tiedon ja ymmärryksen marjat olet kuitenkin poiminut ilman noita tutkintojakin! Elämässä ne eivät ole muuten ihan niin tarpeellisia kuin työelämässä tänäpäivänä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Anne-Riitta!
    Koulun ja yliopiston antamat paperit ovat kovasti arvostettuja:)

    VastaaPoista
  3. Ompa hyvä tyrnimarja puskas,sieniä en ole viellä käynyt katsomassa.Mukavaa loppuviikkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, saimme tuon lahjaksi:)
      Kuin myös sinulle, Ritva!

      Poista
  4. Komiat marjat ,en missään ole muuten nähnyt täällä, mistähän noita sais puutarhalta kenties.
    En ymmärrä enkä tiedä siis.
    En juurikaan ole kyllä edes maistanut muistaaksein.
    Kiva olla taas blogittamassa, tervetuloa Aili Mummo uuteen blogiini.
    Koetan päästä alkuun sen kanssa, kun ei oikein muista säätöjä.
    Ihanaa elokuun loppua sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seijastiina, tervetuloa pitkästä aikaa, on mukava 'tavata':)

      Me saimme ystäviltyämme, he hävittivät osan pensaistaan, niitä oli liikaa!

      Tyrni ei ole makea marja, mutta kiisselinä on kehuttu, ja hyvä c-vitamiinin lähde:)

      Säännöt ovat jonkin verraan erilaiset kuin silloin vuosia sitten, mutta kyllä sinä ne pian opit...

      Kuin myöskin sinulle, Seijastiina♥

      Poista
    2. Seijastiina ja tietty Aili kans!

      Tyrniä voi viljellä putarhassa, kun muistaa, että pitää olla poika- ja tyttötyrnit. Viime syksynä kävelin tutulla lenkillä yhden talon ohi ja siellä mies keikkui puussa ämpärin kanssa. Minä kysyin, että mitä hän sieltä löytää. No, hyvänen aika, se oli tyrnipuu! Ikinä en ollut niin isoa nähnyt, vaikka olen merenrannalla tottunut tyrneihin ja anopilla oli aina hyvää tyrnikiisseliä. Mies asuu ihan järven rannalla ja siinä on arunkoisella paikalla kaksi isoa tyrniä, joista toinen siis tyttö ja toinen poika;)

      Muisteluksista ja sukukirjoista tulee aina sanomista, kun ihmiset muistavat eri tavalla.

      Mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
    3. Kiitos selostuksesta, Leena!

      Tiedossani on, että täytyy olla sekä tyttö- että poikatyrnejä. Itse olen jo niin iäkäs, etten aloita tyrninviljelyä. Naapurissamme tyrnejä oli niin paljon, että he hakkasivat osan maahan, kun eivät jaksa niin paljoa kerätä. Meillekin toivat useana vuotena litroittain lahjaksi marjoja...

      Tuo on totta, ett sanomista tulee, aina on tyytymättömiä!

      Kuin myös sinulle, Leena-IhaNainen♥

      Poista
  5. Onpa mahtavasti tyrniä!
    Ja totta puhut: moitetta on aina helpommin saatavilla kuin kiitosta eikä tunnuta muistavan, että täydellistä ihmistä ei ole vielä syntynyt eikä synny.

    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piipe, tosi on!
      Samoin sinulle:)

      Poista
  6. Niinpä, miten monta lahjakasta ihmistä meidän sukupolvesta jäi ilman korkeakoulu-tai muuta tutkintoa. Mutta eihän sielläkkään valmiita ihmisiä elämänpolulle tule. Suotta vähättelet itseäsi:)

    Kaunis kuva tyrneistä, itse syön ne sellaisenaan pakkasesta. Olisi kyllä mehulinkokin pölyttymässä kaapissa, mutta heikkotehoinen. Tyrnistä saisi hyvää ja terveellistä tuoremehua aamiaispöytään..
    Ja nyt taas kerran sienten esikäsittelyä täälläkin.
    Oikein hyvää loppuviikkoa Aili sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, en jaksa sellaista surra, aina on menettettyjä mahdollisuuksia;/

      Melkoinen marjamäärä tuosta oksasta lähti. Meillä ei ole mehulinkoa enkä välitä sellaisesta. Parempi syödä marjat ja hedelmät kokonaan, saa kuituakin:)

      Samoin sinulle, Minttuli!♥

      Poista
  7. Hyviä tyrnimarjoja täällä Minä en ole koskaan kerännyt niitä, muutakun kaupan hyllyltä pienen purkin kerran ostin. näin syksyllä on nyt monellaista marjaa, kyllä vitamiineja
    saa. Kolme ämpäriä olen kerännyt mustikoita talven varalle ja viinimarjoja pihalta
    7 kiloa kanttarelleja, kyllä metsän antimia on tullut, pidän kovasti oleskelusta metsässä. Mukavaa viikon jatkoa Aili-Mommo ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta, monista marjoista löytyy vitamiineja ja muita suoja-aineita:)

      Ahkera olet ollut, hyvä talvenvara sinulla on... Kanttarellejakin aikamoinen määrä. Kiva että tykkäät metsässä olosta ja sieni- ja marjaretkistä. Sielu lepää luonnonrauhassa:D

      Samoin sinulle, Irma!♥

      Poista
  8. Tyrnejä meilläkin kerättiin tänään. Vaan enpä tiedä, olenko koskaan marjoja tiedon puusta poiminut. Opiskellut olen paitsi elämää myös hitusen koulutietoa. Voin vakuuttaa sinulle, ettei se yo-lakki ihmistä sen valmiimmaksi tee, kyllä sinä tiedät, miten kirjoitetaan ja mitä kirjoitat. Niistä on moni saanut nauttia, samoin sinun kaikesta muusta tarmokkuudestasi. Ja elämänviisaudestasi. Näitä ei opita koulussa, kaikki eivät opi elämässäkään. Siis ei syytä huoleen äläkä yhtään aliarvioi itseäsi. Ole ylpeä aikaansaannoksistasi, kaikki eivät pysty niitä askeleita ottamaan mitä sinä olet ottanut, eivät kirjoittamaan kirjoja eivätkä koostamaan sukukirjoja. Pää pystyyn Aili. Olet hyvä juuri sellaisena.
    Kiitos postauksesta, sitä oli ilo lukea jälleen. Hyvä sinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista, Anja!

      Taisin oikein kerjätä niitä. Elämä on ollut rakas ja raskas opettaja, toivottavasti jotain olen oppinut!

      Ylpeys karisee kovassa koulussa, jossa huomaa olevansa vasta ensimmäisellä luokalla; vaikka luulinkin olevani jo vaikkapa kolmannella.

      Ihan minua nolottaa, sorry!

      Kaunista loppuviikkoa sinulle ja pojillesi, Anjuska♥

      Poista
  9. Yliopisto päinvastoin kuin on tarkoitus, tekee monesta taulapään. Kirjallisuusihmiset puhuvat kirjallisuudesta niin kuin kirjoissa on opetettu, ihastelevat sitä mitä kirjoissa on opetettu ihastelemaan. Oma ajattelu on tipotiessä, usein. Nämä opetetut kirjallisuuden harrastelijat ovat lukeneet Parnassonsa ja ovat sen arvostelijoiden kanssa samaa mieltä. Reipas oma mielipide puuttuu. Ja se on kammottavaa.

    Reippaita lukevia ihmisiä tapaa monesti oman kirjaston kirjallisuuspiirissä. Siellä on elämää nähneitä ja kokeneita naisia, ei mitään eliittipipeltäjiä,

    Ole ylpea osaamisestasi ja siitä, että olet kaynyt elämän koulua tohtoriksi saakka, hyvä Aili.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula, Parnassoa minäkin luen, joskaan en ole vuosikymmeniä sitä lukenut. Mielipiteet ovat omiani enkä koristele niitä.
      Onhan kriitikoilla arvovaltaa kun ovat niitä 'viisaita ja koulutettuja' ihmisiä. Mutta millä mitata sitä, millä ei ole mittaa?

      Joskus nämä nousevat mieleen, kun joskus olen itsekin saanut oikein rotevat haukut!

      Oikein leppoisaa ja mukavaa viikonloppua, Hymyilevä Tuula♥

      Poista
  10. Kaikilla ei ole sydämen sivistystä, mutta sinulta sellaista löytyy...onnellista viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mai, toivottavasti...
      Onnellista ja kaunista viikonloppua sinulle!

      Poista
  11. Kaikki marjat ovat täynnä ymmärrystä, mutta peikko luulee, etti se siirry toiseen päähän, vaikka kuinka marjoja massuttaisi. Mutta makeita ne ovat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidatpa olla ihan oikeassa, Peikko;))
      Vaan kun tuossa runossa puhuttiin - marjoista:D

      Hyvä että makeita, eivät happamia!

      Poista
  12. Onpas sielläkin tyrnimarjoja.
    Eiköhän me olla saatu noita tidon ja ymmärryksenmarjoja ihan konkreettisesti.

    Minäkään en saanut nuorena jatkaa lukemista vaikka opettaja monet kerrat kehoitti äitiä laittamaan minut lukioon. Sanoi että minulla hyvä lukupää. Äiti sanoi ei sylvi kerkiä kouluun vaan tarvitaan rahaa leipään.
    No sitten aikuisena täällä Ruotsissa luin vieraalla kielellä peruskoulun ja korkeakoulussa Esikouluopettajaksi. Hyvin ollaan pärjätty.
    Olen aina ihaillut sinun kirjoituksiasi. Tarmokas olet.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sylvi!

      Niin se ennen oli, ennen leipä, sitten vasta lirkutukset:)
      Ymmärrän sinunkin perheesi tilanteen, teitä oli iso joukko eikä isänne ollut enää elossa.

      Hyvä että sait Ruotsissa opiskella, ja pääsit ammattiin kiinni. Teit sen vieraalla kiellä, joten lahjoja sinulla varmasti olisi ollut korkeampaankin koulutukseen:)

      Erinomaisen tarmokas ihminen olet sinäkin, Sylvi.
      Hyvää viikonloppua sinulle!♥

      Poista
  13. Olisipa se loistavaa, jos sais
    viisaudenmarjoja pistellä poskeensa!

    Lämpö ja ihmisystävällisyys
    tuntuu ruudun tälläkin puolella,
    ja on elämän koulussa saatua pääomaa,
    kirjoituksistasi se oikein huokuu!

    Kiitos Aili-mummo!♥

    Täällä on vielä kesää, aurinko lämmittää!
    Polkupoyörällä pääsee seikkailemaan pitkiäkin
    matkoja, eikä tartte termosta ja eväitä edes kantaa!
    Hyvää viikonloppua!☺




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisikin hauskaa jos viisastuisi marjoja syömällä, liian helppoa!

      Täällä blogistaniassa tapaa niin kivoja ihmisiä, että on helppo olla lämmin ihmisystävä:) Niin metsä vastaa kuinka sinne huudetaan, on vanha sanonta, ja pitää paikkansa.

      Ole hyvä, Herne-ystävä♥

      Kesäinen on täälläkin sää, aurinko helottaa pilvettömältä taivaalta:D Lämpöä ei tosin enää ole kahtakymmentä astetta, mutta jotain 18 tienoilla.

      Ihanaa että retkeilet siellä polkupyörinesi, mukavaa ja halpaa liikkumista, eikä saastuta luontoa:)

      Samoin sinulle, ystäväni Herne.♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥