Google+ Followers

maanantai 9. syyskuuta 2013

Kiehtova matka Kemetiin



Carita Forsgrenin romaani, Auringon kehrä, Otava 2010, sidottu, 510 sivua. ISBN 987-951-1-24220-8. Historiallinen seikkailukertomus, kertoo Kemetistä eli Egyptistä Sinuhen aikana, eli 1300 luvulla ennen ajanlaskun alkua. Ostin kirjan Suuresta suomalaisesta Kirjakerhosta alennushintaan.

Luin kerrankin romaanin, josta pidin kovasti. Suosittelen teillekin!

Romaanin päähenkilö on pohjolasta näkijäheimon tytär Päivänkehrä,  joka ryöstetään lapsena orjaksi got-kansan maille. Monien vaiheiden jälkeen Päivänkehrän tie johtaa Kemetiin, josta hän on kuullut monenlaisia tarinoita.

Romaanissa kertovat vuorotellen Amunhotep ja Päivänkehrä. Tapahtumat alkavat molempien lapsuudesta.

Kemetin hallitsijaksi on tullut Akhanjati / Aknaton / Amunhotep. Hän on päättänyt siirtää kansansa yhteen jumaluuteen monien jumalien sijasta. Kuningas joutuu ristiriitaan entisten pappien kanssa. Akhanjatin ainoa jumala on aurinko.

Päivänkehrän lahja, ennustaminen, tuntuu olevan kadoksissa, mutta eräänä päivänä hän kohtaa kuninkaan kulkueen, ja pelastaa kuninkaan tapaturmalta. Niinpä Päivänkehrä pääsee ennustajaksi kuninkaan hoviin. Kuningatar Tije, kuninkaan äiti, on Päivänkehrän ystävä ja suojelija.

Romaanissa Päivänkehrällä on monta nimeä: Sunno-Kliuwaz / Kija / Ka-harut, vain nimi Päivänkehrä seuraa häntä romaanin alusta sen loppuun asti.

Aknaton eli Akhanjati päättää kuninkaaksi tultuaan rakentaa kokonaan uuden kaupungin uuteen paikkaan. Siitä riittää työtä rakennusmiehille ja taiteilijoille, kivenhaakkajille ja niin edelleen.

Kuninkaan puoliso on kuuluisa Nefertita. Voimakastahtoinen, kaunis ja paha nainen, joka lopulta nostaa itsensä toiseksi hallitsijaksi heikompitahtoisen miehensä rinnalle. Nefertita ei kaihda mitään, hän tekee surutta vaikka murhia, murhaa muunmuassa anoppinsa, kuningatar Tijen. 

Päivänkehrä on tahollaan naimisissa Pilvenlongan kanssa, joka pahoinpitelee vaimoaan monin tavoin. Siksipä Päivänkehrä on päättänyt päästä Pilvenlongasta eroon, ja pääseekin lopulta.

    - Amunhotep. Nukutko? Jos nukut, niin herää...
    - Kuka siellä?
     - Älä säikähdä, ääni kuiskaa. - Olen se, jota et voi nähdä, se joka tulee ja joka menee tuulen lailla ja antaa elämän henkäyksen. Minun nimeni on sinun nimessäsi.
     Amun? Olenko saanut jumalllisen ilmestyksen? Haukon hetken henkeäni.
    - Oletko vielä siellä? kysyn pimeyteen ja nousen istumaan sängyssäni. - Mitä haluat minusta?
    - Suuren talon poika, oletko valmis täyttämään velvollisuutesi Kemetin maata kohtaan? Tahdotko, että Kemetissä säilyy maat, tasapaino ja oikeus?
    Olen hetken hiljaa. Ympärileikkaukseni jälkeen en ole uskonut Amunin olevan puolellani. Miksi jumala nyt olisi valinnut minut?
-------
   - Sano, mitä minun pitää tehdä?
   - Heitä vaatteet yltäsi ja käy vuoteelle pitkäksesi, ääni kuiskaa. - Saat siunaukseni. Avaa suusi, jotta baa-henkeni pääsee täyttämään sinut.
   Teen niin kuin ääni käskee ja käyn ilkosilleni vuoteelle. Kuulen kevyiden, lähes äänettömien askelten lähestyvän. Kohta tunnen, kuinka vesipisaroita pirskotellaan päälleni. Se on muodollinen puhdistus.
   - Juo tämä, tuntematon ääni kuiskaa, ja huulilleni nostetaan malja. En näe pimeässä, mitä juon, mutta mausta tunnen heti, että se on jotain olutta vahvempaa. Ehkä viiniä, joka tuoksuu yrteiltä.
   - Juo kaikki, ääni käskee. Kun malja on tyhjentynyt, ääni sanoo: - Nyt voit rukoilla minua. Sulje silmäsi. Rukouksen aikana henkeni siirtyy sisääsi. ---.
   - Baa-sieluni on nyt sinussa, ääni kuiskaa korvani juuressa.
   - Valmistaudu tekemään se, mitä on tehtävä!
      Sistrumit helisevät.

Haju on tuttu. Kyllä, minä tunnen tuon tuoksun, se on minulle tutumpi kuin mikään tässä maailmassa.
    - Äiti?
    Kavahdan äkkinäisellä liikkeellä pois hänen päältään. Juoksisin saman tien karkuun, mutta hän saa otteen käsivarrestani. Eikä päästä irti.
   - Rauhoitu, kaikki on hyvin, hän sanoo. - Ei tarvitse rimpuilla. En ole äitisi.
   - Mutta - oletpas! Olet!
   - Olin äitisi päivällä, olen äitisi huomenna, hän sanoo matalalla äänellä. - Mutta en tänä yönä, en nyt. Nyt olen Hat-hor, ole Iset, olen Nekhbet. Sisälläni on jumaluus, niin kuin sinussakin.
   Hän suutelee poskeani pimeydessä. Sitten hän vie käteni rinnoilleen.
   - Silitä niitä, tunnustele.
   - Ei! huudahdan ja vedän käteni pois. Hän kietoo kätensä ja jalkansa ympärilleni hellästi, kuljettaa huuliaan poskipäilläni, näykkäisee korvaani ja kuiskaa:
    - Kuuntele, Amunhotep. Nefertita kertoi minulle, mitä todella näki sinä päivänä, kun sinä ja veljesi - siunattu hänen baa-henkensä! - palasitte aavikolta.
    - Mitä?
    - Hän kertoi, miten ajoit tahallasi kiven päältä, jotta vaunut kaatuisivat. Joten jos mielit, ettei kuningas - olkoon hän elävä, kukoistava ja terve - saa kuulla totuutta, olet nyt kiltti poika ja tottelet.---.

Näin äiti raiskasi nuoren poikansa ja poika sai 'veljen' itselleen...

Vanha kuningas, oli sairas ja heikko ja kuoli pois. Kuningatar Tije auttoi poikansa Amunhotepin uudeksi kuninkaaksi. Uusi kuningas oli päättänyt palvoa Ra'ta eli aurinkoa ainoana jumalana. "Ran elämää antavat säteet tulevat Aten-kiekon klautta maailmaan. Ra itse on toisessa maailmassa. Aten on tie hänen luokseen."

Kuningas oli Kemetin ylin pappi, siksi hänen roolinsa oli tärkeä. Amunhotep tietää, että myös Nefertita, hänen vaimonsa, on Ran valittu.

Amunhotep sepittää lauluja Ran kunniaksi. Palveluksia pidetään temppeleissä joka päivä monta kertaa.

" Nouset täydellisenä taivaan rantaan, / elävä Aten, elämän antaja. /
Kohoat itäiseen horisonttiin, / täytät maat täydellisyydelläsi. /
Loistat kipinöivänä korkealla kaiken yllä, / 
säteesi syleilevät maita niin kauas kuin olet ne luonut. /
Olet Ra, ja ulotut kaikkialle minne säteesikin pääsevät, /
rakastetulle pojallesi annat nuoltesi pudota lempeästi. /
Vaikka olet kaukana, säteesi osuvat maahan, /
ne osuvat kaikkien kasvoille, eivätkä he huomaa lähtöäsi."

"Kun lasket läntiseen taivaan rantaan, / maa käy pimeäksi kuin kuolema. / 
Ihmiset nukkuvat päät peittojen alla / eikä silmä voi nähdä toista. /
Vaikka heiltä vietäisiin kaikki omaisuus, /  eivät he huomaisi. /
Leijonat astuvat luolistaan ja / käärmeet purevat, /
pimeys on peittona maan yllä. /
Maa on pimeä, koska Hän joka saa kaiken aikaan /
lepää taivaanrannassaan."
----

 Näitä Ran ylistysrunoja on kirjassa monta sivua. 

Päivänkehrästä (Kija)  tulee kuningas Akhanjatin puoliso, ensiksi sivuvaimo, mutta myöhemmin virallinen puoliso, ja Kija synnyttää pojan miehelleen. 

Jotenkin Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisestä on tuttua osittain tämän romaanin tapahtumat. Mutta henki on toinen ja näkökulma kirjan tapahtumiin ja sen henkilöihin. Waltarin Sinuhe on on surullinen pessimisti. Auringonkehrä on valoisampi teos, jolla on hyvää viihdyttävää historian näkökulmaa lukijoille.

Carita Forsgrenissä on hyvä kirjailija. Odotan tältä neljän romaanin tekijältä vielä paljon! 

Toivotan rattoisia hetkiä kaikille lukijoille!
                          Aili-mummo

8 kommenttia:

  1. Hei Aili-mummo!
    Arvannet, että tulossa on melkoisen pitkä kommentti, vanhaan tyyliin. Olen ollut blogimaailmasta poissa niin kauan, että useamman kuukauden postaukset vaativat yhteisen ison kommentin. Pyydän jo etukäteen anteeksi sanojen vuodatusta...:)

    Carita Forsgren, Auringon kehrä: mielenkiintoinen, valaiseva yhteenveto ilmeisen vaikuttavasta kirjasta. En ole lukenut sitä, mutta luettuani kirjoituksesi ja varsinkin hyvin valitut katkelmat, mielenkiintoni heräsi.

    Rosvokapitalismia: Ytimekäs yhteenveto syksystä ja koko Suomea kohauttaneesta, Nokian kännykkäyksikön myynnistä ja johtajien eettisestä toiminnasta aina sote- ja kuntauudistuksiin asti. Totta totesit, kun kirjoitit että elämme rosvokapitalismin parasta kulta-aikaa. Joillakin tasoilla ja joiltakin ihmisiltä on vauhdissa unohtunut humaanisuus, vastuu toisista ihmisistä, tulevien sukupolvien selviytymisestä jälkeemme jättämällä maapallolla. Ja jokaisen tehdyn päätöksen takana on aina ihminen, joukko ihmisiä ei kasvottomia yrityksiä ja poliittisia puolueita. Kyllä vastuu on päätöksiä tekevillä ihmisillä ja siksi kannatan sitä, että taustat paljastetaan...

    Eeva Kilpi, Vanhanpiian viikonloppu: Voi taivas miten nauroin, Eeva Kilvellä on loistava huumorintaju ja miten hän pukeekaan sen runoiksi. Ja kuitenkin, miten surullinen ajatus runon takana...

    Täydellinen pari, Aulikki Oksanen: Ehdotonta "rakkausrunojen" eliittiä. Miten nautin sen temmosta, sanojen suorasukaisuudesta ja siitä, miten hyvin ne tavoittivat kaiken takana lymyilevät viisaat ajatukset.

    Heli Laaksoselta valitut runot ovat myös mukavaa ja nautinnollista luettavaa.

    Suossa suolivöitä myöten!: Ajankohtainen ja perusteltu kirjoitus. Kun vielä luin Eija-Riitta Korholan blogikirjoituksen johon olit laittanut linkin, oli kreikkalaisen murhenäytelmän käsikirjoitus valmis. Samasta olen keskustellut paljonkin ystävieni kanssa, valitettavasti vain pelkkä keskustelu ei riitä.

    Oiva Paloheimo, Kerjäläislegenda (Taivaan porteilla-kirjoitus): Mikä on, että runo kosketti. Sijoitin sen nykyaikaan ja perspektiivi muuttui kokonaan. Kumpi on pahempaa, fyysinen vai henkinen köyhyys, vai yhtä aikaa molemmat...?

    Anu Kaipainen, Poimisin heliät hiekat: Olen aikoinani perinyt tuon samaisen kirjan ja lukenutkin sen vuosia sitten. Kirjoituksesi huumaamana otin sen kirjahyllystä ja aikomukseni on lukea se uudelleen. Kiitos aivan upeasta esittelystä...:)

    Iloksi muuttuu, 21.5.2013: "Kaikki täytyy olla 'suurta' , jotta mikään ei toimisi..." Miten loistava kiteytys nykyajasta.

    Sain melkoisen kattavan kattauksen elämästäsi viimeisten, noin 5 kuukauden ajalta lukiessani kirjoituksiasi viimeisimmästä vanhimpaan huhtikuulta. Paljon on tapahtunut, paljossa olet ollut mukana. Kiitos oivaltavista sanoista, upeista runoista ja kirjoituksiasi elävöittävistä kuvista...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitsit sekaisin, kiitos kommenteistasi, otan ne kiitollisuudella vastaan:)

      Huumoria täytyy elämässä olla, muuten sitä ei kestä!
      Raskasta sanomaa on hyvä keventää, jotta sanoma löytäisi perille;)

      Anu Kaipaisen Poimisin heliät hiekat halusin ottaa esille, olin lukenut sen aikaisemmin jo pariin kertaan. Tuollaiset teokset ansaitsevat huomion, kohkataanhan nykyisin paljon vähemmästäkin. Larin Paraske eli kovan ja ansiokkaan elämän, Anun ansiosta se tulee meille henkilökohtaiseksi...

      Oikein antoisaa syksyä sinulle, Pitsit!♥

      Poista
  2. Kirja kuulostaa mielenkiintoiselta ja hyvin sen Aili Mummon esitteli, kiitos.
    Mukavaa uutta päivää ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos, Seijastiina:)
      Samoin myös sinulle.♥

      Poista
  3. Peikko ei ihan aina tykkää auringosta, joten se taitaa ottaa luolan mukaan jos se joskus lähtee tuonne :)

    VastaaPoista
  4. Kas, siinäpä uusi ajatus, Peikko: ottaa luola mukaan!
    Kannatan lämpimästi...

    ☺ ☻ ☺

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥