Google+ Followers

tiistai 22. lokakuuta 2013

Matti Toivasen Kirkon katveesta koulun kulmalle

Matti Toivasen muistelukirja Kirkon katveesta koulun kulmalle. Anjalankoski 2008.

Matti Toivanen muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan Tohmajärvellä. Ennen sitä hän eli vanhempineen ja sisaruksineen Kiteen kirkolla, josta he siirtyivät Tohmajärvelle 1944. Kirjansa MT on omistanut vanhemmilleen, Helmi ja Erkki Toivasen, muistolle. ISBN 978-952-92-4661-8.

Myös Matin sisar, Pirkko Toivanen, on julkaissut omat muistelmansa, Hälläpyörä. Kirjoitin siitä vuonna 2008.

Sain käsiini mieheni kirjastosta lainaaman omakustanteen, jota aikanaan kyselin ostaakseni, mutta painos loppui kesken. Ainakin näin minulle sanottiin.

Matti Toivanen (s.1938) eli osan (1944-51) lapsuuttaan Tohmajärvellä, ja kävi koulua. Tohmajärven asemalla oli siihen aikaan runsaasti teollisuutta, joka tarvitsi työväkeä. Juuri sen takia Matinkin vanhemmat muuttivat sinne, ja ostivat oman mökin.

Lisäksi asemalla oli kansakoulu, josta lasten äiti sai työtä, samoin tiilitehdas. Tiilitehdas toimi aina 1980-luvulle asti, jolloin Lohja Oy osti sen, ja lakkautti kilpailijan. Lisäksi asemalla oli saha, joka työllisti myös paikkakunnan ihmisiä. Turvepehkutehdas nosti suosta kuiviketurvetta, kuivasi, ja pakkasi sen myytäväksi. 

Kirjassa on sivuja hämmästyttävä määrä, 241 sivua, myös kannet on hyödynnetty.
Kun muistelmat alkavat, Matti on kuusivuotias, mutta muistelee ja kirjoittaa kuin aikuinen. Tätä ihmettelin, mistä Matti sai aikuisen otteen ja tavan kirjoittaa asioista? Miten hänen, lapsen, havaintonsa voivat olla noin tarkkoja.

Toivasilla oli tapana pitää yhtä lehmää ja kesäsikaa, joka teurastettiin syksyllä marraskuussa. Tietenkin pojilla oli koiruus mielessä. Siasta piti huolta nuorempi veli, Tatu (s.1941). Sika oli kovasti lihonut ja selkä levinnyt komeaksi kuin hevosella. Tästä pojat pääsivät ratsastukseen, josta sika ei tietenkään pitänyt. Sialla oli hieno nimi, Söötsil, englannin pääministerin mukaan. Nimi oli äidin huumoria, hän aina sai sian nimen jostakin merkkihenkilöstä.

Sialla ratsastuharrastus kesti aika kauan, pojat oppivat pukeutumaan römppähousuihin, kun kävikin niin, että poika sian selästä putosi sian 'paskaan'. Pojilla ja sialla riitti opiskelemista ratsastusasioissa. Sitten isä Erkki sai tiedon poikiensa puuhista, ja riemastui: Isä oli ihmetellyt, miksi sika ei liho, niin kuin sen kuuluisi tehdä (s.106). Pojat arvasivat mitä tuleman pitää, ja juoksivat metsään karkuun. Selvää oli, ettei selkäsaunatta päässyt kumpikaan. Kotiin palattua selkäsauna oli edessä molemmilla. Mutta Matti sai vanhempana enemmän...

Hauska tarina oli myös elohopeapullon kaatuminen. Pullo kaatui paniikissa, kun opettaja oli tulossa luokkaan. Korkki oli jo siis auki, kun kiireessä sitä ei saanut suljettua. Ensin elohopea kaatui kaapin hyllylle, josta se putosi lattialle. Tarinan sankari oli Ilkka-niminen poika, jonka opettaja Ylä-Poikelus yllätti itse teossa.
     Opettaja kysyi: "Mitä olet saanut nyt aikaan?"
     "No, tuo elohopeapullo oli joltakii  jiäny auki ja kun mie sitä yritin sulukee, se tietennii kuatu."
     "Niinpä tietenkin, opettaja sanoi epäillen. "Se elohopea pitäisi nyt saada takaisin pulloon."
     Siinä oli Ilkalla ja opettajalla urakkaa, kun he kaikenlaisin paperikouruin ja muinkin välinein kontallaan metsästivät lattialta elohopeapisaroita. Hyllyltä kiinni saaminen oli paljon helpompaa. Opettaja Hirvonenkin oli tullut ihmettelemään, mikä nyt on, kun opettaja ja oppilas konttaavat pitkin lattioita. Kuultuaan selityksen hän mainitsi elohopean olevan myrkyllinen aine, se pitäisi saada tarkoin lattialata pois. Kohta konttaajia oli kolme. Kaikin mahdollisin keinoin elohopeaa metsästettiin ämpäriin, josta se sitten kaadettiin pulloon ja rippeet huusin alle.
      Tuon jälkeen opettaja Hirvonen määräsi, että koulun kaapit on pidettävä aina lukittuna, paitsi milloin sieltä tunnilla jotakin tarvittiin. (Sivut 112-113).

Kuviakin kirja sisältää jonkin verran. Ajan henkeä niilläkin luodaan, pula-aikaa jota elettiin vuoteen 1953 asti, jolloin kahvi vapautui kortilta. Kirjassa on hyviä kuvauksia niistä. Tarinoita ja hauskoja juttuja kirjassa oli liikaakin, mielestäni.

Kirjan takakannessa sisäpuolella on kartta Asemanseudusta, ja siellä sijainneista taloista ja teollisuudesta.

Takannessa on Matti Toivasen runo, Puron öitä, josta kovasti pidin:

Yö huhtikuun on aivan lopuillaan, / hanki peilaa valon, värit taivaan. /
Lähisuolla teeret kukertaa, / yön äänet yhtyy puron solinaan. /

Yö toukokuun on kiimaa kevään, / rentukka kun kultaa äyräät puron. /
Sammakot ja kalat suojas turon / purkaa veteen lemmenmätiään. /

Suopursu hehkuu yössä kesäkuun, / tuoksu huumaa kuovin poikueen. /
Latvasta ikivanhan kuusipuun / lurittaa rastas riimin lemmitylleen. /

-----------.

Tällaisia hauskoja kotiseutukirjoja me luemme mielellämme. Minua liikuttivat pikkuserkkuni Tauno Hirvonen ja hänen rouvansa, Tyyni Yläpoikelus-Hirvosen liittyminen Aseman koulun elämään. Tikkalakin mainitaan parissa kohtaa kirjaa. 

Suosittelen lukemiseksi vanhoille tohmajärveläisille:))


~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein antoisaa viikon jatkoa!
                        Aili-mummo


8 kommenttia:

  1. Kiva kirjaesittely.
    Yhteen aikaan luin elämänkertoja paljon.
    Nykyään ei ennätä kirjaa aukasta, jota harmittelen oikeestaan.
    Mutta ihanaa alkuviikkoa Aili Mummo ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että pidit, Seija:)
      Olet vielä työelämässä mukana, en ihmettele...
      Kuin myös sinulle:D

      Poista
  2. Vaikuttaa mielenkiintoiselta, ainakin jos siellä on asunut.
    Samat kujeethan pojilla oli toisissakin paikoissa.
    Mukavasti kerroit kirjasta. Täytyypä tästä kirjasta mainita ystävälleni joka on asunut sielläpäin.
    Mukavaa viikkoa sinulle Aili.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylvi, kiva jos kiinnostuit:)
      Metkut mielessä pojilla, nykyisillä ja entisillä!
      Kotiseutukirjallisuutta parhaimmillaan:)
      Samoin sinulle, Sylvi-ystävä!

      Poista
  3. Kiitos kirja esittelystä Aili-Mummo.♥

    VastaaPoista
  4. Tuntui sellaiselta tämä kotiseutu kirjan esitteley, että mielenkiinolla luin sen alusta loppuun, koska se oli suoraan sanoen hyvä!!!!
    Tohmis on minulle vieras paikka, voi olla että olen lapsena siellä käynyt, kun reisaltiin ja sukuloitiin Kainuussa.....en ole ihan varma...;/
    Nyt aikasena taitaa olla lähin paikka Eeva Ryynasen ateljee ja Paaterin kirkko Lieksassa. Joensuuhun pitäs edes päästä, sitä olen muutaman vuoden haaveilut.Jossain vaiheessa sen kyllä näytän, että sinne edes pääsen. Nyt kun nuo teksyytkin alkaa olla vähissä kun jalakin alkaa olla kohta reissu kunnossa. Junalla pääsis kun muistaa vaihtaa välillä, mutta pikalinjurilla ajaa samalla istumisella, jopa aikataulujakin ole katellut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että kiinnostuit, Maija:)
      Tohmajärvi on Pohjois-Karjalassa Joensuusta etelään päin, oikeastaan rajanaapuri.

      Lieksaan ja Kolille on täältä matkaa, mutta voisihan nämä yhdistää samaan reissuun, jota suunnittelet. Joensuu on kotikaupunkini, jossa toki en ole asunut, mutta käynyt siellä elämäni ajan!

      Ihanaa olisi nähdä, Maikku; tervetuloa siis:))

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥