Google+ Followers

torstai 28. marraskuuta 2013

Hieno esikoinen

Auringonlasku Ailinkalliolla 27.11.2013

Lepikossa kuumaa kesäpäivää paossa
     minun naurava lehmäni.
Tartun sitä sarvista, silitän
märkää turpaa ja upotan katseeni
sen ihaniin silmiin.

Tiedän, että se osaa nauraa
      matalaa lehmän naurua,
jossa on vähän itkua mukana
niin kuin minun naurussani,
        pienen tytön naurussa,
        jota muut eivät kuulleet.





Uskotteko, että elämässä voi olla 82 vuotiaita esikoisrunoilijoita? Minä uskon, nyt. Ostin viime viikolla Suomalaisesta Kirjakaupasta alemyynnistä v.2011 ilmestyneen Martta Rossin esikoisrunokirjan Upoksissa pilvet, Otavan kustantamana. Runoilijan syntymävuosi on 1929 eli nyt hän on jo 84v. 

Rossin runot ovat lyhyitä, mutta hyvin ja sopivasti sanailtuja ja sanamaalailtuja. Kahdeksankymmentäkuusi sivuinen kovakantinen runoteos maksoi alle 3 euroa, joten ei paha. Ostan etenkin runoteoksia paljon ale-myynnistä; minulla on satoja kokoelmia ja antologioita.

Martta Rossista en ole ennen kuullut / lukenut mitään.
Kokoelman takakannessa on tämä runo:

Kuusi tulee huoneeseeni.
   Se heiluu yön kaihtimella
     ja saartaa uneni
         pihkantuoksullaan.
Olen kuusen morsia.
   Aamulla heräämme
   auringonhehkuiseen erillisyyteemme.


~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Sinulla ruusutarhasi
minulla jäkäläkasvuistoni
vanhuus liki ihoa
ihme
omin silmin nähtävissä:
me kukimme vielä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Puut, tulette lähemmäksi ja lähemmäksi,
korkeaksi holviksi kaartuvat latvanne
kimmeltävää vihreyttä täynnä.
Asukkaina linnut:
hyyit
tsitsitsitsi dididididi
         diudiudiudiu
                  die die die die

kasvatte minuun kiinni. 



Tulen lainamaan useita runoja Martta Rossin kokoelmasta - toisella kertaa.
On hyvä että runoutemme on elinvoimaista ja monimuotoista. Sellaisiakin runokirjoja on, joista en kehtaa lainauksia tehdä.

Onneksi on olemassa kustantaja, joka voi ottaa kustannettavakseen näin upean runokokoelman. Tunnettuhan on se, ettei runoudella rikastu, kustantajakaan. Runoilijasta puhumattakaan. Vakiintuneen käsityksen mukaan runoilijan tulee olla köyhä, huonosti pukeutunut, pitkänpitkä kaulaliina kaulassa ja hirmuisen alkoholisoitunut (mies-) henkilö. Kerran sellainen sai runoistaan finlandiapalkinnon, hän oli - jos muistatte - Arto Melleri. 

Tosin sai Helvi Hämäläinenkin finlandiapalkinnon kokoelmasta Sukupolveni unta. Mutta hän ei varmaankaan ollut tuota viimeksimainittua.

Toivotan teille, arvoisat lukijani, oikein hyvää loppuviikkoa!
                        Aili-mummo

18 kommenttia:

  1. Hyvä ostos!
    Eihän se ikä ole mikään este jos luovuutta löytyy. alkoi kiinnostamaan tämä henkilö. Täälläpäin on paljon Rosseja, mainitakseni tuon tutun kansanedustajan, hänen äitinsä on/oli hyvä lausumaan, samoin Markulla on sana hallussaaan, entinen radiotoimittaja kun on.
    Kiitos esittelystä, kiinnostaa jatkossakin ♥
    Mukavia marraskuun viimeisä päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minttuli, samaa mieltä minäkin olen:)
      En tiedä, mistä päin hän on, mutta tuo lehtikritiikki oli Savon Sanomissa, ehkäpä hyvinkin juuri noita Rosseja.
      Ole hyvä, Minttuli!
      Kiitos, kuin myös sinulle.♥ ♥

      Poista
  2. Mukavan kirjan olet ostanut ,runot ovat minunkin mieleen ♥
    Ihanaa tulevaan viikonloppua Aili Mummo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Seijastiina:)
      Kiva että pidät ♥
      Kiitos, samoin sinulle ja Moonalle:)

      Poista
  3. Kauniit aurinkonlasku kuvat.Kiitos samoin hyvää viikonloppua.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritva, ole hyvä:)
      Oikein mukavaa viikonloppua sinulle.♥

      Poista
  4. Hyvän ostoksen teit runot ovat myös minun mieleen,ja nämäkin runot ovat hyviä, Eihän minunkaan mielestä ikä olee mikään este on niin paljon luovia
    ikäihmisiä,viisaita terävia ihania ihmisiä. Kiitos esittelystä. Kaunis on kuva.
    Mukavaa loppuviikkoa !.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Irma!
      Ei todellakaan ole este, mutta aivotoiminta pitää olla kunnossa:)
      Kiitos, Irma, samoin sinulle.♥

      Poista
  5. Minusta on ihanaa, että joku 82-vuotiaana tekee vielä jotakin sellaista mitä ei ole aiemmin tehnyt. Toivottavasti minäkin saan joskus olla sellainen mummo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, totta kai, ihanaa kun ihminen osoittaa olevansa yhä ajatteleva:)
      Samaa toivon minäkin sinulle ja itselleni.♥

      Poista
  6. kun olen Helsingin eläkeläisten kirjoittajapiirissä jäsen niin totisesti tiedän että ihminen pystyy kirjoittamaan elämänsä loppuun, vanhimmat ryhmässä ovat olleet jopa 92v ja kirjoittaneet kotona vielä senkin jälkeen . Melko hyvä selitys on se että on vihdoinkin aikaa, ja muistoja roppakaupalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisumarjatta, vanhat ja skarpit ihmiset ovat maan suola:)
      Hyvä laittaa muistot talteen, että jälkipolvet voivat myös lukea niitä.♥

      Poista
  7. Unohtu sanoo kiitos Martta Rossin runot ovat hyvin puhuttelevia, suuri ymmärrys vahvistuu iän myötä, se on arvokas muisto läheisille ja tulevaisuudessa historian tutkijoille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Kaisumarjatta!
      Ihan samaa mieltä kanssasi olen:)

      Poista
  8. Kirjoitin itsekin jotain Martta Rossin runoista alkuvuodesta vai oliko se viime vuoden puolella. Pidin tuosta kokoelmasta valtavasti, kuulin, että häneltä on ilmestynyt jo uusikin kokoelma, mutta en nyt tiedä siitä tarkemmin. Hyvää adventtia, Aili -mummo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tammikuussa 2012 olet kirjoittanut Martta Rossista ja tästä runokirjasta:)

      Toinen runokirja on netissä Martta Rossilta Pimeää päin kesä sydämessä. Se on minulta vielä lukematta...

      Kiitos toivotuksista, Marmustoi, ihanaa adventtia myöskin sinulle.♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥