Google+ Followers

tiistai 10. joulukuuta 2013

Paula Havasteen Yhden toivon tie



Lukaisin ostamani kirjan, Paula Havasteen Yhden toivon tie, joka on ilmestynyt Gummeruksen kustantamana v. 2012. Kirjassa on 446 sivua, painettu Bookwell Oy:ssä Juvalla. ISBN 978-951-20-8977-2. 

Olen lukenut joitakin PH:n teoksia, ja olen pitänyt niistä. Kotona minulla on ainakin kirja Lapinmaan Niila. Kotasavun Marjan luin lainattuna kirjastosta.

Yhden toivon tie kertoo Lapin sodasta, kun saksalaisotilaat joutuivat perääntymään pohjoisessa Norjan puolelle, ja suomalaistytöistä, jotka olivat rakastuneet saksalaissotilaisiin.

Varsinkin alussa minusta kirja tuntui aika lapselliselta, mutta se ehkä kuvaa naispäähenkilön, Oilin, suhtautumista elämään ja ihmisiin. OiIin lisäksi hänen sisarensa, Anna, ovat niitä ihmisiä, jotka vievät kirjan juonta eteenpäin. 

Oili työskentelee saksalaisten silmäsairaalassa Kemissä, missä ikääntynyt saksalaisnainen, Tant Friz, pitää tytöille kuria ja järjestystä. Oilin sulhasen nimi on Horst, joka on luvannut salakihlatun Oilin viedä mukanaan Saksaan. Kirjassa on jonkin verran saksankielisiä lauseita, joita ei ole suomennettu. Minua se ei haitannut, ymmärrän jonkin verran saksaa.

Oilin sisar, Anna, tekee lopputyötään, gradua; hän valmistuu maisteriksi. Mies on valtion tehtävissä rintamalla, ja pistäytyy muutaman kuukauden välein katsomassa perhettään. Anna odottaa kolmatta lastaan. Kaksi tytöistä on jo melko isoja, ja tekevät äidin osoittamia töitä. Likottavat jopa puoliveljeään, pikkuista Armasta. Armas on muisto isän lemmenseikkailusta.

Annalla oli ollut aikanaan seikkailu Tujin eli Tuulin kanssa. Siitä ei passannut puhua muille, se sai jäädä suureksi salaisuudeksi. Tujin lumosi kaikki ihmiset olihan hän filmitähti. Miksi hän ei olisi lumonnut Annaa...

Elämä Leppämäellä olisi ollut muuten hyvin, mutta maitoa oli liian vähän saatavilla. Siksi Anna päätti ostaa lapinlehmän. Lapset saisivat ruokaa ja maitoa juodakseen, se oli tärkeää kasvaville lapsille.

Kirjeenvaihto sukulaisten ja ystävien kanssa oli sota-aikana vilkasta, puhelinkin oli taloissa harvinaisuus. 

Työnteko maalla tuntui kirjassa turhan kevyeltä, ehkäpä yhden lehmän hoitaminen sitä olikin. Mutta samaa luokkaa se tuntui olevan isommankin karjan kanssa. Miesväki teki 'työtä' rintamalla, naiset saivat ahertaa myös maanviljelyksessä lasten ja vanhusten kanssa. Se jos mikä oli raskasta, ja vaati runsaasti fyysistä voimaa.

Eletään vielä aikaa, jolloin naiset eivät ole yhtä itsenäisiä kuin tänään. Kaikkeen on saatava aviomiehen lupa, mitä aikoo tehdä tai hankkia. Mies sen sijaan voi omin luvan avioliitossa hankkia vaikka toisen naisen kanssa lapsen! Ja poikahan on tietenkin arvokkaampi lapsi kuin tyttö!

Valpo eli valtiollinen poliisi piti tarkasti silmällä sekä oman maan kansalaisia, mutta myös vierasmaalaisia ihmisiä. Vakoilua pelättiin ja syytteeseen vakoilusta saattoi joutua hyvinkin heppoisin perustein. Lisäksi mustanpörssin kauppa rehoitti, ja ruuan kauppaamista pidettiin tarkoin silmällä. 

Epätodellisena koin sen, että lasten ja eläinten ohella Anna rouva jaksaa vielä tehdä kesäaikaan gradunsa valmiiksi. Anna kirjoitti mielellään, ja olisi opiskellut vielä lisää, mutta uskoi, ettei se tällaisella joukolla ollut mahdollista. Tärkeimmät esteet olivat Voitto-aviomies ja lapset, joita pian olisi neljä. Ehkäpä hän voisi saada jostain viran, josta tulisi tuloja...

Sitten saksalaisille tulee kiire lähtö Kemistä ja Lapista. Siinä mylläkässä Oili jää toiseksi.
Mutta Oilille tehdään paljon pahaa, olihan hän 'saksalaisten huora' suomalaisten mielestä. 

Tämän enempää en avaa enää kirja juonta, voitte lukea sen itse. Minä ainakin pidin lukemastani kirjasta. Etenkin Kotasavun Marja ja Lapinmaan Niila olivat hyvin mieleisiäni kirjoja. Paula Havaste kirjoittaa tutkijan otteella, hän hankkii perusteellista tietoa aiheista, joista hän kirjoittaa.

Sota-ajan naisilta vaadittiin paljon, heidän oli pystyttävä parempaan kuin miehet selvitäkseen hengissä. Ja ihmeen sitkeitä suomalaiset naiset olivatkin, sekä lottina toimineet että ihan tavalliset suomen naiset lapsineen...

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää 50. viikkoa!
                            Aili-mummo



16 kommenttia:

  1. Kiitos tästä mielenkiintoisesta kirja-arvostelusta. Minuakin kiehtoo sota-aikaan liittyvä kirjallisuus. Yksi lempikirjailijoistani on Enni Mustonen (Kirsti Manninen), joka kirjoitaa kiehtovasti Suomen historian erivaiheista yksittäisten henkilöiden silmin katsottuna. Hänelläkin on yksi kirjasarja (Lapinvuokko jne.), joka kertoo vastaavasta saksalais-suomalaisten seurustelusta ja niiden seurauksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piipe:)
      Tämäkin kirja on elettyä historiaa, se kiinnostaa minua! Enni Mustonen alias Kirsti Manninen on tohtorisnaisia hänkin, muutaman kirjan olen lukenut, mutta Kirstin ja hänen tyttärensä Katrin kirjoittamia sarjafilmejä, olen seurannut teeveessä. Ja Kaari Utrion teokset ovat mielilukemistani.

      Voisin lukea tuon Lapinvuokon, kirjastossa varmaan on...

      Poista
  2. Kiitos Aili-Mummo kirjaesittelystä.Mukavaa viikon jatkoa:♥

    VastaaPoista
  3. Kiitos esittelystä, luin tämän ensimmäisenä, vaikka se onkin keskimmäinen kolmen kirjan sarjassa, joka kertoo näistä Mäkisen naisista.
    Jos et ole muita lukenut, kannattaa. Ensimmäinen on Kaksi rakkautta 2010 ja uusin on nimeltään Kolme käskyä, se ilmestyi tänä vuonna.
    Ei ihan "minun" kirjojani, mutta silti pidin, teksi on sen verran sujuvaa.

    Mukavia lukuelämyksiä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minttuli, pitänee etsiä:)
      Jännää että noiden kirjojen nimissä on aina lukusana!
      Sama tunne täällä, ei oikein minun kirjani. Mutta luettava silti!
      Hyvää keskiviikkoa sinulle, Minttuli♥

      Poista
  4. Kiitos kirjan esittelystä.
    Olen ollut laiska lukemaan.

    Mukavaa Luci-viikkoa sinulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylvi, ole hyvä:)
      Samoin sinulle, ystäväni♥

      Poista
  5. Kiitos kiva esittely :)
    Kansikuva on kaunis ja mielenkiintoinen kirja varmaan.
    Hyvää keskiviikkoa Aili Mummo ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seijastiina, ole hyvä:)
      Kansi on kaunis ja rauhallinen...
      Samoin sinulle, Seijastiina♥

      Poista
  6. Kiitos arvioinnista.
    En ole koskaan lukenut Paula Havastee kirjoja.
    Myös naisen osa oli raskas sota-aikana. Tuskin kukaan pystyy lasten, huushollin ja talon pidon lisäksi sota-akana kirjoittamaan graduaan - epäilempä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin minä. Kokemuksesta sanon, että kesäaika oli naisille kaikkein kiireintä ja raskainta aikaa. Noin voi kirjoittaa se, joka ei tunne asioita. Anna jätti työnsä lapsenkaitsemisesta lähtien toisten lastensa huomaan, he myös lypsivät lehmän.

      Tunnen maalaisoloja, ja tiedän että lapsilla teetettiin paljon työtä. Sellaista ei nykyaika sallisi...

      ♥♥

      Poista
  7. Hieno postaus kiitos. Havasteen kirja kiinnostaa minua tosi paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, ole hyvä:)
      Sepä hauskaa.☺

      Poista
    2. Kiitos kivasta esittelystä. Hyvää viikonloppua Aili Mummo! ♥♥

      Poista
    3. Irma, ole hyvä:)
      Samoin sinulle, hyvää kolmatta adventtia!

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥