Google+ Followers

maanantai 23. syyskuuta 2013

Lehdet puista variseepi...

Pihlaja karistaa jo lehtensä, talvi tulossa.


Talvi lienee tulollaan, lehtipuut tyhjentyvät pikavauhtia...
Saadaanpa nähdä, onko runsaan viikon päästä maassa jo lumipeite. Lämpöä on ulkona enää yhdeksän ja puoli astetta. Muuttolinnut ovat lentäneet etelän maille. Lauantaina lensi iso hanhiparvi kohti etelää ja ronksutti mennessään jäähyväislaulua. Sitä oli kaihoisaa kuunnella.

Eilen ja viikonloppuna sulostuttivat pojan lapset elämäämme. Viisi virkeää sisarusta...
Ihanaa että meitäkin vanhoja muistavat. Kovasti kasvavat, vanhin on melkein minun mittaiseni. Lapsuus menee niin nopeasti ohitse, yksi huiskaus vaan...



Olen tässä lähtötunnelmissa. Huomisaamuna anivarhain on lähdettävä Onttolan lentokentälle. Kone lienee täysi Costa de Solille lähtijöistä. Espanjaa en osaa sanaakaan, mutta englantia jonkin verran, sekin itseopiskeltua. Etsin netistä paikkoja, missä voisimme käydä, ja ottaa kuvia. Niistähän te uskoakseni pidätte, kuten minäkin.

Ailinpäiväkukat olivat jo nuutumassa.

Rantaelämää emme varmastikaan vietä, sen aika on ohi. Niveliä on särkenyt viime aikoina kovasti säiden takia. Siitä huomaan että talvi on pian meillä. Seuraavan postauksen teen luultavasti lokakuun toinen päivä. Siitä voi tulla kiireinen viikko, monta työtä jää kesken.


Toivotan teille kaikille oikein hyvää tätä ja ensi viikkoa!
                         Aili-mummo



perjantai 20. syyskuuta 2013

Onnellista viikonloppua!

Aili-mummo ihailee Tonavaa Budapestissä.
OODI SILMILLESI


Kesäheinikon huojuva hyvyys
             ja ukkoslintujen lentojen kaaret
ja syvä musteisten merien syvyys
jossa kynien parvia ui

ja harhanäkyjen untuvaa
                    kuin lauseitaan
ja jotain lasten sanoilta tuntuvaa
joka unelmiin kietoutui.

Kuin oven heilahdus vaniljabaariin,
           kuin tumman tulpaanin siionin laulut,
ja portaat salaiseen buduaariin
jossa iiristen soittimet soi

ja sydänpuuta, ja viimojen viistoamaa
ja hiukan kuuta, kuin kynnöstä katseltavaa,
vettä silloin kun sammakko lammesta joi

ja minuun uponnut maailmankatsomus,
       kuin jokin heilahdus hellimmästä -
tyhjään täyttynyt pyörteinen rakkaus
joka näkee kun kirjoitan tästä.


-ILPO TIIHONEN -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Paula Koivuniemen hitti, Tummat silmät, ruskea tukka.

Toivotan teille, rakkaat lukijani, oikein onnellista viikonloppua!
                      Aili-mummo

torstai 19. syyskuuta 2013

Maailmanluokan ihme

Syksy Tohmajärven Kemiessä.

Rakastettujen naisten taloista
          kuuluu kevyttä hengitystä

sisällä palaa
          valo, ulkopuolella pilveilee
ruukkuliljoja, kauhoja, kuppeja ja vispilöitä
        jokainen matto osaa lentää, savupiipuista
tupruaa ohuita huokauksia, tyllinauhoja
        tuuli liehuttaa

hiukset on laskostettu hiekkatielle
                   niitä pitkin
voi kulkea taloon
kynnenkappaleet ropisevat purkissa

varoen ja tyynesti naiset kumartuvat
         iltalampun alla, lehti kääntyy
uusi muste tuoksuu tomulle          


- HANNELE HUOVI -

Helena Nieminen Margitin saarella 2007.

Kävin eilen pojan kanssa Joensuussa ostamassa miehelle mieluista nais- ja muuta seuraa siksi aikaa, kun lähdemme Marin kanssa lomalle. Päätimme niin tällä viikolla muutama päivä sitten, Ailinpäivänä. Mari miehineen toi myös meille lämpimät karjalanpiirakat, joista nautiskelimme oman talon väen voimin. Pakastin myöskin niitä tulevia mieluisia lapsivieraita varten...

Ensi kertaa elämässäni matkustan Espanjaan, en ole siellä koskaan käynyt. Mari on käynyt Kanarian saarilla, Teneriffallakin useita kertoja. Turkkikiintiö tuntui Marilla olevan täynnä, hänhän vasta viime keväänä kävi siellä toisen ystävättärensä kanssa. Siitä syystä ystäviä pitää olla useita, jotta aina löytyy mieluista ja sopivaa seuraa, kun hän haluaan matkustaa usein.

Jäi viikko aikaa valmistautua lähtöön, mutta hyvä sekin. Ostimme näet edukkaan matkan. Lähtö tapahtuu Joensuun kentältä 24.09.-13 ja paluu on viikkoa myöhemmin.


Syksy naapurissa...

Meille tulee Maaseudun Tulevaisuus ja sen mukana Kantri lehti. Bongasin sen lopusta päätoimittaja Lauri Kontron kolumnin Pakollinen pakko. Siinä on kerrottu hauskasti ja suoraan, mitä hallitus aikoo tehdä. Kansanäänestys on hallituksen taikasana, jolla se aikoo saada pakolliset uudistuksensa toimimaan. Suurempi puoli luonnollisesti voittaa aina, eikä köyhällä pienellä kunnalla ole asiaan mitään sanottavaa, onhan se pieni ja vähäväkinen. Kontro hehkuttaa, että tästä keinosta voisi kehitellä hyvän vientituotteen, kuten Suomen koulutuksesta.

Ennen sanottiin, että 'pakko ainoastaan kuolemaan ja siihenkin yhden kerran.' On maailmanluokan ihme, ettei Suomen suuri ja sateenkaarenvärinen hallitus tätä totuutta tunne! Pakon avulla Suomen ja suomalaisten on pärjättävä, olivatpa kansalaiset mitä mieltä tahansa. Kun Katainen sanoo 'kissa', silloin meidän on hypättävä vaikka tietäisimme hukkuvamme. Manipuloinnin voimalla Suomi liitettiin myös Euroopan Yhteisöön, ja olemme siellä hukkumassa suolivöitä myöten. Eikös olekin kivaa?

Toivotan teille, hyvät lukijani, oikein hauskaa torstaipäivää!
                          Aili-mummo

maanantai 16. syyskuuta 2013

Syystunnelmia

Auringonkukat eräänä syksynä...


RETKIMIELI


Kun lähdet matkaan, ota mukaasi
syvät saappaat,
savi, hiekka, multa,
kaikki mitä tarvitset
tiehen.
Ja muista kartta
                sytykeeksi pimeisiin öihin.
Älä ilmoita lähdöstäsi
etteivät pelkurit
kokoonnu kotiovellesi haukottelemaan:
                pääsiskö mukkaan, pääsiskö mukkaan?
Älä matkaan lähde
itseäsi etsimään,
                            kadottamaan lähde,
kuin olisit jo
                     tyhjä reppu, ilmapatja
tai korvaton muki
johon edesmennyt turisti
tipauttelee taivaasta
mopon osia.


- KARI HOTAKAINEN -

Mongolian vaahtera... 

Aika mielenkiintoinen ja hassu runo Kari Hotakaisella. Miksi mukaan on otettava savi, hiekka ja multa, joista tie rakennetaan. Syvät saappaat tarvitaan tietenkin kahluuta varten, tiet voivat upottaa, varsinkin keskentekoiset. Kartta voi olla sytykkeenä, eli poltetaanko se vai mitä sillä 'sytytetään'? Ehkä itsensä tai omat ajatuksensa. Itsensä on kadotettava, ei löydettävä, kuten tavallisesti sanotaan. Ehkä on oltava kuin tyhjä reppu, jotta voisi täyttyä jostakin uudesta. Lopussa on kaikkein hassuin lause: ..."tai korvaton muki / johon edesmennyt turisti / tipauttelee taivaista / mopon osia."

Vielä en ole huomannut taivaista tippuvan mopon osia, ne kyllä tappaisivat, jos keneen osuisivat...

~~~~~~~~~~~~

Iso-Britanniassa on kuollut opiskelijapoika laihdutuslääkkeisiin. Poika olisi päässyt opiskelmaan huippuyliopistoon. Kaikkenlaista sitä myydään ihmisille 'laihdutuslääkkeenä'. Kannattaa katsoa, mitä 'myrkkyä' aikoo syödä. Reseptilääkkeissäkin voi olla vaarallisia valmisteita. Ja onkin; sitten on vielä lääkkeiden yhteisvaikutukset, jotka myös voivat aiheuttaa myrkytyksiä.

Ruskaväriä pihlajissa Ailinkalliolla.


Kauniit ilmat loppuivat ainakin tällä erää. Ehkä huomenna ei sada, pitäisi pestä talon ikkunat. Säilöntähommat on tehty tältä vuodelta, ja niitä kyllä riittää! Tosin punajuuret ovat yhä nostamatta, nekin pitäisi nostaa ja säilöäkin. Syksyllä olen tehnyt punajuuriruokia ja pakastanut niitä, mutta nyt taitaa olla pakasteet täynnä. 

Kaunis kesä on nyt takana päin, jäämme odottamaan uutta, mitä se tuo tullessaan. Kansalaiopistossa en rupea täältä käsin ravaamaan, polttoainetta kuluu miehellä ihan tarpeeksi asti. Mummon on aloitettava sukkien neulominen lapsenlapsille, siinä vuoden kohokohta.

Pian pääsemme vuoden suurimpaan odotukseen, jouluun. Se saa meidät mummot ja ukit ihan höperöiksi. On vain niin kiva hemmotella lapsenlapsia. Mitä vanhemmiksi he tulevat, sen suuremmiksi vaatimukset kasvavat, luulisin.

Tänään pitää maksaa kiinteistöverot kunnalle. Yritin äsken, mutta siellä oli jokin häiriö eikä maksaminen onnistunut.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää syyskuista viikkoa!
                           Aili-mummo

lauantai 14. syyskuuta 2013

Hyvästijättöjä



kirjoitit että
jokaisessa ihastuksessa löydetään
sama ihastus

ehkä niin

mutta myös niin että
jokaisessa erossa käydään samaa eroa

muistatko 
se oli kirpeä syysaamu
kun muuttoauto sulki ovensa

jäikö sinne mitään kysyy yksi
jäi paljonkin

samassa muistan lapsuuden aurinkokesät
      ja niiden loput

kun ilmassa on syksyn aavistus ja uhka
     elokuun enteet ja muutos

tuuli tuntuu jo toiselta
viimeinen mökkipäivä
käydä katsomassa että
sisälle ei jäänyt mitään vaikka tietää
että ei

me käydään aina samaa eroa
niin tuntui

kun tuona kirpeänä syysaamuna
muuttoauto sulki ovensa


- ARNO KOTRO -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua!
                     Aili-mummo

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Naisvihasta

Hän EI OLE naisvihaaja!


Naisvihaajia olen
oppinut
vihaamaan. He ovat
tyhmiä ja 
kateita luojanluomia.

Tunsin kerraan yhden joka
vihasi vaimoaan ja 
tytärtään jotka pitivät
hänen talonsa 
pystyssä.

Siitä on jo melkein 
naisen ikä.

Niin. Sellainen luuseri 
hän oli. Isäni.


- AILI NUPPONEN -

Egyptiläinen postikortti ympärileikkauksesta.


Tuhansien vuosien takaa juontaa juurensa naisviha. Sen ovat miehet saaneet jopa raamattuun asti laitetuksi, vaikka ainakaan Jeesus ei käskenyt vihaamaan yhtäkään naista. Uskon että naisviha johtuu siitä pelosta, että nainen on ylivoimainen mieheen nähden, pystyihän hän synnyttämään lapsia ja luomaan uutta elämää. 

Miehen ja naisen sukupuolista vetovoimaa pidettiin paholaisen ja noitien työnä, eihän se kirkkoisien mielestä ollut muutoin mahdollista. Noitavoimien avulla saivat naiset siis miehet valtaansa ja siksi hallitsivat heitä. 

Nainen oli 'epäpuhdas' synnytettyään lapsen, eikä hän saanut käydä edes naapurissa, ennen kuin hänet oli kirkotettu, ja saastaisuus oli sen myötä hävinnyt. Kirkottaminen ei tapahtunut heti lapsen syntymän jälkeen, vaan vasta muutaman kuukauden perästä.

Aina entisaikaan todisteltiin sitä, että nainen on 'heikompi astia'. Tätä sanontaa käyttivät ainakin papit.

Vielä 1700- luvulla ja sen jälkeenkin, nainen ei voinut hallita omaa omaisuuttaan. Holhooja oli aina mies, isä, veli, aviomies. Vasta leskenä nainen saattoi olla 'isäntä' omassa talossaan.

Mutta nykyään ollaan jo asiasta toista mieltä. Nainen kestää ja jaksaa paljon, elää huomattavasti kauemmin kuin mies. Naista ei kannata aliarvioida.

Akseli Gallen-Kallela: Saunassa. Juhla Kalevala.

Täällä Itä-Suomessa nainen sai naimaosanaan kotoaan parhaassa tapauksessa, lehmän tai lampaan sekä hänelle tehdyt kapiot ('myynit'). Joku huonekalukin, ehkä kirstu, jossa kapiot olivat, jäi naiselle muistoksi entisestä elämästään. Mutta maata hän sai hyvin harvoin. Maa piti jättää pojalle (tai pojille), jotta sukutila saisi jatkajan.

Ja mitä nainen sai avioituessaan? Tavallisesti hän sai orjan osan, työtä vuorotta, yötä päivää, synnytyksiä joka tai joka toinen vuosi, kunnes hän kuoli lapsivuoteeseen. Jotkut kestivät jopa 12 synnytystä, mutta toiset saattoivat kuolla jo ensimmäisen synnytyksen jälkeen. 

Nyt ei enää pakkosynnytyksiä ole, paitsi joissakin uskovien piireissä. Nainen on voittanut, kovalla hinnalla. Enää hänen ei tarvitse rukoilla miestä, vaan hän voi ostaa ja tehdä omalla palkallaan mitä haluaa...

Mutta onko nainen onnellinen? Jotkut ovat, toiset taas ei. Ihan kaikkea kukaan ei voi saada, vaikka haluaisi kuinka paljon...

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein aurinkoista viikon jatkoa!
                             Aili-mummo

maanantai 9. syyskuuta 2013

Kiehtova matka Kemetiin



Carita Forsgrenin romaani, Auringon kehrä, Otava 2010, sidottu, 510 sivua. ISBN 987-951-1-24220-8. Historiallinen seikkailukertomus, kertoo Kemetistä eli Egyptistä Sinuhen aikana, eli 1300 luvulla ennen ajanlaskun alkua. Ostin kirjan Suuresta suomalaisesta Kirjakerhosta alennushintaan.

Luin kerrankin romaanin, josta pidin kovasti. Suosittelen teillekin!

Romaanin päähenkilö on pohjolasta näkijäheimon tytär Päivänkehrä,  joka ryöstetään lapsena orjaksi got-kansan maille. Monien vaiheiden jälkeen Päivänkehrän tie johtaa Kemetiin, josta hän on kuullut monenlaisia tarinoita.

Romaanissa kertovat vuorotellen Amunhotep ja Päivänkehrä. Tapahtumat alkavat molempien lapsuudesta.

Kemetin hallitsijaksi on tullut Akhanjati / Aknaton / Amunhotep. Hän on päättänyt siirtää kansansa yhteen jumaluuteen monien jumalien sijasta. Kuningas joutuu ristiriitaan entisten pappien kanssa. Akhanjatin ainoa jumala on aurinko.

Päivänkehrän lahja, ennustaminen, tuntuu olevan kadoksissa, mutta eräänä päivänä hän kohtaa kuninkaan kulkueen, ja pelastaa kuninkaan tapaturmalta. Niinpä Päivänkehrä pääsee ennustajaksi kuninkaan hoviin. Kuningatar Tije, kuninkaan äiti, on Päivänkehrän ystävä ja suojelija.

Romaanissa Päivänkehrällä on monta nimeä: Sunno-Kliuwaz / Kija / Ka-harut, vain nimi Päivänkehrä seuraa häntä romaanin alusta sen loppuun asti.

Aknaton eli Akhanjati päättää kuninkaaksi tultuaan rakentaa kokonaan uuden kaupungin uuteen paikkaan. Siitä riittää työtä rakennusmiehille ja taiteilijoille, kivenhaakkajille ja niin edelleen.

Kuninkaan puoliso on kuuluisa Nefertita. Voimakastahtoinen, kaunis ja paha nainen, joka lopulta nostaa itsensä toiseksi hallitsijaksi heikompitahtoisen miehensä rinnalle. Nefertita ei kaihda mitään, hän tekee surutta vaikka murhia, murhaa muunmuassa anoppinsa, kuningatar Tijen. 

Päivänkehrä on tahollaan naimisissa Pilvenlongan kanssa, joka pahoinpitelee vaimoaan monin tavoin. Siksipä Päivänkehrä on päättänyt päästä Pilvenlongasta eroon, ja pääseekin lopulta.

    - Amunhotep. Nukutko? Jos nukut, niin herää...
    - Kuka siellä?
     - Älä säikähdä, ääni kuiskaa. - Olen se, jota et voi nähdä, se joka tulee ja joka menee tuulen lailla ja antaa elämän henkäyksen. Minun nimeni on sinun nimessäsi.
     Amun? Olenko saanut jumalllisen ilmestyksen? Haukon hetken henkeäni.
    - Oletko vielä siellä? kysyn pimeyteen ja nousen istumaan sängyssäni. - Mitä haluat minusta?
    - Suuren talon poika, oletko valmis täyttämään velvollisuutesi Kemetin maata kohtaan? Tahdotko, että Kemetissä säilyy maat, tasapaino ja oikeus?
    Olen hetken hiljaa. Ympärileikkaukseni jälkeen en ole uskonut Amunin olevan puolellani. Miksi jumala nyt olisi valinnut minut?
-------
   - Sano, mitä minun pitää tehdä?
   - Heitä vaatteet yltäsi ja käy vuoteelle pitkäksesi, ääni kuiskaa. - Saat siunaukseni. Avaa suusi, jotta baa-henkeni pääsee täyttämään sinut.
   Teen niin kuin ääni käskee ja käyn ilkosilleni vuoteelle. Kuulen kevyiden, lähes äänettömien askelten lähestyvän. Kohta tunnen, kuinka vesipisaroita pirskotellaan päälleni. Se on muodollinen puhdistus.
   - Juo tämä, tuntematon ääni kuiskaa, ja huulilleni nostetaan malja. En näe pimeässä, mitä juon, mutta mausta tunnen heti, että se on jotain olutta vahvempaa. Ehkä viiniä, joka tuoksuu yrteiltä.
   - Juo kaikki, ääni käskee. Kun malja on tyhjentynyt, ääni sanoo: - Nyt voit rukoilla minua. Sulje silmäsi. Rukouksen aikana henkeni siirtyy sisääsi. ---.
   - Baa-sieluni on nyt sinussa, ääni kuiskaa korvani juuressa.
   - Valmistaudu tekemään se, mitä on tehtävä!
      Sistrumit helisevät.

Haju on tuttu. Kyllä, minä tunnen tuon tuoksun, se on minulle tutumpi kuin mikään tässä maailmassa.
    - Äiti?
    Kavahdan äkkinäisellä liikkeellä pois hänen päältään. Juoksisin saman tien karkuun, mutta hän saa otteen käsivarrestani. Eikä päästä irti.
   - Rauhoitu, kaikki on hyvin, hän sanoo. - Ei tarvitse rimpuilla. En ole äitisi.
   - Mutta - oletpas! Olet!
   - Olin äitisi päivällä, olen äitisi huomenna, hän sanoo matalalla äänellä. - Mutta en tänä yönä, en nyt. Nyt olen Hat-hor, ole Iset, olen Nekhbet. Sisälläni on jumaluus, niin kuin sinussakin.
   Hän suutelee poskeani pimeydessä. Sitten hän vie käteni rinnoilleen.
   - Silitä niitä, tunnustele.
   - Ei! huudahdan ja vedän käteni pois. Hän kietoo kätensä ja jalkansa ympärilleni hellästi, kuljettaa huuliaan poskipäilläni, näykkäisee korvaani ja kuiskaa:
    - Kuuntele, Amunhotep. Nefertita kertoi minulle, mitä todella näki sinä päivänä, kun sinä ja veljesi - siunattu hänen baa-henkensä! - palasitte aavikolta.
    - Mitä?
    - Hän kertoi, miten ajoit tahallasi kiven päältä, jotta vaunut kaatuisivat. Joten jos mielit, ettei kuningas - olkoon hän elävä, kukoistava ja terve - saa kuulla totuutta, olet nyt kiltti poika ja tottelet.---.

Näin äiti raiskasi nuoren poikansa ja poika sai 'veljen' itselleen...

Vanha kuningas, oli sairas ja heikko ja kuoli pois. Kuningatar Tije auttoi poikansa Amunhotepin uudeksi kuninkaaksi. Uusi kuningas oli päättänyt palvoa Ra'ta eli aurinkoa ainoana jumalana. "Ran elämää antavat säteet tulevat Aten-kiekon klautta maailmaan. Ra itse on toisessa maailmassa. Aten on tie hänen luokseen."

Kuningas oli Kemetin ylin pappi, siksi hänen roolinsa oli tärkeä. Amunhotep tietää, että myös Nefertita, hänen vaimonsa, on Ran valittu.

Amunhotep sepittää lauluja Ran kunniaksi. Palveluksia pidetään temppeleissä joka päivä monta kertaa.

" Nouset täydellisenä taivaan rantaan, / elävä Aten, elämän antaja. /
Kohoat itäiseen horisonttiin, / täytät maat täydellisyydelläsi. /
Loistat kipinöivänä korkealla kaiken yllä, / 
säteesi syleilevät maita niin kauas kuin olet ne luonut. /
Olet Ra, ja ulotut kaikkialle minne säteesikin pääsevät, /
rakastetulle pojallesi annat nuoltesi pudota lempeästi. /
Vaikka olet kaukana, säteesi osuvat maahan, /
ne osuvat kaikkien kasvoille, eivätkä he huomaa lähtöäsi."

"Kun lasket läntiseen taivaan rantaan, / maa käy pimeäksi kuin kuolema. / 
Ihmiset nukkuvat päät peittojen alla / eikä silmä voi nähdä toista. /
Vaikka heiltä vietäisiin kaikki omaisuus, /  eivät he huomaisi. /
Leijonat astuvat luolistaan ja / käärmeet purevat, /
pimeys on peittona maan yllä. /
Maa on pimeä, koska Hän joka saa kaiken aikaan /
lepää taivaanrannassaan."
----

 Näitä Ran ylistysrunoja on kirjassa monta sivua. 

Päivänkehrästä (Kija)  tulee kuningas Akhanjatin puoliso, ensiksi sivuvaimo, mutta myöhemmin virallinen puoliso, ja Kija synnyttää pojan miehelleen. 

Jotenkin Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisestä on tuttua osittain tämän romaanin tapahtumat. Mutta henki on toinen ja näkökulma kirjan tapahtumiin ja sen henkilöihin. Waltarin Sinuhe on on surullinen pessimisti. Auringonkehrä on valoisampi teos, jolla on hyvää viihdyttävää historian näkökulmaa lukijoille.

Carita Forsgrenissä on hyvä kirjailija. Odotan tältä neljän romaanin tekijältä vielä paljon! 

Toivotan rattoisia hetkiä kaikille lukijoille!
                          Aili-mummo

perjantai 6. syyskuuta 2013

Taiteellista jälkikasvua

Saihon salkoruusuja. Taiteilija Leo Karppasen talo.

SIMBERG 2


Siinä he tulevat, alastomat lapset
raahaten ruusuköynnöstä.
Auttakaa.
Emme me jaksa.
Se tuoksuu.
Se varisee.

Tunnenhan minä nuo:
Ilkka kahdentoista, dinosauruksen piirtäjä,
miten hän lauloi syvää kirkkomusiikkia
kuolleesta linnusta.
Petra on seitsenvuotias, pullea ja hellä,
rakasti pehmoeläimiä ja asetti ne järjestykseen.
Turkka kahdeksan, kaunis ja raju,
soitti viulua, lauloi käheästi: ihmetyttää, kummastuttaa
pientä kulkijaa.
Tuossa Kasper, arvokkaasti puhuva, kolme vuotta,
selvisi ylinopeasti palapelistä.
Linn viisi, tumma sadunkertoja, eri äidinkieli:
farmor hoppa.
Hassunaama Milkalla tuskin vielä kieltäkään:
Aija, Aila - hän vasta maistelee eroja.
Se yksi, kohdussa yhä.

Sieltä he tulevat, ohittavat.
Mistä heille edellytykset?
Mistä heille historia?
Onko heillä tajua kudoksesta, armottomista silmukoista
pimeästä pimeään?
Aivojen lyhty valaisee vain pätkän.

Nytkö jätän heidät, onko nyt aika?
Vai yhäkö ryntään ojentamaan kättäni, helpottamaan painoa,
lapsekkaasti hössöttämään omaa hämärää tietoani?
Ruusuköynnös.

Tuoksuu ja varisee.
Herkeämättä.


- AILA MERILUOTO -

Ks. http://fi.wikipedia.org/wiki/Köynnöksenkantajat
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja kaunista viikonloppua!
                     Aili-mummo

torstai 5. syyskuuta 2013

Noitasiskot



Ostin kesäkuiselta Porvoon matkaltani kotiin palatessa Leena Laulajaisen (teksti) & Satu Hirvosen (kuvitus) satukirjan, Noitasiskot, alaotsikoltaan Metsän taika. Kirjan on kustantanut Edico Oy. Kirja on painettu Otavan Kirjapaino Oy:ssä, Keuruulla 2008. Sivuja ei ole numeroitu, mutta laskin 30 isokokoista (A4) sivua. ISBN 978-952-5708-06-6.

Satukirja on kirjoitettu kahden SKS:n tarinan pohjalta. Kirjan päähenkilöt ovat siskokset Mattilan Maimi ja Paavolan Meimi, jotka kadehtivat armottomasti toisiaan. Satu on opettavainen, kirjoitettu alakouluikäisille. Satu kuvaa myös elävästi raastavaa naapurikateutta.


Sisarukset harrastavat taikoja, ja yrittävät niillä vahingoittaa toisiaan ja toistensa menestystä. Ensimmäiseksi Meimi yllyttää karhun sisarensa karjan kimppuun, mutta Maimi saa karhun pyörettyä sisarensa pihaan lehmiä hätyyttämään. Lehmikarja oli aikaisin aamulla viety metsään laitumelle, joten loitsu ei onnistunut.

Tämän jälkeen on vuorossa karhu- ja veneseikkailu, jolla molemmat siskot saavat kyytiä kauas sydänmetsään asti. Siskokset tulevat metsästä usean päivän perästä takaisin. Satu jatkuu yhä...

Metsässä Tapion kannon äärellä sisaret tekevät taikojaan, ja taikovat sovintoa keskenään.

- Ilmatar, ihana vaimo,
Lemmetär, lempeä emäntä,
anna meille hellä mieli,
suo meille ikuinen sovinto!

Niinpä sisaret palasivat metsästä käsi toisen kädessä, ja elivät sulassa sovussa loppuelämänsä ajan.

Kirjailija Leena Laulajainen on tutkinut sukuaan, ja löytänyt sieltä äidinpuoleisen sukunsa. Tämän tarinan kertoja oli 1800-luvulla elänyt Paimen-Heikki eli Heikki Niemi, jota oli pidetty väkevänä noitana, asuinpaikka oli Kinnula.

Satu oli jännittävä, jopa pelottava tarina. Saattaa olla, ettei tätä satua kannata kertoa iltasatuna lapsille.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan lukijoilleni hyvää ja kaunista viikon jatkoa!
                    Aili-mummo


tiistai 3. syyskuuta 2013

Rosvokapitalismia

Pihlajat punastelivat kuin kaino morsian...


Kesän pitkä häntä
kokoaa lämpimän itseensä
ennen kuin kiertyy itsensä ympärille
asettuu makuulle
silmät viiruina unta odotellen

Helle väsähti lopulta
raahautui maan reunalle
putosi

ja heinäkuinen myrsky kaatoi metsän
löi ladon puutikuiksi
makaa veneen alla hengästyneenä
itkee vanhuuttaan

Hevoset näykkivät keltaista ruohoa
loimet selässään
kokoontuivat yhteen keskelle peltoa
katsoivat pääskysparvien muodostelmia
Siperian hanhia, koskeloita


- MARJA LEENA TOUKONEN -

Historiaa Nuppolassa.

Koivut ovat muuttuneet keltaisiksi, pian saamme haravoida niiden värikkäitä lehtiä. Mutta noin komeita pihlajia kuin kuvassa, täällä ei vielä ole. Ehkä saamme tänä syksynä paremman ruskan kuin viime vuonna. Silloin satoi liikaa eikä kaunista ruskaa tullut. Tähän mennessä yöpakkasia ei meillä vielä ole ollut.

Historiaa kirjoitetaan kaiken aikaa. Toteutui se, jota ennustettiin: Steven Elop ajoi Nokian alas, jotta Microsoft voi ostaa sen halvalla. Nyt Elop siirtyy takaisin Microrosoftin palkkalistoille, ehkäpä peräti toimitusjohtajaksi. Ja yllätys yllätys, heti lähti Nokian osake nousuun. Muutamassa tunnissa nousu oli 45 prosenttia!

Tarkemmin sanottuna: matkapuhelinvalmistus ja myynti siirtyy Microsoftille 5,44 miljardin kauppahinnalla. On luvattu, että suunnittelutyö jatkuu yhä Suomessa. Saamme sitten nähdä, toteutuuko lupaus.

Arto Luukkanen kirjoittaa Nokiasta ja Elopista tänään.

Myös Arhi Kuittisella on asiaan sanottavaa!

Suuresta johtajasta, Jorma Ollilasta, ei erikoisen hyvää kerrottavaa. Mutta tulihan miehestä kertaheitolla superrikas. Rahat on siirretty veroparatiisiin eivätkä ne rikastuta Suomen valtiota ja sen veronmaksajia!


Talo näkyy mummolaan kun puuta karistavat lehtensä.

Koko eilisen päivän satoi, olipa hyvä asia sienille. Sieniä on ollut vaikea saada, sillä eivät ne liian kuivassa kasva. Siivosin eilen kuitenkin miesväen keräämät haaparouskut ja tatit. Siitä syystä jäi eilen postaus tekemättä.

Tähän kesään voimme olla monelta osin tyytyväisiä. Marjoja on saatu melkein ylenpalttisesti, kesä on ollut lämmin ja kaunis. 

Nyt odotamme sydän syrjällään suurta kuntauudistusta, joka tuskin tulee tämän hallituksen aikana. Sote-uudistuskin on kiven takana. Ehkä kuitenkin viisaat ja enemmän tietävät ihmiset saavat hallituksen suureen intoiluun jotain tolkkua. Muuten näyttää sekin 'uudistus' ajavan kiville kovaa vauhtia. 

Suomen hallitus älysi kutsua koolle viiime viikon lopulla viisaat yhteen pohtimaan valtion nykyistä velkatilannetta, miten voimme selvitä tästä lamasta ja velkakierteestä pois. Hyville neuvoille on kysyntää, mutta työllistäjiä ei kuitenkaan katsottu tarpeelliseksi hankkia neuvon pitoon mukaan.   

Tuntuu siltä, että vauhti sen kun kiihtyy. Olemme jo vauhtisokeita koko kansakunta ja etenkin sen päättäjät.

Mies ja tatti...

Eiköhän olisi aika valtion ruveta leikkaamaan suuripalkkaisten palkkoja ja eläkkeitä. Ainakin jos aiotaan saada säästöjä menoihin. Joku tolkku pitäisi rahankäytössä olla, niin ettei toisille mätettäisi urakassa miljoonia ja toisille vain tyhjää kättä. Kuten nyt aiotaan leikata kotihoidontukea, joka koskettaa erityisesti lapsiperheitä. Tosin heikoilta on helpompi leikata kuin vahvoilta ja äveriäiltä ihmisiltä, jotka kyllä osaavat puolustaa oikeuksiaan. 

Nyt elämme rosvokapilasmin parasta kulta-aikaa. Joillekin riittää yhä lisää annettavaa, mutta pieniltä ja avuttomilta pitää ottaa pois sekin vähä, joka niillä on.

Toivoitan Karoliinan tervetulleeksi lukijakseni!

Kaikille lukijoilleni toivotan oikein hyvää viikon jatkoa!
                         Aili-mummo