Google+ Followers

torstai 31. lokakuuta 2013

Hitlerin tytär

Katutaidetta Budapestissä: Tyttö ja koira...

KAIKKI

Kaikki on kohtaloa
kaikki on usvaa
kaikki on loputonta alkua
kaikki on katoavaa etsintää
kaikki ilo on hymytöntä
kaikki kärsimys kyyneletöntä
kaikki puhe on toistoa
kaikki kohtaamiset ovat
            ensitapaamisia
kaikki rakkaus asuu sydämissä
kaikki mennyt unissa
kaikki toivo on varmistettu selityksin
kaikki usko sisältää valitusta
kaikessa purkautumisessa on
            hetki hiljaisuutta
kaikella kuolemalla on 
            pitkästyttävä kaiku


- BEI DAO, KIINA -   

Tonava Budapestissä...

Ihan juuri minuutti sitten kulki helikopteri talomme yli, lieneekö ollut Pohjois-Karjalan sähkön asialla vai oliko puolustusvoimien kone. Lensi alhaalla ja jyrisi kovasti, ihan outo tunne rinnassani. Tällä rajaseudulla eläessä muistuvat helposti lapsuusajat mieleen, jolloin käytiin sotaa, tykit jyskivät ja tanner tärisi. Toivottavasti en näe enää toista sotaa, aika vähän muistan siitä edellisestäkin. Mutta joitain muistoja on...

Ihmiset eivät tunnu oppivan mitään vaikeista ajoista. Uskotaan, että samalla tavoin ei enää voi käydä, vaikka sellainen usko on lapsellista. Ihmisen pahuutta ei mikään eikä kukaan saa kukistettua. Valtaan pyrkiviä on jokaisessa maassa, näyttää siltä, että myös natsismi nostaa inhottavaa päätään. Tänään jaksan olla pessimisti, ja maalaan mörköjä seinälle.
Välimeri Benalmádenassa.


Suomi on liittynyt vahvemmin EU:hun kuin mikään Skandinavian maista. Rahaliittoonkin oli mentävä ainoana maana, jotta pääsisimme maksamaan lämpimän Etelä-Euroopan velkoja. Angela Merkel taluttaa ministeri Kataista kuin rakasta kääpiöpuudelia uhriareenalle.

Angela Merkeliä väitetään Hitlerin tyttäreksi. Hitlerin sukusoluja oli kuulemma pakastettu ja Angela syntyi keinohedelmöityksestä. Etsiessäni tietoja Angela Merkelistä törmäsin tällaiselle sivulle, jossa todisteltiin tietojen todenperäisyyttä.

Minusta Angela Merkel ei ole toiminut kuten Hitler. Jos kaikkiin juohautuksiin rupeaa uskomaan, tulee suorastaan vainoharhaiseksi. Ihmetelkää tekin, arvoisat lukijat, mitä kaikkea löydetään, kun ruvetaan etsimään 'uutisaiheita' tämän päivän maailmasta. Ainakin tällä naisella on paljon valtaa, olipa hän Hitlerin tai jonkun muun suuruuden tytär.

Kun lisää selasin nettiä, löysin AdLibriksestä kirjamainoksen Vilmos Csaplarin kirjoittamasta kirjasta Hitlerin tytär. Suomennos on Outi Hassin, kirja ilmestyi v. 2012 suomeksi WSOY:n kustantamana. 

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein kaunista ja hyvää loppuviikkoa!
                               Aili-mummo
 



maanantai 28. lokakuuta 2013

Kuin unta...

Saihon "navetta" myyntinäyttelyineen.

HERÄÄMINEN


Puhalla kevyesti poskipäähäni,
tartu varoen käteeni;
että hiljaa heräisin,
toteen havahtuisin.

Suutele kasvoiltani unen varjot,
sytytä silmäni aamun tähdiksi.
Häädä yön mustat linnut
sumujen taikametsiin.

Karkota pimeän painajaiset,
pahat unet, jotka unohtaa haluan.
Puhalla kevyesti poskipäähäni,
ole lähelläni, läsnä. 


- ANJA PESSALA -
Saihon riihi, taiteilija Leo Karppanen.


Siirryimme talviaikaan toissa yönä. Eilen hieman ketutti, ja joku tuntui olevan sekaisin. 
Tätä vouhotusta on kestänyt jo yli 20 vuotta, eikä loppua näy. Joku typerä byrokraatti hykertelee autuaana pieniä kätösiään ja on itseensä tyytyväinen. 'Sainpahan jälleen pompotettua suurta joukkoa ihmisiä', hän tuumannee...

Viikot vierivät vinhaa vauhtia. Lopultakin sain talomme ikkunat pestyä, kun sää lauhtui. Jo oli aikakin. Sukkia olen neulonut sen minkä ehdin ja viitsin. Kunhan vielä kävisimme Joensuussa kultakaupassa ostamassa korviksia yhdelle tai kahdelle. Tuomisien suhteen ei mennyt hyvin, koska kaikki eivät olleet paikalla yhtä aikaa. Ahneemmat aina voittaa...

Pyhää sukua: Jeesuksen äiti Maria ja hänen äitinsä, Anna, Jeesus itse äitinsä sylissä.
Pimeää on kuten tavallisesti syksyllä. Aurinko saattaa näkyä joskus, tai sitten ei; tänään ei ainakaan. Mittarissa oli 10 + astetta ulkona, mikä on aika hyvä. Toivottavasti lähiaikoina ei sada lunta, tekee mieleni käydä Joensuussa, ja hiljaa valmistautua vuoden suurimpaan juhlaan. Me luterilaiset odotamme joulua hartaasti, ja omalla tavallamme hiljentyen vuotamme joulun lapsen juhlaa. Ortodoksit juhlivat puolestaan pääsiäistä heidän kirkkovuotensa suurimpana juhlana. Roomalaiskatollisten suurinta juhlaa en tiedä, ehkä jompi kumpi näistä mainituista.

Eilen illalla soitti muuan henkilö naapurikunnan Joensuun puoleta ja kiitteli Havutarta. Hänen poikansa osti äidilleen lahjaksi kirjan, onhan hän täältä päin kotoisin samoin kuin hänen miehensä. Sanoi nauraneensa niin paljon lukiessaan, ettei muista vastaavaa kokeneensa. On hauska saada hyvää palautetta, tein sen kirjan kanssa melkoisen työn ilman  'asiantuntijoita', joita oli kyllä tyrkyllä.

Ehkäpä nyt on mummolla aikaa keittää viime kesän herukat mehuksi. Entiset mehut taitavat olla jo kokonaan lopussa.

Toivotan teille, hyvät lukijani, oikein hyvää alkanutta viikkoa!
                        Aili-mummo




perjantai 25. lokakuuta 2013

Ihmeitä tapahtuu!

Nainen kaivolla Intiassa! Kuva: AN.

JEESUSLAPSI KAIVOLLA


Vaimot Nasaretin ruukkuinensa
vallittivat laakson kaivon luona,
sillä poreilevaan pohjaan saakka
helle oli kaivot tyhjiin juonut,
huulin kuivin valittivat vaimot,
vaan ei pisaraakaan kaivo suonut.

Äiti Maariakin veden noutoon
kanssa ainoansa oli tullut. 
Myöskin Jeesuslapsen pieni ruukku
kaivon kiviportaikolla vuotti
rinnatusten äidin ruukun kanssa.
Mutta tyhjiksi jäi ruukut kaikki,
kuivin huulin vaimot valittivat ,
että Jumla jo heidät hylkäs.

Mieli haikeana Jeesuslapsi
kaiken kuuli, tyhjät näki ruukut.
Itkuun hyrskähti hän niiden tähden,
lankes polvillensa kaivon eessä.
Silloin kyynel, kyynelistä herkin,
vieri riposiensä varjon alta
kiviportaikolle, alas kaivoon siitä.
Silloin, katso, kaivon syvänteessä
puhkes virta, helmeilevä vesi
täytti kuilun partaitansa myöten.
Kohta täyteen saatiin ruukut kaikki,
kohta viihtää saatiin kuuma jano,
vaimot riemumielin paluutielle kääntyi.

Maria ja Jeesus vielä jäivät.
- "Miksi itket, rakkaimpani, sano?"
kysyi lapsen hätääntynyt äiti.

"Miksi itket, ihmeen teithän suuren?"
Jeesus katseensa nyt äitiin käänsi -
niin kuin katsonut ois taivaan vetten alta
läpi kyyneltensä hymys hälle,
hymys heille, jotka pois jo meni
ruukut olkapäillään rinnetietä.
- "Kallis äiti, ihmettä en tehnyt,
vaan kun vettä en mä voinut antaa,
annoin nyyhkyttävän sydämeni.
Katso, äiti, ruukuissaan nyt kantaa
vaimot juomavettä, tietämättä
kantavansa maljaa kyynelteni."

Ääneti he paluutielle lähti. 
Täysi ruukku olkapäillä äidin
keinui poljennossa askeltensa. 
Tyhjä oli Jeesuslapsen ruukku,
siihen lankes suuren taivaan valo.
Päivän hellettä hän olkapäillään kantoi.


- OIVA PALOHEIMO -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua!
                      Aili-mummo

tiistai 22. lokakuuta 2013

Matti Toivasen Kirkon katveesta koulun kulmalle

Matti Toivasen muistelukirja Kirkon katveesta koulun kulmalle. Anjalankoski 2008.

Matti Toivanen muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan Tohmajärvellä. Ennen sitä hän eli vanhempineen ja sisaruksineen Kiteen kirkolla, josta he siirtyivät Tohmajärvelle 1944. Kirjansa MT on omistanut vanhemmilleen, Helmi ja Erkki Toivasen, muistolle. ISBN 978-952-92-4661-8.

Myös Matin sisar, Pirkko Toivanen, on julkaissut omat muistelmansa, Hälläpyörä. Kirjoitin siitä vuonna 2008.

Sain käsiini mieheni kirjastosta lainaaman omakustanteen, jota aikanaan kyselin ostaakseni, mutta painos loppui kesken. Ainakin näin minulle sanottiin.

Matti Toivanen (s.1938) eli osan (1944-51) lapsuuttaan Tohmajärvellä, ja kävi koulua. Tohmajärven asemalla oli siihen aikaan runsaasti teollisuutta, joka tarvitsi työväkeä. Juuri sen takia Matinkin vanhemmat muuttivat sinne, ja ostivat oman mökin.

Lisäksi asemalla oli kansakoulu, josta lasten äiti sai työtä, samoin tiilitehdas. Tiilitehdas toimi aina 1980-luvulle asti, jolloin Lohja Oy osti sen, ja lakkautti kilpailijan. Lisäksi asemalla oli saha, joka työllisti myös paikkakunnan ihmisiä. Turvepehkutehdas nosti suosta kuiviketurvetta, kuivasi, ja pakkasi sen myytäväksi. 

Kirjassa on sivuja hämmästyttävä määrä, 241 sivua, myös kannet on hyödynnetty.
Kun muistelmat alkavat, Matti on kuusivuotias, mutta muistelee ja kirjoittaa kuin aikuinen. Tätä ihmettelin, mistä Matti sai aikuisen otteen ja tavan kirjoittaa asioista? Miten hänen, lapsen, havaintonsa voivat olla noin tarkkoja.

Toivasilla oli tapana pitää yhtä lehmää ja kesäsikaa, joka teurastettiin syksyllä marraskuussa. Tietenkin pojilla oli koiruus mielessä. Siasta piti huolta nuorempi veli, Tatu (s.1941). Sika oli kovasti lihonut ja selkä levinnyt komeaksi kuin hevosella. Tästä pojat pääsivät ratsastukseen, josta sika ei tietenkään pitänyt. Sialla oli hieno nimi, Söötsil, englannin pääministerin mukaan. Nimi oli äidin huumoria, hän aina sai sian nimen jostakin merkkihenkilöstä.

Sialla ratsastuharrastus kesti aika kauan, pojat oppivat pukeutumaan römppähousuihin, kun kävikin niin, että poika sian selästä putosi sian 'paskaan'. Pojilla ja sialla riitti opiskelemista ratsastusasioissa. Sitten isä Erkki sai tiedon poikiensa puuhista, ja riemastui: Isä oli ihmetellyt, miksi sika ei liho, niin kuin sen kuuluisi tehdä (s.106). Pojat arvasivat mitä tuleman pitää, ja juoksivat metsään karkuun. Selvää oli, ettei selkäsaunatta päässyt kumpikaan. Kotiin palattua selkäsauna oli edessä molemmilla. Mutta Matti sai vanhempana enemmän...

Hauska tarina oli myös elohopeapullon kaatuminen. Pullo kaatui paniikissa, kun opettaja oli tulossa luokkaan. Korkki oli jo siis auki, kun kiireessä sitä ei saanut suljettua. Ensin elohopea kaatui kaapin hyllylle, josta se putosi lattialle. Tarinan sankari oli Ilkka-niminen poika, jonka opettaja Ylä-Poikelus yllätti itse teossa.
     Opettaja kysyi: "Mitä olet saanut nyt aikaan?"
     "No, tuo elohopeapullo oli joltakii  jiäny auki ja kun mie sitä yritin sulukee, se tietennii kuatu."
     "Niinpä tietenkin, opettaja sanoi epäillen. "Se elohopea pitäisi nyt saada takaisin pulloon."
     Siinä oli Ilkalla ja opettajalla urakkaa, kun he kaikenlaisin paperikouruin ja muinkin välinein kontallaan metsästivät lattialta elohopeapisaroita. Hyllyltä kiinni saaminen oli paljon helpompaa. Opettaja Hirvonenkin oli tullut ihmettelemään, mikä nyt on, kun opettaja ja oppilas konttaavat pitkin lattioita. Kuultuaan selityksen hän mainitsi elohopean olevan myrkyllinen aine, se pitäisi saada tarkoin lattialata pois. Kohta konttaajia oli kolme. Kaikin mahdollisin keinoin elohopeaa metsästettiin ämpäriin, josta se sitten kaadettiin pulloon ja rippeet huusin alle.
      Tuon jälkeen opettaja Hirvonen määräsi, että koulun kaapit on pidettävä aina lukittuna, paitsi milloin sieltä tunnilla jotakin tarvittiin. (Sivut 112-113).

Kuviakin kirja sisältää jonkin verran. Ajan henkeä niilläkin luodaan, pula-aikaa jota elettiin vuoteen 1953 asti, jolloin kahvi vapautui kortilta. Kirjassa on hyviä kuvauksia niistä. Tarinoita ja hauskoja juttuja kirjassa oli liikaakin, mielestäni.

Kirjan takakannessa sisäpuolella on kartta Asemanseudusta, ja siellä sijainneista taloista ja teollisuudesta.

Takannessa on Matti Toivasen runo, Puron öitä, josta kovasti pidin:

Yö huhtikuun on aivan lopuillaan, / hanki peilaa valon, värit taivaan. /
Lähisuolla teeret kukertaa, / yön äänet yhtyy puron solinaan. /

Yö toukokuun on kiimaa kevään, / rentukka kun kultaa äyräät puron. /
Sammakot ja kalat suojas turon / purkaa veteen lemmenmätiään. /

Suopursu hehkuu yössä kesäkuun, / tuoksu huumaa kuovin poikueen. /
Latvasta ikivanhan kuusipuun / lurittaa rastas riimin lemmitylleen. /

-----------.

Tällaisia hauskoja kotiseutukirjoja me luemme mielellämme. Minua liikuttivat pikkuserkkuni Tauno Hirvonen ja hänen rouvansa, Tyyni Yläpoikelus-Hirvosen liittyminen Aseman koulun elämään. Tikkalakin mainitaan parissa kohtaa kirjaa. 

Suosittelen lukemiseksi vanhoille tohmajärveläisille:))


~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein antoisaa viikon jatkoa!
                        Aili-mummo


maanantai 21. lokakuuta 2013

Ylläripaketti blogiystävältäni Anjalta:))

♥Pikkuliina ja Marianne karkit♥

Viime viikolla sain jälleen onnenkantamoisen:)) Sain ylläripalkinnon blogiystävältäni Anjalta, blogista Anja-Reginan aitta. Palkinto tuli minulle jo perjantain postissa. Suurkiitokset Anjalle tästä kohdalleni sattuneesta yllätyksestä; olinhan hänen bloginsa 'virallinen' 60 000:s lukija.

Mariannet on jo syöty, hyvältä maistuivat:) Mukana tuli pikkuliina, henkilökohtainen kirje, ja antologia aaltojen hiomat. Se on Jouko Sirolan kokoama Porvoon kansalaisopiston kirjoittajaryhmän teksteistä vuodelta 2011. Kannen suunnittelu on Kaija-Riitta Iivosen käsialaa, joka on myös yksi antologian kirjoittajista. Kirja on tehty yhdeksän eri henkilön teksteistä, joista yhtenä on mukana Anja-Regina neljällä runollaan ja yhdellä suorasanaisella tekstillä 'Sanasta miestä, sarvesta härkää', luokiteltu 'jutelmaksi'. Kysymys on  Anjan muistissa säilyneistä sananparsista, joita löytyy useita satoja. Anja on virtuaaliverbaalikko, jonka me lukijat olemme saaneet huomata hänen blogistaan.

Alun kaksi ensimmäistä runoa on lauluja. Ensimmäinen on Oodi Korpiselle ja Pyykkärin polkka.Herääminen ja Lokakuu on runoilijan tunnelmia omasta elämästään. 

Anjalla on myöskin runoblogi, johon voitte tutustua tässä. Blogin nimi on Runonpunontaa.


Lämmin kiitos ylläripaketistasi, Anja:))
♥Tosiylläri: antogia Aaltojen hiomat ja kirje blogiystävältä♥

Kirjeitä saan nykyään harvoin, ja harvoin niitä itse lähettelen. Nopein ja suorin tie on sähköposti, jonka avulla seurustelen ystävieni kanssa. Ehkä teen niin myös tässä tapauksessa, sillä haluaisin saada ystävältäni luvan jonkin hänen runonsa julkaisemiseen.

Kiitän vielä kerran blogiystävääni Anjaa tästä saamastani paketista, ja toivotan hänelle ja hänen perheelleen paljon onnea, ystävyyttä ja kaikkea muuta hyvää! 

Kaikille lukijoilleni toivotan oikein hyvää uuden viikon alkua:)
                             Aili-mummo  

perjantai 18. lokakuuta 2013

Jotakin jostakin johonkin...

Ensilumi.
Radiosta:
                 Beethoven,
ikkunasta:
                 lokin liukuva lento
mäntyjen yli


ajattelematta
kestoa tai aikaa
ihmisen monia rooleja
oikeita tai vääriä
opetuksia

tämä rauhan olo
on kuin multaan
juoksutettua valoa
tulta tai
kultaa

vain hiljaa
kun avara tuntematon
puhaltaa läpi


- SIRKKA SELJA -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Oikein hyvää, rauhaisaa viikonloppua kaikille lukijoilleni!
                              Aili-mummo

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kiitos haasteesta Bamiella!



Sain Bamiellalta haasteen:

Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.
Jokaisen haastetun pitää vastata 11 kysymykseen, jotka haastaja on valinnut.
Haastetun pitää keskisiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
Haastajan tulee valita 11 blogia joissa on alle 200 lukijaa.
Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet sinä haastat.
Ei takaisin haastamista.


11 asiaa itsestäni:

1. kengännumeroni on 42-43.

2. Silmät: vihreänruskeat.

3. Hiukset: värjätyt. Oma väri harmaa.

4. Ikävuosia: paljon, ja lisää tulee joka päivä.

5. Lapsuus: Meni jo; toinen: ei vielä.

6. Työvuodet: 1956-1998.

7. Ammatti: Maatalon emäntä, keittäjä jne.

8. Lemmikit: Kissat ja lehmät.

9. Nykyiset lemmikit: Lapsenlapset.

10. Perustin ensimmäisen blogini, Aili-mummon arkea 08.04.2008.

11. Juuri nyt: 100 lukijaa. Wellcome My Little Blog!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~


Sitten Bamiellan tekemiin kysymyksiin:

1. Miksi aloitit bloggaamaan?

Vastaus:  Minulla oli tarve alkaa kirjoitella kotikylästäni 
ihmisille. Arvioin sitä, onko minulla tietoa ja tarpeeksi asti sanottavaa. Olen tehnyt historiakirjoja omasta kylästäni, eli kirjoitellut pienen ihmisen historiaa.

2. Mitä et tekisi, vaikka siitä maksettaisiin?

Vastaus: Ottaisi maksettuja mainoksia blogiini.

3. Mikä saa sukat pyörimään jaloissasi?

Vastaus: Nukun yöllä sukat jalassa. Kun potkiskelen unissani, sukat saattavat pyöriä, parhaassa tapauksessa lähteä pois jaloistani;))

4. Ketä ihailet?

Vastaus: Esimerkiksi Mika Waltaria, joka kirjoitti loistavan historiallisen romaanin Sinuhe egyptiläinen käymättä koskaan Egyptissä.

5. Mihin/kehen uskot?

Vastaus: Uskon hyvyyden ja pahuuden olemassaoloon.

6. Mitä inhoat?

Vastaus: Kateellisia ja pahansuopia ihmisiä.

7. Mikä ihastuttaa sinua?

Vastaus: Luonto kaikkine ihmeineen.

8. Onko sinulle lemmikkieläin/-eläimiä? Iän takia olen luopunut kissoistakin.

Vastaus: Ei ole. Ks. 11 asiaa itsestäni, kohta 8.

9. Mikä eläin/eläimiä?

Vastaus: Aikaisemmin rakastin kissoja ja lehmiä. 

10. Masentaako sinua koskaan?

Vastaus: Kyllä masentaa.

11. Mikä masentaa?

Vastaus: Sairaudet, iän tuomat ongelmat, perheasiat.

En lähetä tätä haastetta enää eteenpäin, sillä se on kiertänyt jo varmaan lähes kaikissa blogeissa. Jos joku haluaa, voi tehdä tämän tehtävän vapaehtoisesti. 

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää keskiviikkoiltaa!
                    ♥ Aili-mummo ♥





maanantai 14. lokakuuta 2013

Donna Leonin Turvasatama



Lueskelin syys-lokakuun aikana Donna Leonin dekkarin, Turvasatama, joka ilmestyi suomeksi vasta äskettäin (2013). Englanninkielisen alkuteoksen nimi on Drawing Conclusions vuodelta 2011. Kirjassa on sivuja 299, se on sidottu ja ostin sen itse Suuresta suomalaisesta Kirjakerhosta. Julkaisija on Otava. Kirjan on suomentanut Maija Kauhanen. ISBN 978-951-1-26507-8.

Vasta mutama kuukausi sitten näistä Donna Leonin kirjasarjoista tuli Suomen teeveessä Teemalla ohjelma, jonka jätin katsomatta.

Kirjan päähenkilö on komissaarioa Guido Brunetti, joka selvittelee erään eläkeläisopettajan kuolemaa. Kuolema näyttää luonnolliselta, mutta asioihin paneuduttaessa selviää monia salattuja asioita. Opettaja on puolustanut sorrettuja ja kaltoinkohdeltuja naisia, pitänyt heitä jopa luonaan asunnossaan. Signoran asunnossa on lipasto täynnä eri kokoisia naisten alusvaatteita, joita poliisi aluksi ihmetteli.

Vanhan rouvan nimi oli ollut signora Constanza Altavilla. Hänellä on eläinlääkäripoika, nimeltään dottore Claudio Nicoliini Lerinossa. Lääkäri Nicoliini oli epäluuloinen, kun poliisi tahtoo sekaantua hänen äitinsä kuolemaan. Nicoliinille oli ilmoittanut äidin kuolemasta sama yläkerran naapuri, joka oli ilmoittanut signora Altavillan kuoleman poliisille. 

Vainajan kaulalta oli löytynyt vähäisiä merkkejä siitä, ettei kuolema ollutkaan luonnollinen, vaikka kuoleman virallinen syy olikin sydänkohtaus. Signora Altavilla oli kaatuessaan lyönyt päänsä lämpöpatteriin, josta syystä päästä oli valunut verta jonkin verran. 

Signora Altavillan jäljet johtavat meidät luostariin, jonka mystisistä suojista totuus vähä vähältä paljastuu. 

Signorina Elettra, poliisiaseman sihteeri, innostuu avustamaan Brunettia murhatutkinnassa. Kuollut rouva on kuulunut järjestöön nimeltään Alba Libera, joka tuki ja avusti hädänalaisia naisia. 

     Hän (Brunetti) meni sisälle baariin. Ainoa asiakas oli tummahiuksinen nainen, joka istui pöydässä lähellä ikkunaa. Brunetti meni lähemmäs ja kysyi: "Signora Orsoni?"
     Nainen katsoi häntä hymyilemättä tai ojentamatta kättään. "Päivää komissaario", hän sanoi ja nyökkäsi vastapäistä tuolia.
     Brunetti veti tuolia kauemmas pöydästä ja istuutui. Ennen kuin hän ehti sanoa mitään, baarimikko lähestyi pöytää ja he tilasivat kahvit. Sitten Brunetti muuttikin mielensä ja pyysi lasillisen valkoviiniä ja paninin.---.
     "Nimeni on Maddalena Orsoni, comissario. Perustin Alba Liberan ja olen johtanut järjestön toimintaa siitä lähtien."
     "Kauanko siitä on?" Brunetti kysyi osoittamatta yllätystä siitä, että nainen oli jättänyt keskustelun tavanomaiset pohjustukset väliin.
     "Neljä vuotta."
     "Voinko kysyä, miksi perustitte sen?"
     "Koska lankoni tappoi sisareni", nainen sanoi. Vaikka hän oli kertonut tämän monta kertaa, Brunetti aavisti, että nainen oli utelias näkemään, millaisen vaikutuksen niin paljas rehellisyys tekisi. Brunetti kuitenkin vastasi pelkällä nyökkäyksellä, ja nainen jatkoi: "Mies oli väkivaltainen, mutta sisareni rakasti häntä. Mies sanoi rakastavansa sisartani. Väkivallalle oli tietenkin aina syy: miehellä oli ollut rankka päivä, päivällisessä oli jokin ollut vikana tai mies näki, kuinka sisareni katsoi toista miestä."
----.
    "Ensin sisareni ei halunnut soittaa poliisia," signora Orsoni jatkoi. Bruinetti tajusi, ettei nainen ollut vielä kertonut sisarensa tarinaa loppuun. "Sitten hän ei uskaltanut. Mies mursi hänen nenänsä, ja sitten hänen käsivartensa, ja vasta silloin sisareni soitti poliisille.". Nainen loi Brunettiin rauhaöllisen arvioivan katseen. "Poliisi ei tehnyt mitään." Brunetti ei kysynyt selitystä. "Sisarellani ei ollut paikkaa mihin mennä." Nainen huomasi Brunettiin katseen ja sanoi: "Tai minne hän olisi halunnut mennä. Minä asuin Roomassa, eikä hän koskaan kertonut minulle, että jokin olisi vinossa."
    "Entä sukunne?"
    "Meillä oli vain kaksi vanhaa isotätiä elossa, eivätkä he tienneet asiasta mitään."
    "Ystävät?"
     "Sisareni oli minua kuusi vuotta nuorempi, emmekä me koskaan käyneet käyneet samaa koulua. Niinpä meillä ei ollut yhteisiä ystäviä." Nainen kohautti olkiaan. "Niin se vain oli. Eivät naiset puhu toisilleen sellaisesta, vai mitä?" ---.
     "Sisareni oli asianajaja", signora Orsoni sanoi ja hymyili vinosti kuin pyytäern Brunettia uskomaan , ettei hän keksinyt tätä päästään: kuka olisi voinut uskoa, että hänen sisarensa oli voinut olla niin typerä. "Kun hän lopulta soitti poliisit - käsivarren jälkeen - mies pidätettiin, mutta vankila oli täynnä, joten hänet määrättiin kotiarestiin." Nainen piti tauon nähdäkseen, mitä sanottavaa lain edustajalla oli tähän, mutta Brunetti pysyi vaiti.
     "Joten sisareni muutti pois ja sai asumuseron, ja kun se ei pitänyt miestä loitolla, sisareni sai miehelle lähestymiskiellon. Miehen oli pysyttävä vähintään sadanviidenkymmenen metrin   päässä hänestä." Orsoni sai baarimikon huomion ja pyysi lasillisen mineraalivettä.
      "Sisareni halusi muuttaa pois - he molemmat asuivat yhä Metressä. Hän oli jättänyt asunnon miehelle, mutta hänen työpaikkansa oli siellä, ja..." Brunetti pohti, miten nainen saisi sanottua sen, mikä hänen olisi sanottava: sen, minkä hän oli kuullut monen sanovan jälkeenpäin. "Ja kaipa sisareni ei arvannut, millainen mies oikein oli." ----.
      "Yhtenä iltana mies tuli sisareni uudelle asunnolle aseen kanssa, ja kun sisareni avasi oven, mies ampui häntä. Sitten mies ampui häntä vielä kolme kertaa ja lopuksi hän ampui itseään päähän." Brunetti muisti tapauksen: siitä oli kolme tai neljä vuotta.
      "Te palasitte?"
      "Tarkoitatteko sen jälkeen kun sisareni tapettiin?"
      "Niin."
      "Kyllä, minä palasin. Ja päätin jäädä tänne ja tehdä jotakin uutta. Jos voisin."
      "Alba Libera?"

Näistä aineksista ja  paljosta muusta Donna Leon on keittänyt  maukkaan sopan, jota lukija sopivasti nieleksii. Komissaario Brunetti toimii lähinnä vaistonsa varassa, esimiehethän eivät yleensä ole supeita Brunettin tutkimusehdotuksille. Mutta signorina Elettran avustamana Brunettin tutkimukset edistyvät, ja johtavat lopulta selvyyden saamiseen signora  Altavillan ja hänen arvokkaan omaisuutensa kohtalosta. Mutta toinen asia on se, voiko selville saadun totuuden ilmoittaa poliisille virallisesti.

Mielestäni tämä oli ihan hyvä lukukokemus, ja hyvin inhimillinen sävyltään. Guido Brunetti on sydämeltään sivistynyt poliisi, osaahan hän ottaa huomioon inhimilliset tekijät tapahtumia tutkiessaan.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää alkanutta lokakuun viikkoa!
                            Aili-mummo



perjantai 11. lokakuuta 2013

Värikästä viikonloppua!

Syksyä nyt!


lokakuu
lammikoissa jo riite

illansuut sataa
harmaanhidasta syksyä
           päivät kuin repaleiset pilvet

missä me istuttiin kesällä
se ranta meni jäähän

siinä meni se syksy
kehtaanko sanoa
       seuraavakin

unohtamaan opetellessa

kyse on vain ajasta

silloin tietysti
aina kaikesta


omasta parhaastaan vain vaivoin  kiinni pitäen

sydäntalvi tämäkin

ja mitä ikävään tulee

  se tulee 


- ARNO KOTRO -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Elämä on opettavaista!

Näillä runoilija Kotron sanoilla toivotan teille lukijoilleni, oikein hyvää ja kaunista viikonloppua!
                              Aili-mummo



keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Costa del Sol 4: Läheltä ja kaukaa

Näitä kukkia en tuntenut, ovat myynnissä myös Suomessa...
Nämä kukat kukkivat Fuenricolan appelsiinipuistossa. Ylväitä kukkia:)
Fuenricolan appelsiinipuiston ravintolassa oli tilaa istua.

Puisto oli viileä ja varjoisa paikka. Ruokailijoille oli varattu suurin osa ravintolasta.
Nämä pengerrykset olivat vuoristossa, lähellä Mijaksen kylää.
Täällä varmaan kasvatettiin jotakin, mutta minulle ei selvinnyt, mitä.
Hotellimme uima-allas alueella kasvoi tämä puu; lieneekö eukalyptus?
Hotellin uima-allasaluetta parvekkeelta nähtynä.
Parvekkeelta näimme myös Välimeren läheltä.
Tämäkin kuva on otettu zoomilla parvekkeelta.

Rantaan oli matkaa ainakin 200 metriä ellei enemmänkin.
Kuva lähikadulta rantaan päin.


Etsimme hotellia Alay, jossa pidettiin tervetulotilaisuus. Siinä hotellissa sai kaikki palvelut. Taso on luokiteltu neljäksi tähdeksi.
Kukkia oli, mutta en tuntenut niitä. Tämä kuva on rantapuistosta.


Benalmádena oli minulle mielestäni sopiva lomapaikka, mäet eivät olleet liian jyrkkiä kulkea.

Retkiautoissa voisi olla loivemmat portaat, tämän havaitsin Gibraltarin retkellä. Oppaiden palveluista minulla on vain hyvää sanottavaa. Olisin toivonut, että hotellimme olisi ollut täyden palvelun talo. Kahvinkeittimen saimme huoneeseemme, kun valitimme sen puuttumista oppaalle. Kirjautuminen ei kestänyt kauan, meidät oli jo kirjattu hotelliin, kun menimme respaan. Passeista vain skannattiin sivut, saimme huoneen avaimen. Asuimme kolmannessa kerroksessa. Onneksi talossa oli hissit, joten en joutunut ramppaamaan portaissa.

Siisteys oli ihan kelvollinen, siivooja kävi kolmesti viikossa. Teeveetä emme katsoneet, vaikka pieni teevee olisi ollutkin. Kaukosäädin olisi pitänyt hakea respasta. Rosvoja emme nähneet, vaikka meitä kovasti peloteltiin...

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Wellcome Harry Goaz!

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää kuluvaa viikkoa!
                     Aili-mummo

maanantai 7. lokakuuta 2013

Costa del Sol 3: Gibraltar

426 metriä korkea Gibralttarin vuori. Kuvattu kaupungista.

Lauantaina 28.09.2013 kävimme kokopäiväretkellä Gibraltarissa.

Oikeasti Gibraltar kuuluu Isoon Britanniaan, ja alueen valtiatar on kuningatar Elisabeth II. Häntä edustaa kuvernööri; Gibraltarilla on oma itsenäinen hallitus, joka valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Maassa on vain noin 30 000 asukasta.

Vuorelle vie köysirata, mutta me kuljimme luonnonsuojelualueelle pienoisbusseilla, missä myös Pyhän Mikaelin tippukiviluola sijaitsee. Yhden kuvan otin apinaemosta, joka lapsineen oli turisteja vastassa. 

Tori kuhisi elämää, tässä jäätelöbaari.


Torilla oli voimamies näytös, jota ihmismuuri ympäröi. Mari jaksoi olla jalkeilla tuntikausia, mutta minä kyllästyin, ja siirryin penkille istumaan. Mitään en siihen nähnyt, mutta eipä väliäkään. Kovasti voimamies ainakin oli hikoillut, hänen paitansa oli selkäpuolelta märkä, huomasin ohikulkiessani. Kasvotkin näin, hänellä oli jo jonkin verran ikää.

Paraatikin saatiin nähdä. Tässä johtohahmot.

Komean paraatinkin näimme, tässä paraatin johtohahmot järjestäytymässä paraatiin. Muita en ehtinyt kuvata. Ihmisiä tungeksi joka puolella, sekä katujen varsilla että ylhäällä parvekkeilla.

Paraatin mentyä ohitse siirryimme kadun varrella sijaisevaan englantilaiseen pubiin. Siellä tilasimme oluet, matkalla olimme jo syöneet.
Englantilaisen pubin vitriini-ikkuna; esillä palkintoja.


Viittaako sana Caffrey's kuitenkin irlantilaiseen olueeseen? Olipa mitä hyvänsä, joimme hanaolutta ja se oli hyvää (ei siis kitkerää).

Pubissa oli hämärä tunnelma keskellä päivää. Asiakkaita oli paikalla vähän. Mekin Marin kanssa saimme käyttöömme kokonaisen nurkkauksen, johon olisi mahtunut 10 henkeä. Eikä se ollut ainoa vapaa nurkkaus, niitä oli useampia.
Bubissa oli näin hämärää. Kuvan otti Mari.
Zoomattu kuva, salmen takana Marokko.


Gibraltarin salmi on yli 10 kilometriä leveä, mutta zoomilla se näkyy olevan tosi lähellä.
Gibraltar on strategisesti tärkeä paikka, voitte lukea asiasta Wikipediasta.

Näin lähellä on Marokko ja Afrikan manner. Kuvattu 10 kertaisella zoomilla.
Luonnonsuojelualueella tippukiviluolien lähellä apinoita, jotka tulevat kerjäämään ruokaa.


Ajoimme alueelle pikkubusseilla luolastoja pitkin, osittain. Tielle ei ollut aina sijaa vuoren yläpuolella, siksipä tie oli rakennettu vuoren sisään. Tie oli kapea ja mutkikas, ja kuski ajoi ja selosti samanaikaisesti. Vauhti oli mielestäni melkoinen. Mikki rätisi ja särki äänen, kaikkea en ymmärtänyt, mutta ainakin vara-amiraali Nelson tuli mainittua useaan kertaan. Kuten ehkä muistatte, Nelson kaatui Trafalgarin taistelussa. Hänet haudattiin Englantiin. Trafalgarin aukiolle Nelsonille pystytettiin 46 metriä korkea muistopatsas; Nelsonia kunnioitetaan yhä kansallissanakarina, sillä englantilaiset voittivat Trafalgarin taistelun.

Pyhän Mikaelin tippukiviluola, missä pidetään konsertteja.


Pyhän Mikaelin tippukiviluolassa oli niin surkea valaistus, ettei sieltä saanut valokuvia. Siksi otin tämän kuvan kirjasta Gibraltar, joka sattui valitettavasti saksankielisenä.

Kaikenkaikkiaan matka Gibraltarille oli muistorikas. Näimme koko Espanjan Aurinkorannikon ja Ison Britannian Gibraltarin  lisäksi. Onneksi rajamuodollisuudet eivät meitä viivyttäneet. Joinakin päivinä rajan ylitys voi kestää kolmekin tuntia, kertoi oppaamme. 

Lämmin kiitos Lomamatkoille ja kahdelle oppaallemme hyvin sujuneista retkistämme.

~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan Natan tervetulleeksi lukijakseni!

Oikein hyvää alkanutta uutta syysviikkoa kaikille lukijoilleni!
                         Aili-mummo