Google+ Followers

perjantai 29. marraskuuta 2013

Monta vuodenaikaa

Kotalahti Tikkalan Särkijärvellä.

KEVÄT, SUN SYYS


Yhä vaikeammaksi on tullut kuvata yksinkertainen ilo.
Liian varhaista sanoa nähneensä
silmissään sen hahmon
liian myöhäistä perääntyä.
Pyrstötähdet ohittavat etäältä maan
ultraäänikuvissa liikkuu
uusi mantere,
vahvat liitokset natisevat pehmeinä
jospa pienimmät koputukset 
ovat vain kaikuja
ja muurahaisten tie
onkin kohtalo, erehdys,
liian varhaista herätä, liian myöhäisträ nukahtaa
ja ensikatsomalla ilo, elävästä puusta reväisty
käpertyy sateiseen nuotioon, katoaa kuin sylki jokeen
ja nuotion pohja on pumpulin hiiltä, polku
nousee mäelle, sataa lunta, kalenterit pyörivät
ja kiellot ja käskyt
puristavat unohtavan vanteen.
Siksi me hankimme lapsia
saamme niissä kaiken takaisin, annamme
oman yksinkertaisen ilomme, ihmettelyn
mittaamme niille ensimmäiset kengät
hoemme sormille nimet
voi miten surullisia, voi miten iloisia me olemme
kun ne ottavat meiltä tämän lohkareen
ja leikkivät vierittävänsä. 

 Jatkuu...

Jatkuu...

Katsokaa lapset, yksinkertainen ilo
isä piirtää sen teille
voipaperille, läpi.
Noin, tämä tässä on aamu
ja tuo on aurinko joka nousee
noin, nyt se on korkealla
ja tämä on puu, se on hiukan kumarassa kun tuulee
se pudottaa lehtensä, tulee syksy
ja lumesta tehdään linna, te saatte olla prinsessoja hetken
sitten on tultava kotiin, kotona on lämmin
tuossa on äiti ja tämä iso on isä
joka piirtää metsänreunaan talon, se on koulu
sinne joudutte vasta pitkän ajan päästä, ei hätää
ehditte vielä keräämään kukkia
ja kuuntelemaan lentokoneen ääntä taivaalla
nämä on apiloita, niissä on neljä lehteä ja niitä voi syödä.
Sitten kun on syöty maha täyteen apiloita
mennään nukkumaan ja taas on aamu.


- KARI LEVOLA -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Youtube: Adventin kunniaksi avaamme porttimme, ovemme...

Oikein hyvää adventtia ja viikonloppua kaikille lukijoilleni!
                    Aili-mummo

torstai 28. marraskuuta 2013

Hieno esikoinen

Auringonlasku Ailinkalliolla 27.11.2013

Lepikossa kuumaa kesäpäivää paossa
     minun naurava lehmäni.
Tartun sitä sarvista, silitän
märkää turpaa ja upotan katseeni
sen ihaniin silmiin.

Tiedän, että se osaa nauraa
      matalaa lehmän naurua,
jossa on vähän itkua mukana
niin kuin minun naurussani,
        pienen tytön naurussa,
        jota muut eivät kuulleet.





Uskotteko, että elämässä voi olla 82 vuotiaita esikoisrunoilijoita? Minä uskon, nyt. Ostin viime viikolla Suomalaisesta Kirjakaupasta alemyynnistä v.2011 ilmestyneen Martta Rossin esikoisrunokirjan Upoksissa pilvet, Otavan kustantamana. Runoilijan syntymävuosi on 1929 eli nyt hän on jo 84v. 

Rossin runot ovat lyhyitä, mutta hyvin ja sopivasti sanailtuja ja sanamaalailtuja. Kahdeksankymmentäkuusi sivuinen kovakantinen runoteos maksoi alle 3 euroa, joten ei paha. Ostan etenkin runoteoksia paljon ale-myynnistä; minulla on satoja kokoelmia ja antologioita.

Martta Rossista en ole ennen kuullut / lukenut mitään.
Kokoelman takakannessa on tämä runo:

Kuusi tulee huoneeseeni.
   Se heiluu yön kaihtimella
     ja saartaa uneni
         pihkantuoksullaan.
Olen kuusen morsia.
   Aamulla heräämme
   auringonhehkuiseen erillisyyteemme.


~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Sinulla ruusutarhasi
minulla jäkäläkasvuistoni
vanhuus liki ihoa
ihme
omin silmin nähtävissä:
me kukimme vielä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Puut, tulette lähemmäksi ja lähemmäksi,
korkeaksi holviksi kaartuvat latvanne
kimmeltävää vihreyttä täynnä.
Asukkaina linnut:
hyyit
tsitsitsitsi dididididi
         diudiudiudiu
                  die die die die

kasvatte minuun kiinni. 



Tulen lainamaan useita runoja Martta Rossin kokoelmasta - toisella kertaa.
On hyvä että runoutemme on elinvoimaista ja monimuotoista. Sellaisiakin runokirjoja on, joista en kehtaa lainauksia tehdä.

Onneksi on olemassa kustantaja, joka voi ottaa kustannettavakseen näin upean runokokoelman. Tunnettuhan on se, ettei runoudella rikastu, kustantajakaan. Runoilijasta puhumattakaan. Vakiintuneen käsityksen mukaan runoilijan tulee olla köyhä, huonosti pukeutunut, pitkänpitkä kaulaliina kaulassa ja hirmuisen alkoholisoitunut (mies-) henkilö. Kerran sellainen sai runoistaan finlandiapalkinnon, hän oli - jos muistatte - Arto Melleri. 

Tosin sai Helvi Hämäläinenkin finlandiapalkinnon kokoelmasta Sukupolveni unta. Mutta hän ei varmaankaan ollut tuota viimeksimainittua.

Toivotan teille, arvoisat lukijani, oikein hyvää loppuviikkoa!
                        Aili-mummo

maanantai 25. marraskuuta 2013

Maria Kallio - Extra

Maria Kallio on useimmissa Leena Lehtolaisen dekkareissa esiintyvä poliisi, josta tämä opas- ja ihailijakirja, Maria Kallio Extra, on tehty. Alaotsikkona on Kevyttä ja vakavaa Leena Lehtolaisen komissariosta. Toimittaneet Hannu Harju ja Ismo Loivamaa. Kustannusosakeyhtiö Tammi Helsinki (2013). ISBN 978-951-31-7131-5. Kirjassa on 211 sivua tekstiä kuvineen. 

Sisältö on seuraava:
Kuka on Maria Kallio; 12 Murhatarinaa; Maria Kallio muiden silmin; Kolleegat kimpussa; Leena Lehtolainen: Kaksi aikaisemmin julkaisematonta novellia; Tiesitkö tämän Maria Kallio romaaneista (tietokilpailukysymykset); Bar and Grill (Antti Kokkaa); Ave Maria. Lainasin (=mies lainasi) kirjan kirjastosta.

Aikojen saatossa olen lukenut monia Leena Lehtolaisen Maria Kallio dekkareita, ja olen pitänyt niistä. Yleensä dekkarisankarit ovat miehiä, mutta Lehtolainen on halunnut laittaa päähenkilöksi naispoliisin. Kallio dekkareita on ilmestynyt kahdenkymmenen vuoden aikana 12 kappaletta, ja mtv3:lla sarjassa, joka 2002 lähetettiin. Kallio-romaanit ovat olleet kansainvälisiä suosikkeja; niitä on käännetty yhteensä 28 kielelle tähän mennessä. 

Leena Lehtolainen asui kasvuvuotensa Outokummussa, joten häntä pidetään pohjoiskarjalaisena. Useimmissa elokuvissa on päähenkilön esittäjä ollut Minna Haapkylä; punatukkainen nainen, kuten kirjailija itse, LL.

LL on kirjoittanut alun Kuka on Maria kallio, Kaiken alku on arvoitus, jossa kirjailija kertoo omasta lapsuudestaan. Hän oli oppinut lukemaan viisivuotiaana, päiväkirjoja hän on kirjoittanut seitsemän vuotiaasta alkaen. Kirjallinen inspiroija oli ollut Agatha Christie, jonka tuotantoon hän on perehtynyt perusteellisesti. Äkkiä onkin toukokuu, LL:n ensimmäinen romaani, syntyi kirjailija ollessa vasta 12v. LL suoritti yliopisto-opintoja mm. kirjallisuustiedettä. LL huomasi, ettei oikeastaan kukaan ollut kirjoittanut naisesta rikostutkijana. Niinpä LL valitsi naispoliisin romaniensa päähenkilöksi, ja nimesi hänet Maria Kallioksi. Koska LL itse asui Espoossa, tuli Maria Kallion sijoituspaikaksi Espoo.

Vielä 1990-luvun alussa rikosromaanit olivat marginaalikirjallisuutta, mutta jo monia vuosia dekkarit ovat muuttuneet lukevan kansan suosikeiksi. LL kertoo, että hän haluaa rikosromaaniensa kautta vastustaa väkivaltaa.

Maria Kallio esitellään joka puolelta tarkkaan lukijoille. Hänen persoonansa ja koulutus, Pieni Maria Kallio sanasto, jossa tulee ilmi puoliso, Antti Sarkela, Arpikylä (Outokumpu), joka on myös Marian lapsuudenkaupunki. Kuparisydän on sijoitettu LL:n ja Maria K:n lapsuudenkaupunkiin, Arpikylään (Outokumpuun), jossa aikanaan sijaitsi Outokummun kuparikaivos. Outokummussa tämä teos esitettiin myös näytelmänä.

Maria Kallio saa miehnsä Antti Sarkelan kanssa myös kaksi lasta, tytär Iida, ja poika Taneli.
Maria ehtii käydä työssä myös Afganistanin pääkaupungissa, Kabulissa erityistehtävissä.
Miesväessä herättää pahaa verta se, että nainen on jättänyt miehensä selviytymään yksin.

Kirja päättyy tietokilpailukysymyksiin ja Marian miehen, Antti Sarkelan, ruokaresepteihin, joita tosin ei ole paljon.

Tykkäsin lukea tämän kirjan, olen Maria Kallion ja Leena Lehtolaisen ihailija. Onnittelut tälle kuuluksi tulleelle naisdekkaristille Leena Lehtolaiselle ja hänen romaanihenkilölleen, Maria Kalliolle!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan oikein hyvää alkanutta marraskuun viimeistä viikkoa teille, hyvät lukijani:)
                                  Aili-mummo


lauantai 23. marraskuuta 2013

♥ Ihana näky ♥

Kiitos! http://kuva-blog.blogspot.fi/2013/05/ilmainen-joutsen-kuva.html

NÄKY

Joutsen,
valkea kuin käärinliina,
lipuu vaiti ohi,
ja huutaa tyyneen iltaan
yksinäisyyttä joka sulalla, nivelellä,
ja kohta vesi on jo karistanut 
joutsenen innottomat liikkeet mielestään

Yksinäiset
huutavat huutamatta, ovat yhtä huutoa,
kantavat yksinäisyyden hajua, tuoksua
untuvassaan, luustossaan,
huudossaan

Orpoja ovat kaikki maailman yksinäiset,
äidittömät, isättömät, lesket, parittomat,
väärän arvan syntymässä vetäneet,
yhtä orpoja kuin yksinäinen joutsen
joka ui edestakaisin
eikä keksi kenen luo lentää

Yksinäisyydellä on hajunsa, tuoksunsa,
mutta miltä tuoksuu yksinäisyys?
Yksinäisyys tuoksuu lukitulle ovelle,
autiolle huoneelle hämärässä, homeelle,
pölylle, kuivalle maalle
lasketulle verkolle,
surumieliselle viinille
joka happanee vajassa lasissa
kitkerän pullon viereen unohtuneena

Kaula kaarella lipuu joutsen,
mutta vähän on lohtua
surevalla leskellä maallisesta koreudestaan:
yksinäinen on yksinäisen kaulakin
yksinäisyydessä,
vaikka onkin valkea
kuin käärinliina


- TOMMY TABERMANN -
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
♥Beate56 järjestää jouluisen arvonnan omassa blogissaan.♥

Tällä Tommy Tabermannin runolla ja Olavi Virran laulamalla Iltaruskolla toivotan kaikille lukijoilleni oikein leppoisaa viikonloppua!
                         Aili-mummo

torstai 21. marraskuuta 2013

Tyyntä vai myrskyä?

Päiväkahvilla suvun kesken...


Mies kantoi vuosien taakkaa
kuin kalleinta aarrettaan
sillä siihen sisältyi kaikki
mitä hän oli saanut kootuksi:
sydänvika ja reumatismi,
depresssiot ja vainoharhat,
unettomuus ja ikävä
ja se keventävä tietoisuus että
mitä suurempi vuosien taakka on
sitä lyhyempi on kantomatka.


- MIKKO KILPI -
Kaivon kahvila, suosittu kohtaamispaikka.
 
Tuosta edellä olevasta aiheesta olen itsekin kirjoittanut runon, mutta en vielä sitä julkaise. Minun listani on paljon pitempi...Kaikki nuo luetellut vaivat ja sairaudet mies on saanut ihan lahjaksi elämän antamina. Ja yhä vaan eläkeikää nostetaan; olisiko aihetta nostaa sataan vuoteen asti? Kuinka moni kykenee tekemään työtä esimerkiksi vaikkapa yli seitsemänkymppisenä? Monet elämä nujertaa paljon ennen sitä, joskus neljäkymmenvuotisena, joskus paljon aikaisemmin.

Sitten on heitä, jotka eivät tee elämässä työtä päivääkin, koska ovat sairaita tai vammaisia. Nyky yhteiskunnassa on helppo jättäytyä syrjässä kulkijaksi ja olla ns. syrjäytynyt. Koulutkin jotkut jättävät väliin, kun ajattelevat, etteivät koskaan mitään ammattia tarvitse. Ja sitten on heitä, joilla on moniakin ammattikoulutuksia, mutta ei ole koskaan työtä. 

Tuntuu ihan siltä, että yhteiskunnan rahkeet on vedetty hyvin kireälle, meillä ei ole enää mitään ylimainostettua 'hyvinvointiyhteiskuntaa', vaikka poliitikot hokevat sitä kuin jotakin mantraa. Minusta tuntuu siltä, että meidän on vielä palattava jonnekin 1960-luvun elintasoon tai ainakin lähelle sitä. Kortistoon ei huolittu niitä, joiden navetassa ammui neljä mansikkia. Ja työttömät vietiin satojen kilometrien päähän rakentamaan lentokenttää tai jotain muuta projektia; yleensä lapiotöitä, sillä koulutusta ei ollut.

Kaivon myyntinäyttely.


Tämä Kaivo, josta oheiset kuvat on otettu, on naisväen vapaaehtoinen yritys. Se on toiminut ehkä jo kymmenkunta vuotta, tässä nykyisessä paikassa pisimpään. Kaivolta voi joka arkipäivä ostaa tuoreita leivonnaisia ruisleivästä alkaen. Ja ahkeria leipureita on riittänyt kasapäin. Kaivolta saa myös ostaa ja juoda kahvit tuoreine leivonnaisineen halpaan hintaan. Niinpä siellä on istumassa ja kokoustamassa erilaisia porukoita, ehkä eniten miehiä, joilla on vapaa-aikaa. Kaivolta saa myös erilaisia hoitoja akupunktiosta alkaen, on hierojia, partureita ym. Siellä on valmiit tilat, ei muuta kuin varaa ja sopii itselleen ja hoidoilleen ajan. Lauantaisinkin Kaivo voi hoitojen takia olla auki.

Kirjallisuuttakin löytyy kaivolta; mainostan näitä, sillä minulla on myös kirjoja myynnissä.


Vaatetavaraa ja neuleita Kaivon kamarissa.

Viime aikoina on ollut Tohmiksella käyntiä monella viikolla. Kaivolla käymme lähes joka kerta, kun kirkonkylään matkaamme. Ja uskon, että joulua kohti Kaivolla kävijät yhä lisääntyvät.

Perjantai-iltana on luvassa, että PKS laittaa sen paljon puhutun etäluentamittarin. Viime sunnuntaina olimme yli kuusi tuntia sähköttä Eino-myrskyn takia. Olipahan pitkä aika. Tuossa lähellä  oli sattunut kaksikin paikkaa, joissa puita oli kaatunut sähkölinjalle. Onneksi ei tullut neljän vuorokauden katkosta, kuten sen Veera-myrskyn aikaan eräänä kesänä. Mutta suurin vahinko oli sattunut jossain kauempaa, sillä se vei sähköt yli 20 000 taloudelta. 

Vahinkoja on tullut paljon sähköyhtiöille ja metsänomistajille. Muuan naapurimme oli juuri äsken harventanut metsäänsä, mutta myrsky kaatoi lisää puita. Tällaiset kohteet ovat otollisia tuhoille. Puu ei ole ehtinyt kasvattaa vielä vahvempia juuria, siksi niitä kaatuu runsaasti harvennuksen jälkeen.

Toivotan teille, hyvät lukijani, oikein antoisaa viikon jatkoa!
                            Aili-mummo


tiistai 19. marraskuuta 2013

Aili-mummon kesä 2013

Leikkimökki ison koivun varjossa...


Nuppolassa omenapuut ja sireenit kukkivat jo toukokuun lopussa täysillä. Mummo kävi kameran kanssa niitä ihailemassa...Leikkimökki näyttää hyvin yksinäiseltä jostain syystä.


Kesäkuun alkupuolella kävimme sukulaisissa Porvoossa. Kuljimme serkkuni Veijon ja hänen vaimonsa Anjan, 'siivellä'. Joten kiitokset vielä kerran heille ja heidän tyttärensä Jaanan perheelle!

Porvoo on vanha kaupunki, perustettu jo 1380. Vain Turku on sitä vanhempi kaupunki.

Vanha Porvoo elää ja voi hyvin. Idyllisessä puukaupungissa on kunnostettu vanhat talot nykyaikaan sopiviksi. Pieniä liikehuoneistoja toimii niissä myös. Valitettavasti aikamme ei 
riittänyt niihin tutustumaan. 


Metropoliitta Ambrosius kahden serkkunsa seurassa kesäkuussa.


Ambrosius piti sukuvastaanoton asunnollaan Kallvikissa noin 30 hengelle. Meitä kutsuttuja oli pieni joukko äidin puolelta, enemmän Jääskeläisten sukua. Sain tutustua kahteen serkkuuni, jotka olivat Hilda-tätini sukuhaaraa. Toisen heistä kanssa olin ollut jo muutaman vuoden yhteydessä.  

Viimeksi kokoonnuimme vuonna 2007, jolloin juhlimme metropoliitan äidin syntymän 100-vuotispäivää Vatalan Iisakkilassa. Talon omistaa sekkumme, Kalevi Julkunen. Se on myös Ambrosiuksen lapsuudenkoti.


Kesäkuun 24. päivä, sunnuntaina, kiertelimme jumalanpalveluksen jälkeen Tohmajärven hautausmailla tutkistelemassa sukuhautoja. Tuo ylempi hautakivi on vanhalla hautuumaalla Mannisten sukuhaudalla. Kiven ylimmät nimet, Kustaa Immanuel Mannisen ja Leena Kokon nimet, ovat Tikkalan Mannisten esivanhemmat. Heidän jälkeläisiään on satoja kotimaassa ja ulkomailla. Leena Kokko oli kotoisin Polvijärveltä. 

Alla piispa Eino Sormusen ja hänen puolisonsa hautapaasi kirkon lähellä. Eino S. oli kauan aikka Kuopion piispana; hän oli hyvin tuottelias, kirjoitti hengellistä kirjallisuutta yli 50 teosta. Hänen muistelmateoksensa, Lapsuus maakylässä, on hyvin kaunis ja koskettava teos.  Tein siitä kirjasta yhden postauksen.

Tukkilaisnäytös Puhoksen perinnepäiviltä heinäkuussa.


Hauska ja mielenkiintoinen ohjelma oli Kiteellä Puhoksen perinnepäivillä, jonne menimme sunnuntaina miehen kanssa. Tein myös tästä postauksen 15.07.-13.

Hunttalan Matti oli tohmajärveläisten 
tämän kesäinen näytelmä. Ei vallan hauska,
mutta purevaa asiaa. Matti oli liikemies,
jolla oli omat kivenkovat periaatteensa.
Mattia esitti edessä oleva Teemu Jaatinen.















Heinäkuun lopussa pääsimme vierailemaan 'Paratiisissa', josta tein postauksen. Kuvassa Mari-emäntä Aili-mummon kanssa. Talvella Marin 'kukkia' ovat valoköynnökset, joita onkin sitten monessa paikassa ulkona.

Syyskuun loppupuolella vierailimme Espanjassa Costa Del Solilla, eli Aurinkorannikolla. Siellä jatkui yhä kesä 2013. Lämmintä oli, mutta ei kuumaa.
Mijaksen kylä oli eräs turistipaikka muiden joukossa. Kylässä oli oma härkätaisteluareena.

Vieressä olevassa kuvassa oli ulkoilmaravintola puiden varjossa. Tein Aurinkorannikolta ja Gibralttarista neljä postausta.

Värtsilän näytelmäryhmä esitti Pienyrittäjä Pöntinen ja Bisnesenkelit näytelmää (alla), joka oli hulvattoman hauska ja hyvin harjoitettu esitys. Kuvassa Pöntinen vaimoineen. Jostain syystä vaimo sai tarpeekseen Pöntisestä, ja lähti 'nostelemaan'!



Tässä nämä viime kesän ilonaiheet, joista voin olla kiitollinen...
Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää marraskuun kolmatta viikkoa!
                               Aili-mummo

lauantai 16. marraskuuta 2013

Mummo ja aapinen




Muistoissani usein väikkyy
mummon pieni tupanen.
Aapiskirja kainalossa
sinne juosta kipasen.
Tuttua on siellä kaikki,
rukit, rullat, vyyhdinpuu,
kerinlaudat, käämikoppa
sukankudin, kaikki muu.

Aina olin ihmeissäni,
katsoin silmät suurina.
Koko pieni tupa oli
melkein takkamuurina.
Siinä hymyilevin kasvoin
hyöri mummo harmaapää.
Jostain muurin onkalosta
alkoi sirkka sirittää.

Harmaa Mirri pöydän alla
maitoansa likitti.
Mummon soma seinäkello
se se käydä tikitti.
Minulle nyt virkkoi mummo:
- Avataanpa Aapelus.
Puustaimiin on kätkettynä
Luojan suuri viisaus.

Ällätikku kädessänsä
mummo mua opettaa:
- Tuo on Tee, tuo on Ässä,
tuo on itse iso Aa.
Tuossa Koo ja tuossa Ämmä,
tuossa Ähvä, tuossa Ree.
Tämä, mitä kukko näyttää,
se on oikein kova Pee.

Kesken mummon opetuksen
minut valtaa uupumus.
Kaikki pyörii silmissäni,
tuli pitkä haukotus.
Mummon ääni häipyi kauas,
kuulin viimeiseksi Oon.
Sitten nyökähti mun pääni,
nukuin mummon kainaloon.


- EINARI VUORELA -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua!
                           Aili-mummo

torstai 14. marraskuuta 2013

♥Hyviä haltijoita tarvitaan♥

Muuan lepopaikka Kirkkoniemessä. Kuva: AN.

Loista kuu,
yön hyvä haltia.
Sinä uskollinen,
joka et vaadi vastarakkautta.
Olen onnellinen
kaukaisessa torpassani.
Rikkauteni ei ole 
huoneitten luku.
Kuu ja yön tähtitaivas
ovat rakastettuni korvakoruja.


- EINARI VUORELA -
Kesäkuutamolla 2013. Kuva: AN.

Olen muuttunut kumman saamattomaksi. Eilen kävimme pitkästä aikaa Joensuussa, mutta omat asiani jäivät toimittamatta. Hyvä että miehen asiat tulivat tehdyiksi. Joulukinkku on ainakin ostettu.

Ajatukset sekaantuvat tuonpuoleisiin; aina joku tuttu tai läheinen on lähtenyt viimeiselle matkalleen. Muistanette Kalevi Keinosen, miehen joka rakensi Ruskealaan kirkon lähes viimeisillä voimillaan, ja jonka rakennuksen tuli tuhosi muutamia kuukausia sitten? 
Hänen laisiaan ihmisiä on aika vähän, joka panee kaiken likoon aatteensa puolesta. Nyt jälleen ruskealalaiset odottavat uutta ihmettä kirkolleen. Sitäkin, että suomalaisten lahjoittamilla rahoilla kirkko rakennetaan jälleen. Toiminta jatkuu edelleen kirkon kivijalassa, kuten se alkoikin.

Kalevi on siis päässyt maallisen matkansa päähän! Mies jolla riitti sydäntä auttaa naapurimaan ihmisiä. Koti-Karjala julkaisi ke 13.11.2013 Pekka Havukaisen kirjoittaman muistokirjoituksen Kalevi Keinonen 25.7.1926-19.10.2013; Miehen kolme elämää. Kevyet mullat Kalevin leposijalle!

Avustettavia alkaa olla liian paljon. Myös Filippiinien onnettomuuden uhrien auttamiseen kerätään rahaa. Lisäksi seurakunnat ovat jo ahtaalla omien menojensa takia. Korjattavia kirkkoja on likaa, samoin muita kiinteistöjä. Kaikki hyvät neuvot ovat tarpeen, jotta vuodesta toiseen selvittäisiin; samoin myös kunnilla on vaikeat ajat menossa. Jännitetään sitä, mitä tilinpäätös tulee näyttämään. Täällä iloisessa Itä-Suomessa kunnallisveroprosentti on Suomen ennätysluokkaa jo useammassa kunnassa. Ja 'viisas' hallitus pohtii, millä jipolla kunnat saataisiin varmimmin liitettyä yhteen. Rahalla - tai paremminkin sen puutteella - tietenkin:/

Sanonpa senkin, mitä ajattelen. Rahan puute ei ole se vaikein asia. Vaikeinta on myötätunnon puute ja apua tarvitsevien ihmisten huomiotta jättäminen. Henkistä köyhyyttä on meillä liikaa...
Akseli Gallen-Kallelan maalaus Saunatyttö ja lapset; 1904 Konginkangas.

Viime viikonvaihteessa oli vilinää ja vilskettä, kun vietimme Isänpäivää. Ihanaa että lapset muistavat isäänsä, mutta ukki ei tainnut olla muistamisen arvoinen? Ei ukki siitä pahastunut, ei toki. Hän on höyli ja nöyrä poika lähtemään bensan hakuun milloin tahansa. Hyvin monena sunnuntainakin on lähtenyt.

Mummon luokse on aina tervetulleita omat lapsenlapset ja vielä heidän vieraansakin!♥ 

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää loppuviikkoa!
                      Aili-mummo


tiistai 12. marraskuuta 2013

Runoilija ja kuvataiteilija Keski-Suomesta

Akseli Gallen-Kallela ja Einari Vuorela, keskisuomalaiset taiteilijat.


Ostin tämän teoksen käydessäni kesällä Pukaron Paronissa. Kirjan hinta oli halpa, vain muutamia euroja. Rakkaus Keski-Suomeen on usean toimijan yhteistyö. Akseli Gallen-Kallelasta ja runoilija Einari Vuorelasta kertovat Aivi Gallen-Kallela ja Hannu Tarmio. Myöskin Einari Vuorelan tytär, Varpu-Liisa Tapissier-Määttänen on ollut kirjoittajien kanssa yhteydessä, ja antanut tietoja ja materiaalia kirjan tekijöille. Kirjan graafinen suunnittelu on Satu Paakkalan käsialaa, kustantaja on Jonnaco Oy, painopaikka WS Bookwell, Porvoo 2007. Kirjan laajuus 120 sivua, sidottu. ISBN 978-952-99839-1-9.

Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) on suomalaisen kuvataiteen suuria nimiä, jonka kuvat ovat saaneet pysyvän jalansijan taiteemme historiassa. Etenkin Juhla-Kalevala ja Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-taide (1981) ja Juhla-Kanteletar (1983) ovat tuoneet meille suomalaisille julki tämän profeetallisen taiteilijan kuvat suomalaisuuden perusmyyteistä. 

Korpilahden luhtiaittoja; öljymaalaus 1886: Akseli Gallen-Kallela.



Einari Vuorela (1889-1972), keskisuomalainen kansakoulunopettaja, oli runoilija, jonka tuotantoa on 19 runoteosta. Vuorela valittiin Jyväskylän yliopiston kunniatohtoriksi. Vuorelan kotipaikka on Keuruu, missä sijaitsee myöskin hänen kirjailijakotinsa. Vuorelan runoja on sävelletty runsaasti. Puoliso oli lastenkirjailija Laura Soinne, hänkin opettaja.

Ilveskelo, öljymaalaus 55 x 32 cm. Suolahti (1906).


Ihmettelet / peltotilkkujen / pienuutta, /
ja mökkien / harmaata / köyhyyttä. /
Aiot rientää / rikkaammalle seudulle, /
mutta jäät / ihastelemaan / metsälammen tyyntä / silmää. /
Puut Iolmestyvät / hämystä, / venhevaja näkyy / usvasta /
ja sinulle paljastuvat / tutustuvat / tutut, / rakkaat kasvot. /
Levität kätesi, / ahmit ilman sinisyyttä, / etkä tiedä /
kuiskaatko / vai ajattelet: / Luojan luonto!

- Einari Vuorela: Siintää himmeyden metsät -
(1975, postuumi kokoelma) 

Saunassa, äljymaalaus; 120 x 81 cm. 1889 Keuruu.

Vuorottain Hannu Tarmio ja Aivi Gallen-Kallela kirjoittavat aiheestaan. Kirja on aloitettu Vuorelan tarinalla. Harvat tietävät että Vuorelan runoihin on tehty tuhatkunta sävellystä. Kirjoittajat tekevät 'taustamusiikkia' Gallen-Kallelan maalarinvaellukselle ja taideteoksille. Tai päinvastoin: Akselin maalauksista säestystä Einarin runonäyille (s. 16).

Ilveskelo, öljymaalaus; 55,5 x 32 cm. 1906 Suolahti.


Tietenkin Jyväskylä, 'Suomen Ateena', saa runsain määrin suitsutusta tekijöiltä.
On Einarista tehty teeveeohjelmakin, jota Hannu Tarmio on ollut työstämässä. Einari Vuorela avioitui vasta viisikymmentävuotiaana; hänen vaimonsa Laura Soinne oli tällöin jo 43-vuotias. He avioituivat sodan kolkutellessa ovelle, lokakuussa 1939. Vihkimispäivä oli Aleksis Kiven päivä, eli 10:s lokakuuta.

PIENELLÄ HUILULLA HUUTELEN / myöhällä illansuussa. - /
Luhdin lehdillä neitonen nukkuu / ja peipponen pihapuussa. /

Pienellä huilulla huutelen / karhulle korven poveen.- /
Koputan pienellä laulun päällä / Tapion tyttöjen oveen. /

Pienellä huilulla huutelen / omankin kullan tupaan. /
Akkunan alla kihloja näytän / ja pappilamatkan lupaan. /

Pienellä huilulla huutelen / korpeen ja korven yli. /
Kuuntelen: kaikuja kumpuilee / korpi ja korven syli. /

- Einari Vuorela: Huilunsoittaja (1919) -

Eksynyt, öljymaalaus; 85 x 374 cm. 1886 Korpilahti



Jotenkin minusta tuntuu siltä, että suuri maalari, Akseli Gallen-Kallela on jäänyt kirjassa sivuosaan. Aivi Gallen-Kallela pääsee kirjoitusvuoroon vasta sivulla 52. Aivi G-K. on taiteilijan pojan tytär. Myös hänen isänsä, Jorma G-K. oli taidemaalari. Aivin valitsema on myöskin Juhla-Kalevalan ja Kantelettaren kuvitus ukkinsa Akselin maalauksista. Hienoja ja pysäyttäviä kuvia.

Akseli G-K:n erämaa-ateljeena tunnettu Tarvaspää sijaitsee Espoossa. Siellä voivat kaikki innostuneet ihmiset käydä katsomassa suuren taiteilijan töitä.

Muikunpaistaja, öljymaalaus. 42 x 30 cm. Korpilahti 1886.

Akseli G-K. kävi opintiensä Pariisissa asti. Hänellä on tauluja myös siltä ajalta.

Useimmiten Akseli löysi aiheensa yksinkertaisen kansan elämästä. Tauluista huomaa, että aiheet ovat koskettaneet suurta taiteilijaa hyvin läheisesti. Tosin taiteilija maalasi myös hienoa väkeä, aatelisiakin. Heillä oli varaa teettää kuvia koko perhekunnastansa.

Suomalaisuus ja sen henki, kosketti hyvin terävästi ja tunteella näitä omia tienaukaisijoitamme 1800-luvun loppupuolella. Ellei näitä kuvataiteilijoita ja kirjailijoita olisi ollut, ei Suomikaan olisi ollut valmis itsenäistymään 1917. Siihen suurihenkisten miesten porukkaan voimme vielä laskea Jean Sibeliuksen, joka omalla hienolla musiikillaan vei Suomen nimen maapallon muiden kansojen tietoisuuteen.

Myös Aleksis Kivi enssimmäisenä varsinaisena romaanikirjailijana kohotti Suomalaisen sivistyksen korkeakulttuuriksi, ja Elias Lönnroot nosti Kalevallaan ja Kantelettarellaan Suomen muiden sivistyskansojen joukkoon. Tähän pitää laskea myös V.J. Snellman, ja monet muut esi-itsenäisyysmiehet, jotka omalla hienolla panoksellaan veivät suomalaisuusaatetta eteenpäin. Ja tietenkin myös J.L.Runeberg, joka runoili sotaurhoista Suomen kansalle.

Karhunputki, äljymaalaus; 84 x 66 cm. 1889 Keuruu.

1800-luvulla puhalsivat suomalaisuuden tuulet hyvin voimakkaasti, ja antoi kansallemme lupauksen valtakuntamme itsenäisyydestä. Vähäinen ei myöskään ollut itsenäisen Suomen kehityksessä Järnefelttien ja Pekka Halosen osuus. Suuri osa 1800-luvun merkkitaiteilijoista asui tuolloin Tuusulan rantatiellä. Uskon että heidän muistonsa säilyy Suomen kansan sydämissä ja mielissä.

Korpilahti oli myöskin Akseli G-K:n ihastuksen kohde, missä taiteilja kävi hakemassa innoitusta työlleen.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~


Toivotan kaikille lukijoilleni oikein antoisaa viikon jatkoa!
                              Aili-Mummo