Google+ Followers

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta



Aloitin hieman väärästä päästä Bo Carpelanin (1926-2011) tuotantoon tutustumisen. Viimeinen tältä arvostetulta kirjailijalta ilmestynyt kirja on lukemani Lehtiä syksyn arkistosta, suom. Caj Westerberg. 206 sivua; Otava 2011. ISBN 978-951-1-25201-6. Kirja on itse ostamani, samoin myös edellinen kirja, Bo Carpelanin Lapsuus, joka minulla oli ilo löytää Suuresta suomalisesta Kirjakerhosta.

Bo Carpelanin äidinkieli oli ruotsi, mutta hän oli saanut loistavan kääntäjän itselleen, Caj Westerbergin, joka kirjoittaa suomeksi. Muutoin hänkin on suomenruotsalainen kuten käännettävänsä Bo.

Kirjailijan ajatuksenjuoksu on myöhäisellä iälläkin kirkas. Bo Carpelan oli myöskin runoilija, kuten suomentaja Caj Westerberg.

     Älä sinä runoutta pilkaa! Runouteen nobelistitkin turvautuvat heti, kun he joutuvat selittämään jotakin monimutkaista. Runo sanoo vaikka mitä, sellaista, jota se ei osaa sanoa sen enempää kuin sinä. Sinä olet minua kaksi vuotta nuorempi, ajattele sitä. Kahdessa vuodessa ennätät sairastua, kuolla, nousta syysasterina kuolleista.
     Kielesi kukkii, Fabian sanoo, mutta mielesi on levoton kuin syksyn mieli. Luuletko sinä, että syksy on kypsyyden aikaa, joka kantaa syvällisten ajatusten hedelmää? Syksy on mädäntymisen aikaa, saven, hiipivän kylmyyden aikaa.---.

Bo sairasti vaikeaa sairautta, syöpää, joten noutaja saattoi odottaa nurkan takana. Ja odotti, ei lähtenyt pois.

Kolme päivää sitten kömmin jokseenkin vaivalloisesti vintille. Kattoparrut erottuivat hämärässä. Vuosisatojen tuoksu leijui ilmassa: puuaines, töpeheinä, kellastuneet aikakauslehtipinot, siivilöitynyt valo kuin pölyä ja hiekkaa, lännenpuoleinen päätyikkuna kulmasta särkynyt. Lattialankut leveät kuin vanhat metsät, vanha siniseksi maalattu arkku nurkassaan, vinttikomeron ovi raollaan: eikö sieltä kuulunutkin ääntä, huokailua, voihkimista, naurua, ammottavaa hiljaisuutta. Tartuin valkoiseen puuoveen, siellä ne olivat: kerrossänky, yöpöytä, pinnatuoli, räsymatto, siellä oli monen kuolleen ja ehkä yhä vielä elävän jättämä hiljaisuus, oli katoavaisuus ja tyhjä maljakko, ja oli lasten ääniä kuin varjoja, ja jonkin parfyymin heikko tuoksu - vai oliko se peräisin kukista, ruusuista? Siellä oli ei-kukaan ja ei-kenekään katse ja tuoksu.---.

Yksi luku sivulla 204.

     Me olemme se aine, josta unet on kudottu. Kun me heräämme uuteen päivään ja uni on ohi, heräämmekö silloin elävien vai kuolleiden seuraan? Onko selvää rajaa? Ihminen hengittää - ja äkkiä hiljaisuus. Mistä nousee se tuuli, joka puhaltaa kynttilät sammuksiin? Tapahtuu jotakin, ulkopuolellani, tai niin syvällä minussa, että juuri ja juuri tajuan kuulemisen, äänen, sen selittämättömän, että voi näkemättä nähdä ja kokematta kokea: tuntea.

Uskon, että teistä lukijoistani jokainen voi tuntea ja kokea tämän kirjan teeman omassa itsessään. Ainakin minä voin... Mutta silti toivon, että olisin ensin lukenut Lapsuus romaanin, siellä ovat ne tärkeimmät lapsuuden muistot!

Kiitos suurelle kirjailijalle ja hänen hienolle suomentajalleen. Nämä suomenruotsalaiset kulkevat aina kielemme kärjessä, kirjoittivatpa he millä kielellä tahansa!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää uuden viikon alkua!
                          Aili-mummo






14 kommenttia:

  1. Eräs opettajani suositteli minulle Carpelanin runoja, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi luettua yhtään. Kiitos tästä hienosta postauksesta. Vielä minä joku kaunis päivä luen hänen runoja :)

    VastaaPoista
  2. Mai, en minäkään ole lukenut Carpelanin runoja yhtään teosta; olisi kai aiheellista. Sen sijaan suomentajan, Caj Westerbergin teokset ovat osaltaan tuttuja, hän on myös tosi hyvä runoilija..:)

    Toivon mukaan minäkin luen!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Aili ja oikein hyvää alkanutta viikkoa sinne teille.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Sylvi; kuin myös sinulle ja läheisillesi ♥♥

      Poista
  4. Bo Carpelan oli erittäinen mielenkiintoinen ihminen....ja edelleenkin, totta kait, koska tehty työ säilyy poismenonkin jälkeen....:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella on:)
      Hienoa työtä, jota monet sukupolvet lukevat!
      Kaunista viikkoa sinulle, Maikku ♥♥

      Poista
  5. Kiitos tästä Hyvää viikkoa Aili Mummo ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Irma:)
      Samoin myös sinulle ♥♥

      Poista
  6. Peikko on kyllä lukenut monta kirjaa, mutta ei ole tykännyt niistä kaikista. Kaikki ei tykkää samoista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isopeikko, niinhän se on, lukijat ovat erilaisia..:)

      Poista
  7. Carpelanin teksti on hienostunutta, herkkää. Mies näkee ihmisen sieluun.
    "Me olemme se aine, josta unet on kudottu."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan niin on, siitä voimme Carpelania ihailla, hieno kyky ♥
      Ihminen on vain uni...

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥