Google+ Followers

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Bo Carpelanin romaani, Lapsuus



Ostin Suuresta suomalaisesta kirjakerhosta  Bo Carpelanin (1926-2011) pokkarin, Lapsuus romaanin. Sen on käsikirjoituksesta suomentanut Caj Westerberg. Kirjan on kustantanut Otava. Tämä on nidotun laitoksen kolmas painos ja kuuluu Seven-sarjaan. Alkukielisen kirjan nimi on Barndom. Painettu Keuruulla 2011. ISBN 978-951-1-23904-8. Lapsuus ilmestyi sidottuna vuonna 2008.

Kirjan päähenkilö on pieni poika, Davi(d). Hän on iäkkäiden vanhempiensa ainoa lapsi. Pojan äiti jää työttömäsi, isällä on työtä. Ensi vuonna alkaisi Davin koulu. Enää heillä ei ole varaa pitää kotiapulaista, Sannaa. Äiti hoitaa kodin ja Davin...

Kirjoitus sisältää romaanin alkuosan juonipaljastuksia!

Davi näkee paljon unia, toiset niistä ovat kovin pelottavia. Unet elävät pojan alitajunnassa ja muodostavat tarinoita. Davi osaa myös lukea ennenkuin hän menee kouluun.

Davi on ikäisekseen varhaiskypsä, hän oppii elämän suuria tosiasioita, vanhuuden ja kuoleman. Muutama ystävä, Elma, on aikuinen nainen. Mutta Davi tykkää keskustella Elman kanssa, ja oppia lisää uusia asioita. Elma on leski, ja elää yksin. Ystävät ovat tervetulleita, Davi  erityisesti. Hän osaa keskustella kiinnostavasti. 

Davin isä on töissä pankissa, kamreerina. Mutta tuntuu siltä, että isän palkka on liian pieni.

Veera-tädin mies, Joel, on pultsari. Hän lyö vaimoaan, mutta onneksi heillä ei ole lapsia. Äiti varoittaa Davia Joelista, joka saattaa lyödä; parempi pysyä erossa. Äiti pelkää sisarensa vuoksi, häntä ei voi paljon auttaa.Hyvin lohdullista on käydä välillä Elman luona. 

Ukin hautajaisissa Davi näkee näyn, ukki ei olekaan kuollut. Davia pelottaa! Mummi ei ole mukana ukin hautajaisissa; hän on kotona vuoteessa.

Anna pojan kertoa, mummi sanoo tuikealla äänellä.
     Davi istuu tuolille, jonka istuin on kuin puolikas ilmapallo. Hän puhkeaa itkuun. Isä menee naisten luo pikkuruiseen keittiöön. Hän sanoo kovalla äänellä: Poika on aivan poikki. Mutta Davi kuiskaa: Ukki oli siellä. Minä näin hänet. Hautajaisten jälkeen. Kirkossa pappi sanoi, että Kristus laskeutuu luoksemme ja kokoaa yhteen kaikki vanhukset.
     Davi niistää nenäänsä. Mitä, mummi sanoo. Kokoaa? Niin kuin halkoja? No, mitä muuta? Sanoit että ukki oli siellä. Tottahan toki hän siellä oli. Hän on myös täällä. Tule tänne, että saan pitää sinua sylissäni!
     Davi nojaa mummiin, ajattomaan ja lämpimään, turvalliseen, se tuntuu unelta ja nukkumiselta.Mummin laiha käsi pitää hänen päätään. Davi sanoo: Urut soivat, piipittivät ja ulvoivat, ja siellä oli niin korkeat ikkunat, että taivas tuli sisään. Sitten äiti vei minut ulos autoon, ja minä nukahdin. Ja sitten he olivat kaikki siellä, kaukana, haudan luona.
     Ja sitten sinä näit ukin, etkö nähnytkin, David, mummi sanoo. Kerro! Hänen äänensä tulee kaukaa, kuin auringonjuova kiiltävän lattian yli. He ovat yksin, hän ja Davi, kaikki heidän ympärillään on puhdasta, seinäkellon sointi, putsattu messinkikynttilänjalka, kaikki on samalla elävää ja kuollutta, niin kuin mummi ja äiti ja isä ja Dullan. Pian he kaikki puhaltuvat pois, kuin voikukan siemenet, kuin hiekka.---.
     Davi nousee istumaan, ja häntä huimaa. Hän pitää kiinni mummon käsivarresta. Ikkunalaudalla on iso vihreä kasvi, jossa on liuskaiset lehdet, joku on niitä repinyt, ikkuna on puoliksi auki, ulkona näkyy vaalea koivu. Ikkunaverho on valkoinen huntu, se liikkuu kuin savu, vaikka tuulta ei ole. Keittiössä aikuiset puhuvat romahduksesta, kaikista joista tuli työttömiä, kaikista jotka kuolivat. Alhaalla pihalla lippalakkipäinen mies alkaa laulaa korkealla ja kimeällä äänellä.
     Mummi ja Davi istuvat vaiti, toisiinsa painautuneina. Ukki on poissa eikä kuule mitään. Hän ei tiedä mitään siitä, mitä tapahtuu, että äiti on menettänyt työpaikkansa, että isä kirjoittaa vekseleitä, että Davi istuu tässä mummiin painautuneena, että hän on nähnyt ukin. Kaikki ihmiset, kaikki vanhukset kuolevat ja kaivetaan maahan, syvälle maahan, eikä heitä enää kuule.---.

Aika syvällisiä ja raskaita ovat pienen Davi-pojan ajatukset. Kuolema on usein kohdattava pienenä lapsena. Minäkin jouduin selittämään tytöille kuolemaa, ja he tuntuivat ymmärtävän. Kuolema on syntymään verrattava asia, välttämättömyys, jotta sukupolvet voisivat seurata toisiaan.

Lapsuus on jaettu osiin vuosilukujen mukaan. I-jakso sisältää vuodet 1930-1936, II-jakso 1936-1939, III-jakso 1939. Näihin sisältyy yhteensä 51 lukua, ja 237 sivua.

Mielenkiintoista mutta ei kovin kevyttä luettavaa. Kirjaa on hehkuteltu kovasti, onhan Bo Carpelan yksi Suomen merkittävimpiä kirjailijoita. Suosittelen silti ja siksi ♥♥

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää maaliskuun loppua ja huhtikuun alkua!
                             Aili-mummo

12 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista. Lasten ajatukset todellakin pyörivät jossakin vaiheessa vahvasti kuoleman ympärillä. Jos vanhempi osaa silloin keskustella aiheesta ilman ahdistusta, ei tarvitse lapsellekaan muodostua kuoleman pelkoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, muistini mukaan kolmen vuoden ikäisenä tuo kuolemanpelko on. Lapsi voi pelätä vanhemman kuolemaa, oma poikani teki niin. Mutta pelko hävisi, onneksi.

      Sinulla on kokemusta omista lapsistasi, joten varmasti asia on muistissasi säilynyt.

      Kaunista viikkoa sinulle Istanbuliin, Mine! ♥♥

      Poista
  2. Bo Carpelaanin kirjoihin en ole vielä tutustunut, kannattasi tämän tekstisi perusteella. Kaunista kieltä ja kiehtova aihe.
    Jossain vaiheessa varmaan kaikille lapsille tulee vaihe jolloin pohditaan kuolemaa ja kuoleman pelkoa. Osaisi vaan käsitellä senkin asian niin ettei pelko jää pitkiksi ajoiksi lapsen mieltä vaivaamaan...

    Kiitos hienosta postauksesta ja hyvää viikon jatkoa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Carpelan on yksi suomalaisista tähtikirjailijoista!
      Minä rakastan kaunista kieltä, se hivelee sielua:)
      Aivan totta, tuntematon pelottaa jo pienestä lähtien.
      Lapsia ei kannata säikytellä. Sinulla on pieniä lapsenlapsia; onnea sinulle ja heille aiheen käsittelyssä.

      Ole hyvä, Minttuli, samoin sinulle! ♥♥

      Poista
  3. Kiitos tästä,kiehtovasta aiheesta.Mukavaa alkavaa Huhtikuun alkua.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Ritva:)
      Samoin sinulle ja läheisillesi! ♥

      Poista
  4. Bo Carpelan on todellakin noita meidä tähtikirjailijoitamme.
    Tätä en ole lukenut. Kiitos, kun sain lukea siitä blogistasi!
    Kuoleman kohtaaminen ja läheisen ihmisen menettäminen lapsuudessa on niin voimakas kokemus. Niin, olihan se ukki siellä mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että pidit, Irene:)
      Vainajat seuraavat mukanamme vielä kauan aikaa...
      Minäkin muistan oman ukkini kuoleman 4-vuotiaana. Siitä jäi minulle traumoja!

      Hyvää alkanutta huhtikuuta sinulle, Irene. ♥♥

      Poista
  5. joku hänen kirja löytyy kirjastostani

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin minulla, kaksi kirjaa löytyy minulta...

      Oikein hyvää huhtikuuta sinulle, Hannele. ♥♥

      Poista
  6. Mielenkiintoinen varmaankin...
    Hyvää kevättä sulle Aili-mummo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai, onhan se hyvän kertojan tarina:)
      Kiitos Harakka, samoin sinulle! ♥ ♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥