Google+ Followers

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Maiju Lassilaa ja Manasse Jäppistä

Anna Dorotea ja Manasse Jäppinen. Ramset Video Ky (1986).

Siitä on jo vuosikymmeniä kun kansalaisopiston Tikkalan näytelmäryhmä esitti ensimmäisen ja ehkä maineikkaimman esityksensä 1986 kirjailija Maiju Lassilan näytelmän Manasse Jäppinen. Lassilan alkuperäisteksti oli pienoisromaani, jonka oli dramatisoinut näytelmäksi Ryhmäteatteri. Tämäkin lyhyt näytelmä (n. 41 min.) kuuluu Lassilan suosittuihin kansanhuumoriteoksiin, joiden suosio on ollut valtaisa.

Tikkalan näytelmäryhmän ohjaajaksi tuli alusta alkaen opettaja Raili Närvänen, joka viihtyikin tehtävässä yli 10 vuoden ajan. Me kaikki muistamme hänet innostuneena ja hauskana ohjaajana, jolla riitti mielenkiintoa meitä oppilaitaan kohtaan. Näytelmää alettiin harjoitella syksyllä 1984, ja se esitetettiin keväällä 1985, mistä lähtien esityksiä oli useissa kunnissa ja yksi Joensuun kaupungissa, yhteensä yli 10 esityskertaa.
Jäppisen perhettä. Keskellä talon isäntä, Jussi Belsebuupi Jäppinen.

Esitimme 'Manassen' paikallisella murteella. Siksi Tohmajärven kunta suostui maksamaan videon tekokustannukset Ramset Video Ky:lle. Video jäi kunnan kirjastoon halukkaiden lainattavaksi ja opettajille avuksi oman kielen oppimiseen. Raili Närvänen sanoitti myös alku- ja loppulaulun sanat. Alkulaulun sävelenä oli Suutarin muorin kehtolaulu.

Nyt suatte kuulla tottuuven / tään Manassen lapsuuvesta /
ja sen, kuinka paljon poika tykkäs / lukemaan oppimisesta. /

On Manassen äit'muori tomera, / hän monta puustainta tietää. /
Saa poikansa tihutöitäkin / hän hyvin pitkälle sietää. /

Mut' sitä ei tiijjä, että miehensä Jussi / ei tunne etes aata, /
eihän kirkkoneuvoston jäsen tuota / toisille kertoa saata. /

Hän lukkarivainaan lasit sai, / niitä ylypeenä nenällään kantaa. /
Ei muuta hyötyä rilleistä oo, / mutta viisautta lissee ne antaa. /

Suutari Touhunen opetushommissa / tomerana hiärii - /
näin lissee mukulakatraallensa / leivänsärvintä kiärii. /

On Saunasen Hiku, Atte ja Mooses / Manassen kavereita. /
Lieneekö heistä kaikista tullu / yhtä oppineita. /

Kun ootte nähny näytelmän / se aatoksia ehkä antaa: /
että nytkin koulunpenkillä / moni Manassen nimmee kantaa.//

Sika kävi myös Manassea lohduttamassa, mutta kiljuntaan se päättyi.

Näytelmässä esiintyi myös sika, se lohdutti Manassea hänen pakomatkallaan. Saunasen Hiku sai päähänsä, että sikaa pitää vetää saparosta; ja senhän tietää miten siinä kävi! Kiljunta kuului niin, että metsä raikui! Onneksi saparo ei lähtenyt irti sian peräpäästä.
Oppimestari Touhunen ompelemassa omia housujaan.

Suutari Touhunen oli keksinyt itselleen, 12 lapsen isälle sopivan lisäleipäpuun. Hän opetti sivutöinään oman kylän lapsia lukemaan, ja aakkosistahan se tietysti alkoi. 'Oppimestari' kirjoitti myöhemmin myös kaksi näytelmää, jotka kummatkin esitimme 1990 luvulla. 
Tässäkin tehdään kahta työtä yhtä aikaa. Lopuksi piti turvautua remelin apuun...

Manasselle tuotti ylivoimaisia vaikeuksia iin sanominen ja yleensä aakkosten oppiminen. Pietar Isaskar, oppimestari, laski toiset pojat kotiin, ja alkoi opettaa Manassea remelin kanssa. Manasselle se ei sopinut, ja hän karkasi yöksi metsään...

Loppulaulu kaikui kaivon kannelta. Keskellä Manasse Jäppinen.

Henkilöt:

Manasse Jäppinen (Ulla Hartikainen)
Jussi Belsebuubi Jäppinen (Juhani Hartikainen)
Sika (Vieno Kuronen)
Manassen äiti, Anna Dorotea Jäppinen (Aili Nupponen)
Suutari Touhunen (Erkki Lehikoinen)
Atte (Leena Lankinen)
Saunasen Hiku ( ? Lihavainen)
Mooses (??)

Sitten yksi linkki, josta löydätte Keski-Karjalan yhdellä silmäyksellä.

Anteeksi, että muutaman lapsinäyttelijän nimi on minulta kadoksissa...
Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää uuden viikon jatkoa!
                        Aili-mummo

20 kommenttia:

  1. No jopas, hauska näytelmä takuilla :)
    Pitäs enemmän tuota kulttuuria harrastaa, mutta minne lie aika katoaa.
    Kesällä sitten kesäteatteriin ainakin.
    Aili Mummo, ihanaa viikkoa :)

    VastaaPoista
  2. Hauska nja energiaa vievä näytelmä, saa telmiä tosissaan näitten jukuripäitten kanssa;)
    Suomalaiset pitävät näytelmistä ja näyttelemisestä, se on harvinaisen suosittu harrastus kesällä. Ja eläytyviä katsojia tietysti aina tarvitaan...

    Kiitos, kuin myös sinulle, Seijastiina ♥ ♥

    VastaaPoista
  3. Tiedätkö aili-mummo, mun opettajanani oli Raili Närvänen, en paljoa muista hänestä, on paljon unohtunut kouluajoita, myös Törrönen aseman koululla oli opettajani, on unohtunut hänen nimensä, alasin lehdestä äitini luona näin jutun hänestä. Juu ja maiju-lassilantie on minulla hyvin tuttu, ja näytelmänkin olen joskus nähnyt jossain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pike, varmaan muistat, että Raili Närvänen oli yleisaineiden ja äidinkielen opettaja yläasteella. Hän opetti myös molempia poikiani.
      Raili on yhä keskuudessamme, ja olemme molemmat kirkkovaltuustossa.

      Maiju Lassilan nimellä kirjoittanut henkilö syntyi Tohmiksella, ja kasvoi myöskin täällä, oli mm. renkipoikana Talluksen talossa. Nykyiset ohjaajat eivät ole suosineet Lassilan näytelmiä, on esitetty uudempia näytelmiä, ja kerätty rahaa. Pari vuosikymmentä sitten Tulitikut olivat näytelmä, jota esitettiin muutamia kertoja vuodessa. Nykyisin Lassilaa esittävät muualta tulleet esittäjät.

      Oikein hyvää viikkoa sinulle, Pike ♥

      Poista
  4. Mukavat muistot sinulle on jäänyt tästä esityksestä. Laulua tässä hyräilen, hauskasti kertoo tarinaa, hih äitimuori on ollut varmaan oikeassakin elämässä tomera ja on vieläkin:)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistot ovat näytelmistä mukavia:)
      Hoh, tuossa näytelmässä oli pakko olla tomera, kun pioti poikaa kiinni jahdata koko ajan. Äiti otti kiinni ja isä antoi kuritusta, se oli työnjako...

      Nyt olen jotain muuta, mutta en tomera (paitsi ehkä puheissani).
      Antoisaa viikkoa sinulle, Minttuli ♥♥

      Poista
  5. Nuo näytteleminen on mukava harrastus.
    Ennen koulussakin näyteltiin paljon.
    Mukavaa murretta.

    Kiitos ja samoin sinulle mukavaa viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä olen, Sylvi, mukava harrastus on:)
      Näin tehtiin, koulussa oli juhlissa aina lyhyitä näytelmiä muun ohjelman lisäksi...

      Pohjois-Karjalassa puhutaan Savon murretta, onhan väestö alunperin Savosta muuttaneita. Äänneasu eroaa savolaisesta...

      Kiitos, samoin sinulle ja läheisillesi, Sylvi ♥♥

      Poista
  6. Mukava näytelmä teillä on ollut niistä jää aina hauskat muistot. Myös esityksiä on mukava käydä katsomassa. Kiitos tästä esityksestä
    Mukavaa aurinkoista viikkoa ! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irma, niin on:)
      Ole hyvä; samoin sinulle ♥♥

      Poista
  7. Nuo muistot näytelmästä varmasti mukavia. paljon on näytteleminen vähentynytkin, mutta onneksi vielä elää. Se on hyvä harrastus ken siihen mukaan lähtee.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, totta...
      Ennen Tohmiksella oli kuusi eri näytelmäryhmää, nyt vain pari - kolme. Kolmas on nuorisoryhmä, toinen on Värtsilän ryhmä. Ensimmäinen Tohmajärven teatteri...

      Kansalaisopistolla ei mene nyt hyvin, rahat ovat paljon vähentyneet, joilla maksettiin ohjaajille. Näyttelijäthän eivät saa palkkaa, vaan se on harrastustoimintaa. Tosin sitovaa ja pitkäaikaista harrastusta.

      Kiitos, mummeli, samoin sinulle ja Himmulle ♥♥

      Poista
  8. Täällä taas Turkulaine. Tämä Manasse Jäppinen-näytelmän esittely tässä oli mielestäni kunnianosoitus Maiju Lassilalle eli Agot Untolalle.Hän oli syntynyt Tohmajärvellä. Kuvassa näkyi myös itse Aili-mummo Manassa Jäppisen äitinä Anna Doroteana. Maiju Lassila tunnetaan etenkin "Tulitikkuja lainaamassa"-teoksestaan, mutta hänen tuotantonsa oli hyvin laaja. Kansalaissodassa Agot Untola oli punaisten puolella ja hänet tapettiin 21.5.18. Se miten hänet surmattiin, on oikeastaan hämärän peitossa. Kenties hänet hukutettiin matkalla Santahaminaan. Kansalaissodan julmuudet on taas esillä. Tuulikki Pekkalainen on kirjoittanut kirjan "Lapset sodassa 1918". Sen mukaan vankileireillä oli noin 1500 punaista lasta ja 80 lasta teloitettiin. Valkoiset siis teloittivat 10-14- vuotiaita lapsia. Muuten, 16.5.18, jolloin Helsingissä oli suuri voitonparaati, jossa Mannerheim ratsasti valkoisen armeijan edessä, Tammisaaren vankileirillä teloitettiin 279 vankia, siis samana päivänä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kaikki on totta, mistä kirjoitat.
      Lassilaa pidettiin valkoisten piirissä kansankiihottajana, olihan hän Työmies-lehden toimittajana ennen kuolemaansa. Algot Untola oli - totta kai - kansan puolella ja tunnusti punaista väriä. Minusta tuollainen tappaminen on murhaamista, se edustaa silmitöntä vihaa. Oletettavasti Untolaa ammuttiin joko veneessä tai vedessä, ja hän kuoli saamiinsa vammoihin.

      Hirveää on tuollainen ihmisten ja lasten mestaaminen. Minusta se on kansallinen häpeä, että vastapuolen tappamista pidettiin kunniallisena tekona. Mannerheim on siinä yhtä syyllinen, kuin pahimmat toverinsa.

      Suomalaisilla on kestänyt liian kauan toipua noista hirmuteoista, lieneekö tapahtunut vieläkään...

      Hyvää viikon jatkoa sinulle, Anonyymi Turkulaine ♥

      Poista
  9. Vai tomeraa äitimuoria esitit!
    Kiva kuva sinusta heti ensimmäisenä.
    Taitaa olla mukavat miuistot tuosta näyttelemisestä. Hyvä, että videon siitä tekivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, useassa näytelmässä minulle lankesivat tomerien naisten roolit. Toinen muistettava rooli oli Tatu Pekkarisen näytelmässä Peräkylän profeetta. Hauskoja, mutta raskaita rooleja...

      Toki muistot on mukavia, sitä en voi kiistää:)
      Hyvää keväistä viikkoa sinulle, Irene ♥♥

      Poista
  10. Näytelmä elää muistojen lisäksi vielä videona Hienoa. Huomioni muuten kiinnittyi tuohon mainioon sikaan. Minäkin muistan kaukaisten kouluaikojen Taikayö-näytelmän, mitä yläluokkalaiset esittivät oikein seurantalolla!

    Maiju Lassilan jutut ovat "vankempaa" tekoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallisesti mekin esitimme seurantaloilla mekin, mutta joitakin näytöksiä oli ulkona. Tässä ei ollut katsojia mukana. Pitkän päivän uurastimme, mutta sitten se oli nauhalla:)

      Hauskaa viikkoa, Anne-Riitta ♥♥

      Poista
    2. Kesäteatteri on parhaimmillaan sellaista hyvintehtyä ja oman paikkakunan elämään liittyvää, paikallista murretta kyttävää hassuttelua, jossa on myös jotain herkkää. Semmoista teillä siellä on ollut ja toivottavasti perinne jatkuu!

      Poista
    3. Nykyihmisillä taitaa olla oma käsityksensä kesäteatterista!
      Toki paljon meillä olisi omaa ja hienoa historiaa, mutta se ei näytä mitään merkitsevän.

      Samaa mieltä olen kanssasi, mutta se ei vaakakupissa paljon paina:)

      Hyvää viikonloppua Tuula ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥