Google+ Followers

torstai 10. huhtikuuta 2014

Virpi Hämeen-Anttila: Suden vuosi



Luin itse ostamani pokkarin, Virpi Hämeen-Anttilan Suden vuosi -romaanin. Lisäotsikkona komediallinen kuvaelma vuosituhannen lopulta. 399 sivua; Otava, Keuruu 2012. Alkuperäisromaani julkaistu 2003. ISBN 978-951-1-26675-4. Kirja on ollut menestysteos, sillä se on nidotun laitoksen yhdestoista painos.

Virpi Hämeen-Anttila on oikea tarmonpesä. Hän on kirjailija, kääntäjä, kuvittaja, tutkija, joka opettaa Helsingin yliopistossa sanskritia, Intian kirjallisuutta ja historiaa ym ym. Puoliso on tutkija-kirjailija Jaakko Hämeen-Anttila.

Olen lukenut Hämeen-Anttilan romaaneja pari-kolme kappaletta, ja mieltynyt niihin. Nämä romaanit eivät ole dekkareita, mistä olen hyvilläni. Suden vuoden tapahtumapaikka on Suomi ja Helsinki.

On avioliitto, joka hajoaa, ja siinä yksi murkkuikäinen tyttö, Lotta. Vaimo villeimmässä iässään. Jatkan romaanin juonen avaamista, ja varoitan teitä juonipaljastuksista!

     - Miksi sen täytyy tupakoida vuoteessa. Rakastelun jälkeen. Niin kammottavan arkipäiväistä. Rakastelun. Typerä sana tähän tilanteeseen, typerä sana kaikkiin tilanteisiin. Naimisen jälkeen. Ei sekään sovi. Ei tapetteihin, ei Villeen, ei edes häneen itseensä.
      Hän ei kerro mitään. Kaksi viikkoa sitten olisi ollut oikea hetki. Nyt ei ole oikea hetki yhtään mihinkään. Ei hän tukea eikä lohdutusta kaipaa, hän tahtoisi vain puhua, eikä hän voi puhua, joten hän kaipaa tukea ja lohdutusta. Ja mitä tuo ymmärtää?
     Vaihtaisi partavettä.
     Aikuinen ihminen.
     Hän kohentaa vasenta rintaansa ja muistaa että näki lapsena lakanan rypyissä vuorijonoja ja vuonoja. - Mä vain mietin miten mä suhtautuisin jos Mikko tekisi mulle saman.
     - Oletko varma ettei se ole jo tehnyt?
     - Ei se ole.
     - Hiljaisissa vesissä ne isot kalat.
     - Tai kuolleet kalat.
     Käsi vetäytyy pois, Ville kierähtää selälleen ja imee savuketta, kasvoillaan Robert Michum Philip Marlowena-ilme. - Mä en tahtoisi sitä miestä aina kolmanneksi meidän vuoteeseen.---.

Toisena henkilönä edellisessä on rouva Mikaela Groman, mies on Mikko Groman, yliopiston opettaja. Rouva on liikealalla ja tienaa paremmin kuin miehensä, asuntokin on hänen nimissään. Mies on melko avuton käytännön asioissa, siksi vaimo saa hääriä ja mällätä mielensä mukaan. Ja tuo Ville on Mikon oppilas yliopistossa.

Sari Karaslahti on kaunis nuori nainen, Mikon oppilas hänkin; menestynyt hyvin opinnoissaan, ja joka kiinnostaa myös opettajaansa. Sarin murhe on epilepsia, jota hän sairastanut lapsesta lähtien. Epilepsia on Sarin susi, jota hän pelkää. Kirjat ja kirjoittaminen on Sarin pääasiallinen kiinnostuksen kohde, opiskelijapoikiin hän ei tunne vetoa.

Mikko joutuu lähtemään viidentoista avioliittovuoden jälkeen kadulle. Aluksi hän pääsee asumaan ystävinsä nurkkiin, mutta pitkän päälle, hänellä ei ole enää kattoa päänsä päällä.

Runoilija Ville ei jaksa kiinnostaa Mikaela Gromania, hän vaihtaa toiseen, rikkaaseen Leiffiin, ja Mikaela tuntee hänet jo ylioppilasajoilta.

Mikolla on hyvin pienet tulot, alle tuhat euroa kuussa, ja sillä pitäisi asua ja elää. Vapailta markkinoilta ei niin halpaa asuntoa Helsingistä löydy. Lisäksi yhdeltä kuukaudelta häneltä jää palkka saamatta. Yliopiston moka. Hän opettaa myös aikuisopistossa, mutta siltikään niillä rahoilla ei elä.

Mikolla on tiedossa nyt halvempihintainen asunto, jonka voisi saada, jos laittaisi kaikki rahat likoon. Mikko nostaa pankkiautomaatilta kaikki rahansa, ja laittaa ne takkinsa taskuun. Hän menee metroasemalle matkustaakseen asunnon näyttöön. Mutta sitten M. huomaa maassa makaavan miehen, jolla on sydänkipuja, ja hän päättää pelastaa miehen. Hän laittaa takkinsa miehen pään alle, ja alkaa elvytyksen. Pian ambulanssi saapuukin, ja mies pääsee sairaalaan. Siinä hötäkässä takki hävisi jonnekin, ja rahat myöskin. Joten Mikko on edelleen ilman asuntoa, ja keppikerjäläisenä. Hän asuu halvassa hotellissa, ja Mikko käy syömässä Pelastusarmeijassa, kun rahaa ei ole. Tapaa myös tyttärensä Lotan, joka kertoo isälle murheensa ja ilonsa. Mikko tutustuu lähemmin myös Sari Karaslahteen, hänen parhaaseen opiskelijaansa. Eräässä illanvietossa he tanssivat myös yhdessä, ja Mikko pyytää Saria mukaansa jatkoille. Ja ihme ja kumma: Sari suostuu! Myös miehen asuntoasiat selviävät ihmeellisesti, sillä Sarin tädillä on melko suuri tyhjä osake, joka on luvattu Sarille. Opiskelija Sari Karaslahti ja opettaja Mikko Groman muuttavat asumaan samaan osoitteeseen. Mikon osuus vuokrasta on viisisataa euroa, enemmän kuin puoli-ilmainen.

    Muuttomies juo kahvia keittiössä sillä välin kun hän pakkaa kirjojaan. Mikaela painaa keittiön oven melkein kiinni ja tulee katsomaan.
     - Se on joku nainen jonka luokse muutat, eikö vaan?
     Hän vilkaisee ylös, rypistää hiukan otsaansaja poimii Apollinairen kootut ja Giden päiväkirjat lattialta laatikon päällimmäisiksi.
     - Älä yritä väittää muuta, Mikaela sanoo. Sen ääni on kylmä ja paksu. - Sun rahoillasi Töölöstä, kyllä kai. Ja sä lemuat parfyymille. Se sinun toppatakkisi haisee.
    Hän sormeilee rikkinäistä nidettä. - Kadullako minun pitäisi sinun mielestäsi asua?
    Mikaela ei sano mitään.
    - Missä vaiheessa tämä on rikki mennyt? hän sanoo.
    - Täytyy liimata.
    - Muusta rikki menneestä sä et pahemmin välitä.
    - Haluatko sä sitten jotain ehjäksi? Kun ollaan päästy tähän?
    - En, en totisesti. Liian suuri työ eikä yhtikäs vaivan väärti.
    - Niin minä arvelinkin.---.
    - Mikäs se niin naurattaa, sanoo Mikaela. - Onko se parempi sängyssä kuin minä?
Se taitaa olla sittenkin nuori. Joku sun opiskelija vai? Fy fan, panet omia opiskelijoitasi. 
    - Miksi sinä vihaat mua niin paljon?
    - Enhän mä sua vihaa. Vähän liian suuri tunne sua varten.
    - Väistätkö niin kannan nämä eteiseen, hän sanoo. 

Romaani on vasta puolessa välissä; suhteet katkeavat ja toiset etenevät. Harvat pysyvät paikoillaan. Tämä on Virpi Hämeen-Anttilan ensimmäinen romaani, josta on tehty myös samanniminen elokuva vuonna 2007. Elokuvaa en muista nähneeni, mutta jos onnistaa, niin varmaan joskus me saatamme sen myös nähdä teeveestä.

Minä ainakin pidän kovasti tästä kirjasta, ja uskallan kehoittaa teitä lukijoitani lukemaan sen.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tervetuloa Ronja Ryövärintytär lukijakseni!

Oikein hyvää ja kaunista tätä viikkoa teille kaikille!
                       Aili-mummo





14 kommenttia:

  1. Kuulostaa mukavalta tekstiltä. Olen katsonut kirjasta tehdyn elokuvan ja se oli aika vakuuttava.
    Aurinkoista loppuviikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai:)
      Tuttu elokuvana sinulle...
      Kuin myös sinulle! ♥♥

      Poista
  2. Mukavalta kuulostaa teksti.Mukavaa loppuviikkoa Aili-Mummo:)

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Oikeassa olet, Hannele!
      Katu ei ole kenenkään koti...
      Hyvää viikonloppua sinulle ♥♥

      Poista
  4. Peikostakin kirjojen lukeminen on mukavaa. Nuo lainauksetkin olivat. Metsäisiä ajatuksia mummolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että Peikko tykkää lukea kirjoja..:)
      Kiitos toivotuksista; kuin myös sinulle! ♥

      Poista
  5. Minäkin olen lukenut Virpi Hämeen-Anttilan kirjoja. Ovat kai tarpeeksi kevyitä sellaiseen joutilaaseen hetkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, onneksi en ole 'yksinäinen susi', vaan muitakin on;)
      Kevyestä minäkin tykkään! ♥

      Poista
  6. Olen lukenut myös hänen kirjoittamiaan kirjoja, joista olenkin tykännyt.
    Pitääkin lukea tämä sinun esittelemäsi, tuntuu hyvältä.
    Hyvää viikonloppua sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harakka, minustakin tuntuu hyvältä:)
      Kuin myös sinulle, Harakka! ♥♥

      Poista
  7. Kiitos kirjaesittelystä. Minulla on Hämeen-Anttilan edellinen kirja, en saanut siitä otetta ja jäi puolitiehen. Pitänee ottaa uudelleen esille ja jatkaa...
    Nyt on menossa Neljäntienristeys ja siitä kirjasta nautin nyt täysillä.
    Kivat sulle!

    VastaaPoista
  8. Ole hyvä, Anja-Regina..:)
    Minusta tämä kirja oli mielenkiintoinen ja jopa hauska!
    Neljäntienristeystä en ole lukenut.
    Kuin myös sinulle, Anjuska! ♥♥

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥