Google+ Followers

maanantai 12. toukokuuta 2014

"Kristus nousi kuolleista..."



Joensuun ortodoksi kirkon ikoniseinä. Takana pastori Tommi Kallinen, edessä seurakuntamestari Timo Riikonen.

"Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi..."

Pääsiäisiäisen jälkeen sain kutsun tätimme hautajaisiin. Meitä oli paikalla kolme sisarentytärtä, joista Ainolla oli perheensä, aikuiset lapset puolisoineen ja pikkuvauva mukana. Tätimme Irja oli viimeinen äidin lapsuudenperheestä, ukin ja mummon lapsista. Ukki kuoli jo 1946 Tikkalassa; mummo 1977 Pyhäselässä. He molemmat ovat haudattuina Tikkalan/Onkamon hautausmaahan.

Entisaikaan ortodoksit haudattiin erilleen luterilaisesta väestöstä. Nykyään ei enää niin tehdä, onneksi. Minusta ihmisten lajitteleminen kuoltuaan on inhottavaa, eikä se kuulu kristilliseen elämään.

Joensuun hautausmaan ortodoksipuolen tsasouna.

Ortodoksimenot ovat kauniit ja aika pitkäkestoiset. Meille annettiin palveluksen ajaksi palava tuohus käteen, pappi kiersi savuava suitsukeastia kädessään avatun arkun ympäri ja lauloi kanttorin kanssa rituaaliin kuuluvia kirkkolauluja, ja rukoili tuonilmaisiin menneen henkilön syntejä anteeksi. Lopuksi kävimme heittämässä jäähyväiset tätimme avatun arkun äärellä.

Me serkukset olemme kaikki luterilaisia, emmekä siis taida ortodoksimenojen kulkua. Mieluusti olisin laulanut enemmänkin mukana, mutta osaaminen asetti esteen. 

Aino-serkku oli järjestänyt pienimuotoisen muistotilaisuuden tädillemme ortodoksisella seurakuntatalolla. Saimme kaikki muistella yhdessä tätiämme, ja osallisuuttamme hänen elämäänsä. Nautimme myös oli kevyen ja juhlavan lounaan, jälkiruokana kahvia täytekakkuineen. 

Onneksi nyt kirkkomme harrastavat ekumeniaa. Varsinkin metropoliitta Ambrosius on ekumenian edelläkävijä, jota useat ortoksitkaan eivät suvaitse. Mutta asian ymmärtää paremmin, kun tietää ja tuntee Ambrosiuksen taustan.

Hautajaiset paitsi erottavat, voivat myös yhdistää ihmisiä. Minäkin sain tutustua paremmin Ritva-serkkuuni, jonka muistan hänen lapsuudenajoiltaan. Vanhempieni avioero kauan sitten aiheutti tämän tilanteen. 

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikon alkua ja toukokuuta!
                          Aili-mummo

16 kommenttia:

  1. Lähisukuuni kuuluu ortodokseja, joten sormuksen siunaukset ja kastetilaisuudet ovat tulleet tutuiksi. Minusta parasta on papin pitämä ppuhe, joka on tunnelmaltaan todella sydämellinen ihan erilainen kuin luterilaisten pappien pitämät puheet. Ortodoksiuskonnossa pappi ja seurakuntalainen tuntevat toisensa.
    Hyvää viikon alkua sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai:)
      Äitini suku oli ortodoksisukua, mutta me serkukset olemme luterilaisia. Tosi on, että ortodoksipapit ovat ihmisläheisiä ja paljon sallivampia kuin...Onneksi näin on, että sekä pappi että seurakuntalainen tuntevat toisensa..:)

      Kuin myös sinulle, Mai ♥♥

      Poista
    2. Minä voisin olla ortodoksi, mutta en kestä patriarkaalisuutta: Ortodoksikirkko on ilmoittanut, että heillä ei naispappeus tule kyseeseen. Tyttäreni opiskelee teologiaa ja sukontotieteitä, mutta ei aio papiksi.

      Onneksi luterilainen uskonto ei enää katso sukupuolta sanan levittämisessä...

      Mukavaa viikon jatkoa, Aili-IhaNainen♥

      (Toivoisin niin, että lukisit Edithin.Sinähän olet runon viemä. Kirja ei tosin ole runoteos, mutta runoista ja runoilijasta on paljon.)

      Poista
    3. Sama tunne täällä! Naisten vähättely ei kelpaa syyksi naisten syrjintään:/

      Samaa mieltä, opeilla on hyvät ja heikot kohtansa...

      Kuin myös sinulle, Leena-IhaNainen♥

      (Ihan mieluusti luen, kunhan ehdin. Olen niin hidas kiirehtimään!
      Södergran on kiehtova ihminen ja runonsa ovat monitasoisia ja vaikeasti avautuvia. Oppia ikä kaikki ♥)

      Poista
  2. Ortodoksien siunaustilaisuudet ovat kauniit ja valoisat, toivoa antavat. Mieheni äidin puolen suku on ortodokseja, joten tutuiksi on tulleet surujuhlatkin. Vielä on hänen kaksi tätiään elossa..

    Jokohan kesällä ehdittäisiin käydä Lieksassa ja Joensuussa hänen lähisukulaistensa haudoilla..
    .
    Osanottoni Aili!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttuli!

      Voi sanoa, että ortodokseille kuolema on ilonpäivä, ihminen ei kuole, vaan siirtyy toiseen elämään! Pappi selitti asiat suvulle selvin sanoin.

      Hienoa että sinulla on myös ortodoksista lähisukua, saat osallistua heidän juhliinsa. Tervetuloa tänne Pohjois-Karjalaan, olemme melko lähellä 'Savolaisten piäkaupunkii'..;)

      Oikein hyvää toukokuun viikkoa sinulle ja läheisillesi, Minttuli ♥♥

      Poista
  3. Osanottoni.Varmastikin oli kaunis tilaisuus.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ritva:)
      Kaunis ja lämminhenkinen siunaustilaisuus..♥

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos Helmi-Maaria!
      Kuin myös sinulle sinne Saksanmaalle ♥♥

      Poista
  5. Osanottoni Aili-Mummo. Minä en ole orttodoksi tilaisuuksissa ollut koskaan
    Kun ei ole ketään sukulaisia eikä tuttuja ortotokseja Uskon että tikaisuudet ovat kauniita lämminhenkisä Hyvää Tiistaipäivää Aili-Mummo ♥♥

    VastaaPoista
  6. Kiitos Irma!
    Sepä valitettavaa ettei sinulla ole sukua tai tuttuja otodokseja...
    Kiitos, samoin sinulle Irma! ♥♥

    VastaaPoista
  7. En tunne ortodoksisuutta lähemmin, olen käynyt vain ortodoksikirkoissa käymäseltään. Myös kerran osallistunut ortodoksien uudenvuodenyön jumalanpalvelukseen, joissa kuljettiin kynttilä kädessä kirkossa. Se tuntui hyvälle.
    Osanottoni sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii!

      Ortodokseilla on tapana joinakin juhlaöinä kiertää kirkkoa lyhty kädessä ja laulaa; en ole ollut mukana, vaan katsonut teeveestä:)

      Kiitos osanotosta, aimarii; hyvää viikon jatkoa sinulle! ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥