Google+ Followers

perjantai 30. toukokuuta 2014

Marja Leena Toukonen: Valo taipuu

Marja Leena Toukosen uusin runoteos.

Kiitos Marja Leena Toukonen, sinä olet runoilija!
Sain lahjoituksena kirjailijalta jo aikaa sitten tämän runokokoelman, Valo taipuu. Basam Books 2014. ISBN 978-952-260-216-9. Kirjassa on kokonaista 121 sivua, joilla runoilija kertoo kokemuksia elämästään.  Sisältö on jaettu viiteen jaksoon: Tunsin vieraan kielen viimeisen puhujan; Mustat linnut istuvat ikkunalaudalla; Valo taipuu; Viides vuodenaika, Ilo ja Ilveksen jäljet.

Päätin tehdä postauksen jaksosta Viides vuodenaika, Ilo. Marja Leena Toukosen luvalla, tietenkin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Pilvi on pudonnut maahan
voi
eiväthän pilvet putoile

se makaa pellon reunalla
pyrkii takaisin sineen

pilvi sylissäni
pieni, kostea ja kevyt
itkevä pilvi

ollaan tässä
itketään yhdessä
kannan sinut rannalle
kävelen vettä pitkin
kunnes tuuli nostaa sinut
pitkillä käsillään

~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kommentti:

Itkeviä pilviä näkee aika usein, nytkin. Taivaassa on suruaika!
Kaunista. Itketään yhdessä, pilvi ja minä

Runo runosta, jonka kirjoitin juuri äsken.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Seison olemisen kynnyksellä
olen unohtanut matkatavarani jonnekin
paluuta ei ole
ovi sulkeutui takanani
on vain tämä hetki tässä
syksyn lyhenevässä valossa

ei enää koskaan
milloinkaan

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kommentti:

Meille käy joskus niin, suuria muutoksia tapahtuu elämässä.
Joskus voimme todeta noin: Ei enää koskaan!
Mutta siihenkin on alistuttava. Joskus kaikki loppuu.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ilosta syntyy valon kajo
pisarat hajoavat prismaksi
syöksyvät ulos
vuorenrinteestä
kuohuvat alas putouksena
jonka juurella kylpevät
          nauravat linnut 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kommentti:

Kaunis, luonnosta otettu vertaus.
Nauravat linnut ovat harvinaisuuksia, ne ovat runoutta jos mikä!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Salamat syöksyvät yöllä ikkunasta sisään
kiersivät huonetta tulipalloina
katosivat
ukkosen jyrinä tärisytti vuodettani
         lakanan helmat heilahtivat
kirkkaita ajatuksia

sade johdatti minut kohinalla uneen
----
----
kävelen alasti, etsin kotiani
keskellä kaupunkierämaata
sitä taloa, jonka oven pielessä olevassa pensaassa
mustarastaat laulavat öisin

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kommentti:

Luonto ja ihminen ovat yhtä elämää, elementtiä. Ihminen toimii luonnon ehdoilla asuipa missä tahansa. Mustarastasta voi kuunnella asuipa maalla tai kaupungissa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toukokuu vaihtuu kesäksi juuri nyt
Esplanaadin puistossa
lokit, pulut, varpuset
kerjäläiset
patsaan juurella nostaa koira koipeaan
nuoret miehet ja vanhemmatkin
katselevat maisemia

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kommentti: 

Juuri näin reaaliajassa tapahtuu!
Helsinki ja Esplanaadi elää omaa elämäänsä. Luonto on kaikkialla sama, yhteinen äitimme.
Luontoa ei voi pakottaa!

Olen postannut Marja Leena Toukosen luontorunoja enemmän kuin runoilijasta itsestään kertovia. Niitäkin on. Marja Leena osaa taitavasti liittää yhteen kummatkin elementit, joten pyydän teitä, lukekaa näitä runoja. Ja myös edellistä kokoelmaa Vuodet villiintyvät takanani, joista tein postauksen puolitoista vuotta sitten.

Henkilökohtaisesti pidän ensimmäistä runokokoelmaa itselleni mieluisimpana. Olen lukenut ja lainannut kirjaa moneen kertaan ja monessa eri yhteydessä.

Marja Leena Toukonen on filosofi, joka on tehnyt myös tietokirjoja. 

Toivotan teille, hyvät ystävät, hyviä hetkiä Marja Leena Toukosen runokokoelmien parissa!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Toivotan Ullan tervetulleeksi lukijaksi blogiini! Ulla on kirjablogisti, laitoin linkin hänen hänen sivuilleen. Tervetuloa nuorimies Oulusta, Jukka-Pekka Hätälä! Mielenkiintoista tutustua myös sinuun.

Kaikille lukijoilleni toivotan oikein hyvää viikonloppua!
                          Aili-mummo 

20 kommenttia:

  1. Hyvia runoja, osan lukemisen jätin vielä iltaan, uusi ilonhetki silloin
    Oikein hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli:)
      Samoin sinulle & Himmulle! ♥♥

      Poista
  2. Kauniita runoja.
    Tervetuloa myös lukemaan minun blogejani.
    Minä myös olen kirjablogisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kutsusta, Jukka- Pekka:)
      Minä olen vain 'sekalainen' blogisti...
      Hyvää viikonloppua sinulle♥

      Poista
  3. Kauniita runoja.Mukavaa viikonloppua.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun pidit ritva;)
      Kuin myös sinulle! ♥

      Poista
  4. Voi jukrat, kun olivatkin niin todella kauniita runoja kaikki!
    Hyvää viikonloppua sulle Aili-mumo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 'Suolaa' olisi voinut olla ropsakammin...
      Kuin myös sinulle, Harakka! ♥

      Poista
  5. Kaunista ja sinulta hyvät 'vuorolaulut' ♥ Pidin nauravista linnuista ja 'ei enää koskaan!'

    Kaunista viikonloppua sinulle, Aili-IhaNainen ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena♥
      Minusta on hienointa tuo ensimmäinen runo;)
      Kuin myös sinulle, Leena-IhaNainen♥♥

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos kaisumarjatta:)
      Levollista sunnuntaita sinulle! ♥♥

      Poista
  7. Peikko miättii, miksi ihmiset puhuvat luonnosta usein niin kuin se olisi jokin erillinen asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...vaikka onhan ihminen o s a luontoa?
      Ihminen kai kuvittelee olevansa e n e m m ä n---.
      Totta puhut Peikko ♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥