Google+ Followers

tiistai 6. toukokuuta 2014

Rahvaan soittimista, lauluista ja tansseista 1.

Uuno Hukan (myöh. Ujalan) ja Anna Turusen häät Tikkalan Kassantalolla 02.06.1935.

Perinnemusiikista

Vanhinta " perinnemusiikkia" lienevät erilaiset huhuilut ja joiut toisille ihmisille ja eläimille. Sävelmälliset karjankutsuhuudot ovat tuttuja maalla asuneille ihmisille. Niitä harrastettiin eniten silloin, kun karja kävi laitumella "väljänmehälä". Jokaisella emännällä oli oma persoonallinen tapansa huhuilla karjaa tai karjan etsijää kotiin (Talve 1979). Jos ilma oli tyyni ja huutajalla kantava ääni, kutsuhuudot kuultiin monien kilometrien päähän. Mutta osaavat nykyemännätkin karjaa huhuilla entiseen tyyliin.

Ortodokseille olivat tuttuja itkuvirret, joita on esitetty juhlatilaisuuksissa, etenkin häissä ja hautajaisissa. Samoin haudalla käydessä on itketty ja kerrottu kuolleelle kotona tapahtuneista asioista (Talve 1979). Itkujen esittäjät ovat nykyisin kovin vähissä, mutta viime aikoina on järjestetty jopa kursseja itkuvirsiperinteen elvyttämiseksi.

Loitsujen luenta on sisältänyt oman alkukantaisen sävelmänsä, kun ne esitetään nuotilla lukien. Ortodoksipapit lukevat päivän tekstit kirkossa laulamalla.On uskottu, että nuotteihin ja sävelmiin sisältyy yliluonnollista voimaa (Ala-Könni 1978).

Pohjois-Karjalassa muistetaan runonlaulaja Samppa Uimonen. Hän lauloi ja soitti kannelta kuin Kalevalan sankari Väinämöinen. Kalevamittainen perinne ei ole mennyt maanrakoon, vaan sitä on elvytetty järjestämällä kirjoitus- ja esityskilpailuja. Entisajan loitsut ja riittirunot ovat olleet kalavalamittaisia. Kalevalamitassa (trokeessa) on merkille pantavaa sanojen alkusoinnutus ja säkeitten pituus, paino ja toisinto, jotta tasapainoinen runomitta syntyisi.

Rekilaulut ovat peräisin 1800-luvun alkupuolelta. Ne levisivät arkkiveisujen välityksellä, tavallisesti ne olivat riimirunoja. Leikatkaamme kauraa-piirilaulu tuli tunnetuksi laajalti jo 1800-luvulla (Aspelund 1981). Myös hengellisiä arkkiveisuja tunnetaan, joskin niitä on vähemmän kuin maallisempia, usein rakkaudesta kertovia lauluja. Laulujen sanat muuttuivat improvisoinnissa esitystilanteessa.

Laulutanssit ja laululeikit lienevät vanhin tanssimuoto. Niitä tanssittiin joko piirissä tai ketjussa (Rausmaa 1978). Piirileikkilaulut tulivat ensin tutuiksi maan länsi- ja eteläosissa, mutta vasta 1800-luvun lopulla ne alkoivat levitä maan syrjäisemmille alueille Pohjois- ja Itä-Suomeen.

Kansanlaulut ovat laaja käsite sisältäen laululoitsut, joiut, itkuvirret, runolaulut, työlaulut, riimitetyt- sekä hengelliset laulut. Suppeassa merkityksessä niihin lasketaan vain riimilliset, uudemmat laulut (Ala-Könni 1978). Kansanlaulut vetoavat ihmisten tunteisiin samaan tapaan kuin Kantelettaren runot. Laajalti tunnettu kokoelma on Kansanlauluja Kiihtelysvaarasta.

Ringissä laulettua ja "tanssittua" piirileikkiä ei pidetty varsinaisena tanssina, koska sitä harrastettiin varsinaisten tanssien väliaikana. Piirileikkiä ei pidetty niin synnillisenä kuin varsinaista tanssimista. Rinkitanssi-sanaa käytettiin 1800-luvun loppupuolelle asti (Aspelund 1981). Piiritansseja säestettiin yhteislaululla ja jonkin soittimen säestyksellä. Piiritanssit ovat kansantassien vanhinta kerrostumaa.

jatkuu...

Teksti: Aili Nupponen
Lähde: Havutar, hyvä emäntä. Koonnut Aili Nupponen. Joensuu 2004.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein kaunista ja hyvää toukokuun alkupuolta!
                           Aili-mummo




14 kommenttia:

  1. Hyvä kun perinteitä vaalitaan, esimerkiksi itkuvirret ja karjankutsuhuudot. Ei taida olla kovinkaan monta vuotta siitä kun Ylä-Savossa oli oikein kilpailut parhaimman karjankutsuhuudon esittäjästä!
    Muuten, mieheni isoäiti,( Veskelyksestä syntyisin, Suojärven evakoita) , oli ollut hyvä itkijä, ja hänen itkujaan oli taltioitu muistiin.
    Mielenkiintoinen postaus, kiitos ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perinteiden vaaliminen on minusta meidän kunniatehtävämme:)
      Nuori polvi ei opi niitä muutoin, kuin että saamme heidät kiinnostuneiksi asioista ja tavoista.

      Karjankutsuhuudot ovat jokaiselle emännällä hieman omanlaisiaan, ja siksikin niitä kannattaa taltioida jälkipolville;)

      Suojaärvi on lähellä meitä Venäjän puolella. Miehenikin on Suojärviseuran jäsen, vaikka hän ei olekaan sieltä kotoisin...

      Ihanaa että miehesi mummon itkuja on taltioitu, nauhoille varmaan, josta ne sitten on kirjattu muistiin!

      Ole hyvä Minttuli:)
      Hyvää & kaunista viikkoa sinulle ♥♥

      Poista
  2. Nuo vanhat kuvat on aarteita.
    Oikein mukavaa loppuviikkoa sinulle Aili♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat, kiitos Sylvi!

      Kuin myös sinulle ja läheisillesi ♥♥

      Poista
  3. Samppa Uimonen oli mummoni kummipoika! Samppaa en koskaan tavannut, mutta joskus hän vieraili mummolassa ja äiti hänestä puhui.

    Kiitos tästä muistelosta ja mielenkiintoisen tiedon jakamisesta. Lapsille opetan perinneleikkejä päiväkodissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa Piipe, että Samppa Uimonen on isoäitisi kummilapsi!
      Samppa oli kerrassaan kuuluisa, hän asui melkoisia aikoja Kiteellä. Sampalla on ns. Kalevalakeskus. Hänen laulujaan on muutamia äänitetty, olen kuunnellut ne nauhat. Nauhoja voi kysellä Kiteen kirjastosta. Sampalla oli komea ja kantava ääni, sitä kelpasi kuunnella!

      Ole hyvä Piipe! Sampasta on tehty myös kirja, Tulessa tulen kipunat. Sen on toimittanut Katri Tirkkonen, on mielenkiintoinen teos. Julkaisijaksi on merkitty Samppa Uimonen ja Kalevalakeskus. Gummerus 1998. Kirja on hirveän mielenkiintoinen, siitä pitäisi tehdä postaus..:)

      Hienoa että perinneleikkejä opetetaan lapsille!

      ♥♥

      Poista
    2. Kiitos tiedosta! Odotan aiheesta postausta!

      Onnellista viikonloppua ja äitienpäivää Sinulle! <3

      Poista
    3. Ole hyvä Piipe;)
      Otan tänään uuden kirjan, teen sen ensin!
      Kerran olen lukenut tuon Sampan kirjan, se on hyvin tehty kirja!

      Kiitos, kuin myös sinulle Piipe! ♥♥

      Poista
  4. Ihania nuo vanhat kuvat ♥

    http://arkitarinoita.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ronja, niinhän ne väittävät..;)
      Katsonpa sivujasi, kiitos ositteesta!

      ♥♥

      Poista
  5. Minun äitinihän on lähtöisin suojärveltä ja ortodoksia, häneltä on unohtunut jo suojärven kieli lähes kokonaan, äidin luona käydessäni sain vanhoja valokuvia, ne on jotenkin sykähdyttäviä, mitä tarinoita ne sisältääkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta:)
      Suojärven kieli / murre on mielenkiintoista, olen lukenut sitä sitä Oma Suojärvi-lehdestä. Se on karjalankieltä jos mikä!

      Tuo on hyvä, että tunnet mielenkiintoa vanhoihin kuviin ja tarinoihin, Pike:)

      Hyvää toukokuun jatkoa sinulle Turkuun ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥