Google+ Followers

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Johdatusta vai sattumaa...


Iso ja upea koiranheisi kukkii Nousiaisen puutarhan perällä...


Kuudenkymmenen iässä
alkoivat esi-isät vierailla luonani
ensin harvakseltaan, sitten yhä useammin

nykyään he istuvat nurkissani kahvia hörppien
nauraa kähisevät sattumuksilleen

mutta pian he siirtyvät ovelle
odottavat mukaansa

sitä ennen
minun on kirjoitettava heidät
sillä heidät oli ajallaan kirjoitettu
vain vainolaisen kirjoihin
aina väärässä paikassa
väärää maata
väärää aikaa


- MARJA LEENA TOUKONEN -


Pihamaalla naiset vaihtavat mielipiteitä.



Joskus käy niinkin että olemme väärässä paikassa väärään aikaan. Vielä nykyäänkin. Valitsemme hetken, paikan ja ajan väärin. Ja jopa ihmiset, joiden kanssa me seurustelemme. En tarkoita nyt juuri tätä retkeä, josta otimme kuvia, vaan jotakin sellaista, mihin emme tunne kuuluvamme. Liian outo ja vieras seura saa olomme tukalaksi, vaikka istusimme hiljaa. Ja ehkä juuri siksi, kun on istuttava hiljaa, kuunneltava vieraiden puhetta ja heidän kuulumisiaan.

Joidenkin kanssa on helppoa avata keskustelu, vaikka emme olisi koskaan aikaisemmin tavanneet. Voi tehdä oikeitä löytöjä, kun avaa keskustelun tuntemattoman kanssa. Mutta joskus ja jotkut eivät sellaiseen keskusteluun kykene, vaikka mikä olisi. Tuttu ja turvallinen aihe oli entisaikaan lehmänpoi'itus ja -hoito, niistä ei tullut koskaan riitaa!! Tiesi että lehmä sopii tuonkin ihmisen kokemuspiiriin, turha jaaritella politiikasta. Tosikon kanssa ei kannata vääntää leikkiä, hän ei sitä ymmärrä. Vetää poloinen vain herneen nenäänsä...


Lupiinien, liljojen ja 'keijunkukkien' aika. Pionit ovat vasta nupulla kesäkuun puolessa välissä.

Esi-isien ja äitien suhteen tilanne on hieman erilainen. Joskus olen tunnelmistani kirjoittanut blogissani Voi niitä aikoja. Ihan kaikkea en viitsi kuitenkaan paljastaa vieraille ja omille ihmisille. Jotkut asiat ovat selvinneet minullekin vasta vuosien ja vuosikymmenten jälkeen. Ja myös joillekin muille kuin minulle...

Jokainen ihminen on oman aikansa lapsi. Se että olen syntynyt 1800-luvulla syntyneen miehen jälkeläiseksi, on joko johdatusta tai sattumaa. Minun valintani se ei ole. Kaikkea ei voi saada kukaan, sekä menneisyyttä että tulevaisuutta.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Katri Helenan raitin avajaisissa emme olleet lauantaina. Siitä voitte lukea Ylen sivuilta kuvien kanssa. Myös näyttely Nymanin talon renkituvassa on katsomatta - toistaiseksi.

Toivotan oikein kaunista ja hyvää heinäkuuta kaikille lukijoilleni!
                           Aili-mummo

15 kommenttia:

  1. Upea runo Marja-Leenalta!

    Niin totta, niin totta. Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän...Tunnen hänet siitä, että hijaisuuskin on hyvä hänen kanssaan. Tunnen hänet siitä, että saan olla hänen kanssaan oma itseni, eikä tarvitse koko ajan varoa, mitä sanoo pelossa, että toinen loukkaantuu tai ei ymmärrä vaatimatonta huumoriani, tunnen hänet siitä, että tapaamisemme ei ikinä ole viimeinen, ei sateenkaaren tuollakaan puolen.

    **'*
    Arvaa tuntuuko minusta oudolta, että isäni isä oli syntynyt 1800-luvulla, samoin isäni äiti, häntä paljon nuorempi Amanda, palvomani mummo, joka meni vanhalle leskelle 8 lapsen äitipuoleksi ja sai ilkeät lapsipuolet, tämän maailman kiltein ihminen. Onneksi hän sai kuitenkin myös isäni.

    Aika joskus järkyttää. Äitini on nyt alkanut kertoa minulle mammastani, omasta äidistään asioita, joita en ole tajunnut. Mammani kävi lapsena joskus isänsä kanssa asioilla Pietarissa. Hän siis liikkui siellä kaduilla Nikolai II:n hallitessa...Ja äitini näki sisarensa kanssa iltaisin ikkunaan kuinka Leningradin piirityksen aikana kaupunki oli öisin kuin tulessa - ja usein olikin. He olivat vasta lapsia, mutta ymmärsivät rukoilla kaupungin lasten puolesta, että lapset saisivat ruokaa...

    Jokaisen sukupolven pitäisi olla viestinviejänä seuraavalle. Mietin miten saan meidän Merin hektiseen elämään mahtumaan historiahetket, joissa paras kertoja on edelleenkin hänen mummonsa eli äitini, joka muistaa noista ajoista kaiken.

    Luulin, että tuo koiranheisi on se lumipallopuu, joka siskollani kasvaa keittiön ikkunan alla...

    Mukavaa alkanutta viikkoa, Aili-IhaNainen!

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena Marja Leenan puolesta;)

      Hienoa että sinulla on kertomasi kaltaisia ystäviä, ja että ystävyytenne kestää...

      Tunnen omat rajoitukseni ja loukkaantumisherkkyyteni. Se on sukuvika Kontkasissa, kuten muutkin äkkinäiset päätökset.

      ~~~~~~~~~~~~

      Näissä itäsuomalaisissa on varmasti isoja eroja. Sinun isäsi oli humaani- ja hyvä mies, malli-isä lapselleen. Mies josta uskallan sanoa olevani kateellinen, kun vertaan häntä omaani.

      Amanda-mummosi on myös ollut oikein lämmin ja hieno persoona, kantaa kunnialla äidin, isoäidin ja 'äitipuolen' nimeä (kuten meillä sanottiin). Näille juurillesi sinä saat olla ikikiitollinen... Perimäänsä on kenenkään vaikea muuttaa, vaikka haluaisikin:/

      Sinulla on ollut tilaisuus saada ensikäden tietoa suvustasi etenkin äidiltäsi. Se antaa sinulle vahvat juuret, tunteen kuulumisesta johonkin. Kuulut suureen sukuun, ja olet ymmärrettävästi ylpeä juuristasi.

      Leningradin piirityksestä en osaa sanoa paljon mitään, uskon, että se oli valtava murhenäytelmä niille miljoonalle (?) ihmiselle, jotka kuolivat siinä yhteydessä. Ruoka on tärkeä asia meille kaikille; nälkään ei saisi tapaa ketään! En tarkaan ottaen tunne suomalaisten osuutta Leningradin piirityksessä, mutta joku venäläinen opas on syyttänyt, kun kävimme Biskadrevin hautausmaalla.

      Varmasti äitisi voisi kertoa Merille omasta ja hänen äitinsä elämästä. Usein nuoret eivät ole vanhojen tarinoista kiinnostuneita.

      Sorry, lumipalloheisi se puu on, vahingossa kirjoitin koiranheisi...

      Kiitos Leena, kuin myös sinulle hyvää alkanutta heinäkuuta ja sen ensimmäistä viikkoa!

      ♥♥♥

      Ps. Sukuja tutkiessa löytyy salattuja asioita, paljon olisi, jos saisi esivanhemmistaan tietää kaiken. Siinä on vain se paha puoli, ettei hienoon sukukirjaan voi kaikkea laittaa, vaan täytyy kirjoittaa asioista siistitty versio. Joskus paljonkin...


      Poista
  2. Vastaukset
    1. minun vanhat openi olivat syntyneet 1800-luvulla....

      Poista
    2. Kiitos Hannele:)
      Mukavaa että oli (vai oliko)?

      ♥♥

      Poista
  3. Ihana runo.Oikein aurinkoista alkavaa heinäkuuta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritva!
      Samoin sinulle ja läheisillesi! ♥♥

      Poista
  4. Taas kerran aivan mahtava postaus. Minunkin isovanhempani olivat 1800-luvun lapsia ja heidän kertomuksiaan kuuntelin hartaudella lapsena mummolassa. Meidän ja meidän lastemme ja lastenlastemme saattaisi olla hyvä joskus keskittyä pohtimaan, millaista elämä heidän aikaansa oli. Monta tabua, joista aika on kulkenut ohi, monta uskomatonta tarinaa. Mutta kukin on oman aikansa lapsi, nykylapset elävät virtuaalitodellisuutta ja some vie mennessään. En tiedä, onko se niinkään huono asia, mutta olen sitä mieltä, että menneisyyttä on myös hyvä tuntea. Joku viisas on sanonut, ettei ilman menneisyyttä ole tulevaisuutta.

    Omakohtaisesti tunnen, ettei kipeisiin asioihin pidä käpertyä (no en niin hyväkään esimerkki tästä) vaan on mentävä rohkeasti eteenpäin nykyhetkessä. Tiedä häntä. Jotenkin tuntuu, että ennen oli monikin asia paremmin kuin nyt. Olenko väärässä?

    Oikein hyvää heinäkuuta sinulle Aili. Herkolta heinään, sanottiin ennen, mutta nythän liskonmunia kääritään kaiken kesää. Vanhat heinäseipäät on kirppistavaraa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anja!

      1800-luvulla tieto kulki suusta korvaan, ei ollut teeveetä eikä edes radiota. Nykyajan lapsen olisi varmasti aika vaikea ymmärtää noiden ihmisten juttuja ja heidän käytöstään.
      Minusta tuntuu, että jokainen sukupolvi pohtii entisajan ihmisten elämää ja suhdettaan siihen. Minä sain tietoa isältä ja ennen muuta tädiltäni 1800-luvun elämästä; ja jo polven korkuisena se kiinnosti minua kovasti.

      Tuo on minustakin totta, ettei ilman menneisyyden tuntemista voi käsittää nykyaikaa. Siksi historia ja perinne pitäisi meidän jokaisen tuntea. Ja jopa toisten kansojen historia!

      Nykylapsista kasvaa kansainvälisiä ihmisiä, he puhuvat vieraita kieliä ainakin jonkin verran, heillä on vierasmaalaisia ystäviä, ja he tulevat matkustelemaan paljon. Tämä on minusta positiivista ja ilahduttavaa.

      Käpertyminen omaan surkeuteensa meillä on aina uhkana, niin ei pitäisi olla. Mutta kaikilla meistä ei ole voimaa rikkoa elämän suuria tabuja ja arvoituksia. Mutta usein ihmiset vain sysäävät asiat pois mielestään käsittelemättä niitä ollenkaan. Pitäisi jaksaa ja uskaltaa ottaa se riski.

      Kiitos Anja, samoin sinulle oikein hyvää, aurinkoista heinäkuuta!
      Meillä se oli Hermanni, vaikka Herkko onkin sama asia. Isä aloitti heinätyöt aina Hermannina eli heinäkuun 12. päivä.

      Kyllä ne 'liskonmunat' ovat vieneet heinänteon 'ilon' ja raskauden pois mennessään. Oli ne raskaita aikoja, kun piti kahdeksan hehtaaria heinää luoda seipäälle!

      Poista
  5. Jostain syystä edellinen kommenttini ei kirjautunut tänne ollenkaan. Saman huomasin käyneen kirjaesittelysi Samppa Uimonen, osa 3, kanssa. Mistähän lie johtuu?
    No, kiitos kuitenkin tästä postauksesta! En usko sattumaan vaan johdatukseen; kirjoitit herkkiä sanoja.
    siunattua heinäkuuta! Nyt luvataan jo lämpenevämpää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piipe, häipyy näitä minultakin joskus bittiavaruuteen kommentteja. Bloggeriin ei ole tullut muita kommentteja kuin nyt kirjoitetut kaksi.

      Kirjoitin varsin perusteellisen elämäkerran Samppa Uimosesta, mielestäni hän ansaitsee sen. Ja kirja on tosiaan mahtava, siitä löytyy paljon tietoa;)

      Ole hyvä Piipe! Minusta Wikipediassa on aika huono ja lyhyt esitys Sampasta.

      Kiitos Piipe, kuin myös sinulle siunattua kesää! ♥♥

      Poista
  6. Kiitos hyvästä runosta. Oli niin mielen kiintoisia aiheita, menneistä ajoista
    Minun serkkuni oli Pietarin piirityksessä ja hän kertoi paljon niistä ajoista
    oli aivan kauheaa aikaa. Isäni oli syntynyt 1800 luvun lopulla.
    Hyvää aurinkoista ja lämpimämpä heinäkuuta ! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Irma!
      Mukavaa että pidit.
      Pietarin piiritys oli varmasti rankka juttu, joskus on tullut teeveestä ohjelmaa, jossa aihetta on käsitelty. Epäselvää minulle on, mikä oli suomalaisten osuus. En oikein jaksa uskoa, mieluummin laittaisin Hitlerin piikkiin!!

      Minun isäni syntyi 1883 ja täti oli häntä kolme vuotta vanhempi.

      Kiitos Irma, samoin sinulle & Co! ♥

      Poista
  7. Tuo runo piti lukea ihan kahdesti ens alkuun. Tykkään runon ajatuksista, vissiin kun tuntuu niin omakohtaiselta, että esi-isät alkoivat vierailla juuri noin myös minun luonani.
    Olen jo jonkun aikaa ollut kiinnostunut esivanhemmistani ja etsinyt kaikkea mahdollista heidän elostaan ja olostaan. Minut lapsena kasvattaneet Täti ja Eno, kuten heitä kutsuin, olivat syntyneet 1880- luvulla.
    Olen koettanut saada ajatuksiini kuvaa lähinnä Enosta, josta ei ole valokuvia. MUistan vanhan miehen,jolla oli aina musta huopainen lierihattu, sarkahousut, joissa pussilahkeet, jotka kapenivat jatsareihin. Musta liivi flanellipaidan päällä, mutta kasvoja en saa mieleeni. Muistan, että minusta pidettiin hyvää huolta ja minua rakastettiin paljon ja miten suruissani olin, kun isä nosti Enon hevosrattaille viedäkseen sairaalaan, kun hän oli saanut halvauskohtauksen. Ne halvaantuneet kasvot olisivat viimeinen kuva hänen kasvoistaan, mutta ovat täysin pyyhkiytyneet mielestäni.
    Kirjoitit niin kiinnostavn postauksen, että kommentistanikin tulee liki epistola.
    Olen niin ikään pohtinut, miksi joidenkin ihmisten kannsa on niin tavattoman vaivatonta ja helppoa jutella, joidenkin taas ei, eikä todellakaan riipu siitä, onko kyseessä tuttu vai täysin tuntematon.
    Näin sadepäivänä on mukavaa muistella ja antaa ajtusten viedä itsensä vuosien taa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että postaus kiinnosti ja runo erityisesti!
      Aihe vain kolahti, teksti piti kirjoittaa.
      Tätisi ja enosi ovat saman ikäluokan ihmisiä kuin isäni ja tätini, he saivat kiinnostumaan minut historiasta, ihmisistä ja kansanperinteestä.

      Enosi poislähtö on ollut sinulle suuri järkytys. Siksi varmaan olet pyyhkinyt hänen kuvansa mielestäsi. Onpa vahinko, ettei sinulla ole yhtään kuvaa...

      Olen melkein otettu, kun saan kunnon kommentin, tykkään vastata niihin: joten kiitos aimarii!!

      Täytyy löytää oikea 'aaltopituus', jotta ymmärtäminen olisi helppoa. Jos ei pidä jostakin, on kommentoiti usein mahdotonta tai vastenmielistä!

      Hyvä niin; mutta NYT paistaa aurinko - vihdoinkin, eikä sada♥♥
      ♥ Aurinkoista viikkoa sinulle, aimarii ♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥