Google+ Followers

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Tulessa tulen kipunat: Samppa Uimonen - runonlaulaja, osa 1.

Samppa Uimosesta (1927-2001), runonlaulajasta, kertoo tämä teos.

Luin toiseen kertaan ostamani Samppa Uimosen elämäkerran. Kirjan on toimittanut Katri Tirkkonen, kesälahtelainen toimittaja. Kirjan on kustantanut Samppa Uimonen ja Kalevalakeskus, 124 sivua, sidottu. Gummerus Kirjapaino on tehnyt sen Jyväskylässä 1998. ISBN 951-97958-0-4. Taiteilija Uimonen oli tuolloin vielä elossa. Kirjassa on runsas mustavalkokuvitus.

Samuel Uimonen syntyi luovutetussa Karjalassa Suur-Tulolan saaressa Juho Uimosen poikana. Hän on siis Karjalan evakkoja. Ensimmäisen 'kanteleensa' hän rakensi viisivuotiaana. Kerrottu ei ole, miten 'taiteilijan' itse rakentama kantele soi. Mutta seitsemänvuotiaana Samppa sai syntymäpäivälahjaksi oikean kanteleen, viisikielisen. Talvisodan aikaan Samppa oli 12-vuotias reipas miehenalku. Evakuoitaessa ensimmäiseksi mentiin Sortavalaan, josta kokoonnuttiin Puikkolan koululle odottamaan jatkokyytiä. Autoja oli, mutta kuskit puuttuivat... 

Uimosilla oli onnea. He saivat Haapaveden rovastilta, Aale Sarialalta vuokrata maatilan, jolle koko perhe ja Juho Uimosen sisaren perhe, mahtuivat asumaan. Uimoset toivotettiin sydämellisesti tervetulleiksi uusille asuinsijoille. 

Tulolassa Samppa oli käynyt koulua vajaat neljä vuotta, Haapavedellä hän kävi vielä lisää muutaman viikon koulua, ja sai muodollisen päästötodistuksen. Seuraavana syksynä hän meni Haapaveden yhteiskoulun ensimmäiselle luokalle, pääsykokeita ei ollut. Seuraavana keväänä Samuel sai kolmet ehdot, luokalle jäänti oli varmaa. 

Niinpä Samppa kävi pari viikkoa jatkokoulua syksyllä 1941, ja sai päästötodistuksen kansakoulusta. Kanteleensoittoharrastus jatkui sitkeänä, ja Samppa pääsi esiintymään myös moniin juhliin. Viuluvirtuoosi Heimo Haitto oli Sampalle tiennäyttäjänä. 

Tulolan Saaren asukkaat palasivat entisille asuinsijoilleen syksyllä 1941 ja 1942. Työhön tartuttiin innolla, kaikki kynnelle kykenevät lapsia myöten. Sotilaat auttoivat, ja kaikki pantiin kasvukuntoon. Samuelin nimi muuttui vähitellen Sampaksi. 

Vaikka oli sota-aika, elämä Tulolassa jatkui normaalina. Opintokerhot toimivat, harrastettiin laulua, soittoa ja esitetettiin näytelmiä. Niinimäen kallioilla pyörittiin piiriä. Täällä Samppa ohjasi ensimmäisen näytelmänsä 16-vuotiaana. 

Toinen lähtö tuli vastaan syksyllä 1944, kun rauhansopimus oli tehty. Rovasti Aale Sariolan ehdotuksesta Uimoset matkustivat taas Haapavedelle. Pappilassa oli Uimosille valmis ruokapöytä katettuna. Pikkupappilassa Uimosilla oli uusi koti. 

Samppa jatkoi musiikki- ja näytelmäharrastuksiaan Haapavedellä. Sampasta tuli Haapaveden sekakuoron jäsen 1945. Yksi ilta viikossa oli pyhitetty kansantanhuille.

Samppa pääsi armeijasta 1947. Hän oli varma siitä, ettei halua ruveta maanviljelijäksi. Samppa meni harjoittelijaksi Pohjois-Pohjanmaan Nuorisoseurojen liittoon, ja haki seuraavana syksynä Suomen Nuoriso-opistoon, Paukkulaan, Mikkeliin. Keskusseuralla oli kolme eri harjoitteluryhmää, joista Samppa kuului yhteen. Samppa pyrki Paukkulaan, ja hän pääsi suoraan kansankorkeakoulun puoleiselle neuvontalinjalle.

Paukkulassa ollessa Sampalle alkoi selvitä hänen elämäntehtävänsä. Johtaja Väinö Kaasalainen oli innostava opettaja ja hyvä kasvattaja, lempinimi oli Väinämöinen. Paukkulasta valmistumisensa jälkeen Samppa sai paikan Laatokan-Karjalan nuorisoseurojen liiton ohjaajana. Liiton toimipisteet oliva hajallaan eri puolilla maata, keskuspaikkana oli Kuopio. Kalevala oli korkealle arvostettu teos, sitä esitettiin myös vuotuisissa heimojuhlissa. 

Vuonna 1949 Kuopiossa oli heimojuhlat, jonka ohjelmannumerona oli rajakarjalaiset häätanhut. Tanhuajia oli pari sataa, ja heidän ohjaamisensa kuului nuorelle ohjaajalle, Samppa Uimoselle. Ensimmäinen ulkomaanmatka tehtiin Norjaan. Samppa ohjasi tanhuryhmää sekä soitti kanteleella rajakarjalaisia lauluja sekä säesti muita. Sampan kyvyt herättivät esimiehessä kateutta, joten Samppa siirtyi Keski-Suomeen. 

Keski-Suomessa työssä ollessaan Samppa tutustui Annikkiin, josta tuli hänen vaimonsa vuonna 1951. Seuraavana oli vuorossa Kajaanin seminaari, johon Samppa selviytyi hyvin. Ainoastaan matematiikka tuotti vaikeuksia, ja hatara koulupohja kostautui. 

1953 Samppa sai kutsun Bukarestiin festivaalimatkalle muiden suomalaisten tähtiesiintyjien kanssa. Vaikeuksien jälkeen Samppa sai päästötodistuksen Kajaanista 1957. Annikki-vaimo tuli juhliin mukaan heidän ensimmäisen lapsensa, Sirpan (s.1954) kanssa.

Samppa toimi kymmeniä vuosia opettajana, ensin Sääksmäellä ja sitten Konginkankaalla. Viimeksi mainitussa työssä ollessaan Samppa alkoi ottaa lausuntatunteja taiteilijoilta. Hän oli jo voittanut 1959 Suomen Nuorisoseurojen kantelekilpailut. Seuraavana vuotena oli vuorossa Nuoren voiman liiton järjestämissä kilpailuissa. Ura jatkui Jämsän kansanopistossa ja Haapavedellä myös karjalaisseuran puheenjohtajana.

Samppa sävelsi ja kirjoitti myös omia runojaan. Hän esitti näitä tekemissään ohjelmakokonaisuuksissa. Samppa suunnitteli myös kaksi Karjaan jääneiden muistomerkkiä, toisen Haapavedelle ja toisen Pyhäselkään.

Samppa kutsuttiin Saksaan esiintymismatkalle 1963 Laatokankarjalaisten nuorisoseurojen esiintymisjoukkueen solistiksi. Sampan mieleen jäi esiintyminen Stutgartin stadionilla, joka oli täynnä kuulijoita.

Vaimo oli hankkinut Sampalle uuden työpaikan Niittylahden opistossa. Hän viihtyikin Pyhäselässä peräti kuusi vuotta. Syyskuussa 1963 Samppa tuli kolmannen kerran isäksi, pojan nimi on Pekka. 

Jatkuu...

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Hyvää juhannusviikkoa kaikille lukijoille!
                     Aili-mummo







4 kommenttia:

  1. Voi ihanaa! Kiitos tästä päivityksestä! Äitini syntyi myös Tulolan saaressa (v. -35) ja kuten jo aiemmin kerroin, äitini äiti Aino Kalavainen oli Samppa Uimosen kummitäti. Vaikka en itse ole koskaan Samppaa tavannut, tuntui, kuin olisin nyt lukenut jostain tutusta ihmisestä. Äiti hänestä silloin tällöin puhui ja he tapasivatkin usein karjalaisten juhlilla.
    Aika hauska juttu muuten on se, että kuopukseni nimi on Samuli, mutta yleisesti häntä kutsutaan Sampaksi!

    VastaaPoista
  2. Ole hyvä, Piipe;)

    Äidilläsi on menneisyys Tulolan saaressa kuten Sampallakin. Hän oli äidillesi naapurin poika, joskin häntä vanhempi. Ja isoäitisi oli Sampan kummitäti, hienoa! Kirjoitin pitkästi, mutta haluan että saat paljon tietoa Sampasta ja hänen elämästään. Siksi katkaisin jutun kahteen osaan...

    Tosiaan, nimeä myöten poikasi on Sampan kaima, onnittelut siitäkin! Netistä löytyy muitakin kirjapostauksia tästä kirjasta, joten googlaa Samppa Uimosen nimellä, löydät ne.

    Ihanaa juhannusviikkoa sinulle, Piipe♥♥

    VastaaPoista
  3. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Täytyypä käydä kirjastosta katsomassa löytyy
    kö tätä kirjaa.
    Pidän elämäkerta kirjoista. Luen monenlaisia kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Jukka-Pekka!
      Kirjasto on hyvä paikka etsiä tietoa ja kirjoja:)
      Hyvää lukuinnostusta sinulle ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥