Google+ Followers

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Tulessa tulen kipunat: Samppa Uimonen - runonlaulaja, osa 3.

Jatkuu...

Tuhatvuotinen Karjala ohjelmasta tehdystä levystä löysin linkin tästä.



Vienankarjalainen Kalevalan kanteleyhtye. Sampan vieressä runonlaulaja Iivana Kieleväisen pojanpoika, Juho Kieleväinen.

1976 Samppa lähti kuukauden kiertueelle Japaniin. Ohjelmassa oli 10 Suomi-iltaa ja seitsemän TV-ohjelmaa, yhteensä kolmisenkymmentä esitystä, kertoo Katri Tirkkonen. Samppa oli kirjoittanut itse matkastaan Karjalan Maahan varsin laajasti. Joitakin otteita on tästä reportaasista:

    ---. Matka alkoi minulle jo 20. lokakuuta, sillä joduin menemään Helsinkiin lehdistötilaisuutta ja harjoituksia varten jo kolme päivää aikaisemmin. Tuolloin myös Unkarin Radion toimittajat halusivat äänittää minusta laajahkon ohjelman radioonsa. Ohjelmaan kuului musiikkia levyiltäni ja haastatteluja. Näiltä päiviltä tutustuin myös matkatovereihini, iloiseen, taidokkaaseen ja miellyttävään kansantanssiryhmään, jonka johtaja Esa Niiranen tuli myös retkemme huolekkaaksi johtajaksi. ---.
     Esiintymiskiertueemme alkoi tosi juhlavalla vastaanotolla Tokion lentokentällä. Kunio Ohnuma oli organisoinut kentälle vastaanoottokomitean tervetuliaistoivotuksineen, kukkasineen, viehättävine kimonopukuisinen japanittarineen ja sydämellisine kumarruksineen. Herra Ohnuma oli koko alkavan kiertueemme johtaja, ja jotta kaikki sujuisi hyvin, hänellä oli puolenkymmentä apulaista käytössään.---.
     Kaupungit joissa esiinnyimme tai vierailimme, olivat Tokio, Sapporo, Sendai, Jokohama, Osaka, Himeji, Kioto, Nagoya, Fukuoga ja Okinavan saari. Suurin osa näistä on miljoonakaupunkeja, värikkäitä, puhtaita, vilkkaita liikenne-, kauppa- ja teoillisuuskeskuksia. Yli kolme viikkoa saimme katsella kehittynyttä, järjestyksensä puolesta mallikelpoista maata niin ilmasta kuin hienoista junistakin käsin. Sunnuntai-iltana, marraskuun 14:na, alkoi paluumatkamme haikeine hyvästeineen, lahjoista täysine matkalaukkuineen ja vakainen päätöksineen: Tänne vielä palataan!---.

Hehkutusta on kaikkiaan yhdeksän ja puolisivua koossa B2. Jos haluatte, hankkikaa kirja lainaksi tai omaksi. Nettihuutokaupoissa näitä on myytävänä muutamalla eurolla.

Samppa haki apurahaa kahdelta eri järjestöltä seuraavan esityksensä valmisteluihin. Nähtävästi se oli vikapisto, Samppa jäi ilman apurahaa. Tästä vihastuneena Samppa muutti pois maakunnasta, ja suuntasi Kainuuseen, hänet valittiin Kuivajärven koululle opettajaksi 1977. Muutto oli antoisa. Siellä Samppa sai tutustua paikalliseen aitoon runonlaulajasukuun. Samppa tutustui myös paikkaunnan kulttuurielämään monella eri tasolla, olipa hän pari kesää Domnan pirtin esittelijänäkin.

Sampalla oli myös uusi elämäntoveri hakusessa. Konsertteja jatkettiin entiseen malliin Helsingin kirkoissa pääsiäisviikolla.---. Elämäntoveri löytyi myös, tosin hieman mutkan kautta. Samppa vihittiin Irja Tiaisen kanssa, joka oli työssä Koskelan sairaalassa. 

Samppa viihtyi Kainuussa kaksi vuotta, mutta Samppa oli riitaantunut kateellisen kollegansa kanssa. Näin kävi hyvin usein...

Konserttimatkat lisääntyivät vauhdilla. Maaliskuussa 1979 Samppa oli Saksassa, mutta jo huhtikuussa hänen piti olla Amerikassa. Sampalle tuli valinnan paikka, onko hän opettaja vai esiintyvä taiteilija. Samppa muutti Irjan luokse Oulunkylään.

Samppa kävi kiertueellaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Ja taas tuli uusia kokemuksia. Sampalta katosi mm. uusi esiintymispuku, onneksi kantele sentään jäi. 
 

Väinämöisen rukous-niminen Mikko Koppolevin veistos. Mallina oli Samppa Uimonen.


Kalevalaforumit olivat ihan oma lukunsa. Samppa oli luullut, että Kalevalainen kansanperinne oli taltioitu hyvin, myös esiittämisperinne. Mutta ei se ollut. Tieteellistä kuvausta runonlaulusta ei löytynyt, eikä selvitystä runonlaulun kansatieteellisenä luomistapahtumana. Ilman oikeita 1800-luvulla eläneitä runonlaulajia Kalevala olisi ollut varsin merkityksetön. Väittipä 1975 professori Hannes Sihvo, ettei kalevalaista kulttuuria ole ollutkaan! Samppa 'sairastui' Kalevala-syndroomaansa. Suomesta puuttui Kalevala-instituutti! Aiheesta tehtiin kansalaisvetoomus, joka ojennettiin silloiselle opetusministerille. Menossa oli tuolloin Kalevalan juhlavuosi. 

Samppa perusti ensimmäisen Kalevala-Forumin Uukuniemelle vaimonsa kotipitäjään. Yhden miehen sota tuulimyllyjä vastaan, voisi sanoa!

Vappu Tolvanen kirjoitti Parikkalan Sanomissa:

     ---. Hän on shamaani siinä istuessaan. Laskelmoidusti tai ei. Samantekevää. Sillä kun hän alkoi esiintyä, hän oli taiteilija. Taiteilija ei ole henkilönä itseisarvo. Hän on välikappale. ---.
     Samppa Uimosen sävellyksistä - improvisaatioksi hän itse sitä kutsuu - puuttuu yksitotisuus tyystin. Hän käyttää tehokkaasti rytminvaihdoksia, soinninvaihdoksia, hyppää tekstin mukana mollista, surumarssista kepeään, iloittelevaan duuriin, manaa, loitsii.---.
     Oi emmekö olisi ensi suveemme ansainneet Samppa Uimosta esiintymään Helenansaareen tai kunnantupaan tai Kukonkantaan tai Koitsanlahden hoviin? Olisivatpa saattaneet paikkakunnan majoitusliikkeet tai kaupatkin ihastua.---.

Tuli selväksi se, että Uukuniemi oli liian pieni paikkakunta sellaiselle kulttuurikeskukselle ja -toiminnalle, jota Kalevala-forum edusti. Myös meille tuttu Otto Räsänen kirkoitti Etelä-Saimaassa:

     Uukuniemi on liian pieni ja syrjäinen paikka kaksi kuukautta kestävän taidetapahtumaketjun ketjun järjestämiseen. Niin siitäkin huolimatta, että pitäjä tunnetaan lomailupaikkana. Uukuniemi veti odotettua huonommin konserttiväkeä, joten nyt voidaan todeta Kalevala-Forumin ensimmäisen toimintakauden päättyvän.
    Kansainvälistä kuuluisuutta Kalevalan tulkinnallaan saanut Samppa Uimonen tilitti Uukuniemelle perustamansa Kalevala-Forumin toimintaa ja saavutuksia sekä kokemuksia taloudellisesta takapakista lauantaina Uukuniemellä pidetyssä toimintakauden lopettajaistilaisuudessa. Selvältä näyttää, ettei kannattavaa toimintaa saada aikaan ilman nykyistä laajempaa talkoomieltä ja kulttuuritasoa.---.
   - Lähden  muutaman päivän kuluuttua viiteen Euroopan maahan, joissa on 40 sovittua konserttia. Sieltä on varat hankittava, että tämän kesän tappiot korvataan. Emme vielä osaa täällä arvostaa kalevalaista kulttuuria niin kuin se ulkomailla arvostetaan. Tämä on totuus, sanoo Uimonen.
----.
    Laulutupa on sulkenut ovensa. Uukuniemi elää hiljaiselossa. Ensi kesän ohjelmasta ei ole laulutuvan eikä Kalevala-Forumin kohdalla mitään suunnitelmia.

Mutta Samppa ei luovuttanut. Alkoi kiertue paikkakunnalta toiselle. Ensin Parikkala, siitten Imatra, sivutoimipisteenään Uukuniemi, sitten Keski-Suomi ja Hankasalmi, Rautalampi. Riitaantuminen ja muutto. Talvella 1990 Kalevala-Forum muutti Kiteen Heinonniemen vanhalle koululle. Kaikki rahat mies uhrasi unelmansa elättämiseen, myös eläkkeensä. Terveyskin petti, tuli sydäninfarkti, ja muutakin...

Vaimonkin tilassa tapahtui muutoksia. Hän vetäytyi ennenaikaiselle eläkkeelle dementian vuoksi. Irja eli omassa maailmassaan kymmenen vuotta, loppuajalla hän ei tuntenut aviomiestään...

Suhteet venäläisiin parantuivat, vaikka evakkoajat oli säilyneet mielessä. Venäläistaiteilijat saivat Sampan mielen muuttumaan naapurikansalle myönteisiksi. Tuli kiertueita Neuvostoliittoon. Pääsipä Samppa käymään entisellä kotisaarellaan Tulolassa.

Samppa lähti Heinoniemeltä 1997. Samppa antoi heinoniemeläisille lähtiäislahjaksi oikeuden käyttää Heinoniemen koulusta Kalevala-Forum- nimeä. Sitten Samppa muutti Laitilaan, hän sairasti Parkinsonin tautia. Vuosi 1998 näytti jo valoisammalta Amerikankiertueineen...

Vuorossa on kirjan 20 kuvasivua teksteineen, ja lopuksi lasten ja muutamien ystävien muistelot runonlaulaja Samppa Uimosesta. sekä takakannen liepeessä Sampan 35-vuotinen lyhytelämäkerta palkitsemisineen.

Samppa palasi vielä Heinoniemeen v. 2000, jossa hän kuoli toukokuussa 2001. Hänet on siunattu Heinoniemen hautausmaahan, johon kyläläiset pystyttivät hänelle hautamuistomerkin.

Suuri kansantaiteilja ja runonlaulaja on kuollut. Kiteen kirjastosta löysin lainaksi lyhyen videon, jossa taiteilija soitti ja lauloi komealla äänellään. Se oli vaikuttavaa. Olen pahoillani siitä, etten yhtään oikeaa Sampan pitämää konserttia ole kuullut. Mutta kyllä hän aikanaan herätti niillä huomiota, paljonkin. Eniten hän tuntuivat rakastavan evakot.

Kiitos myös kirjailija Katri Tirkkoselle suurenmoisesta teoksesta! Tästä sinun kannattaa olla ylpeä, suurmies jää elämään edelleen keskuudessamme!

Loppu!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää kesäkuuta ja viikonloppua!
                        Aili-mummo
     

6 kommenttia:

  1. Hauska veistos.Hyvää viikonloppua Aili-Mummo.♥

    VastaaPoista
  2. Hyvää kesäkuun viimeistä viikonloppua :)

    VastaaPoista
  3. Yritänpä nyt uudella kommntilla, kun edellinen näytti haihtuneen bittiavaruuteen. Siis: TODELLA PALJON KIITOKSIA tästä esittelysarjasta. Oli kyllä niin mielenkiintoista luettavaa. Luulisin, että tätinikin eli äidin ainut elossa oleva sisar innostuisi tätä lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä saattuu...
      Ole hyvä Piipe, kirjoittamisen ilo oli minun! Mutta Katri Tirkkosen toimittamassa kirjassa on paljon tietoa eikä sitä voi muutamalla lauseella sivuuttaa!

      Toivottavasti sukulaisesi innostuu lukemaan..:)

      ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥