Google+ Followers

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

♥ Kevyet mullat! ♥

Rannan Juvolan ISK-lehmiä. Kuva: Aulis Juvonen.


SAVOSSA JUVOSTEN JUURET



Saapuipa Savosta kansa, venehellä vettä myöten:
Säämingistä Kitehelle, Liperiin jo lipsahtivat,
Tohmajärvelle toviksi, Kiihtelykseen kiirehtivät.
---
Savupirteissä sikisi kansa suuri, kaikenlainen.
Lapsia ol liuta ennen, vaimojakin kaksi, kolme.

Sitkeästi sinnitellen Juvossuyku yhä kasvoi,
laajemmille laulumaille,
poikki Suomen suunnistaen,
yli Telluksen teluten.


JATKUU...

Toivo Juvonen, Rannan-Juvolan isäntä. Kuva: Aulis Juvonen.


Juvosten Sukuseura ry ehti toimia vuodesta 1987 vuoteen 2008 aktiivisesti eli 21 vuotta. Sen jälkeen kokoontuminen oli hiljaisempaa ja epävirallista. Päätimme lakkauttaa sukuseuran toiminnan, koska halukkaita ja kykeneviä ihmisiä ei enää löytynyt seuran toimintaa jatkamaan. Viimeinen kokoontuminen meillä oli Outokummussa sukuseuran perustajan, Sirkka Kosusen kotona.

Aika kulkee meidän kaikkien yli, tahdoimme tai emme. Meidän mukanaolleiden keski-ikä oli lähes 70-vuotta. Osa meistä oli oli sitäkin reilusti vanhempia, yhdeksäs vuosikymmen puolessa välissä. Mutta yhä Helsingistä asti matkustaen silti tultiin sukua tapaamaan.

Juvosia Rannan-Juvolan pihamaalla 1990-luvulla.


Sirkka Kosunen kertoi, että hänen ukkinsa, Toivo Juvonen (1891-1958), oli sukurakkaana ihmisenä vaikuttamassa siihen, että Juvosen sukuseura perustettiin. Tosin Toivo Juvonen oli itse siirtynyt 'tuonilmaisiin', mutta hän vaikutti asiaan lastenlastensa kautta. Sirkankin lapsuuden koti oli ollut Rannan-Juvolassa, missä hän sai imeä talon suuren vieraanvaraisuuden itseensä.

Sukuominaisuudet periytyvät jälkipolville, tai sitten ei. Tähän alla olevaan pikkutyttöön ne ovat erinomaisen hyvin siirtyneet perintötekijöiden, geenien kautta. Ja uskoa sopii, ettei niiden periytyminen vielä tähän lopu...

Sirkka on kirjoittanut tästä suvustaan kirjan: Rannan-Juvola. Kuopio 1996. Tiivistelmä kirjasta on tehty Sukukirjaan Suur-Liperin ja Kiteen Juvoset. Kuopio 2002.

Pikku-neiti Sirkka Juvonen. Kuva: Aulis Juvonen.


On hyvin valaisevaa lukea entisajan talon elämästä. Emäntä sai hoidella liettään aamulla ylösnoususta myöhäiseen iltaan. Ateriat syötiin kolmesti päivässä. Ei ollut sähkökoneita auttamassa emännän taakkaa, ei edes kahvinkeitossa. Aina kun haluttiin jotakin, sytytettiin hellaan tuli. Ja se tehtiin myös kesäkuuman aikaan. Leivänpaistaminen oli kesäkuumalla vaarallista, pärekatto oli hyvä syttymään tuleen. Mutta elettävä oli. Kypsät leivät pantiin jyväsalvoon säilytykseen tai pärekoriin aitan kattoon. Kellari oli, mutta ei jääkaappia. Uskoa voitte, mitenkä monta askelta päivän mittaan tuli, kun ruoka tuotiin pöytään ja vietiin pöydästä pois. Nuppolassa jääkaappina oli  saunan vinttikaivo, jonne liharuuat laskettiin kylmään. Kellarissa sitten muut ruoat. Näissä oloissa apulaiset eivät olleet ylellisyyttä. Emäntä itse teki aina raskaimman työn vastatessaan kaikesta. Naistyövoiman osalta työnjohto oli aina emännän. 
Rannan Juvolan Alatupa, jossa toimi mm. kiertokoulu. Kuva: Aulis Juvonen.

Ylätuvasta minulla ei olekaan kuvaa. Sirkka kertoo: "Kun ylätupa räjähti vuonna 1950, joutui väki muuttamaan alatupaan. Taloa jatkettiin toinen mokoma seuraavana kesänä, joilloin olot vähän väljenivät. Korjattuun ylätupaan päästiin muuttamaan päästiin muuttamaan ukin kuusikymmenvuotispäiville, syyskuun 21. päivän aikaan 1951. Alatupaan jäi asumaan nuoripari perillisensä ja Riitta-tädin kanssa." Sirkka oli tuo 'perillinen', ja 'nuoripari' olivat hänen vanhempansa.

Tästä maaperästä syntyi Juvosten Sukuseura, jonka vaikutus on nyt päättynyt. Seuraa ei aikaisemmin haluttu poistaa rekisteristä, tarjouduin sen silloin (2008) tekemään. Silloin vielä jotkut uskoivat, että sukuseuralla saattoi olla tulevaisuutta. Mutta nyt ei sukuseuralla ole virallista eikä viratonta toimielintä, joka seuran lakkauttaisi.

Reijo Helläkoski: Juvosten sukuseuran vaakuna.


Juvoset ovat tavallinen, talonpoikainen suku. Tosin maanviljelys useimpien osalta on nyt ohi, kiitos Euroopan Unionin! Osaltamme olemme yrittäneet tehdä työmme ja hankkia leipämme. Raskaasti ja ahkeruudella uurastaen.


SAVOSSA JUVOSTEN JUURET
jatkuu...

Merkkihenkilöitä ei puutu Juvossuvusta.
Juvoset ovat lahjakkaita monella alalla,
          he ovat selviytymisen mestareita.
          Juvosilla on kaikkea, mutta
säästäväisyys on heillä veressään.
---

Perintö ei ole vain numeroita ja lukuja paperilla.
Ei suuria tiloja ja komeita taloja.
Tai komeita osakesalkkuja.
Perintö on se lahjakkuus ja henkinen
pääoma, jonka me siirrämme
tuleville sukupolville.

----

Esiäiti Maikko ja te esi-isämme, jotka toitte
Juvossuvun Pohjois-Karjalaan:
Olli, Niilo, Erik, Yrjö, Paavo, Pekka,,
Lassi, Heikki, Jussi, Mikko ja Antti.
Teitä me muistamme tänään sillä
sukukirjmme on valmis.

Muistamme myös teitä te nimettömät esiäidit,
te jotka loitte sukumme tulevat polvet:
ilman teitä Juvosia ei olisi enää olemassa.
Me jatkamme nyt teidän historiaanne, me jotka
olemme syntyneet teidän sukuihinne.

Kiitämme teitä kaikki esi-isät ja äidit.
Te annoitte suvulle pohjan ja jatkuvuuden.
Siunaus on ollut teidän mukananne.
Siunaus ja jälkipolvien kiitos.
Kauan eläköön Juvossuku!


- AILI NUPPONEN -

~~~~~~~~~~~~~~

Tämä tapahtui lauantaina 05.07.2014. Läsnä oli noin +20 henkilöä, joiden nimet ovat SK:n vieraskirjassa. Kiitän myös kaikkia Juvosten Sukuseuran toimintaan osallistuneita!

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää heinäkuista viikkoa!
                         Aili-mummo 



14 kommenttia:

  1. Hienoja muistoja ja kirjoittamasi runo! Myös nämä vanhat kuvat ovat kiintoisia katsoa, mieleen tulvii lapsuusaika, samankaltaistahan se elämä lapsuudessa oli. Eikä ihme että pihapolut olivat tasaiset kulkea, niin monta askelta emännät niissä joutuivat päivän mittaan kulkemaan.

    Sukuseuran lakkauttaminen on varmasti haikeaa!

    Kiitos tästä ja hyvää loppuviikkoa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minttuli:)

      Lapsuudesta on pitkä matka tähän päivään!
      Maalaislapsen elämään kuului työnteko, ja myöhemmin koulunkäynti. Kivisenkin pihamaan polut olivat tallatut tarkoin. Samoja jälkiä poljettiin usein, monta kertaa päivässä;)

      Olihan se, tunsi tehneensä lähes turhaa työtä...

      Ole hyvä Minttuli, kuin myös sinulle! ♥♥

      Poista
  2. Ihana sukukertomut kiitos Aili-Mummo.Hyvää loppuviikkoa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä ritva:)
      Hyvää viikonloppua sinulle! ♥♥

      Poista
  3. Kiitos näistä sukukertomuksista ja hienoista valokuvista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Mai;)
      Oikein mukavaa viikonloppua sinulle! ♥♥

      Poista
  4. Kiitos taas kerran sinulle mieleenpåainuvasta suku kunnastasi. Muistot jää vaikka kaikki muuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä mummeli;)
      Muistot jäävät, onneksi! ♥
      Hyvää viikonloppua sinulle! ♥♥

      Poista
  5. Voi kun ihanat kuvat.
    Olet kirjoittanut niin kauniista tuon runon ja muutenkin kertonut Juvosten suvusta.
    Näin se on, kaikki loppuu aikanaan.
    Muistot kuitenkin säilyy eteenkinpäin.
    Hyvää viikonloppua sinne teille Aili ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylvi, kiva kun pidit;)
      Näin on, kaikki on vain lainaa...
      Kiitos, kuin myös sinulle & co, Sylvi! ♥ ♥

      Poista
  6. Hyviä muistoja ja kirjoittamasi runo ja nuo vanhat kuvat aina viehättää
    niitä katsellessa tulee lapsuus mieleen. elämä oli silloin aivan erilaista
    Hyviä kesäisiä päiviä Aili Mummo ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystäviä, sukulaisia ja hyviä muistoja, niitä saa sukuseurasta;))
      Kiitos Irma, kommentista!
      Kuin myös sinulle iloista viikonloppua! ♥♥

      Poista
  7. Ei, Hannele, eihän se aina..;)
    Hyvää & kaunista viikonloppua sinulle! ♥♥

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥